Kristillinen usko ja psykologia ja psykiatria


#408

En ole keskusteluanne kovin tarkkaan lukenut mutta silmiini otti tuo psykoterapia-käsite jota täällä käytetään. Onkohan tässä huomioitu että psykoterapiaa saa harjoittaa vain Valviran myöntämällä luvalla toimiva psykoterapeutti? Ei siis vaikkapa pappi tms.


#409

Näinhän ei ole. Psykoterapeutti on nimikesuojattu mutta ei laillistettava ammatti. Psykoterapiaa saavat siis harjoittaa muutkin, jos eivät käytä psykoterapeutin nimikettä.


#410

Pappikin voi olla psykoterapeutti. Mutta asia on tietenkin selvä. Nimi pitää löytyä Valviran listalta. Oma pointtini oli se, että sielunhoito ei oikeastaan eroa psykoterapiasta mitenkään. Tai no se on ilmaista.

D


#411

Tämän perusteella mm tulin toisiin ajatuksiin kanssasi:

Psykoterapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto esimerkiksi MASENNUKSEEN.Psykoterapiaa ei voi antaa kuka tahansa. Vaikka puhuminen jollekin luotettavalle henkilölle usein auttaa, ei keskusteluavun saamista psykoterapeutin ammattiin kouluttamattomalta henkilöltä voida kuitenkaan kutsua varsinaiseksi psykoterapiaksi. Tällöin usein puhutaan ”terapeuttisesta keskusteluavusta”. Psykoterapiaa voi antaa vain siihen asianmukaisesti koulutettu psykoterapeutti. Psykoterapeutin ammattinimikkeen käytöstä ja psykoterapeutin koulutuksesta voit lukea lisää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto VALVIRAN sivuilta.

Yllä olevat tiedot täältä.


#412

Valviran omilta sivuilta löytyy ohjeistus https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/hakemusohjeet/suomessa_koulutetut/psykoterapeutit:

Riittävän osaamisen vaatimus on laissa, mutta tätä ei viranomainen erikseen valvo.

Pakollinen laillistus psykoterapiaan olisi hankala, koska on vaikea määrittää, millainen neuvonta ja ohjaus kuuluu vain psykoterapeutille. On helpompi ratkaista, mitkä toimenpiteet kuuluvat vaikka lääkärille.


#413

Selvä. Kiitos tiedosta. Mielenterveysseura jakaa siis oikeastaan harhaan johtavaa infoa sivuillaan kuten tummentamani kohdat aikaisemmassa osoittaa. Jostakin muualtakin sain jo aikaisemmin sellaisen kuvan että nimenomaan psykoterapia vaatii aina hyväksytyn psykoterapeutin (voihan hän toki olla joku muu koulutukseltaan). Tuossa Valviran tekstissä sanotaan:

He eivät kuitenkaan voi käyttää itsestään nimikettä psykoterapeutti tai markkinoida palvelujaan tällä tavoin.

Eli pappi (jos se on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito) voi psykoterapiaa siis harjoittaa mutta kaiketi hän ei voi siis markkinoida (mikä katsotaan markkinoinniksi?) antavansa psykoterapiapalveluja.


#414

Terapia eri muodoissaan on iso business. Näinollen realistisia kannanottoja asiassa on turhaa odottaa.

Valheellisesti luodaan mielikuvia, että business kasvaisi.

Minua lähellä on henkilö, joka kävi pitkään psykoterapiassa ahdistuksen takia. Koki olevansa työkyvytön. Pitkä terapia tarjosi työkalut kontrolloida itseä niin, että pääsee työkykyiseksi. Eli maailman mittareilla suuri menestys. Todellisilla mittareilla taasen suuri menetys, koska henkilö ei luovuttanut ahditustaan pois, vaan opetettiin vaan lujaa siihen tarrautumaan.


#415

Tuossahan se sairaus juuri ilmenee: et ymmärrä, joten mielesi ei voi ohjata sinua toimimaan Jumalan mielen mukaisella tavalla. Ortodoksisen käsityksen mukaan ihmisen luonnon mukaista - siis olemuksellista - toimintaa olisi nimenomaan se, että toimii kuin Aadam ennen lankeemusta: Jumalan tahdon mukaisesti eli sillä tavalla kuin mitä Jumala on luomisessa tarkoittanut ihmisen toimivan: yhteydessä häneen, kuuliaisena hänelle, häntä kiittäen ja ylistäen jne. Näin ihmiset (sinä ja minä mukaan lukien) eivät kuitenkaan toimi, koska sielu ja mieli ovat synnin sairastuttamia. Passiot eli sielua hajaannukseen vetävät voimat pääsevät vaikuttamaan ihmiseen ja sairastuttamaan, saastuttamaan, hajaannuttamaan, vaurioittamaan, rikkomaan, sotkemaan - mitä ilmausta sitten halutaankin ikinä käyttää - ihmisen järkisielun, jolloin tahto, järki ja mieli eivät voi enää ohjata ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden toimintaa Jumalan mielen mukaisella tavalla.

