Kuolemanrangaistus

Venäjällä valistuksen vaikutuksesta säädettiin kaikenlaisia uudistuksia laeilla. Mutta talonpoika pysyi isäisensä omaisuutena pitkään.

Meidän ruotsalainen lakimme oli paras meille ja säilytti suomalaisten vapauden.Me emme olleet orjia emmekä tyrannin alamaisia, vaan vapaita suomalaisia, joita voitiin hallita vain suostunnan avulla.

Keskustelu koskee kuolemanrangaistusta eikä sitä millaiset lait ovat hyväksi millekin kansalle.

Kuolemanrangaistusta suosittiin ennen vanhaan siksi, ettei vankilalaitosta ollut ennen 1800-lukua, vain vankikoppeja tai kuoppia, joissa vangitut odottivat oikeudenkäyntiä. Rangaistukset olivat joko sakkorangaistuksia tai ruumiinrangaistuksia esim ruoskimista tai kaakinpuussa seisottamista tai aivan yleisesti kuolemanrangaistuksia. Kuolemanrangaistuksia ei kuitenkaan aina pantu täytäntöön. Vanhassa Ruotsin valtakunnassakin siitä saattoi vapautua, jos maksoi isot sakot. Kuolemanrangaistuksen saattoi saada esim erilaisista siveysrikoksista. Ruotsissa ei kuitenkaan ollut Euroopan ankarin rikoslaki. Esim Britanniassa oli vielä ankarampi. Protestanttisiissa maissa oli ankarat rikoslait, katolisissa maissa lievemmät.

Ihmettelen kovasti, että katolinen kirkko sallii kuolemanrangaistuksen. Kuolemanrangaistusta ei voi peruuttaa. Minusta se on riittävä syy vastustaa kuolemanrangaistusta.

Eikös Maxin lainaama teksti katolisen kirkon opetuksesta ollut hyvin nihkeä kuolemanrangaistukselle? Sitä vastustettiin, ei suositeltu. Se, että jätettiin vielä teoreettinen mahdollisuus, ei ole kovin kummoinen hyväksynnän osoitus. Oletan sen tarkoittavan esim. oloja, joissa vaihtoehtoina ovat murhaajan päästäminen irralleen, jatkamaan toimiaan, tai teloittaminen. Mutta silti ne tapaukset, joissa syyllisen teloittaminen on ehdoton välttämättömyys, ovat tosiasiallisesti hyvin harvinaisia tai käytännöllisesti katsoen niitä ei ole.

Vai ovatko ortodoksikirkot virallisesti tuominneet kuolemanrangaistuksen vahvemmin ja selkeämmin?

2 tykkäystä

En tosiaankaan tiedä. Ortodoksinen kirkko ( tai ortodoksiset paikalliskirkot) ei ole mikään lausuntoautomaatti, joka yleensäkään antaisi lausuntoja yhteiskunnallisista asioista. Minusta kristillisestä uskosta nousee, ettei kenelläkään ole oikeutta ottaa toiselta elämää pois. Valtionkin suorittama murha on murha.

Ahaa. Kritisoit siis katolisen kirkon näkemystä oman ajattelusi pohjalta, et ortodoksisen opetuksen? Etkä kykene kuvittelemaan minkäänlaista tilannetta, jossa jonkun teloittaminen olisi paras vaihtoehto? Mikään yhteisö ei siis voisi minkäänlaisessa poikkeustilanteessakaan joutua sellaiseen tilanteeseen?

Mitä tulee tuohon “lausuntoautomaattiargumenttiin”, näin merkittävässä asiassa se näyttää lähinnä väistelyltä. Ehkä yksimielisyyttä vain ei ole, ja siksi ei kantaakaan? Tai voi tosiaan olla, että kirkot ovat ottaneet kantaa, mutta sinulla ei ole siitä aavistustakaan. Joka tapauksessa arvostelet siis katolisen kirkon (sinänsä varsin kuolemanrangaistuskielteistä) kantaa yksityishenkilönä, etkä tiedä, tukeeko oma kirkkosi tätä ajatteluasi.

1 tykkäys

Yksityishenkilöinähän täällä kirjoitellaan. Minuun on Dostojevski vaikuttanut tässä asiassa voimakkaimmin. Ihmettelen vain, miksi katolilaiset vastustavat voimakkaasti aborttia, mutta sallivat kuolemanrangaistuksen joissakin tapauksissa. Se on minusta jotensakin ristiriitaista. Joko ihmiselämä on loukkaamaton tai sitten ei.

Katolinen kirkko sallii myös P. Augustinuksen kirjoitusten perusteella ns oikeutetun sodan. Minusta sodan aloittaminen ei voi koskaan olla oikeutettua. Bysantissa sodasta palaavat sotilaat ekskommunikoitiin joksikin aikaa, koska he isänmaata puolustaessaan olivat saattaneet surmata ihmisiä.

