Kristillinen usko ja psykologia ja psykiatria


#408

En ole keskusteluanne kovin tarkkaan lukenut mutta silmiini otti tuo psykoterapia-käsite jota täällä käytetään. Onkohan tässä huomioitu että psykoterapiaa saa harjoittaa vain Valviran myöntämällä luvalla toimiva psykoterapeutti? Ei siis vaikkapa pappi tms.


#409

Näinhän ei ole. Psykoterapeutti on nimikesuojattu mutta ei laillistettava ammatti. Psykoterapiaa saavat siis harjoittaa muutkin, jos eivät käytä psykoterapeutin nimikettä.


#410

Pappikin voi olla psykoterapeutti. Mutta asia on tietenkin selvä. Nimi pitää löytyä Valviran listalta. Oma pointtini oli se, että sielunhoito ei oikeastaan eroa psykoterapiasta mitenkään. Tai no se on ilmaista.

D


#411

Tämän perusteella mm tulin toisiin ajatuksiin kanssasi:

Psykoterapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto esimerkiksi MASENNUKSEEN.Psykoterapiaa ei voi antaa kuka tahansa. Vaikka puhuminen jollekin luotettavalle henkilölle usein auttaa, ei keskusteluavun saamista psykoterapeutin ammattiin kouluttamattomalta henkilöltä voida kuitenkaan kutsua varsinaiseksi psykoterapiaksi. Tällöin usein puhutaan ”terapeuttisesta keskusteluavusta”. Psykoterapiaa voi antaa vain siihen asianmukaisesti koulutettu psykoterapeutti. Psykoterapeutin ammattinimikkeen käytöstä ja psykoterapeutin koulutuksesta voit lukea lisää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto VALVIRAN sivuilta.

Yllä olevat tiedot täältä.


#412

Valviran omilta sivuilta löytyy ohjeistus https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/ammattioikeudet/hakemusohjeet/suomessa_koulutetut/psykoterapeutit:

Riittävän osaamisen vaatimus on laissa, mutta tätä ei viranomainen erikseen valvo.

Pakollinen laillistus psykoterapiaan olisi hankala, koska on vaikea määrittää, millainen neuvonta ja ohjaus kuuluu vain psykoterapeutille. On helpompi ratkaista, mitkä toimenpiteet kuuluvat vaikka lääkärille.


#413

Selvä. Kiitos tiedosta. Mielenterveysseura jakaa siis oikeastaan harhaan johtavaa infoa sivuillaan kuten tummentamani kohdat aikaisemmassa osoittaa. Jostakin muualtakin sain jo aikaisemmin sellaisen kuvan että nimenomaan psykoterapia vaatii aina hyväksytyn psykoterapeutin (voihan hän toki olla joku muu koulutukseltaan). Tuossa Valviran tekstissä sanotaan:

He eivät kuitenkaan voi käyttää itsestään nimikettä psykoterapeutti tai markkinoida palvelujaan tällä tavoin.

Eli pappi (jos se on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito) voi psykoterapiaa siis harjoittaa mutta kaiketi hän ei voi siis markkinoida (mikä katsotaan markkinoinniksi?) antavansa psykoterapiapalveluja.


#414

Terapia eri muodoissaan on iso business. Näinollen realistisia kannanottoja asiassa on turhaa odottaa.

Valheellisesti luodaan mielikuvia, että business kasvaisi.

Minua lähellä on henkilö, joka kävi pitkään psykoterapiassa ahdistuksen takia. Koki olevansa työkyvytön. Pitkä terapia tarjosi työkalut kontrolloida itseä niin, että pääsee työkykyiseksi. Eli maailman mittareilla suuri menestys. Todellisilla mittareilla taasen suuri menetys, koska henkilö ei luovuttanut ahditustaan pois, vaan opetettiin vaan lujaa siihen tarrautumaan.


