Kristillisen kodin vaikutus lapsiin

[Exkortti]

Televisiossa puhutaan lapsiperheköyhyydestä ja siitä, mitä se vaikuttaa lapsiin. Väkisinkin tulee mieleen tilanne, mikä oli omassa lapsuudessa. Olimme melkoisen vähävaraisia ja kavereissani oli sekä parempi- että huonompituloisia kuin meidän perhe. Pahinta, mikä jäi mieleen lapsuudesta oli se, että äiti huokaili, kuinka kauppalasku nousee eikä tiedä miten sen saa maksetuksi sekä se, että hän pelkäsi, että talo menee “vasaran alle”. Kerran jopa poliisit kävivät meillä siksi, että veroja oli jäänyt maksamatta, koska ei kertakaikkiaan ollut rahaa millä maksaa.

Meillä ei todellakaan eletty yli varojen, vaan yritettiin selvitä kovalla työllä. Vanhemmilla ei ollut mitään säännöllisiä tuloja, vaan (liian) kovalla työllä he lopulta selvisivät korkeista lainankoroista. Turhuuksiin ei ollut rahaa se tehtiin selväksi meille lapsille. Ruoka oli paljolti itse kasvatettua ja kerättyä, yksinkertaista ja itse tehtyä ja sitä oli riittävästi. Sisällä oli lämmintä ja vaatteita oli niin,ettei tarvinnut palella ulkona, mutta muotivaatteista ei voinut edes haaveilla. Ne olivat liian kalliita eikä niitä uusittu siksi, että olisi kyllästynyt johonkin vaatteeseen.

Lapsuudessani minun ei koskaan tarvinnut pelätä vanhempia, että he olisivat olleet arvaamattomia. Viinaan ja tupakkaan ei ollut rahaa, onneksi. Kävimme säännöllisesti kirkossa, pyhäkoulussa ja seuroissa ja kotonani järjestettiin seuroja ,nimipäiviä ja syntymäpäiviä. Meillä kävi paljon vieraita ja useasti vierailla oli virsikirjat mukana, että veisattiin virsiä juttelun lomassa.

Pyhäksi siivottiin koti, samoin juhlapyhiin satsattiin niin, että kotona oli pyhän tuntu ihan ulkoisestikin. Minusta sekään ei ole ihan pikkujuttu.

Mietin vain, että jos meillä olisi ollut suhteessa sama rahamäärä käytettävissä kuin nykyajan köyhissä perheissä, niin millaista meillä olisi ollut. Nykyään on aivan tuhottomasti semmoisia rahanreikiä, että ei tahdo perässä pysyä. Koneet on tehty hajoamaan ja tekniikkaa muutetaan niin, että aina on pakko ostaa uutta.

Muistan kyllä käyneeni kerran kaverilla, jonka kotona oli kaikki ulkoisesti hyvin, mutta hänen isänsä oli inhottava. Hän ei sanonut monta sanaa, mutta ilmapiiri oli kamala. Vaistosin semmoista, että tuossa kodissa en haluaisi asua. Tuntui aivan ihmeelle, että jotkut pelkäävät isäänsä.

Sitä minä vain, että olisiko perheessä helpompaa elää lama-aikanakin, jos Jeesus olisi sen kodin pää?

[Plautilla]

Tuohan kuulostaa ihanalta että suhteet vanhempiin ovat olleet kunnossa, vanhemmat ovat tuntuneet turvallisilta ja että vaikka on ollut niukkaa, ei varsinaisesti ole ollut puutetta.
Minulla itselläni ei ole kokemusta kristillisistä vanhemmista. Äidistäni tuli kristitty vanhuudessaan, minun esimerkkini vuoksi. Edesmennyt isänikin ehti elää kristittynä 20 vuotta ennen kuolemaansa, eli jotain siunausta on ollut matkassa, mutta hän ei varsinaisesti kuulunut elämääni kristityssä vaiheessaan. Yksi hänen ikoninsa on meillä perintönä.
Lapsuuden perheeni oli avioeroperhe ja muutenkin moniongelmainen.

Minun elämääni yleensä tulevat toisenlaiset kristillisen kodin kasvatit. Ehkä minulla on joku apostolaatti heidän suhteensa.
Lähes jokainen läheisempi ystäväni jonka vanhemmat ovat olleet kristittyjä on kokenut ahdistavana sen että kirkkoon/kokouksiin on ollut pakko lähteä. Nykyisin nämä henkilöt ovat kyllä ehkä sydämessään kristittyjä mutta heitä ei saa lähtemään mihinkään kristilliseen tilaisuuteen. Sellaista kohtaloa en itselleni toivoisi, joten olen miettinyt että kristillinen koti ei aina ole hyväksi.

[Anskutin]

Ketju ei ole oikein lähtenyt lentoon, mutta kirjoitellaan nyt kuitenkin jotain, kun olen tätä aihetta ehtinyt päivän päässäni pyörittelemään.

