Herra ei pitänyt rahan lainaamista korkoa vastaan vääränä, kuten vertauksesta käy ilmi. Kristitty siis voi hyvällä omalla tunnolla ottaa kohtuullista korkoa lainastaan.
" Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen." (Matt 25:27)
Mitään raamattuperustetta ei ole lainan antamiselle eikä ottamiselle eikä myöskään koron ottamiselle eikä koron maksamiselle.
KORJAUS: Tarkoitus oli siis sanoa, että mitään raamattuperustetta ei ole lainan ja koron ottamisen ja antamisen yleiselle KIELTÄMISELLE.
Roomalaiskirjeessä on tämä: 13:8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.
Kai tuon voi niinkin tulkita, että kyse on rahasta, sillä pari edeltävää jaettahan menee näin:
13:6 Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten.
13:7 Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.
Muokkis. King James: Room. 13:8 Owe no man any thing, but to love one another: for he that loveth another hath fulfilled the law.
Itsehän en itse asiassa oikein edes ymmärrä, mitä tuossa varsinaisesti sanotaankaan, eli siis mitä tarkoittaa “älkää olko velkaa”.
Minulla on mielikuva että vasta osa protestanteista (kalvinistit?) hyväksyivät koron. Sopisi sinänsä kuvaan, että kapitalismi ymmärtääkseni syntyi reformoidussa kulttuuripiirissä. Liekköhän asiasta edes käyty reformaation jälkeen mitään syvällistä keskustelua vai onko se ehkäisyn tavoin hiipinyt ns. konservatiivien hyväksymäksi ilman suurempaa reflektointia?
Minulla on sellainen hatara mielikuva, että Luther ei hyväksynyt koronottoa. Luulisin, että asiasta kyllä on keskusteltu eri kirkoissa.
Minä en tulkitsisi tätä rahan lainaamiseen liittyväksi. Jakeissa Room. 13:1-7 puhutaan kristityn suhteesta esivaltaan. Jakeissa 8-10 puhutaan kristityn suhteesta muihin ihmisiin. Verojen ja tullien maksaminen oli ja on keskeinen seikka suhteessa esivaltaan, mutta tuossa jälkimmäisessä jaksossa nähdäkseni ofeilo-verbi tarkoittaa enemmänkin jotain moraalisia velvollisuuksia suhteessa muihin ihmisiin kuin rahamääräistä velkaa. Vulgatasta lähtien näköjään käännöksissä on ollut tapana tulkita jakeen 8 ὀφείλετε imperatiiviksi, mutta kieliopillisestihan tuo muoto voi olla myös indikatiivi, ja minusta se itse asiassa olisi luontevampi tulkinta koko virkkeen ja jakson kannalta: “Ette te ole kenellekään mitään velkaa (siis moraalisesti velvollisia tekemään jotakin joillekin ihmisille) - paitsi sen, että rakastatte toisianne.” Tämä tulkinta sopii mielestäni erittäin hyvin kontekstiinsa.
Minulla on käsissäni Kalevi Tanskasen kirja “Luther ja keskiajan talousetiikka” vuodelta 1990. Sisältää erittäin mielenkiintoisia juttuja. En nyt valitettavasti jaksa ryhtyä referoimaan.
Käsitteleekö se pelkästään länsimaisia kirkkoja?
Luther otti marraskuussa 1519 kantaa korko-ongelmaan saarnassaan koronkiskonnasta. “Antolainauksen ja ottolainauksen täytyy tapahtua ilmaiseksi ilman mitään lisiä ja korkoja.”
Seuraavassa on erittäin vapaamuotoista referaattia Tanskasen kirjasta, s. 198-202:
Tuomas Akvinolainen sovelsi korkokieltoa lähinnä vain yksityisiin kulutusluottoihin; korkokielto ei koskenut vuokrasopimuksia eikä yhtiösopimuksia, joissa joku antaa rahojaan kauppiaalle tai käsityöläiselle, koska tällöin rahan antaja kantaa osan liiketoiminnan riskistä. Tämä oli yleinen näkemys Länsi-Euroopassa uudelle ajalle asti.
Samoin Luther kehotti pappeja saarnaamaan koronkiskontaa vastaan, mutta täsmensi, ettei tämä koske rehellistä kauppaa ja muuta hyväksyttävää liiketoimintaa. Lutherilla oli kuitenkin yleistä näkemystä tiukemmat kriteerit sille, mikä oli tällaista hyväksyttävää liiketoimintaa, jossa koron ottaminen oli sallittua.
Miksi sitten kukaan antaisi rahaa lainaksi, jos siitä ei saa ottaa korkoa? Lutherin - ja useimpien muidenkin teologien - vastaus oli se, että yksityiset ihmiset ovat velvollisia antamaan lainaa sitä tarvitsevalle, kuitenkin vain siihen asti ettei lainanantajan oma talous vaarannu. Yksityisille hädänalaisille ihmisille annettujen lainojen korottomuudesta Luther pitää kiinni lukuun ottamatta “hätäkoron” tapausta (Notwücherlein), jossa lainanantajakin on köyhä [korjaus: tai ennemminkin kai sellainen, joka ei kykene työntekoon].
