Kristuspäivä 2017

Kristuspäivä Turussa lauantaina 2.12. Tuonne siis. Monet seurakunnat järjestävät bussikuljetuksia ympäri maata, niin myös meidän paikallisseurakunta, jonka retkeen osallistumme. Ohjelmassa rukousta, ylistystä ja opetusta. Pekka Simojoki, Sakari Heikkilä ja Verkostokollektiivi, Jippu jne.

Tarkempi ohjelma:

1 tykkäys

En nyt tiedä, kannattaisiko kristittyjen yhteyttä julistaa muistaen yhtä kristikunnan suurinta tragediaa ja hajaannuksen aiheuttajaa. :smiley:

4 tykkäystä

Ehkä parempi nimi tapahtumalle olisi Me-päivä.

Ensimmäinen juttu on tietenkin se, että tapahtuman alku on uuskarismaattisuudessa ja dominioteologiassa. Tämän verran voi päätellä ihan siitä, jos alkuaikoina kuuli Hannu Hatanpään puhuvan asiasta. Eräässäkin puheessa oltiin kovasti “vetämässä vihollista lättyyn”.

Eli ihmisten tarkoitus ei olekaan enää vaeltaa täällä maan päällä muukalaisina. Vaan kun olemme tarpeeksi yksimielisiä ja voiman tunnossa, niin voimme heitellä saatanaa ympäriinsä, luoda rukouksella voimakenttiä ja valloittaa maantieteellisiä alueita Jumalalle (tai tuolle kyseenalaiselle teologialle).

Kukaan ei tietenkään vastusta kristittyjen yhteyttä sinänsä. Näkemykseni vaan on, että näissä tapahtumissa kyse on ensisijaisesti poliittisesta yhteydestä. Jotta tällainen tapahtuma on yleensä mahdollinen, pitää sen sisältö pudottaa laadullisesti pienimpään yhteiseen minimiin.

Sivuilta löytyvä esittelyvideo (jonka olen nähnyt jo aikaisemmin, mutta katsoin nyt uudestaan) jotenkin summaa ne asiat, mitkä ovat vialla. Se esittelee tapahtuman sloganeina, joita “puhuvat päät” käyvät sanomassa (tai tiputtelemassa) sana kerrallaan. Siitä saa käsityksen, että rukous on jotain epämääräistä manaa, massaa, latausta tai energiaa, mitä ihmisten joukkokokoontuminen tuottaa jotenkin emergentisti.

Se puhuu Jumalan valtakunnasta. Mutta jos ei erikseen kukaan kerro, että mitä on Jumalan valtakunta, niin se jää jonkinlaiseksi itseensä viittaavaksi fiilikseksi jostain, mikä epämääräisesti “leijuu” osallistujien keskuudessa. Jos se taas saa poliittisen ohjelman sisältöjä, niin se ilman muuta on silloin kaukana siitä, mikä kristityn oikea suhde on tähän maailmaan ja tähän aikaan.

Ongelma huipentuu siinä, että jos näistä asioista valittaa jollekin tapahtumasta innostuneelle, niin hän todennäköisesti vastaa, 90 % tapauksista, samanlaisilla sloganeilla kuin esittelyvideon “puhuvat päät”.

Se, mikä tällaisen postmodernin yhteisöllisen kristillisyyden erottaa tavallisesta postmodernista ihmisestä, on käytännössä muutama eriävä mielipide siitä, miten politiikan pitäisi suhtautua syntymään, seksiin ja kuolemaan. Eli se “Jumalan valtakunta” on nykyään noissa. Ja sitten jossain epämääräisessä välittämisen tai tärkeäksi kokemisen tunteessa. Ja tunteessa siitä, että jotain on kohta tapahtumassa ihan pian.

Monet vapaiden suuntien, verkostojen ja emergenttien liikkeiden johtavat hahmot tänään ovat itse itsensä airuita, loputtomiin tulossa mutta voimatta koskaan saapua.

4 tykkäystä

Miten minä arvasinkin edellisen kaltaisia kommentteja :smile: . Siunausta vain! Osin tästä syystä tämän avauksen tänne laitoinkin. :innocent:

1 tykkäys

Laitoit sen tänne (osittain) trollataksesi minua. No, eihän se vaikuta mitään siihen, mitä sanoin. Ynnä on täysin itsestäni kiinni, että lopulta sen sanoin. Kieltämättä en olisi sanonut mitään jos ei aloitus olisi ollut täällä.