#415

Tuossahan se sairaus juuri ilmenee: et ymmärrä, joten mielesi ei voi ohjata sinua toimimaan Jumalan mielen mukaisella tavalla. Ortodoksisen käsityksen mukaan ihmisen luonnon mukaista - siis olemuksellista - toimintaa olisi nimenomaan se, että toimii kuin Aadam ennen lankeemusta: Jumalan tahdon mukaisesti eli sillä tavalla kuin mitä Jumala on luomisessa tarkoittanut ihmisen toimivan: yhteydessä häneen, kuuliaisena hänelle, häntä kiittäen ja ylistäen jne. Näin ihmiset (sinä ja minä mukaan lukien) eivät kuitenkaan toimi, koska sielu ja mieli ovat synnin sairastuttamia. Passiot eli sielua hajaannukseen vetävät voimat pääsevät vaikuttamaan ihmiseen ja sairastuttamaan, saastuttamaan, hajaannuttamaan, vaurioittamaan, rikkomaan, sotkemaan - mitä ilmausta sitten halutaankin ikinä käyttää - ihmisen järkisielun, jolloin tahto, järki ja mieli eivät voi enää ohjata ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden toimintaa Jumalan mielen mukaisella tavalla.

Sinä sanot, että sinusta tuntuu, että olet saanut himosi ja mielihalusi kuriin “kohtuullisen hyvin” ja että et sen vuoksi tarvitse ortodoksisen kirkon terapeuttisen elämäntavan parantavaa vaikutusta. Tietenkin sinusta tuntuu siltä. Mutta aivan kuten lääkäri tekee diagnoosin, voidaan hengellistäkin tilaa arvioida. Sitä voidaan arvioida mm. ihmisen elämäntavan avulla, koska uskossa on aina kyse teorian ja käytännön saumattomasta ykseydestä: miten uskot, siten toimit. Ja tätä voidaan verrata mm. Kristuksen elämään ja tekoihin sekä kirkon pyhiksi tunnustamien ihmisten elämään.

En tiedä miten sinä elät, mutta ainakin itse voin sanoa, että elämäni on joka päivä varsin kaukana siitä, mitä sen kirkon opetuksien ja pyhien esimerkin mukaan pitäisi olla. Jos oma mieli on passioiden hajaannuttama, miten se kykenisi objektiiviseen arvioon omasta hurskaudestaan - siis terveydestään ja luonnon mukaisuudestaan? Ei se ole sen enempää mahdollista kuin esim. hallusinaatioista kärsivän on mahdollista tehdä diagnoosia omasta (mielen-)terveydestään.

Koska kuitenkin vaikutat olevan kohtuullisesti perillä itsestäsi, niin kehotan sinua lukemaan pyhien synaksaareja ja arvioimaan omaa hengellistä tilaasi pyhien ihmisten esimerkkiä vasten. Kun katsot heitä ja sitten omaa elämääsi, niin tuntuuko vieläkin siltä, että ihan terveitähän tässä hengellisesti ollaan? Vai olisiko sittenkin niin, että oma elämä on melko kaukana pyhästä? Minusta ainakin tuntuu, että olen vielä kaukana siitä, mitä minun pitäisi olla. Tämä ei ole harvinainen “diagnoosi”, vaan tuiki tavallinen. Siksi liturgiassa rukoillaankin:

Jumala, vapahda ja päästä minut synneistäni, jotka olen tahtoen sekä tahtomattani tehnyt, sanoin ja teoin, tietoisesti ja tietämättäni, päivällä sekä yöllä, ymmärrykselläni sekä ajatuksellani. Anna minulle kaikki anteeksi hyvyydessäsi ja ihmisrakkaudessasi.

Pyhien isien opetusten mukaan hengellinen edistyminen edellyttää aina käytännön harjoitusta - siis askeesia. Ilman sitä minkäänlainen edistyminen ei ole mahdollista. Askeesilla pyritään saamaan sielua hajottavat passiot kuriin, jolloin Pyhä Henki voi toimia ihmisessä ja järki pääsee taas hallitsemaan koko olemusta Jumalan tahdon mukaisella tavalla. Se puolestaan on edellytys sille, että ihminen näkee ja ymmärtää asiat hengellisesti niin kuin hänen luonnon mukainen olemuksensa edellyttää. Jos ei näe, miksi suuren paaston aikana tulee paastota tai miksi sunnuntaisin pitäisi muka mennä liturgiaan tai miksi pitäisi rukoilla, ihminen ei toimi luontonsa mukaisesti, vaan on niin sairas, ettei edes näe omaa tilaansa. Siitä voi parantua vain askeesin eli käytännön uskon harjoittamisen avulla: ravitsemalla mieltä hengellisellä kirjallisuudella ja rukouksella sekä ruumista askeesilla. Lisäksi pitää tietysti pidättäytyä muistakin lihallisista nautinnoista kuten liiasta nukkumisesta, laiskuudesta, mässäilystä, seksistä jne. Esimerkiksi ymmärrys paaston merkityksestä avautuu vain paastoamalla. Ei sitä voi mistään kirjoista oppia ilman fyysistä harjoitusta.