Jos ajatellaan erilaisten lapsuustraumojen syntyyn liittyviä tekijöitä, niin niiden suhde perheen kristillisyyteen voi olla kolmen sorttinen. A: tekijät joita uskovissa kodeissa esiintyy todennäköisesti keskimääräistä vähemmän - esim. päihteiden käyttö, sekavat ja vaihtelevat uusperhekuviot. B: tekijät joiden esiitymiseen usko ei vaikuta mitenkään - esim. vanhempien mielenterveysongelmat. C: suoraan uskontoon liittyvät traumatisoivat tekijät, joita muissa perheissä ei ole - esim. epäterve hengellisyys, ikätasoon sopimaton helvetillä pelottelu. Epätieteellisen mututuntuman perusteella väittäisin, että kokonaisvaikutus olisi todennäköisesti keskimäärin enemmän positiivisen puolella, koska A-kohdan asiat ovat suhteellisen yleisiä ongelmia väestössä yleensä, mutta C-kohdan taas uskovilla suhteellisen harvinaisia.

Kristillinen kasvatus on toki haastava laji monella tavalla. Onneksi uskon synnyttäjä on kuitenkin Pyhä Henki, eivät parhaatkaan vanhemmat. Vanhemmat voivat tietysti tuoda lasta armonvälineiden vaikutuspiiriin ja opettaa kristillistä uskoa, mutta lopputulos on silti Jumalan kädessä. Omien kokemusten perusteella peräänkuuluttaisin ehkä eniten sitä, että raamatunkertomusten merkityksestä ja opetuksista myös keskusteltaisiin lasten kanssa, eikä asia jäisi pelkästään kertomusten kertomisen tasolle. Lapset ovat varsin lahjakkaita väärinkäsittäjiä ja helposti hahmottavat asiat ihan omalla tavallaan, tai ainakin minulle kävi niin, kun niin kotona kuin seurakunnan toiminnassa ja koulun uskonnonopetuksessakin pyörittiin hyvin paljon pelkän pintasisällön ympärillä.

[cymbus]

Kuten koti on yhteiskunnan perussolu, on se myös omalla tavallaan kristillisyyden perussolu. Kodissa perheenisällä on vastuu vaimon, lapsien ja palvelijoiden hengellisestä ylöspidosta, kuten hänellä on myös vastuu heidän ajallisesta holhoamisestaan. Perheenisä on eräällä tavalla pappi, kuten olivat vanhan liiton patriarkat. Kotoisan elinpiirin kristillinen vaellus ja kilvoitus on asia, jonka tulee tapahtua perheenisän johdolla. Kuten perheenisä on despootti kotiasioissa maallisen järjestyksen mukaisesti, pitää hänen olla myös perheen pää kristillisessä elämässä kuten Kristus on kirkon pää. Jos perheenisä ei ole valmis kantamaan vastuutaan tässä asiassa eivätkä muut valmiita asettumaan tähän järjestykseen, kotipiiri ei toimi siten, kuin sen pitäisi luonnollisen ja kristillisen lain mukaisesti. Tässä on aikamme ongelma ja siksi pitäisi miettiä, miten voidaan kasvattaa kristittyjä miehiä vastuullisiksi perheenisiksi,

[TimoAnttila]

Olisiko opetusministeriön yhdistäminen puolustusministeriön alaisuuteen sellainen?

[cymbus]

Kodin asiat eivät ole ministeriöasioita. Valtion taso on erillinen hallinnon kuvio, jossa vallitsevat erilaiset järjestykselliset periaatteet. Tässä muistettavana on subsidiariteetti ja erilaiset hallituksen muodot jotka ovat ominaisia eri tasoille.

Jos nyt oikein olin ymmärtävinäni kommenttiasi, ajattelet, että olisin esittämässä jotain armeijajärjestystä lasten kasvatukseen. Tästä ei toki ollut kysymys. Minusta koulutoimen valtiollinen järjestäminen ja maanpuolustuksen järjestäminen ovat kaksi valtion toiminnan haaraa. Koska kumpikin on osaltaan vastuussa kansalaiskasvatuksesta, ne varmasti hyötyvät vuorovaikutuksesta. Hallinnollisesti en näkisi hyötyä niiden yhdistämisestä, koska niiden olemassa olon tarkoitus on osittain erilainen.

Mutta kotoisan elämän järjestäminen ei ole mitenkään valtion asia, eikä siinä tarvita ministeriöitä. Yhteiskunta järjestyy kahdella tavalla: alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin. Meikäläisessä järjestelmässä kunnat ovat järjestäytymistä alhaalta ylöspäin ja valtio ylhäältä alaspäin. Kolmantena on sitten perheen ja suvun ja huoneen taso.

[susilammas]

Olen miettinyt ja yrittänyt etsiäkin, onko Suomessa tehty mitään tutkimusta perheen/kodin vaikutuksesta jo aikuistuneiden lasten uskoon, uskonnollisuuden ja uskonnollisiin käsityksiin.
Omassa tuttavapiirissä on paljon uskovia ihmisiä joilla on myös uskovat vanhemmat ja lapsuudenkodissa esim. kirkossa käynti, rukoukset, kristilliset leirit jne ovat kuuluneet elämään. Mutta toisaalta jokseenkin samanlaisella taustalla toiset ovat eronneet kirkosta ja suhtautuvat hyvinkin kielteisesti kaikkeen uskonnolliseen. Olisi kiinnostava tietää ja ymmärtää, voiko näiden kahden ryhmän kokemuksissa nähdä jotain ryhmää yhdistäviä piirteitä. En kyllä tiedä, miten luotettavasti tällaista tutkimusta voisi tehdä. Aiheena se voisi olla varmaan jotenkin teologian ja sosiologian välimaastossa tai yhdistelmänä.