Kristinusko, siunaus ja maallinen menestys

Ei tätä kirjoittelua voi ottaa vakavasti.

Esimerkiksi shintolaisuuden kamit eivät käsittääkseni ole lähtökohtaisesti persoonallisia jumalia (osa kameista ovat toki ihmisten hahmoissa)

Kun @Animus väittelet @Yxinkertanen en kanssa, niin kannattaa muistaa, että kyseessä on vain hänen näkemyksensä, ei kaikkien kristittyjen. Merkittävä osa kristityistä ei kannata sellaista ajatusta, että kristillisyys ja maallinen menestys ja hyvinvointi korreloisivat keskenään. Itse asiassa väittäisin, että kristittyjen enemmistö on asiasta täysin toista mieltä, ihan jo Raamatunkin perusteella. Se, että jumalattomat menestyvät, esiintyy monessa kohdassa Raamatussa, ja hurskaat uskovat sitä harmittelevat (missä näkyy heidän inhimillisyytensä). Jumala tosiaan rakastaa ihan jokaista ihmistä ja osoittaa armoaan kaikille. En löydä Raamatusta tukea myöskään sellaiselle, että näin Uuden liiton aikana Jumala jakaisi sen kummemmin siunausta kuin sen puutettakaan koko kansakunnan yhdeksi niputtaen. Tämä ei tietenkään poista sitä, että jos jollain kansakunnalla/kulttuurilla on jokin paha ja vahingollinen tapa, niin sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia koko sen kansan elämään. Se on kuitenkin luonnollinen seuraus, ei yliluonnollinen.

3 tykkäystä

Jo Vanhan testamentin puolella väitetään, että jumalaton menestyy ja on vaivoista vapaa hamaan tappiinsa asti (Psalmi 73). Uuden testamentin mukaan maailma on pahan vallassa. Ei siunaus voi olla sen valossa suoranaista siunausta tai hyvinvointia. (Et niin tosin väitäkään, joten en kritisoi ajatustasi.) Jos edustat hyvyyttä pahassa maailmassa, joudut kärsimään etkä menesty.

Nimenomaan. Menestysteologia on harhaoppia, jolle ei löydy tukea Sanasta. Päinvastoin, Kristuksen omat joutuvat ottamaan maailman pilkan ja lyönnit vastaan. Edes pyhät apostolit eivät yhtä lukuunottamatta välttäneet väkivaltaista marttyyrikuolemaa vainoajien käsissä. Jumalan suuruus näkyy siinä, miten nämä koettelemukset kuitenkin ovat vain kirkastaneet Hänen nimeään.

Animuksen vänkäys kyllä kuuluisi kriittiselle osastolle.

4 tykkäystä

Tästä teemasta olisi mielenkiintoista kuulla enemmänkin keskustelua. Itse en ole aivan varma mitä aiheesta ajattelen. Yritän tässä hahmotella omia ajatuksiani:

Olen sitä mieltä, että jos ihmiset pyrkivät elämään kristillisesti; kasvamaan hyveissä, rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja huolehtimaan köyhistä, se on eduksi jokaiselle ryhmälle, yhteisölle tai kansalle johon he kuuluvat. Oikea oppi näkyy elämäntavoissa. Siinä mielessä en ole ihan varma, onko mahdollista tehdä tuollaista erottelua luonnolliseen ja yliluonnolliseen. Luulen kyllä ymmärtäväni ajatuksesi, mutta eikö se ole aika yliluonnollista, jos uskosta kumpuaa tapa tehdä asiat oikein?

Tässä taas päästään siihen, että kansat eivät koskaan koostu täysin kristityistä ja hekin, ketkä itsensä kristityiksi mieltävät, eivät useinkaan onnistu kristillistä ideaalia täyttämään. Siksi en usko, että mikään “kristillinen kansa” on koskaan mahdollinen. Kristinuskon perusteella voitaisiin hahmotella jonkinlaista utopiaa, mutta siihen minä en pyri. Minun mielestäni on aina yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, että mukana on myös kristittyjä. Mitä enemmän, sen parempi. Oleellista on nimenomaan pyrkimys elää kristillisesti. Sillä ei suuressa kuvassa ole merkitystä onnistuuko siinä täydellisesti. Jos nyt ei onnistu, seuraavalla kerralla yrittää uudelleen. Kai tämä on sitä tavallista kilvoittelua.

