Tekee koska me kaikki tiedämme miten syvän feikkiä koko nyky-yhteiskuntamme on. Luomalla näennäisongelmia syöttää tietenkin suoraan lapaan niille, joiden etujen mukaistakin on olla koskaan puuttumatta mihinkään todelliseen ongelmaan.
Ei sillä ettäkö jos vapaa-ajattelijat eivät ottaisi sitä pitkälti turhaa varttiaan julkisuudessa, niin kyllä joku ihan yhtä turhanpäiväinen mediatilan vaanija sen kaappaisi. Joten sillä tasolla ajatellen ette tee pahaa, vaan olette vain turhanaikaisia massojen viihdyttäviä.
Niin minustakin. Siksi ihmettelenkin miksi tuon toteutumisen seuraaminen nähdään pahana asiana. Ja aletaan selitellä, että ei se nyt vahingoita lasta jos tuo ei toteudukaan…
Tämän toteutumisessa on kyse vanhempien toiveiden kunnioittamisesta. Lapsi ei uskonnolliseen toimintaan osallistumisesta kärsi eikä vahingoitu, ja saatta jopa itse haluta osallistua.
Tätäkin voitaisi tarkkailla, ja joustaa tarvittaessa, jos halutaan kerran jotain valvoa ja kysellä. Että lapsi saisi osallistua uskonnolliseen toimintaan, jos haluaa, vaikka vanhemmat eivät tunnustaisi ko. uskontoa.
Tässä on samaan tapaan kuin aiemmin nähdäkseni sekoitettu kaksi ihan eri asiaa.
Uskonnonvapaus ei ole vain vapautta uskonnosta eikä vain vapautta harjoittaa sitä. Uskonnonvapaus on molempia. “Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”, sanoo perustuslakikin.
Sen sijaan uskonnonvapaus ei tarkoita oikeutta saada yhteiskunnalta tukea. Raamattuja saa painaa, mutta ihan itse pitää maksaa paperi ja muste, ja ihan samalla tavalla peritään myynnistä arvonlisävero kuin muidenkin kirjojen myynnistä.
Pitäisikö tämän toimia myös toisin päin. Eli jos lapsi ei halua uskonnolliseen toimintaan, ei siihen tarvitsisi osallistua. Eri järjestöt voisi sitten kilpailla, mikä järjestää houkuttelevinta toimintaa.
Sanoisin näin lapsityöntekijän näkökulmasta, että paremmin toimii niin päin, että saa osallistua jos haluaa, vaikkei ole toiminnan kohderyhmää. Mutta yhteinen toiminta ei ole lähtökohtaisesti vapaaehtoista, niin että siitä voisi jäädä pois oman fiiliksen mukaan. Ihan yleisen järjestyksen vuoksi ja ohjelman järjestämisen toimivuuden takaamiseksi.
Eli olisiko sinulla jotain sitä vastaan, että kirkkoon/uskoon kuulumattomat lapset saavat osallistua jos haluavat, ja kirkkoon kuuluvien perheiden lapset osallistuvat joka tapauksessa?
Uskonto on osa kulttuuria, ei mikään siitä irrallinen osa. Aivan kuin yhteiskunnan pitää tukea esim. vähemmistöjen oikeutta saada opetusta omalla kielellään, sen pitää myös tukea sitä, että ihmiset saavat perusopetusta omassa uskonnossaan. Siinä on kyse ihmisten kulttuurin ja elämäntavan oppimisesta. Siihen kansalaisilla on oikeus. Oppilailla on oikeus uskonnonopetukseen, ja uskonnon oppimisessa on kyse muustakin kuin siitä, että lueskellaan vähän kirkkohistoriaa.
Eikös se noin toimikin, jos vanhemmat antaa luvan. Itse kielsin sen jälkeen kun lapsi tuli itkien kotiin kertoen miten kauheaan helvetin kärsimykseen joutuu ne jotka ei usko. Ja kun tiesi, että minä en usko.
Ei tuo uskonnollinen toiminta ihanaa ja lapsia vahingoittamatonta aina ole.
Tämänhän jo totesin tuossa aiemmin. Se voi olla ahdistavaa, jos maalataan kauhukuvia helvetistä tai painotetaan liikaa syntiä, puhutaan paholaisesta yms. Mutta normaaliin lapsille suunnattuun toimintaan sellainen ei kuulu. Ammatti-ihmiset osaavat kyllä käsitellä asiat lapsen tasoisesti. Ainakin näin on syytä lähtökohtaisesti olettaa.
Saa. Ja ottaakseni aivan konkreettisen esimerkin: Vapaa Ajattelija -lehti sai kulttuurilehtitukea vuonna 2016, mutta ei viime vuonna, ja taas tänä vuonna saa. On nähdäkseni aivan selvä, ettei uskonnonvapaudesta tai perustuslain oikeudesta ilmaista vakaumus seuraa, että pitäisi saada tukea. Ei voi sanoa, että 2017 rikottiin perustuslakia tai ihmisoikeussopimuksia, tai että minkään tulkinnan mukaan loukattiin uskonnon ja omantunnon vapautta.
Toisaalta on kai yhtä selvää, että on oltava vapaus julkaista mainittua lehteä. Sen kieltäminen rikkoisi perusoikeuksia.
Entä sitten. Minusta ei ole väärin, että tutkitaan toteuituuko vanhempien tahto. Oli sisältö mitä tahansa. Tuo oli vain oma kokemukseni, ja kyllä kehotan kaikkia suhtautumaan varauksella siihen mitä uskovat kertovat opetuksen sisältävän.
Uskonnottomien perheiden vanhemmille ei minusta kuulu se kuinka paljon ja minkälaista ohjelmaa uskovien perheiden lapsille järjestetään.
Ainoat jotenkin oleelliset asiat näiden vanhempien tahdon kannalta ovat nähdäkseni kohdat 5 ja 6. Muidenkin vanhempien tahdon toteutuminen on syytä taata mahdollisimman hyvin, kuin ateistivanhempien.