#416

Valvirasta oli vielä puhe. Valvira ei todellisuudessa valvo kuin korkeintaan jälkikäteen julkisuuteen tulevan tapauksen jälkeen terveydenhuoltohenkilökunnan toimintaa. Valelääkäritkin paljastuvat yleensä vasta, kun he ensin ovat olleet vuosikausia viroissaan, ja jotenkin ihan muutoin kuin Valviran avulla.

Psykoterapiaa on monenmoista ja se on täysin valvonnan ulkopuolella. Osassa on selkeän kulttimaisia piirteitä ja osalle psykoterapeuteista kasautuu paljon esinerkiksi hoidettavien itsemurhia. Kukaan ei valvo ja nykyaikana olemme ensi kertaa ihmisen historiassa tilanteessa, jossa psykoterapeutin kaltaisista palveluista nähdään itsestäänselvänä maksaa varsin muhkea korvaus terapeutille. Historiallisesti näissä asioissa rahan on nähty korruptoivan hoitosuoritusta ja asettavan terapeutin hoidon kannalta vääränlaiseen valta-asemaan.

Kyseessä on suuri business, jolla on ärhäkkäät lobbajansa erityisesti kun puhutaan Suomea suuremmista markkinoista. Soraääniä ei silloin syvältä, vaan ostetaan suurella rahalla varmuus siitä, että vain businesta kasvattavat viestit pääsevät läpi suurille massoille.


#417

Ko raamatunkohta puhuu paholaisesta kuoleman valtiaana siksi, että kuolemanpelon avulla hän sortaa ihmiskuntaa.


#418

Nyt ehdin vain hyvin lyhyen vastauksen. Vertaan himojani ynnä muuta siihen, mitä ne ovat joskus olleet. Siihen nähden tilanne on paljon parempi. Myönnän, että himot ja mielihalut olivat joskus ihan eri tasolla. Silloin olisi varmasti ollut hyötyä ortodoksisesta psykoterapiasta, jos se todella tehoaa.


#419

Hei.

Onpa viestejä kertynyt jonoon. Maxinopeillen silmäilin ketjua.
Olen suurimmasta osastasi samaa mieltä, subjektiiviset kokemukset ovat sinänsä semmoisia,
mutta kyllä toinen melankoliaan jossain vaiheessa taipuva ihminen tiettyjä asioita melankoliasta jotain varmasti ymmärtää.

Ihminen on sielu, ruumis ja henki.
En tiedä, mihin masennus/ melankoliasappi tässä nyt on alku ja juuri.

Mielestäni tähän voi ja täytyy liittyä tietty sielullinen elementti.

En tiedä nyky ortodoksien/ luterilaisten/ kristillisten terapia- liitoista.
Hienoa että, tämmöistä sinänsä syntyisi, vaikka vasta “lastenkengissä”. Tosiaan ei tietoa, olisi varmaan hienoa, jos joku voisi osoittaa kristittyjen psykologien tietoihin. ( Ja mikä kirkkokunta taustalla ).

Edelleen nuorempana kristittynä masentuneena ihminen varmasti ylipäänsä miettii.
Millainen on tuo terapeutti? Onko hän “edes kristitty” ?


#420

Tämä on tietysti erinomainen näkökulma. Voiko kristitty luottaa siihen, että häntä pitkäaikaisesti terapoiva taho ymmärtää häntä kunnolla. Minä en tiedä, onko kristinuskon ymmärtäminen välttämätöntä terapian tehon kannalta silloin, kun potilaana on kristitty.

Tietenkin on myös sellainen näkökulma, jos tehdään esimerkki vaikkapa muslimeilla: jos naisterapeuttia yritettäisiin saada terapoimaan muslimimiestä, niin onnistuisikohan moinen? Tai vaikkapa muslimien näkökulmasta vääräuskoinen miesterapeutti?

