Pia Rendic kertoo kokemuksestaan.
Ihmiskaupan uhreille suunnattavia asumispalveluita koskevassa työhaastattelussa kävi varsin nopeasti varsin selväksi, että työkokemusta ei lasketa työkokemukseksi, tai ainakaan vakavasti otettavaksi sellaiseksi, jos se perustuu kristillisellä työkentällä tai kristillisessä järjestössä hankittuun tietotaitoon ja kokemukseen.
Mitähän tasa-arvovaltuutettu sanoisi tuohon? Kannattaisi varmaan kysellä.
Monimutkainen juttu. Kristillisiä järjestöjä on moneksi ja kristittyjä myös. On olemassa ihmisiä, jotka julkisen sektorin tai muun neutraalin tahon toiminnassa työskennellessään pitävät hengellisiä asioita esillä sellaisella tavalla, joka ei omasta mielestäni ole tilanteeseen sovelias. Neutraalipohjaisessa auttamistyössä ei oikein voi lähteä evankelioimaan asiakkaitaan ainakaan oma-aloitteisesti, ja on sinänsä ihan ymmärrettävää että jos työtausta on pitkälti kristillisissä järjestöissä, halutaan varmistaa että ymmärtää millä tavalla tilanne olisi sekulaarin tahon palveluksessa erilainen. Vähän niinkuin jos julkiseen terveydenhuoltoon olisi työhaastattelussa henkilö joka on aiemmin pitänyt vastaanottoa jollain luontaisklinikalla, niin voitaisiin ottaa esille se aikoisiko hän kunnan terveysasemalla tarjota ihmisille luontaishoitoja.
Mutta sitten on tosiaan se puoli asiaa, että vakaumuksesta kysyminen suoraan ei ole oikein soveliasta. Eikä ole asianmukaista vetää johtopäätöstä, että kristillisessä järjestössä aiemmin työskennellyt henkilö on automaattisesti ammatillisia rajoja tuntematon, työajalla evankelioiva ultrahihhuli. Se että jokin asia ylipäätään otetaan esiin, kertoo jotain arvoista ja ajattelumaailmasta kysymyksen takana.
On ihan totta, että kaikenlaisia ihmisiä mahtuu kristittyihin niin kuin muihinkin ryhmittymiin. Ihmisistä kun nyt vain ei voi tietää.
Mutta sitten on se mitä ei tulekaan ennakkoon tietää ja mikä on lailla suojattu eli uskonto ja vakaumus. Työnantaja ei saa haastattelussa kysyä vakaumuksesta. Tämän tietäminen ja tiedostaminen kuuluu työhaastattelijan toimenkuvaan. Vaikka siis työpaikassa olisi ollut tuhat ärhäkkää joogalentäjää aiheuttamassa harmia niin haastateltavaa tulee käsitellä olettaen hänen vakaumuksestaan hyvää ja keskittyen varsinaiseen kelpoisuuteen.
Jos kuitenkin virhe tehdään ja haastattelussa mennään kysymään vakaumuksesta, niin sen jälkeen on aika hankala vakuutella ettei se ole vaikuttanut valintaan - kyllä on. Kuinka ja miten paljon on sitten asia erikseen, mutta päivänselvää on että kaikki haastattelussa vaikuttaa ja sen juuri vuoksi henkilön vakaumus on suojattu lailla.
Saiskohan uskonnosta edes kysyä työhaastattelussa. Liittoon vain viestiä, jos sellaiseen sattuu kuulumaan.
Saa, jos se liittyy työtehtävään. Jos asia ei ole olennainen työtehtävien hoidon kannalta, sitten vakaumukseen kohdistuvat kysymykset eivät ole yleensä sallittuja. Esimerkiksi jos henkilö hakee kristilliseen järjestöön työhön, johon liittyy myös evankeliointitehtävä, saa työnantaja kysellä työhaastattelussa kristillisestä vakaumuksesta, koska se liittyy olennaisesti työtehtävään.
Tuohon tapaukseen on vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä työnhakuprosessin ja työhaastattelun tarkkaa sisältöä kaikilta osin. Jutun mukaan työnhakija on jo työhakemuksen jättäessään esittänyt CV:n, josta käy ilmi tämän työhistoria kristillisissä järjestöissä. Periaatteessa siinä voi olla ollut ihan perusteltujakin liittymäkohta kysyä ainakin jotain kysymyksiä kristilliseen työhön liittyen, mutta ei välttämättä ihan millä tahansa sisällöllä.