En olettanut saavani sisällön puolesta minkäänlaista vastausta tai vasta-argumenttia tai perustelua millekään.

Mutta en olettanut sen enempää saavani mitään härnäävää hihittelyäkään. Joten nyt pitää miettiä, että 1) miksi en ja 2) miksi sitä tuli kuitenkin?

Luin sivuston blogista kourallisen tekstejä.

Yhdessä, eli Jukka Jämsen - Parasta mitä tiedän! | Kristuspäivä 2017, kaikki sanotut asiat ovat sinänsä totta. Kysymys on vain siitä, että mitä se kollektiivi tai yhteisö tavoittelee, kun se alkaa yhdessä rukoilla?

Jos ei se välitä siitä, mikä luomisen, lankeemuksen ja lunastuksen koko kuva on, vaan toivoo vain naiivisti “parempaa maailmaa nyt” tai “herätystä” tai “kääntymistä” tai mitä tahansa muuta halinalleteologiaa, “ihmisten kääntymistä toistensa puoleen” tai jopa Jumalankin puoleen, niin se tarkoittaa vain paljon hyvää mieltä tuottavia eleitä.

Toisena on Pasi Jaakkola - Kristuspäivä tulee (Sana 8.6.2017) | Kristuspäivä 2017. Olen aina ihmetellyt “Pyhän Hengen läsnäoloa”. Kertaan tämän taksonomiani tähän. Eli Pyhä Henki on

  1. tunnettavissa siitä sanomasta, minkä Kristus antoi tehtäväksi Joh. 16:ssa.
  2. viestien välittämisen ja saamisen akti tai tapahtuma tai aiheuttaja - riippumatta siitä, onko viestin sisällössä sen enempää päätä kuin häntää (tyyliin vanha helluntailaisuus).
  3. salissa koettava lämmin, pehmeä ja leijuva läsnäolo (tyyliin ylistysteologia).
  4. energia, joka voidaan ampua, heittää tai ladata käsistä tai esineistä (karismaattiset kaatajat).
  5. kosminen prinsiippi, jota ihminen voi Jumalan tavoin ammentaa luodakseen asioita sanoillaan (Herzog, uskonsanalaisuus, vetovoiman laki, name it and claim it, menestysteologia).
  6. toisessa ulottuvuudessa tapahtuva mellakka tai myllerrys, joka sopivan tilaisuuden tullen ilmestyy aiheuttamaan kaaosta myös tähän meidän ulottuvuuteen (Lakelandin herätys).
  7. ihmisten yhteisöstä, metodeista ja sosiaalisista tekniikoista esiin nouseva, toiminnan energisoiva ja kiinteyttävä ilmiö (emergentti seurakunta, modernit ja kristilliset johtamisopit, The Aquarian Conspiracy).
  8. eräänlainen jokaisen uskovan oma “kuudes aisti”, hieman roolipelien eläinkumppanien tapaan, joka indikoi ympäristöstä kaikenlaisia asioita ja aiheuttaa onnekkaita sattumia (eräs KL:n nettiopetus).
  9. luomakunta panteistisesti käsitettynä tai jonkinlainen “elämän prinsiippi”.
  10. ihmiskunnan tuleva kollektiivinen tietoisuus, jonka kautta, valossa ja voimalla, hengellisen evoluutionsa huippuna, ihmiskunta luo ja ylläpitää ilmiöiden maailmaa (Steiner, Jung).

Käytännössä vain ensimmäinen, eli nollataso, on Raamatun mukainen. Kaikki muut perustuvat siihen, että ihminen tekee Pyhästä Hengestä jotain muuta kuin mikä Pyhän Hengen oikea missio on, ja tekee tämän sen mission kustannuksella tai latistaen tai syrjäyttäen sen.

Tuon merkitys Jaakkolan tekstin kannalta on, että siellä ei ole Pyhän Hengen läsnäoloa, missä ei opeteta synnistä, vanhurskaudesta ja tuomiosta. Pelkkä ihmisten yhteys, sosiaalinen yhteys tai poliittinen yhteys ilman näitä ei voi olla kuin parhaimmillaan erehdys.