Ajattelen siis, että mahdollisimman monen aito pyrkimys hyveelliseen elämään hyödyttää yhteiskuntaa myös aineellisesti. Toisaalta taas myös ei-kristityt voivat tehdä hyvää. Kristinusko ei siis ole yhteiskunnalliselle hyvinvoinnille välttämätön, mutta se sitä merkittävästi edistää.

Osittain tässä tosin tullaan myös asian mittaamisen ongelmallisuuteen. Mitataanko vain jotain BKT:n kehitystä tai ihmisten ostovoimaa, vai otetaanko huomioon myös onnellisuus ja muu vastaava? Myös tarkasteltava ajanjakso on merkittävä tekijä. Otetaan esimerkiksi hyveellinen toimitusjohtaja, joka ympäristökriisin tajuttuaan muuttaa johtamansa yrityksen toimintakulttuuria kestävään suuntaan. Tällöin lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä saatettaisiin menettää puhdasta rahaa, mutta ratkaisu kuitenkin olisi pidemmän päälle kestävä ja järkevä (myös taloudellisesti).

Tämä nyt ei missään tapauksessa tarkoita mitään menestysteologiaa. Usein kristitty saattaa menestyä elämässään huonommin kuin ei-kristitty. Ja on aivan eri tilanne tarkastella yksittäistä ihmistä kuin koko yhteiskunnan toimintaa. Siinä mielessä palaan tuohon luonnollisen ja yliluonnollisen erotteluun. En siis usko, että Jumala jotenkin vielä erikseen “siunaa” jotakin “kristillistä kansaa”. Vaan siinä mielessä tämä yhteiskunnallinen hyöty syntyy siitä kristittyjen (yliluonnollisesta) jokapäiväisestä elämästä (luonnollisesti).

Lisäksi tässä palataan kriteerien yhteismitattomuuteen. Toteaahan Markus evankeliumissaan (8:36): “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” Tärkeintä on oppia tuntemaan Jumala ja hänen tahtonsa. Siksi kerjäläisellä voi asiat olla paljon paremmin kuin jollakin yhteiskunnassa menestyneellä.

5 tykkäystä

Hän siis toimi kuten uskoi :grinning:

Varmaan jotkut voivat olla geneerisiä henkivärinöitä, mutta varsin personoituja kamit kyllä tuppaavat olemaan. Persoonattomuus yleisenä kuvauksena on virheellinen tieto. Ehkä tuo oletus on syntynyt siitä tiedosta, että kamit eivät ole luonnosta erillisiä vaan osa luontoa? Tai siitä, että niitä ei läheskään aina kuvata ihmisinä. Voi kyllä olla niinkin, että olet törmännyt johonkin kovin filosofiseen shinto(o)-käsitykseen.

Se on hyvä, että varoitat Yxinkertasen näkemyksistä.

Ajattelen, että esim. käskyt on annettu tuomaan elämään siunausta ja menestystä. Yhden kohdalla siitä on selvä lupauskin. Kunnioita isääsi ja äitiäsi…
Ei todellakaan voi olla väärin sanoa, että pyrkimys noudattaa elämässään Jumalan tahtoa, se koituu ihmiselle siunaukseksi ja sen kautta koko kansalle.

En ole kuitenkaan puhunut mistään siunausautomaatista, en edes minkäänlaisesta taloudellisesta menestyksestä vaan siitä, että kristillisten arvojen - perheinstituution raunioituminen, esimerkiksi - tuo yksilön ja koko kansan elämään onnettomuutta.
Samaa voi hyvin sanoa mammonan palvomisen tuomasta itsekkyydestä ja sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, joka voi viedä kokonaisen kansakunnan tuhoon.

Onko vaikea nähdä sitä, että sanan hylkääminen ja jumalattomuus - ne näin imevät kansakunnan sydänverta?