Kokonaan toinen asia on sitten se, että valtiolla töissä olevien sosiaalityön virkamiesten joukossa saattaa olla joitain muita aloja enemmän sellaista porukkaa, jotka suhtautuvat negatiivisesti kristillisyyteen ylipäätään, kuten vastenmielisesti diakoniatyöhön. Yliopistoissa etenkin 1970-luvulla sosiaalityöhön liittyvillä yksiköillä oli poliittisesti aika punainen leima. Maineasioilla on saattanut olla vaikutusta myös siihen, millaisen vakaumuksen omaavia alalle on viime vuosikymmeninä suuntautunut. Lisäksi alalla tapahtuu valikoitumista työnantajien kesken. Sosiaalityön parissa toimivista kristillisyyteen myönteisemmän suhteen omaavat suuntautuvat keskimääräistä useammin töihin kirkkoihin tai kristillisiin järjestöihin, ja vastaavasti valtiolle kertyy sitten sillä alalla töihin vakaumusjakaumaltaan aika erilaista porukkaa siihen nähden. Voi olla, että tunnustavan kristityn on haastavampi saada töitä THL:ltä kuin tunnustavan ateistin, jos hakijat ovat muuten samantasoisia. Selkeästi pätevämpi valittaneen yleensä silti valtion virkoihin vakaumuksesta riippumatta. Vastaavasti ateistin voi olla vaikeampi saada töitä vaikkapa kristillisistä seurakunnista.
THL kommentoi asiaa eilen Twitterissä:
Hei, kyseiselle työnhakijalle on vastattu tänään aamulla henkilökohtaisesti ja pahoiteltu haastattelusta muodostunutta mielikuvaa. Uskonnollinen vakaumus ei ole THL:ssä valintaperuste mihinkään tehtävään haettaessa. 1/2
Kaikki haastatellut olivat hyvin perehtyneitä ihmiskauppailmiöön. Tehtävään valitulla henkilöllä oli lisäksi vahvin kokemus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä. 2/2
Lisäksi THL kommentoi:
Uskonnollista vakaumusta ei mielestämme ole kommentoitu blogikirjoituksen mukaisesti. Olemem pahoitelleet henkilölle tilanteesta syntynyttä mielikuvaa. Työnhakijan uskonnollinen vakaumus ei millään tavalla vaikuta valintapäätökseen THL:llä.
Se, mitä haastatettelussa on todellisuudessa puhuttu, on vain siellä olleiden tiedossa. Sitäkin sotkee tulkinnat, kun toinen ehkä on kokenut sanovansa toista, mutta toinen kuulee ja ymmärtää eri tavalla. Kyllä jokaiselle rekrytoijalle pitäisi olla selvää, mitä saa kysyä ja mitä ei. Uskonnollinen vakaumus ei kuulu yleensä joukkoon, ellei nyt kyseessä ole jokin sellainen kirkollinen virka, jossa sillä on merkitystä. Voisin kuvitella, että tässä ei niinkään ole kyse vakaumuksesta, vaan työkokemuksesta ja sehän on työnantajan harkittavissa, mitä kokemusta voi tehtävän kannalta pitää relevanttina. Tässä pääpainon pitäisi olla tehtävien sisällössä, mutta kyllä organisaatiokin tosiasiassa vaikuttaa.
On kyllä huomattava, että tänä päivänä, kun uskonto ei saa näkyä eikä kuulua missään ja uskonnottomuus valtaa yhteiskuntaa yhä enenevässä määrin, ei olisi ennen kuulumatonta että tätä tapahtuisi. Kyllähän aika moni ateisti naureskelee uskovaisilla ja pitää aivopestyinä, omilla aivoillaan ajattelemaan kykenemättöminä. En pitäisi minään ihmeenä, vaikka tämä vaikuttaisi kahden muutoin tasavertaisen hakijan kohdalla valinnassa, vaikka sitä ei koskaan ääneen lausuttaisikaan.
Tuskin mitään, ellei työhaastattelua ole dokumentoitu jollain tavoin, kuten nauhoitettu. Kun älypuhelimilla on helppo tallentaa ääntä, nykyään moni nauhoittaa työhaastattelunsa. Nauhoittaminen on yleistynyt kuulemma myös lääkärin vastaanotoilla, ja potilailla on vahvistettu olevan lain mukaan oikeus tehdä nauhoituksia omista puheluistaan ja vastaanottotilanteistaan myös salaa. Tietosuojavaltuutettu on todennut, että sellaisten keskustelujen nauhoittamiselle, joihin itse osallistuu, ei ole juridista estettä. Sen sijaan sellaisen äänen nauhoittaminen, jota ei ole tarkoitettu henkilön kuultavaksi, on rikoslaissa kielletty salakuunteluna. Laillisesti nauhoitettujen nauhoitteiden levittämiseen liittyy kuitenkin rajoitteita:
"Oman viestinnän taltioiminen on Suomen perustuslain mukaan mahdollista, eikä sitä ole kriminalisoitu myöskään viestinnän suojaa koskevissa rikoslain säännöksissä.