Olen myös toisaalla tullut erääseen tulokseen. Pyhän Hengen pilkka ei ole sitä, että epäilee karismaattisia ilmiöitä, väitteitä, elämyksiä tai vaikutelmia. Niissä ei ole mitään, mikä erityisesti tekisi niistä Pyhän Hengen toimintaa. Pyhän Hengen pilkka ei, toisin kuin evankelinen legenda sanoo, ole vältetty sillä, että ihminen on huolestunut asiasta.

Pyhä Henki toteuttaa tiettyä tehtävää ja opettaa tiettyjä asioita. Pyhän Hengen pilkkaamista on sekä torjua ne tietyt asiat, että väittää Pyhän Hengen oikeasti tarkoittavan ja opettavan jotain aivan muuta. Pyhä Henki ei opeta, että synnissä keskeisintä on sen “pois pyyhkäiseminen” jonkin kertasovituksen kautta, aivan kuin sillä ei olisi vaikutusta koko arjen todellisuuteen. Pyhä Henki ei opeta, että vanhurskauden pointti on pystyttää valtakuntaa maan päälle, aivan kuin lankeemus olisi lakannut vaikuttamasta protestanttisen kulttuurin sisällä. Pyhä Henki ei opeta, että tuomio on täysin tuonpuoleinen käsite, aivan kuin länsimainen kulttuuri jatkuisi ikuisesti ja synti ei voisi tehdä siitä loppua.

Vaan Pyhä Henki tekee tiettäväksi synnin vaikutuksen kaikkialla luomakunnassa. Pyhä Henki kertoo siitä vanhurskaudesta, jonka ihminen saa, tai joka on sama kuin se, että ihminen saa Jumalalta lahjaksi ei vain jotain kertaluontoista syyllisyyden kuittausta, vaan koko olemisen ja kaikkeuden. Jonka edellytyksenä on siis ottaa vastaan myös rohkeus ajallisen kuoleman edessä - joka on mahdollista, koska Jumala tuli ihmiseksi kulkeakseen siinä edellä. Pyhä Henki kertoo siitä tuomiosta, minkä tämä maailma ja sen väliaikaiset inhimilliset systeemit, sen tiede, talous ja politiikka, lopulta kohtaavat.

Voin ihan hyvin veikata, että mitään näitä ei tulla kuulemaan tuolla.

Herätykset esiintyvät silloin, kun yhteiskunta tai sen maailmankuva muuttuu voimakkaasti. Vähän sama kuin se, että valtava talouskasvu esiintyy yleensä sodan tai raunioittavan diktatuurin jälkeen. Kukaan ei siksi toivo erittäin voimakasta talouskavua, koska se edellyttää edeltävää katastrofia.

Samalla tavalla herätyksen toivominen on sen toivomista, kun ihmiset eivät enää ymmärrä uskon syvempien kerrosten asioita, että joku katastrofi tai mullistus tekisi sen työn heidän puolestaan, herättäisi suurta yhteiskunnallista hätää ja saisi ihmist rynnimään kirkkoihin. Ei siksi, että kirkolla tai seurakunnilla olisi mitään sanomaa, missä olisi substanssia tai sisältöä. Vaan siksi, että maailmasta, jonain hetkenä, toivottavasti, tulee vielä kaameampi paikka.

Herätys on sitä, kun kristinuskon ulkoiset muodot tai sen suhde ympäröivään maailmaan muuttuu. Se ei sinänsä sano eikä takaa mitään siitä, käsittääkö tämä omalla tavallaan uskon sisällön nyt uutena omaksunut yhteiskunta juuri kristinuskon keskeistä sisältöä - joka on kaikkina aikoina sama. Kun tuli postmoderni aika, niin oli valtavia “herätyksiä”, joissa ihmiset omaksuivat uutena postmoderneja versioita ja kokemisen tapoja kristinuskosta.

Sitä ennen oli tullut positivismin, literalismin ja materialismin huippukausi tieteessä ja sekulaarissa yhteiskunnassa. Myös se oli poikinut oman tapansa käsittää kristinusko. Sen rinnalla oli mystinen ja “metafyysinen” vastareaktio materialismille ja positivismille. Myös siitä nousi tietty tapa kokea kristinusko. Ja sekin herätti uutena valtavaa innostusta.

Eli herätykset ovat osa aaltoliikkeestä. Niitä edeltää aina näivettymisen vaihe, jossa kulloinkin edellistä maailmankuvaa vastannut kansanhurskauden muoto jää ajan kehityksestä jälkeen. Keskenään nämä kumoavat toisensa. Jos kumpaakaan ei olisi, niin loppusumma olisi sama. Ihmiset valuvat näkyvästä kristillisestä kentästä ja uskon sosiaalisista muodoista sisään ja ulos.