Sinä sanot, että sinusta tuntuu, että olet saanut himosi ja mielihalusi kuriin “kohtuullisen hyvin” ja että et sen vuoksi tarvitse ortodoksisen kirkon terapeuttisen elämäntavan parantavaa vaikutusta. Tietenkin sinusta tuntuu siltä. Mutta aivan kuten lääkäri tekee diagnoosin, voidaan hengellistäkin tilaa arvioida. Sitä voidaan arvioida mm. ihmisen elämäntavan avulla, koska uskossa on aina kyse teorian ja käytännön saumattomasta ykseydestä: miten uskot, siten toimit. Ja tätä voidaan verrata mm. Kristuksen elämään ja tekoihin sekä kirkon pyhiksi tunnustamien ihmisten elämään.

En tiedä miten sinä elät, mutta ainakin itse voin sanoa, että elämäni on joka päivä varsin kaukana siitä, mitä sen kirkon opetuksien ja pyhien esimerkin mukaan pitäisi olla. Jos oma mieli on passioiden hajaannuttama, miten se kykenisi objektiiviseen arvioon omasta hurskaudestaan - siis terveydestään ja luonnon mukaisuudestaan? Ei se ole sen enempää mahdollista kuin esim. hallusinaatioista kärsivän on mahdollista tehdä diagnoosia omasta (mielen-)terveydestään.

Koska kuitenkin vaikutat olevan kohtuullisesti perillä itsestäsi, niin kehotan sinua lukemaan pyhien synaksaareja ja arvioimaan omaa hengellistä tilaasi pyhien ihmisten esimerkkiä vasten. Kun katsot heitä ja sitten omaa elämääsi, niin tuntuuko vieläkin siltä, että ihan terveitähän tässä hengellisesti ollaan? Vai olisiko sittenkin niin, että oma elämä on melko kaukana pyhästä? Minusta ainakin tuntuu, että olen vielä kaukana siitä, mitä minun pitäisi olla. Tämä ei ole harvinainen “diagnoosi”, vaan tuiki tavallinen. Siksi liturgiassa rukoillaankin:

Jumala, vapahda ja päästä minut synneistäni, jotka olen tahtoen sekä tahtomattani tehnyt, sanoin ja teoin, tietoisesti ja tietämättäni, päivällä sekä yöllä, ymmärrykselläni sekä ajatuksellani. Anna minulle kaikki anteeksi hyvyydessäsi ja ihmisrakkaudessasi.

Pyhien isien opetusten mukaan hengellinen edistyminen edellyttää aina käytännön harjoitusta - siis askeesia. Ilman sitä minkäänlainen edistyminen ei ole mahdollista. Askeesilla pyritään saamaan sielua hajottavat passiot kuriin, jolloin Pyhä Henki voi toimia ihmisessä ja järki pääsee taas hallitsemaan koko olemusta Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Se puolestaan on edellytys sille, että ihminen näkee ja ymmärtää asiat hengellisesti niin kuin hänen luonnon mukainen olemuksensa edellyttää. Jos ei näe, miksi suuren paaston aikana tulee paastota tai miksi sunnuntaisin pitäisi muka mennä liturgiaan tai miksi pitäisi rukoilla, ihminen ei toimi luontonsa mukaisesti, vaan on niin sairas, ettei edes näe omaa tilaansa. Siitä voi parantua vain askeesin eli käytännön uskon harjoittamisen avulla: ravitsemalla mieltä hengellisellä kirjallisuudella ja rukouksella sekä ruumista askeesilla. Lisäksi pitää tietysti pidättäytyä muistakin lihallisista nautinnoista kuten liiasta nukkumisesta, laiskuudesta, mässäilystä, seksistä jne. Esimerkiksi ymmärrys paaston merkityksestä avautuu vain paastoamalla. Ei sitä voi mistään kirjoista oppia ilman fyysistä harjoitusta.


#416

Valvirasta oli vielä puhe. Valvira ei todellisuudessa valvo kuin korkeintaan jälkikäteen julkisuuteen tulevan tapauksen jälkeen terveydenhuoltohenkilökunnan toimintaa. Valelääkäritkin paljastuvat yleensä vasta, kun he ensin ovat olleet vuosikausia viroissaan, ja jotenkin ihan muutoin kuin Valviran avulla.