Ortodoksinen ajattelu ei kaikkialla ole ihan yhteneväistä, koska Keisari-Venäjällä ortodoksinen kirkko oli luterilaistyyppinen valtiokirkko ja sellaista taidetaan taas puuhata nyky Venäjälläkin. Valtiokirkollisuus merkitsee aina kompromisseja tällaisissa asioissa. Muistaakseni Luther sanoi, että pyövelin virka oli aivan kunniallinen virka, jota sitäkin voi hoitaa Jumalan kunniaksi.

Toki. Silti lähes kaikki, vissiin sinäkin, joskus kertovat mitä oma kirkko opettaa. Sen julkituominen ei tietenkään ole itse kirkon ääneksi ryhtymistä tai opetusvirkaan astumista.

Mutta varmistan: Mikään poikkeustilanne ei siis saisi sinua edes sietämään kuolemantuomiota? Mikään yhteiskunta tai yhteisö ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan sellaisessa tilanteessa, jossa kuolemanrangaistus olisi pienempi paha kuin muut käytettävissä olevat vaihtoehdot - näinkö?

Miten te suhtaudutte VT:n kuolemanrangaistuksiin? Minun vaikea torjua kuolemanrangaistusta täysin Raamatun valossa. Vaikuttaisi jotenkin markionilaiselta. Tai no, ehkä ei siltäkään, kun UT:ssakin Paavali kirjoittaa: “Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.” (Room. 13:3-4)

Ero abortin ja kuolemantuomion välillä on siinä, että abortissa riistetään yhteiskunnallisesti viattoman henki, kuolemanrangaistuksessa (toivottavasti) ei. Luterilaisessa teologiassa perinteisesti on hahmotettu niin, että kuolemanrangaistuksessa Jumala itse toteuttaa tuomiotaan. Jumalalla on oikeus riistää ihmisen henki laillisen esivallan kautta.

Nostaisin sinulle hattua, jos minulla sellainen olisi, kun noin hyvin tiedät mitä oma kirkkosi opettaa.

Itse voin hyväksyä abortin joissakin tilanteissa. Eräs ortodoksinen nunna, joka on ammatiltaan lääkäri, on kertonut, että hän joutui muslimimaissa lääkärinä toimiessaan tekemään abortteja tytöille, jotka olivat vaarassa joutua kunniamurhatuiksi raskautensa takia ja mahdollisesti molemmat olisivat kuolleet sellaisessa tapauksessa. Abortoitaessa ei voi tietää mitä tuosta syntymättömästä ihmisestä olisi tullut: suuri hyväntekijä vai massamurhaaja.

Kuolemantuomio on vaikeampi pala, mutta en ole siinä asemassa, että joutuisin kuolemantuomiosta päättämään, joten silkkaa teoretisointiahan tämä on. Meillä Suomessa ei ole rikoslaissa kuolemanrangaistusta nykyään sodankaan olosuhteissa, niin kuin ei useimmissa muissakaan sivistysmaissa. Jos sota kuitenkin syttyisi, palaisiko kuolemanrangaistus takaisin? Sota-aikana ihmishenki on halpa.

En ihan osaa tulkita, vastasitko edelliseen eli Mikin viestiin vai minulle. Kun tuo eka virke ei tunnu sopivan vastaukseksi kummallekaan.

Minä oletan kuolemanrangaistuksen olevan mahdollinen lähinnä sellaisissa yhteisöissä, joissa ei voida muutakaan. Miten esimerkiksi eristyneen alkuasukasheimo X:n pitäisi toimia, kun yksi sen jäsenistä alkaa tappaa heimon lapsia ja hänet vangitaan? Yhteisön losuhteet eivät mahdollista sitä, että yhtä ihmistä pidettäisiin koko ajan tarkasti vahdittuna ja samalla elätettäisiin. Karkotus antaisi tyypille tilaisuuden yrittää taas tappaa uudestaan.

Joo, ei tuo ole sellainen tilanne joka tulee kovin nopeasti meillä vastaan. Mutta katskuilla puhuttiinkin, että tilanteet, joissa teloittaminen on välttämättömyys, ovat hyvin harvinaisia tahi olemattomia. Ja esimerkin kaltaisia tai riittävän samanlaisia tilanteita on takuulla ollut useitakin eri puolilla maailmaa.

Huomautan vielä, että minä en vänkää ihan tyhjästä vaan puutuin sinun tähän lausuntoosi: Ihmettelen kovasti, että katolinen kirkko sallii kuolemanrangaistuksen. Minusta ainakin Maxin esiin tuoma katskukanta oli varsin hyvä, enkä ymmärrä miksi sitä pitäisi erityisesti ihmetellä.

3 tykkäystä

Ihmettelen sitä siksi, koska katolinen kirkko ei salli aborttia missään tilanteessa, kun taas kuolemanrangaistuksen se sallii. Miksi joissain tavallisia pieniä ihmisiä koskevissa asioissa otetaan hyvin jyrkkä kanta, kun taas joissain muissa asioissa ollaan vähemmän ankaria.

Hmm? Oletko varma, että asia tosiaan on noin? Ettei salli missään tilanteessa?

Esivallan velvollisuus on suojella ihmisiä, heidän henkeään, terveyttään ja omaisuuttaan. Sen takia sillä on oikeus väkivaltaan. Ei tavallisella ihmisellä ole oikeutta esim. pitää toista vankinaan. Sama koskee myös kuolemanrangaistusta. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko yksilöllä oikeus tehdä aborttia.