Modernilla karismaattisuudella ei ole kykyä analysoida, että se on käynyt lävitse jo useamman näivettymisen ja buumin yhden vuosisadan aikana. Se elää vähän kuin piirrettyä filmiä, jossa jänöpupu ajaa kilpa-autoa ilkeää pesukarhua vastaan. Jotta pieni yleisö saisi jännitystä, on pupulla autossa salainen nitroboosti. Ja kun se ei meinaa riittää, niin on vielä nitroboostin nitroboosti. Tai jos temppu ei vielä ole vanha, niin nitroboostin nitroboostin nitroboosti. Sillä pitäisi jo lähteä.

Emergentti seurakunta ja verkostoseurakunta menee käsi kädessä sen kanssa, mitä muutama vuosikymmen sitten kutsuttiin vesimiehen ajaksi. Karismaattisuuden äärimuodot, siis eritoten Lakeland, taas vastaavat sitä postmodernin kulttuurin totuudenjälkeistä ajattelua, että ainoastaan voima, valta ja efekti ovat todellisia.

Vanhurskaus (δικαιοσυνη) vai kansanhurskaus. Se tässä on oikeastaan keskeinen teema. Muita teemoja ei tarvita. Luin toki enemmänkin blogeja tuolta, mutta ehkä tämä riittää yhdelle kerralle.

1 tykkäys

Ei ole jäänyt epäselväksi kantasi näihin asioihin. Se ettet arvosta tämänkaltaista tapahtumaa on luettu kymmeniä kertoja niin täällä kuin muuallakin. Mitäpä tähän olisi lisäämistäkään.

Haluan nyt kuitenkin tuoda tuon Kristuspäivän esille, sillä sinne odotetaan 10 000 kävijää ympäri Suomea eri seurakunnista. Kutsu on kai lähinnä osoitettu protestanttisille kirkkokunnille, vaikka muutkin ovat varmasti tervetulleita.

Epäilen vain ortodoksien tai katolisten kiinnostusta tulla juhlimaan uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Ehkä satavuotisitsenäisyyden kuitenkin.

Yhteinen rukoustapahtuma kutsuu rukoilemaan satavuotiaan Suomen ja koko kristikansan puolesta yhdessä kääntäen katseen kohti Kristusta. Eipä tästä voi mitään pahaa sanoa, ellei motiivina ole jatkuva nälviminen. Arvostella tietenkin voi, mutta kantasi tuntien se ei anna mitään uutta.

1 tykkäys

Ottamatta edes kantaa tapahtumaa, boldatut väitteet ovat paitsi vähän tympeitä keskustelun sammuttajia myös hyvin kuvaavia ns. yhteiskristillisyyden piirteitä. Nähdäkseni tapahtuman uskonnollinen arvo ei pitäisi nousta siitä, että sinne tulee paljon ihmisiä. Yhteinen rukous voidaan tietysti katsoa ihan hyväksi asiaksi, mutta olennaista on myös rukouksen sisältö. En ole aivan varma, voiko sitä rakentaa pienimpien yhteisten nimittäjien mukaan.

3 tykkäystä

Minustakin kuulostaa tosi tympeältä, että on jotain osallistuja-arvioita. Silkkaa itsekehua, ei sovi Tosi Suomalaiselle! Ja vielä tympeämpää on väittää rukoilevansa Suomen ja kristikansan puolesta. Vastustan!

Muoks: Siis tympeintähän tuossa on se, että luulevat voivansa rukoilla kaikkien puolesta ilman Meikäläisiä.

3 tykkäystä

Tämä lupaus minulta jäi täyttämättä. Uskon, että tässä on kyse samasta kolmen askeleen metafyysisestä transformaatiosta mistä olen maininnut muuallakin. Ensin on se ajatus, että on usko mitä tahansa, niin se on viisautta, joka koskee koko kaikkeutta ja kaikkea, mikä on olemassa. Eli Kristus, Jumalan viisaus, on myös Logos. (Eli Kol. 1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.)

Toisena on se ajatus, että luotu ja materiaalinen todellisuus on itsenäinen sfääri, joka sisältää oman viisautensa, joka on täysin erillinen ja riippumaton, eikä mitenkään Jumalan viisaudelle alisteinen. Tämä on käytännössä sama kuin moderni tai protestanttinen aika. Se huipentui 1800-luvun materialismissa. Kyseinen materiaalinen viisaus käsittelee sitä, miten ihmisen tulee toimia merkityksettömän ja tarkoituksettoman materian kanssa.