Jossakin tilanteessa voi tosin paha kriisi tai elämän haaksirikko koitua yksilön ja koko kansakunnankin siunaukseksi, kun se motivoi ihmisen etsimään yhteyttä Jumalaan.

Kun vastauksesi lopussa puhut luonnollisesta ja yliluonnllisesta seurauksesta, oletko sitä mieltä, että Jumala ei enää historiassa vaikuta yksilön tai kansan elämään?
Eräs luterilainen pappi toisin sai seurakunnassa vihat päälleen sanottuaan,
että Jumala kuuli Suomen äitien ja lasten rukoukset Talvisodan ahdistusten aikana. Eikö siitä saisi kristityssä maassa puhua?

On siinä jotain hyvääkin.
Olen työni puolesta tutustunut muutamaan ns. sijaiskotiin, joista nykyään on suuri puute.
Ne ovat olleet uskovaisia koteja. Lapset ovat saaneet tutustua kristilliseen arvomaailmaan, ja he ovat pitäneet siitä.

Juu ei. A. ei varoittanut näkemyksistäsi. Hän varoitti ajattelemasta, että ne olisivat kaikkien kristittyjen näkemyksiä.

Olen ymmärtänyt tämän myös niin, että tämä hurskaiden harmittelema
jumalattomien menestys on sikäli näennäistä, että se lopulta koituu tappioksi - kuten rikkaan miehen kohdalla Jeesuksen vertauksessa.

Oikeassa olet siinä, että heidän inhimillisyytensä omien vaivojensa keskellä tulee tässä esiin.

Daavid mietteissään kuitenkin taas toteaa heidän hajoavan kuin akanat tai kuin tuhka tuuleen siinä, missä vanhurskas on kuin kasteluojan varrelle istutettu puu.
Davidin elämässä oli paljon myös vääryyttä ja jumalattomuutta tekojen ja päätösten tasolla - mutta myös nöyryyttä tehdä parannus, mikä kai teki hänestä Jumalan miehen.

Hyvä kun toit tämän esille.

Sen verran vielä sanon, että en itse niinkään menestysteologiaa ajatellut - enkä varsinkaan rahaa…

Onko niin, että tämä ei pidä enää paikkaansa:
Mikä lupaus liittyy neljänteen käskyyn?

Neljänteen käskyyn liittyy lupaus: että menestyisit ja eläisit kauan maan päällä.

Mitä Jumala teroittaa mieliimme tällä lupauksella?

Jumala haluaa teroittaa mieliimme tällä lupauksella, miten korkeassa arvossa hän pitää vanhempien kunnioittamisen ja miten suuren ajallisen siunauksen se tuottaa, jotta me sitä mieluummin ahkeroisimme noudattaa tätä käskyä.

Poistettu

(Mod. huom.: Hesekielin viesti oli siirretty muiden mukana tähän ketjuun. Siirsin siis myös vastauksesi siihen evlut. piispakokousketjusta tänne.)

Eikö kukaan nyt sitten sure tai pidä pahana sitä, että kristilliset arvot jäävät marginaaliin yhteiskunnassa?

Aihe on erittäin mielenkiintoinen, mutta minusta tässä aiheen määrittelyssä on vähän rajoittava kohta tuo “maallinen menestys”. Esim. joku uskovainen yksilö voi maallisen menestyksen kuten työuran, omaisuuden, sosiaalisten suhteiden, jne suhteen olla hyvinkin huonosti menestynyt, mutta kuitenkin hän saattaa sisäisesti kokea olonsa voittopuolisesti ihan hyväksi ja hän saattaa olla melko tyytyväinen osaansa eikä vaihtaisi sitä maallisesti paljon menestyneempien ei-kristittyjen osaan. Siksi voitaisiin ehkä puhua myös “menestyksestä tämän elämän aikana” tms. ja sen suhteesta uskovaisuuteen ja hurskauteen.