Eri asia on, miten nauhoitteita aikoo jatkossa käyttää. Jos nauhoitteita antaa toisten kuultavaksi, tulisi varmistaa, ettei samalla syyllisty esimerkiksi toisen kunnian loukkaamiseen, levitä yksityiselämää loukkaavaa tietoa tai paljasta esimerkiksi salassa pidettävää tietoa (esim. terveydentilaa koskevat tiedot)." (Lähde: Tietosuojavaltuutetun nettisivut)
Työhaastatteluihin liittyvät jutut raukevat yleensä näytön puutteeseen. Jos työhaastateltu sanoo työhaastattelijan tehneen jotain, tämä voi aina jälkikäteen kiistää tapahtumien kulun. Jos tehtävään valitsematta jäänyt voisi osoittaa olleensa tehtävään selkeästi muita ansioituneempi, silloin voitaisiin soveltaa niin sanottua syrjintäolettamaa, mutta sen olettamankaan käyttö ei anna näyttöä siitä, mitä työhaastattelussa on keskusteltu, ellei sitä ole työhaastattelun aikana kiistattomasti dokumentoitu.
Rendic ei tekstissään tai sosiaalisessa mediassa tivannut perusteluita sille, miksi häntä ei valittu. Siksi se, että THL päätti vastata ensin juuri tähän ei-kysyttyyn kysymykseen, on erikoinen valinta. Ehkä olisi vielä syytä selvästi kiistää, että mitään Rendicin kuvaamaa ei ole tapahtunut yhtään laisinkaan mitenkään, tai sitten myöntää että tuli mokattua.
Lausunnossa ei näköjään kiistetä uskonnolliseen vakaumukseen liittyneiden kysymysten esittämistä työhaastattelutilanteessa eikä edes sitä, että uskonnollisia vakaumuksia on tilanteessa kommentoitu. Kiiston kohteena on se, että onko THL:ssä joidenkin ihmisten kokemus tai käsitys (“mielestämme”) työhaastattelutilanteessa tapahtuneesta uskonnollisen vakaumuksen kommentoinnista ollut kaikilta yksityiskohdiltaan sama kuin mitä blogissa lukee. Sen lisäksi THL:n lausunnossa kiistetään uskonnollisen vakaumuksen mitenkään vaikuttaneen valintaan. Pahoittelu puolestaan ei koskenut tekoja, kuten sitä, miten uskonnollista vakaumusta oli kommentoitu, vaan henkilölle muodostunutta mielikuvaa. Yleensä, jos pahoitellaan, pahoitellaan omaa toimintaa. Mitä sellainen anteeksipyyntö edes tarkoittaa, jossa “pahoitellaan” toiselle syntynyttä mielikuvaa?
Sinänsä on hyvä asia, että tämä tapaus tuli julkisuuteen. Toivottavasti se toimii jonkinlaisena peloitteena vastaisen varalle, että ihan kaikkea eivät tunnustavat kristitytkään niele semmoisenaan.
Olen seurannut juttua Twitterissä. Kysehän on ollut siitä, miksi haastattelussa kysyttiin sitä mitä siellä kysyttiin. THL vastasi minusta jossain määrin kiertäen, kun ryhtyi kertomaan kuinka valittu ihminen oli pätevä. Rendic kun ei ollenkaan kyseenalaistanut itse valintaa.
Jos vaikka sitä tinttaan esim AnttiValkamaa nenään ja sitten pyydän anteeksi jos hänelle syntyi mielikuva että hänen nenäänsä sattui, niin kaikki on kunnossa!
Vai mitä? Upeaa. Minähän en tehnyt oikeastaan mitään pahaa, mutta toinen rontti meni kehittelemään mielikuvia.
■■■■■ lafka toi THL. Tai ainakin sen mestarirekrytoija.
P.S. Mitä jos sama olisi kysytty muslimilta? Olisiko tasa-arvovaltuutetulla silloin asiaa?
Aivan, kiitos huomiosta.
THL taitaa muistaakseni jopa kyseenalaistaa Rendicin kertomuksen haastattelun kulusta. Jos asia on niin, miksei kerrota mitä sitten todella kysyttiin?
Ihanan graafista ilmaisua. 
Vaihdetaanko muslimikortti kuitenkin paastonajaksi vaikka sikhiläiskortiksi?
Sikhien erityiskohtelusta minulla ei ole kokemuksia, toisin niitten toisten.
En oikein ymmärrä, miksi tästäkin tarvitsee tehdä poliittinen kysymys. Toki uhriutuminen on ihan Internetin sääntöjen mukaista, mutta itse pitäisin huolehtisin lähinnä jostain työsuojelusta. Ei työnantajan kuulu udella yksityisasioita työhaastattelussa tai muutenkaan.
Kyllähän tuollaisten asioiden kysyminen on väärin. Ei ihmisiä saa syrjiä millään perusteella.
Tulee vaan mieleen Johanna Korhosen tapaus. Silloin eräät foorumilaiset olivat kovin syrjinnän puolesta. Niin se ääni muuttuu kellossa kun omaan nilkkaan kolahtaa…
Kaikkea syrjintää pitää vastustaa. Muistakaamme Martin Niemöllerin sanat:
”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”
Ei riitä! Unohdit mainita ristiretket, holokaustin ja homovihan.
