Siksihän Kristus tulee kolkuttamaan, kun on valinnut meidät. En näe tässä mitään ristiriitaa.
3 tykkäystä
Inhimillisetä heikkoudesta se johtuu. Täysimittainen liturgia kestää jopa kolme tuntia, vigilia kuusi tuntia. Venäläiset kutsuvatkin vigiliaa vsenotshnajaksi eli kokoöiseksi palvelukseksi.
Eli pitäisikö saada aikaan ihan “virallinen” lyhyempi vaihtoehtoinen kaava palveluksille?
2 tykkäystä
Siksihän Kristus tulee kolkuttamaan, kun on valinnut meidät. En näe tässä mitään ristiriitaa.
Hyvin sanottu! Mutta kahvan sijainti vaan mietityttää… 
Mutta kuka sen oven avaa? Kenelle kuuluu kunnia oven aukaisusta?
On sellainen olemassa, ns lastenlturgia lastenleirejä ja koululaisjumalanpalveluksia varten. Vigilian sijaan toimitetaan lastenleireilä ehtoopalvelus.
1 tykkäys
Minusta tämä on aivan selvä, kunniasta tässä ei ole kyse, vaan suostumuksesta:
Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Ilm. 3.20
2 tykkäystä
Aivan niin kuin emme olleet olemassa ennen kuin Jumala loi maailman, emme olleet myöskään uudestiluodut ennen kuin Jumala uudestisynnytti meidät Hengellään. Näin se joka avaa oven on jo uudestisyntynyt.
Tuossa on juuri sitä synergismiä…
Kääntymyksessä on kysymys kuolleista herättämisestä (Kol. 2:12).
Lapsikaste on hyvä esimerkki.
Lapsi on täysin passiivinen kasteessa tapahtuvassa uudestisyntymisessä.
Jeesus avaa sen pelastuksen oven. Ovenkahva on Jeesuksen puolella ovea.
Sinun mielestäsi Jeesus kolkuttaa ulkopuolella ja avaa oven, vaikka sisällä olija ei tahtoisi sitä avata. Raamatun mukaan näin se ei mene, vaan hän kutsuu, me vastaamme kutsuun.
Sitä ennen on tietysti voinut tapahtua mitä tahansa, sinua on jo valmiiksi pehmitetty ja valmisteltu avaamaan ovi, mutta sinun se pitää avata. Ei hän tule väkisin.
1 tykkäys
Mutta nyt lähden iltalenkille. Ja hyvä, kun ovenkahva on nyt sisäpuolella, niin saan oven auki.
Hyvät wiikonloput!
Mutta entäs jos kyseessä on paatunut henkilö eikä hän halua ottaa Vapahtajaa vastaan? Kahva on mielestäsi ulkopuolella, mutta saako oven lukkoon sisäpuolelta tai onko edes hätäuloskäyntiä? Kaikki varmasti tiedämme, että valitettavasti kaikki eivät evankeliumista innostu. Siksi ajatus väkisin sisään ovesta änkeytyvästä Vapahtajasta tuntuu kummalliselta. Tai ortodoksi ei vaan ymmärrä
3 tykkäystä
Eikai kuulutksilla ole enää mitään juridista merkitystä. Miten niistä säädetään laissa?
Totta. Ennen kuulutukset tarkoittivat esteiden tutkintaa. Kuitenkin edelleenkin kuulutukset mainitaan kirkkojärjestyksessä.
Kirkkojärjestys 3 luku 12 monentti
Sunnuntaina pääjumalanpalveluksessa rukoillaan niiden puolesta, joiden avioliittoaikomus tai solmittu avioliitto kuulutetaan seurakunnalle. Kuulutus edellyttää kihlakumppaneiden tai aviopuolisoiden suostumusta
Sukupuolta ei erikseen mainita. Eikä sitä enää voi edes nimestä päätellä.
D
1 tykkäys
Katolisen messun osalta tuskin on kyse tuostakaan. Arkipäivän messun voi pahimmillaan viettää 20 minuutissa ihan messukirjan säädöksiä noudattaenkin, kunhan vain karsii kaikki ei-pakolliset osat pois, ei laula ja lukee rukoukset pikavauhdilla. Päinvastoin nämä omat lisäykset ja muutokset taitavat useammin pidentää itse toimituksen kestoa.
Kirkkojärjestyksen tuossa pykälässä ei tosiaan sanota sukupuolia erikseen, ei myöskään avioliittoaikomuksen omaavien lukumäärää, eikä sitäkään, että edellytetäänkö kuulutettavista edes yhdeltä kirkon jäsenyyttäkään, saati sitä, koskeeko kuuluttaminen vain kirkollisen vihkimisen saavia, vai saako myös maistraatissa vihittäviä kuuluttaa seurakunnan pääjumalanpalveluksessa, mikäli kihlakumppanit tai aviopuolisot antavansa siihen suostumuksensa.
Pykälän tarkoitus ei mitä ilmeisimmin ole säätää sen yksityiskohdista, keiden nimiä tarkalleen ottaen mainitaan, vaan taata, että seurakunnan pääjumalanpalveluksessa sunnuntaisin ylipäätään rukoillaan vihittävien tai vihittyjen puolesta, myös nimet mainiten, mikäli asianosaiset antavat siihen suostumuksensa.
Piispainkokouksen ohjeessa papin pukeutumiseen sanotaan mm. seuraavaa:
Yleiset ohjeet sisältävät periaatteen, jonka mukaan pappi valitsee tilanteeseen
sopivan puvun eri vaihtoehdoista. Arkipuvun kohdalla pappi voi vapaasti valita papin
viran tunnuksen kanssa oman asunsa. Tilaisuuksien ja tehtävien luonteen vuoksi
pukeutuminen tavalliseen siviiliasuun voi olla joissakin tapauksissa
tarkoituksenmukaista. Kaikessa pukeutumisessa on otettava huomioon tilanteeseen
sopiva siisti ulkoasu.
Kun pappi tulee kastettavan kotiin kastamaan lapsen, niin onko ok, että hänet tunnistaa papiksi ainoastaan sokeripalasta kauluksessa? Miten te papit teette, käytättekö silloin aivan siviiliasua?
Pidän toimitukset kaftaanissa. En siviilivaatteissa. Hautajaisissa toimitan siunaamisen kaftaanissa, mutta joskus saatan vaihtaa sen muistotilaisuuteen tavallisen pukuun ja papinpaitaan (sokeripala).
D
1 tykkäys
Miksihän joillekin papeille on niin vaikeaa käyttää virallisempaa asua? Nyt olen useamman naispapin kohdalla joutunut toteamaan, että eivät oikein arvosta virka-asujaan. Toinen on kulahtaneissa vaatteissa hautajaisissa ja toinen kirjavassa siviiliasussa ristiäisissä. Toki hommat tulivat hoidetuiksi, mutta on se juhlavaa, kun viranhaltija käyttää virka-asuaan.
1 tykkäys
Onko muuten millään evl.fi järjestöllä tms. tapana pitää sokeripalapaitaa, missä on rinnuksissa huomioliivikeltainen iso risti? Yhdessä tilaisuudessa tuli vastaan ja mietin, oliko tämä muotiasia vai jonkinlainen liike.
Perinteisesti piispat pitävät paidan/virkapuvun päällä ristiä.
Olisiko LHPK:n papeilla myös…
D