:coffee: :thinking:

Näin kerran Facebookissa oheisen menestysteologian harhaväitteitä esittelevän kuvan ja nappasin sen talteen, sillä sen avulla on helppoa nähdä, kuinka pielessä heidän käsityksensä ovat:

On tietysti päivänselvää, että kaikenlaiset “köyhät ja sairaat ovat kirottuja” -tyyliset opit ovat täysin epäkristillistä valetta. Kristityille ei luvata menestystä tai terveyttä tässä ajassa, vaan osallisuutta Kristuksen kärsimyksestä ja ristin tiestä ja kuolemasta - mutta myös osallisuutta ikuisesta elämästä kirkkaudessa hänen kanssaan. Pikemminkin on niin, että Jumala voi riisua ihmistä ajallisesta terveydestä ja rikkaudesta ohjatakseen häntä oikealle tielle ja vahvistaakseen häntä hyveissä sekä osoittaakseen olevansa elävä Jumala. Tällaisistahan on Raamatussa monia esimerkkejä: Salomo menetti järkensä, Saul näkönsä, Sakarias puhekykynsä, Job menetti omaisuutensa ja lapsensakin jne. Ne eivät olleet mitään kirouksia, vaan Jumalan rakastavaa armoa.

Tosin eivät nuo taulukon oikealla puolellakaan olevat kohdat ole täysin itsestäänselviä: esimerkiksi köyhyys ei tee automaattisesti ketään autuaaksi, sillä köyhästä tulee helposti katkera ja kateellinen. Vain, jos köyhä osaa suhtautua köyhyyteensä hengellisesti oikein, se voi koitua hänelle autuudeksi. Samoin vasemmalla lukee, että “Pyhä Henki on voima”, ja sen vastinpariksi tekijä (en tiedä, kuka hän on ollut) on laittanut “Pyhä Henki on persoona”. Mutta eihän tuollaista vastakkainasettelua ole, sillä Jumala ON vaikuttava voima - sehän sanotaan Raamatussakin: “Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra, tunnustakaa Herran kunnia ja voima” jne. Mutta laitoin tuon nyt tähän, kun siinä olevat raamatunkohdat liittyvät ilman muuta aiheeseen.

Miksi moista kyselet? Minä olen huolissani monestakin asiasta, mutta en huuda aamenta kaikkiin huolestuneisiin puheenvuoroihin, etenkään sellaisiin jotka mielestäni menevät joiltain osin pieleen. Enkä itse tuo julki jokaista huoltani joka tilassa.

Kiitos, Timo!
Tuossa @Timo K:n listassa olevat rinnastukset eivät ihan kaikki mene nappiin, kuten hän itse jo totesikin - vaikka menestyksen teologiaa kartammekin.
Esimerkiksi Puhutun sanan voima > Rukouksen voima on yksi sellainen.

Puhuttu sana on ilman muuta ykkönen, koska Pyhä Henki vaikuttaa sanan kautta. Se on ihan apostolista opetusta: “Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta”. (Room 10)
Vaikka meidän ei enää tarvitse Paavalin tapaan rajata sitä kuultuun sanaaan, voimme nykyisin itse lukeakin. Jumala lähestyy ihmistä juuri sanan kautta. Se koskee sakramenttiakin, koska siinäkin on vaikuttavana sana.

  1. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
  2. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
  3. Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
  4. Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: “Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”
  5. Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Sitten @TV2 tuossa ihan ansiokkaasti määritteli, kuinka ulkonaisesti tarkasteltu menestymättömyys voi yksilön tasolla olla hyvin täyteistä ja tyydytystä tuottavaa elämää.

Ne ihmiset, joita minä olen tottunut pitämään hengellisinä matkatovereinani, ovat juuri korostaneet tätä kasvattaessaan lapsiaan. EI se oivallus tietenkään rajoitu heidän piiriinsä.

Eikö kukaan löydä mitään uutta pohdittavaa kansakunnan tasolta tuosta
"siunauksesta" ja kristillisten arvojen merkityksestä yhteiskunnassa?

Kysyn siksi,
että tämä on keskustelupalsta,
Luulin, että minulla on samanlainen vapaus kommentoida sinun tekstiäsi
kuin sinulla minun tekstejä.