Eli ollaan hiuksenhienolla viivalla siinäkin, että kokeeko potilas olevansa parempi ihminen kuin terapeutti, jos terapeutilla on ns väärä sukupuoli tai väärä usko. Sitten kuitenkin varmasti on niin, että tuollaisessa terapiasuhteessa uskonto nousee varmaankin väistämättä puheenaiheeksi ja on aivan varmaa, että jos terapeutti on ihan ulkona aiheesta, niin se ei lämmitä potilaan sydäntä. En tiedä sitten, mikä voi olla tilanne, jos potilaana on uskosta osaton ja terapeutti on kristitty. Tämä asetelma voi olla lähtökohtaisesti ongelmattomampi.

Minulle henkilökohtaisesti mikään terapiamuoto ei ole ollut erityisen toimiva, vaan oman masennukseni lievitti lääkehoito. Tästä syystä olen ollut skeptisempi terapian tehon suhteen. En osaa sanoa kuitenkaan mitään tyhjentävää terapian tehosta, koska aiheesta täytyisi olla ammatillista kokemusta ja/tai pääsy aineistoon, jossa olisi selostettu tarkemmin lukuisten potilaiden hoidosta saatua kokemusta. Silloin kun terapia alkoi, ajattelin, että voiko tällaisesta jutustelusta olla mitään hyötyä. Ja nyt kun terapiaa ei ole ollut enää vuosiin, niin enpä ole yhtään sen viisaampi asian suhteen.


#421

Jumala haluaa ja voi auttaa ihmistä. Toisaalta hänelle Jumalattoman rukouskin on kauhistus.

Jeesus sanoi Martalle, “Vaan yksi on tarpeellinen: Maria on hyvän osan valinnut, joka ei häneltä pidä otettaman pois.” Biblia 1776, Luukas 10:42.

Kun ihminen on pulassa, hän hakee apua, huutaa ja jumala kuulee häntä. Jumalaton huutaa pelastuakseen ja pelastettu huutaa, jotta Herra häntä auttaisi. Pelastetulla tarkoitan uskovaa, uudestisyntynyttä ihmistä.

Vain yksi on tarpeen, vt. Matt. 6:33, “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Tässä vuorisaarnan kohdassa Jeesus viittaa kaikkeen mitä ihminen tarvii, mistä on puute ja mistä hätä.

Tämä voi tuntua liian julistavalta, mutta haluan tuoda esille, miksi Kristuksessa, Raamatussa meillä kaikki mitä me elämään ja jumalisuuteen tarvitsemme.

Psykologia on ihmisen, katoavan hoitamista. Se on paikallaan, kun syntiä ei ymmärretä siksi, mikä estää Jumalan avun, vaan se selitetään inhmilliseksi ominaisuudeksi, esimerkiksi.


#422

San. 28:9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.

Tiesin, että tällainen kohta löytyy. Piti vain hakea tarkka sanamuoto.

Viimeinen sana, siis kauhistus, ei tarkoita, että Jumala pelästyisi laista piittaamattomien rukouksia, vaan englanniksi siinä on abomination, joka tarkoittaa vastenmielistä asiaa.

Minun käsitykseni laista on, että se ei ole Jumalan pysyvä ominaisuus eikä ikuinen tahto, vaan ihmisen lankeemuksen aikainen, väliaikainen ratkaisu. Se ei ole väliaikainen siksi, että Jumala muuttaisi mieltään. Vaan siksi, että laki on tarkoitettu kuvaamaan se ongelma, mikä ihmisellä on erossa Jumalasta.

Gal. 3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.

Seksi on helppo esimerkki. Tähän systeemiin kuuluu, että jos (pyhittynyt) ihminen näkee itsensä niin kuin Jumala näkee (pyhittyneen) ihmisen, niin silloin tällaisella ihmisellä ei ole erityisiä haluja seksuaalista syntiä kohtaan. Sen sijaan, että (pyhittynyt) ihminen näkisi ja kokisi seksuaalisen vapauden hyvänä tai nautintona tai itsessään tavoiteltavana asiana, hän näkee sen rikkomuksena sitä arvoa ja sitä rakkautta vastaan, mistä on osallinen.

Keskeinen ajattelutapa on se, että Jumalan apu on aina yhtäpitävä pyhityksen eli Jumalan tahdon toteutumisen kanssa. Tämän vuoksi ihminen, joka kääntää korvansa kuulemasta lakia ja rukoilee siten vastenmielisesti, pyytää oikeastaan omaa näennäistä hyväänsä, mutta todellista pahaansa. Esimerkiksi sellainen rukous on mahdoton, jossa pyydetään, että henkilö saisi rajoitetusti ja tarvitessaan tehdä “sopivasti” syntiä. Ettei synti hallitsisi häntä, mutta hän saisi “hallita syntiä”, eli jotenkin (omasta mielestään) “rikastuttaa elämäänsä” sillä.