Psykoterapiaa on monenmoista ja se on täysin valvonnan ulkopuolella. Osassa on selkeän kulttimaisia piirteitä ja osalle psykoterapeuteista kasautuu paljon esinerkiksi hoidettavien itsemurhia. Kukaan ei valvo ja nykyaikana olemme ensi kertaa ihmisen historiassa tilanteessa, jossa psykoterapeutin kaltaisista palveluista nähdään itsestäänselvänä maksaa varsin muhkea korvaus terapeutille. Historiallisesti näissä asioissa rahan on nähty korruptoivan hoitosuoritusta ja asettavan terapeutin hoidon kannalta vääränlaiseen valta-asemaan.

Kyseessä on suuri business, jolla on ärhäkkäät lobbajansa erityisesti kun puhutaan Suomea suuremmista markkinoista. Soraääniä ei silloin syvältä, vaan ostetaan suurella rahalla varmuus siitä, että vain businesta kasvattavat viestit pääsevät läpi suurille massoille.


#417

Ko raamatunkohta puhuu paholaisesta kuoleman valtiaana siksi, että kuolemanpelon avulla hän sortaa ihmiskuntaa.


#418

Nyt ehdin vain hyvin lyhyen vastauksen. Vertaan himojani ynnä muuta siihen, mitä ne ovat joskus olleet. Siihen nähden tilanne on paljon parempi. Myönnän, että himot ja mielihalut olivat joskus ihan eri tasolla. Silloin olisi varmasti ollut hyötyä ortodoksisesta psykoterapiasta, jos se todella tehoaa.


#419

Hei.

Onpa viestejä kertynyt jonoon. Maxinopeillen silmäilin ketjua.
Olen suurimmasta osastasi samaa mieltä, subjektiiviset kokemukset ovat sinänsä semmoisia,
mutta kyllä toinen melankoliaan jossain vaiheessa taipuva ihminen tiettyjä asioita melankoliasta jotain varmasti ymmärtää.

Ihminen on sielu, ruumis ja henki.
En tiedä, mihin masennus/ melankoliasappi tässä nyt on alku ja juuri.

Mielestäni tähän voi ja täytyy liittyä tietty sielullinen elementti.

En tiedä nyky ortodoksien/ luterilaisten/ kristillisten terapia- liitoista.
Hienoa että, tämmöistä sinänsä syntyisi, vaikka vasta “lastenkengissä”. Tosiaan ei tietoa, olisi varmaan hienoa, jos joku voisi osoittaa kristittyjen psykologien tietoihin. ( Ja mikä kirkkokunta taustalla ).

Edelleen nuorempana kristittynä masentuneena ihminen varmasti ylipäänsä miettii.
Millainen on tuo terapeutti? Onko hän “edes kristitty” ?


#420

Tämä on tietysti erinomainen näkökulma. Voiko kristitty luottaa siihen, että häntä pitkäaikaisesti terapoiva taho ymmärtää häntä kunnolla. Minä en tiedä, onko kristinuskon ymmärtäminen välttämätöntä terapian tehon kannalta silloin, kun potilaana on kristitty.

Tietenkin on myös sellainen näkökulma, jos tehdään esimerkki vaikkapa muslimeilla: jos naisterapeuttia yritettäisiin saada terapoimaan muslimimiestä, niin onnistuisikohan moinen? Tai vaikkapa muslimien näkökulmasta vääräuskoinen miesterapeutti?

Eli ollaan hiuksenhienolla viivalla siinäkin, että kokeeko potilas olevansa parempi ihminen kuin terapeutti, jos terapeutilla on ns väärä sukupuoli tai väärä usko. Sitten kuitenkin varmasti on niin, että tuollaisessa terapiasuhteessa uskonto nousee varmaankin väistämättä puheenaiheeksi ja on aivan varmaa, että jos terapeutti on ihan ulkona aiheesta, niin se ei lämmitä potilaan sydäntä. En tiedä sitten, mikä voi olla tilanne, jos potilaana on uskosta osaton ja terapeutti on kristitty. Tämä asetelma voi olla lähtökohtaisesti ongelmattomampi.

Minulle henkilökohtaisesti mikään terapiamuoto ei ole ollut erityisen toimiva, vaan oman masennukseni lievitti lääkehoito. Tästä syystä olen ollut skeptisempi terapian tehon suhteen. En osaa sanoa kuitenkaan mitään tyhjentävää terapian tehosta, koska aiheesta täytyisi olla ammatillista kokemusta ja/tai pääsy aineistoon, jossa olisi selostettu tarkemmin lukuisten potilaiden hoidosta saatua kokemusta. Silloin kun terapia alkoi, ajattelin, että voiko tällaisesta jutustelusta olla mitään hyötyä. Ja nyt kun terapiaa ei ole ollut enää vuosiin, niin enpä ole yhtään sen viisaampi asian suhteen.