Ihminen kuitenkin kaipaa takaisin siihen, että olisi yksi viisaus tai yksi tieto, joka koskisi kaikkea. Mutta päästäkseen takaisin siihen asenteeseen, että kaikkea koskee “jumalten viisaus” tai Jumalan viisaus - eli näkemään koko todellisuuden jotenkin uskon valossa, eikä materian ja hengen dualismina - ihmisen pitäisi mennä päin tietoa omasta lankeemuksestaan, joka ilmenee myös hänen suhteessaan tähän luultuun “neutraaliin sfääriin”. Eli kohdata käsite tai symboli, jota Platon kutsuu nimellä syvyys.

Jos ihminen haluaa, että olisi yksi tieto ja yksi viisaus, mutta ei ole vapaaehtoinen eikä kykenevä kohtaamaan lankeemusta eli syvyyttä, hän rakentaa materiaalisen viisauden varaan uudenlaisen “viisauden”. Sitä voisi kutsua vaikka nimellä “henkinen viisaus”. Se tarkoittaa sitä, että perimmäinen todellisuus ei ole enää yksi ja kokonainen ihmisen ulkopuolinen, jossa ihminen on kuitenkin “osallisena”, eikä materian ja hengen dualismi, jossa ihminen on niiden “välillä”, vaan todellisuus on ensin “mielen sisäinen”, josta katsoen “mielen ulkoinen” on riippuvainen tai toissijainen.

Väitetään, että nimenomaan Pyhä Henki vahvistaa tämän, asumalla ihmisen sisällä eli ihmisen mielessä, ja siten vahvistamalla sen, että mielen sisäinen on ensisijainen mielen ulkoiseen nähden. Eräs hyvin näkyvä sovellus tälle on se, miten aistimukset ja elämykset, etenkin musiikki, hengellistetään vapaissa suunnissa.

Keskeistä on havaita, että “mielen sisäinen” on vain yleiskäsite. Oikeampaa on puhua “mielten sisäisestä”. Eli uusi viisaus on kollektiivinen ilmiö. Siksi yhteisöt ja verkostot. Siksi tällaiset ihmisten tulemiset yhteen ovat hienointa ja parasta tämän uuden viisauden näkökulmasta.

Kyse ei ole puhtaasti protestanttisesta näkökulmasta, koska protestanttisen metafysiikan mukaan pelkkä ihmisten tuleminen yhteen on puhtaasti sosiaalinen ja materiaalinen ilmiö. Vain jälkiprotestanttisessa ajattelussa ja tässä “uudessa viisaudessa” pelkkä ihmisten kokoontuminen eli mielten yhteen tuleminen voi itsessään olla hengellinen ilmiö.

Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten kesäjuhlien ajatellaan olevan hengellinen tapahtuma siksi, koska niillä on hengellinen sisältö. Samaan aikaan pelkkää tuhansien ihmisten tulemista samaan paikkaan ei itsessään pidetä hengellisenä asiana.

Eli enää ei tarvitse kinastella, lähteekö Henki Isästä vai Isästä ja Pojasta. Tässä välissä Henki on lähtenyt Tekstistä, kunnes lopulta Henki lähtee Seurakunnasta. Tässä välissä en voi muuta kuin suositella jokaista edes selaamaan Marilyn Fergusonin The Aquarian Conspiracyä. Jos olette lukeneet Pyry Winterin blogia, ja hämmästelleet, että mistä ne kaikki ajatukset ovat peräisin, tai ketkä ne ovat ensimmäisenä keksineet ja esittäneet, niin Fergusonin kirja kertoo kaiken.

Ihminen ei pääse modernista materian ja hengen dualismista takaisin edeltäviin kosmologioihin, koska hän ei tiedä, miten ja millä perusteella alistaa materia “jumalille”, “hengille” tai Jumalalle. Ihminen ei pääse uudesta viisaudesta takaisin moderniin eli materian ja hengen dualismiin, koska hänen pitäisi ymmärtää hylätä kollektiivinen ja mielen sisäinen “välitön Hengen yhteys” jonkin paljon kuolleemman, etäisemmän, epätyydyttävämmän ja vähemmän välittömän hyväksi.