Helluntailaisuudessa se on kai sama kuin jonkinlainen “Jumalan kanssa diilin tehnyt ihminen”. Joten uudestisyntymisen määritelmä on vähän kuin ekaa kertaa Jumalan kanssa sopimuksen tekeminen. Josta sopimuksesta sitten langetaan ja johon palataan takaisin. Kun taas katolisessa ajattelussa uudestisyntyminen on kasteessa annettu yhteyden mahdollisuus. Ero tulee siitä, että helluntailaisen ajattelun mukaan uudestisyntyminen on jonkinlainen jäsenkirjan saaminen, ja jäsenille on parempi kohtelu rukoillessa. Kun taas katolinen ajattelu ei käsittääkseni rohkaise nojautumaan siihen ollenkaan, vaan nykyhetki ja siinä vaikuttava intentio ratkaisee.

Tämä tuntuu hämmentävältä, koska tuossa on käsitteiden sekaannus. Kun luin tuolta ylempää pohdiskeluja siitä, kun muhamettilainen käy terapiassa, niin siinä oli se yleinen käsitys, että ihmisen usko ja ihmisen psyykkinen ja sosiaalinen hyvä ovat jollain tavalla toisistaan erillisiä tai riippumattomia. Eli että on mahdollista parantaa joku mieleltään hänen uskonsa mukaiseksi, ja ajatella, että hän on silloin yhtä terve ja onnellinen tai psyykkisesti ja sosiaalisesti toimintakykyinen kuin minkä tahansa muun uskon ja ihmiskuvan edustaja. Kun oikeasti ajatukseni on päinvastainen.

Sekä Voegelin että isä Ripperger, ja heitä ennen varmaan Kreikan filosofit ja siinä välissä Pyhä Tuomas Akvinolainen ovat sillä kannalla, että on mahdotonta tuottaa terveyttä jos ei ole käsitystä siitä, mitä terveys on. Tämän vuoksi psykiatrian mentaliteetti potilaita kohtaan on vähän kuin keskitysleiriltä, koska se, ja kaiken aikaa enemmän myös moderni psykologia, luulee että ihmisen psyykkinen terveys on joku objektiivinen ja empiirinen asia. Että se on jotain, mitä joku ekspertti voi mekaanisesti tuottaa tiettyjä ohjeita seuraamalla, täysin riippumatta itsestään henkilönä. Se, että tuloksia on kaiken aikaa vähemmän, ja objektiivinen ja empiirinen toiminta on subjektiiviselta kannalta yleensä tuloksetonta, kertoo tästä.

Sanoa, että Kristuksessa meillä on kaikki, ei tarkoita sinänsä mitään.

Joh. 1:3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.

Koska jos Kristuksen kautta on kaikki, niin sen sanominen, että kaikessa meillä on kaikki ei anna kenellekään hirveästi lisätietoa, eikä oikeastaan väitä edes mitään.

Mutta jos tarkoittaa sanoa, että helluntaiseurakunnassa meillä on kaikki, niin se taas on ihan ilmeisen epätotta ja aivan liikaa luvattu.

Jos taas tarkoittaa sanoa, että pelastuksen sanomassa meillä on kaikki, niin sekin on ilmeisen epätotta. Tai jos tarkoittaa sanoa, että Raamatussa meillä on kaikki, niin siinä helposti jää tajuamatta, että jopa helluntailaisten opetuksissa ja puheissa aihetta koskien on valtavasti materiaalia, mikä ei ole Raamatussa eikä Raamatusta. Sen sijaan on täysin normaalia, että oma kokemus, muiden kokemukset, elävästä elämästä tehdyt havainnot, jopa kirjoihin kootut sellaiset, kuuluvat asiaan. Toisaalta näitä voisi kutsua traditioksi. Mutta muualla kuin vanhoissa kirkoissa traditio on niin hajallaan, ettei ansaitse sitä nimeä, vaikka yrittääkin sitä olla.

