Toisaalla tällä foorumilla on väsyneesti väitelty siitä onko Suomi kristillinen maa. Sanoisin, että historiallisesti se tietenkin on ollut sitä mutta ei ole enää. Sama pätee toki koko Eurooppaan, ainakin sikäli kuin olemme valmiita myöntämään, että Euroopassa on kyse jostain enemmästä kuin joukosta maantieteellisiä koordinaatteja. Nyt vanha juutalais-kristillinen Eurooppa alkaa olla lähinnä jättiläismäinen ulkoilmamuseo (ellei peräti hautausmaa – vaikkakin ehkä ”kaikista hautausmaista rakkain”, siteeratakseni muistinvaraisesti Ivan Karamazovia). Tämän tosiasian ovat havainneet muutkin kuin traditionalistiset kristityt. Ja mikä ilahduttavinta, kristillisen Euroopan kuolema ei välttämättä kaikissa ateisteissakaan herätä riemunhuutoja.
Michel Onfray on ainakin äkkituntumalta ranskalainen intellektuelli vastenmielisintä lajia. Kuten linkistä selviää, hän on markiisi de Saden, Georges Bataillen ja Michel Foucault’n heimoa, ateisti, hedonisti, anarkisti… ja tietenkin myös Nietzschen oppilas kuten käytännössä kaikki ikäpolvensa ranskalaiset valtavirtaälyköt. Mutta juuri näistä syistä hänen vajaan vuoden takainen puheenvuoronsa italialaisessa Corriere della Sera –lehdessä on erityisen huomionarvoinen. Samoihin aikoihin Onfray avautui samasta teemasta myös belgialaiselle Le Soir –lehdelle. Otetaan ensin Corriere. Kolmas helmikuuta 2016 Onfray antoi Corrierelle haastattelun, jossa hän mm. myönsi Michel Houellebecqin olevan oikeassa siinä, että Eurooppa on jo käytännössä alistunut islamille. Käännän tähän vain lyhyen pätkän:
[Corriere della Sera:] "Kirjoitatte, että islamilla ei tällä hetkellä ole mainittavaa intressiä toimia rauhanomaisesti [lännen suhteen], koska se on niskan päällä ja voimiensa tunnossa. Onko länsimainen sivilisaatio mielestänne todellakin niin heikossa hapessa, ettei se pysty pysäyttämään islamin etenemistä Euroopassa?
[Onfray:] Kyllä. Juutalais-kristillinen kulttuuri vetelee viimeisiään, se on käytännössä kuollut. Oltuaan olemassa kaksi vuosituhatta se toivottaa nyt tervetulleiksi nihilismin, itsetuhovietin ja itsevihan, se ei enää kykene luomaan mitään, ja ainoa asia mikä sitä vielä pitää hengissä on kauna. Sen sijaan islamissa tulee todeksi se, mitä Nietzsche kutsui ‘suurenmoiseksi terveydeksi’ (una grande salute): islamin nuoret sotilaat ovat valmiita kuolemaan sen puolesta. Kuka länsimaalainen olisi valmis kuolemaan oman sivilisaatiomme arvojen puolesta? [Meidän arvojammehan ovat] supermarketit, nettikauppa, tyhjänpäiväinen kulutuskulttuuri, itsekäs narsismi, hedonismi…”
Lähes päivälleen vuosi sitten eli 11.1.2016 Onfray antoi siis haastattelun myös Le Soir –lehdelle. En löydä juttua kokonaisuudessaan, mutta siitä löytyy kyllä tiivistelmä. Tiivistelmästäkin päätellen on Le Soir –haastattelu Corrieren juttua mielenkiintoisempi, sillä siinä kirkon omakin syyllisyys Euroopan henkisen nykytilan surkeuteen tulee käsittelyyn. Ehkä vähän liioiteltuja näkemyksiä ovat, mutta ytimeltään oikeita. Käännänpä taas pätkän:
Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen seurauksena kirkko on pyyhkäissyt syrjään kahdenkymmenen vuosisadan aikana syntynyttä teologiaa, ontologiaa, patristiikkaa, skolastiikkaa, filosofiaa, hermeneutiikkaa… Se on myynyt halvalla Augustinuksen ja Tuomas Akvinolaisen voidakseen keskittyä kolkkapoika-tasoiseen moralismiin ja humanismiin [–], jonka mukaan ”on parempi rakentaa siltoja kuin muureja” [–]. Kristinuskosta on tyystin kadonnut transsendenssin taju ja sen tilalle on tullut mitä lattein immanenssi. [bold. Michelange]
Erityisesti tuo boldaamani latteus on mielenkiintoinen. Sehän on lähtöisin latteuksien valtameren eli paavi Franciscuksen suusta. Nooh, pontifex nyt on pontifex, mutta lähes kaikki aikaisemmat paavit ovat ymmärtäneet paitsi siltojen myös muurien tarpeellisuuden tässä langenneessa maailmassa jota asuttavat perisynnin rämettämät Aadamin lapset. Kun naapurina on islamilainen sivilisaatio, tarvittaisiin ”siltojen” meidän puoleisiin päihin miehiä, joissa elää Horatius Cocleen (tai edes Sven Dufvan) henki, mutta mistäpä sellaisia enää löytyisi?
Mutta summa summarum: ei hassumpi vasuri-ateisti tuo Michel Onfray. Kyllä minä semmoisten kanssa juttuun tulisin.