Jatkan tästä myöhemmin.
Luther käsittelee lainanantamiseen ja muuhunkin talouteen liittyviä kysymyksiä lukuisissa kirjoituksissa, jotka lähes aina liittyvät johonkin tiettyyn tilanteeseen, joten yksittäisen sitaatin nostaminen jostain yksittäisestä tekstistä ei anna oikeaa yleiskuvaa Lutherin näkemyksistä.
Joo, lähinnä länsieurooppalaista ajattelua Tanskanen käy läpi.
Sääli että akateeminen keskustelu on usein noin eriytynyttä. Ekumeniikassahan noita laajempia esityksiä löytyy, mutta toivoisi samaa laajuutta myös dogmihissaan jne. Toki se vaatisi sitten melko monipuolista kielitaitoa, johon monella ei ole intressiä, jos pitäisi handlata latina, kreikka, kirkkoslaavi, arabia ja muita vielä jännempiä kieliä.
Varmaan tässä rajauksessa taustalla yleensä on melko luonnollisena syynä kuitenkin se, että esimerkiksi ne keskiajan teologiset ja taloudelliset aatevirtaukset, jotka tässä ovat relevantteja Lutherin kannalta, lienevät lähes täysin länsieurooppalaisia. Siitä, millä tavalla jonkin moskovalaisen patriarkan ajattelu vaikutti Lutheriin, tuskin saisi kovin paljoa irti. Ei-genealogista vertailua tietysti voisi tehdä, mutta se olisi ehkä luontevammin oman tutkimuksensa aihe.
Viestini olikin enemmän yleismarinaa. Kaikki on pilalla.
Luterilainen pappi Jacob Strauss oli vuonna 1523 julkaisemassaan kirjoituksessa juuri tätä mieltä, että myös koron maksaminen on syntiä. Luther luki kirjoituksen ja oli eri mieltä: kristityn on kärsittävä vääryyttäkin ja maksettava korot. Korkokäytäntö on yhteiskuntajärjestyksen asia, jota kristityn on noudatettava, vaikkakin kristittyjen tuli Lutherin mukaan yrittää muuttaa sitä. Mutta yksityinen ihminen ei voi omin päin ryhtyä muuttamaan yhteiskuntajärjestystä ja kieltäytyä maksamasta korkoja. (Ks. Tanskanen 1990, 202-206.)
Jos on sitoutunut korkoon, niin pitää kai se maksaa. Mutta onko sellaisen sitoumuksen tekeminen oikein. (Jos koronotto on väärin)
[quote=“cymbus, post:40, topic:1719, full:true”]
Jos on sitoutunut korkoon, niin pitää kai se maksaa. Mutta onko sellaisen sitoumuksen tekeminen oikein. (Jos koronotto on väärin)[/quote]
Käsittääkseni Luther ei moittinut korollisen lainan ottajia tästä.
Akvinolaisen ja Lutherin aikoina tyypillinen yksityinen kulutusluotto oli kai sellainen, että joku köyhä perhe huonon sadon tai tulipalon tms takia olisi yksinkertaisesti kuollut pois, jos eivät olisi saaneet jostain lainaa välttämättömiin elintarpeisiin, siemenviljaan yms. Tällaisessa tilanteessa rikkaalla yksityishenkilöllä oli tilaisuus saada perhe vuosikausiksi velkavankeuteen korollista lainaa antamalla. Nykyajankin kristityn on helppo ymmärtää, ettei tuo rikas toimi moraalisesti oikein. Mutta tänä päivänä meillä Länsi-Euroopan maissa tuollaisia tilanteita ei yksinkertaisesti ole, koska sosiaalihuolto tarjoaa kaikille välttämättömät elintarpeet. Siksi ei ehkä ole järkevää nykyajan näkökulmasta moittia Akvinolaista, Lutheria ja muita talouden lainalaisuuksien ymmärtämättömyydestä, eikä toisaalta myöskään ole järkevää tuoda heidän ajatteluaan nykyajan olosuhteisiin.
EDIT, TARKENNUS: Viimeisessä virkkeessä tarkoitan siis korkoa koskevia näkemyksiä.
Lasketko leikkiä? Suomessakin on valtavasti ihmisiä, jotka ovat joutuneet ongelmiin otettuaan pikavippejä juuri tuollaisiin akuutteihin ongelmiin. (Toki on niitäkin, jotka ovat velkaantuneet esim. päihde- tai peliaddiktion takia.) Sosiaalituet ymv. menevät yleensä kuukausittain, ja on aivan mahdollista, että jonkin poikkeavan tilanteen tai hetkellisten tulojen takia putoaa tuilta pois ja pitäisi pärjätä jotenkin kuukausi tai pari ja sitten on pakko turvautua johonkin tuollaisiin pikavippeihin, joissa todellinen vuosikorko voi olla ihan älytön.
En. Tiedän, että nyky-Suomessa on todella köyhiä ihmisiä, mutta luulen että ilman jotain selvää omaa tyhmyyttä kokonaiset perheet eivät kuole nälkään tai pakkaseen.