Siitä on muutama vuosi kun olin seuraamassa nuorteniltaa Turun helluntaiseurakunnassa. Siellä sattumalta puhuttiin syyllisyyden ja häpeän suhteesta. Olin tyytyväinen, että kyseistä aihetta haluttiin käsitellä, ja puhuja oli pohjimmiltaan perillä siitä. Varsinaiset käsitteiden määritelmät vain jäivät puuttumaan tai menivät hiema sikin sokin, ja noista kahdesta tuli toisaalta sama asia ja toisaalta eri asia.

2Piet. 1:3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, 4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, 5 niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, 6 ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, 7 jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

Toisaalta saatat viitata Raamatulla ja Kristuksella tähän. Olen katolisesta kirkosta kiinnostuttuani joutunut toistuvasti havaitsemaan, että vaikka on protestanttinen, evankelinen, helluntailainen, luterilainen, fundamentalistinen, vapaakirkollinen ja vähän jopa viidesläinen tapa asettaa Kristus ja Raamattu jollain tavalla kaiken muun ihmisen kokemuksessa ja tiedossa olevan vastakohdaksi, niin Raamattu itse ei anna sellaisen tekemiseen kovin kummoisia perusteita.

Tämä on diplomaattisesti sanottu, mutta samaan aikaan vahingollisesti ja väärin. Koska eihän synnin selittäminen inhimilliseksi, pysyväksi ominaisuudeksi voi olla paikallaan millään tavalla. Siis juuri tästä kaikki vahinko tulee, että ajatellaan ihmisen olemisen sosiaalisena, psyykkisenä ja moraalisena olentona olevan jotenkin erotettavissa siitä, mitä ihminen uskoo, toivoo tai rakastaa tai miten pyhittyy. Ihminen ei pyhity yhtään mihinkään jos sen on kiellettyä vaikuttaa hänen sosiaaliseen ja psyykkiseen olemiseensa, tai kaikki sellainen tieto kielletään tai kirotaan tai heitetään saatanan haltuun jollain tavalla.

Eikä ihminen, maallisesta ja materiaalisesta näkökulmasta parane yhtään mihinkään jos ei voida tunnustaa, että terveellä mielellä on tekemistä moraalin, tarkoituksen ja merkityksen kanssa. Paitsi joissain erityisissä tapauksissa, kun voidaan osoittaa ongelman syyksi joku puhtaasti elimellinen vaiva.


#423

Nykyisin pystytään käytännössä kaikissa psykiatrisissa sairauksissa osoittamaan niiden fysiologinen ilmentymä.
Siitä kiistellään edelleen kumpi on muna, kumpi kana, fysiologinen epäedullinen tila vai psykiatrinen tila. Itse uskon että ne ovat saman asian kaksi kääntöpuolta.
Osa on rakenteellisia ongelmia, joihin voidaan vaikuttaa lähinnä oireen hallinnalla ja fysiologiaa tukevalla lääkehoidolla. Osa on aineenvaihdunnallisia ongelmia. Osa on ympäristötekijöiden vaikutusta ja suurin osa tietysti kaikkien näiden vaikutusten summa.
Ihmisen hengellinen tervehdyttäminen lienee yksi osa-alue terveyttä kohennettaessa, mutta se on vain yksi osa-alue. Moniin psykiatrisiin sairauksiin on löydettävissä todellinen rakenteellinen syy.
Rakenteellinen epäsuotuisa tila ei ole ilmentynyt ihmisessä koska joku teki syntiä, vaan siksi että Jumalan suuruus tulisi ilmi, eli että inhimillinen oletus hengellistä pelastumista välittömästi seuraavasta terveydestä joutuu romukoppaan. Pelastuminen on kaikille avoin, terveydentilasta riippumatta.
Jumalan valo näyttää meille kaiken mitä me olemme, totuuden meistä, eikä se aina ole mieluisa.


#424

En usko tuommoiseen pätkääkään.
Psykiatria “tieteenä” on täysin lastenkengissä tieteiden kategorisessa oppi- ja kulttuurihistoriassa.


#425

Erittäin hyviä kysymyksiä/ pointteja ylipäätänsä terapiaan esität.

Näitä pitäisi kaikkien tuoda ilmi rohkeammin, eikä vain Kristittyjen.

Psykologiassa/ psykiatriassa on niin paljon potentiaalista väärinkäyttöä hädässä olevaa ihmistä kohtaan. Olen lukenut netissä muutamien psykoosi/ suljetunosastolle toimitetun tyyppien todistuksia. Ne ovat ihan karmeata vallan väärinkäyttöä, ainakin näillä esimerkeillä.