En osaa teoretisoida, olisiko mielten viisaudesta mahdollista loikata suoraan Jumalan viisauteen. Minulla on vain yksi käytännön kokemus, eli omani, ja se päinvastoin vaati noin vuosikymmenen mittaisen välivaiheen.

Sanoin jossain, että jos olisin uskon alkumetreillä eksynyt Suomen reformoitujen baptistien joukkoon, niin on mahdollista, että olisin jäänyt sinne. Olisin tykännyt äärimmäisen ankarasta Jumalasta, joka mielivaltaisesti poimii ihmisiä sotureikseen, joiden leimallinen piirre on fanaattinen halu totella Raamattua. Tai ainakin puhua kuuliaisuudesta, noudattamisesta ja tottelemisesta jatkuvasti.

Kun taas ennen sitä, mitä pidän uskoontulonani, olin kiinnostunut nimenomaan Fergusonin kirjan tyyppisistä jutuista. Jos olisin saanut kirjan käsiini sitä ennen, niin on mahdollista, että olisin jäänyt kiinni sen visioihin ennemmin kuin ollut avoin evankeliumille. En ole koskaan ollut kiinnostunut sosiaalisista massailmiöistä sinänsä. Olisi nimenomaan ollut eri asia, jos kollektiivi olisi jotenkin ollut olevaisen perustason rakenneosa.

Löysin kirjan sitten pari vuotta myöhemmin ja luin siitä noin kaksi kolmasosaa. Muistan, että en hirveästi käsittänyt siitä mitään, joten luin urakkana ja jätin kesken. Nyt, kuluneen vuoden aikana, avasin sen uudelleen ja osasin sijoittaa sen ajatukset ihan eri tavalla. Sen lukeminen on oikeastaan varsin raskasta, koska sen kyllä käsittää, mutta siinä pitää venyttää ajattelu koko seurakunnan ajan aatehistoriallisen kehityksen halki.

En ihan uskalla ajatella näin, mutta jos olisin löytänyt kristillisyyttä, joka noin paljon lainaa humanistisesta psykologiasta kuin nämä “verkostojen apostolit”, niin lopputulos olisi voinut olla sama.

No. Nyt selitin, miksi en saa argumentteja. Koska se edellyttäisi tuota loikkimista takaperin metafysiikoiden välillä. Se, jos joku haluaa naureskella, on jokaisen oma juttu.

Tai. Oikeastaan. Toinen Platonin symboli on sellainen kuin suunta. Eli syvyyden käsittäminen on sitä, että ihminen näkee langenneen ja hajonneen tilansa. Tähän ei kuitenkaan sinänsä ole mitään motiivia. Se motiivi tulee suunnan käsittämisestä. Eli syvyydestä minä huudan sinua, Herra ja sen tarkastelusta lähtee motiivi löytää suunta, ja se suunta on onnistunut, jos se voi jollain tavalla ja jotain kautta kohdistua viisauteen (josta tullaan takaisin kohtaan Kol. 1:16, 17).

Eli syvvyyden tarkastelu ja koko ajatukselle naureskelu ovat lopulta valinta kahden vastakkaisen vaihtoehdon välillä.

Ensimmäisessä metafysiikassa Kristus on Logos, eli kaiken luoja ja alku. Toisessa metafysiikassa Kristus edustaa jonkinlaista vastapoolia materiaaliselle ja maalliselle olemiselle. Kolmannessa metafysiikassa Kristus on yhtä kokoontuneelle kollektiiville. Vaikka se osoittaa sanansa Kristukselle, niin pienen interrogaation kautta on mahdollista huomata, että se yhtä paljon uskoo olevansa Kristus.

Olen sanonut siitä aika pahoja asioita. Ja motiivini on melko varmasti vakavampi kuin 95 prosentilla näistä asioista puhuvista. Mutta ihminen ei voi suuttua, loukkaantua eikä ajautua kriisiin siitä, mitä ei käsitä.

Ähh. Mun pitää, jos mahdollista, yrittää vielä kovempaa?

Tämä olisi osuvaa, jos olisi osuvaa. Huti menee, vaikka toki periaatteellinen arvostus kuittailusta.

Kovin geneeriseen moitteeseen ei niin helposti saa juuri osuvaa kuittausta. (Ja jos osuu liian hyvin niin sitä ei tietenkään myönnetä, hähää.)

1 tykkäys
2 tykkäystä

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.