Eiköhän se about noin mene. Jos tulee vaikka kohtusyöpä kesken raskauden, niin kohdun saa poistaa sikiöineen koska kaksoisvaikutusoppi, mutta pelkkää aborttia ei saa tehdä missään tilanteessa. En pidä tällaista kantaa hyvänä. Suhtaudun itse aborttiin ja kuolemanrangaistukseen pitkälti samalla tavalla: lähtökohtaisesti ja normaalitilanteessa ei tule kysymykseen, mutta tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa voi olla pienin paha. Nykylänsimaissa kun on luotettavat vankilat ja muutenkin järjestäytynyt yhteiskunta, on äärimmäisen epätodennäköistä, että kuolemanrangaistuksen suhteen tulisi sellaista tilannetta jossa pienin paha -logiikkaa voisi ajatella sovellettavan. Abortin suhteen taas sellaisia tilanteita tulee huomattavasti enemmän, vaikkakin paljon vähemmän kuin nykylainsäädännöllä abortteja tehdään.

Tjooh. Lapsen kuolemaan johtavan toimenpiteen voi suorittaa, mikäli tavoitteena ei ole surmata lasta vaan pelastaa äidin henki. Sen sanominen muodossa “katolinen kirkko ei salli aborttia missään tilanteessa” kuulostaa minusta aavistuksen verran saivartelulta.

1 tykkäys

Mutta siis vaikka henki olisi vaarassa, niin ei saa pelkästään poistaa sikiötä, vaan pitää poistaa muutakin jotta toimenpiteeseen voitaisiin soveltaa kaksoisvaikutusperiaatetta. Tämän takia katolilaisten kohdunulkoiset raskaudet hoidetaan kirurgisesti (poistetaan munanjohdin ja alkio/sikiö sen mukana) eikä lääkkeellisenä “aborttina”. (Suomen lainsäädännön mukaan koko asiaa ei lasketa abortiksi ylipäätään, koska on täysin selvää ettei tilanne missään tapauksessa voi johtaa elävän lapsen syntymiseen.) Tai näin olen ymmärtänyt erinäisistä lähteistä - katoliset korjatkoot jos olen väärässä.

Minun muistini mukaan rikoslaki oli vuodelta 1734 eli ajalta ennen Kustaata.
Liian pitkään se säilyi voimassa, vuoteen 1889. Siihen vaikuttivat varmasti
meidän lainsäädäntötointamme muutenkin hankaloittanut seikka, eli
yhteys keisarin tahtoon. Sen vuoksi myös kunnallislaki jäi uudistamatta kun aloitteet kaatuivat keisarin vetoon.

Olen samaa mieltä kanssasi, Mauriina, runojen sopivuudesta historian lähteeksi.
Eiköhän runo sentään tässä tapauksessa riittävän hyvin kuvaa historiallista
todellisuutta - kuten Vänrikin monet muutkin runot?
.
Buxhoevdenin ja Wibeliuksen keskustelu on ollut todellinen.
Buxhoevden tahtoi (ihan elävässä elämässä), että sotaa jatkavien
upseerien perheitä rangaistaisiin.
Sellainen ei sopinut ruotsalaiseen oikeuskäsitykseen - kuten ei myöskään se, että joku asia säädetään taannehtivasti rangaistavaksi tai rikolliseksi…
.
Ruotsi oli oikeusvaltio, samoin Suuriruhtinaanmaa Suomi, Venäjä sitä ei ollut, eikä ole vieläkään. Sen ovat monet venäläisetkin myöntäneet. Mehän tiedämme, että ns. “Stalinin perustuslaki” oli maailman paras ja demokraattisin.
Kirjain ja sovellutus eivät näytä kulkevan samaa latua.

Joo, mutta mitä tämä kuuluu kuolemanrangaistukseen?

Se on tietysti Mauriinalta ihan hyvä kysymys.
Muistanko väärin?
Viitattiin jotain keisariin kruunun putoamiseen tms., mikä vei ajatuksen yleisvaltakunnalliseen lainsäädäntöön ja suomalaisten omaan…

Pyydän anteeksi, jos pilasin keskustelua.
Siperiaan karkotetun omaisille tuomio kai merkitsi ikuista eroa?.

Päivityksenä tännekin, että tämän ketjun alussa siteerattua katolisen kirkon katekismuksen kohtaa kuolemanrangaistuksesta on muutettu 1.8.2018 paavi Fransiscuksen toimesta. Muutoksesta keskustellaan Ajankohtaista-keskustelualueen puolella:

Siirrän seuraavaksi kyseisestä keskusteluketjusta tänne joitain kuolemanrangaistusta yleisemmin koskevia viestejä – niistä ja aiheesta laajemmin voi täällä moraali-keskusteluosiossa jatkaa! Suoraan katekismuksen muutokseen liittyvä keskustelu puolestaan voi jatkua yllä linkitetyssä ajankohtaista-keskustelualueen ketjussa.