Siellä kaiken potilasturvan rajat hämärtyvät. Lopulta on ihan sama, oletko edes Ihminen.


#426

Kuinka painavaa, asiallista tai yhdentekevää ja asianvierestä kirjoitat, selviää mielestäni tästä vuodatuksestasi, niinkuin muistakin. Keskittäminen auttaisi, ehkä?

Kieliä ymmärrän niin laajasti ja paljon kuin niitä käytän. Käsittääkseni riittävästi. Asian ymmärtäminen on silti ydin joka annetaan uskovalle, niinkuin kävi Paavalillekin. Tämä ymmärrys, joka Pyhän Hengen kautta uskovaan vuodatetaan, perkaa tarpeellisen tarpeettomasta, eikä jää kuin Se Yksi.


#427

Hmm. Jos sanoo, että “se, millaista tekstiä kirjoitat, näkyy tekstistäsi”, niin siitä on äärimmäisen vaikeaa päätellä mitään. Se on vähän kuin sanoisi että “talviaamu on talviaamu, vai oletko eri mieltä?” Mutta yritän silti.

Toinen mahdollisuus on, että tuo on joku sellainen hampaiden välistä sihautettu solvaus, mistä ei kuitenkaan saa selvää, että mitä siinä solvataan ja millä perusteella. Minun tekstiäni siksi, että se on olemassa? “Pitikin sinun taas tuottaa tekstiä. Gnääh!”

Omasta mielestäni siinä ei ollut mitään vikaa. Olen avoin sille, jos joku on perustellusti eri mieltä tai jos jäi jotain kysyttävää. En minä väitä tekstiäni täydelliseksi. Mutta oikeat eriävät mielipiteet ovat olleet aika harvassa.

Toisaalta huomaan tuosta taas yhdenlaisen Janten lain sovelluksen. “Älä luule olevasi mitään. Me kyllä näemme minkälaista tekstiä sinä kirjoitat.” Koska mielestäni niin oikea psykologia kuin kristillinen usko ovat Janten lain vastaisia, niin sinun pitäisi ehkä miettiä joku avoimempi lähestymistapa.

Öö no minusta vaan on kiinnostavaa se, että Jumalan osoittamalle vastenmielelle on olemassa käytännöllisempi syy kuin se, että onko joku 1) nostanut kättä kokouksessa, 2) käynyt julkisesti ammeessa ja 3) saanut jäsenkirjan. Olen tehnyt nuo joskus, ja voin sanoa, että ei se rukouksiin mitään vaikuttanut. Se on se Jumalan tahdon etsiminen omassa elämässä mikä vaikuttaa aina enemmän.

En usko tuohon. Tai no toisaalta katolisten pyhien keskuudessa on kaikenlaisia mystikoita ja niitä, jotka eivät rakasta Jumalaa siksi, että tulevat siitä onnelliseksi ja vapaaksi, vaan joiden käsitys onnesta ja vapaudesta on muuttunut yhdeksi Jumalan tahdon kanssa. Mutta siihen kulkee pitkä tie. Ja koska en ole helluntailaisten piirissä löytänyt mistään tällaisesta traditiosta jälkeäkään, niin en ole myöskään taipuvainen uskomaan, että helluntailainen voisi puhua samasta asiasta.

Sen sijaan tiedän, että on kaikenlaisia zen koanin tapaisia heittoja, jotka välillä lähtevät liikkeelle joissain piireissä. Kuten sellainen, että “yksi on oikeastaan valtavan paljon”. Järki tahtoo kysellä, että “miten niin yksi?” Tai “yksi kappale mitä asiaa?” Tai “mistä yhdestä sinä nyt puhut?” Ja vastauksena on, kun harmaantuva, pukuun pukeutunut mies salin käytävällä nostaa sormen ja toteaa julistavalla äänellä, että “yksi on valtavan paljon”.

Tässä pitäisi siis olla joku keino käsittää, että onko kyse oikeasta apofaattisesta teologiasta, vai pelkästä psykologisesta jekkuilusta. Toki kolmas vaihtoehto on evankelisen tyylinen, postikorttiin painettava tai kuvaan photoshopattu mietelause. Mutta ainoastaan yksi näistä kolmesta vaihtoehdosta tarkoittaa, että olet vastannut ajatuksiini jotain varteenotettavaa.