On toki - maailman mittakaavassa. Mutta ei Afrikan mittakaavassa. Kenian GDP per capita oli 2023 oli noin 5700 USD. Tansaniassa 3600, Mosambikissa 1500, Namibiassa 10100, Etiopiassa 2800 - esimerkiksi.
En itse pidä tuota 180 544 oppilasta mahdottomana. Googlettamisen perusteella Udandan pakolaisleireillä kouluissa on tosiaan satoja oppilaita yhdessä luokassa. Ugandassa on joka tapauksessa toista miljoonaa pakolaista, joista suuri osa lapsia. Tuossa KUAan liittyvässä uutisessa en nähnyt, että olisi sanottu KUAn olevan ainoa toimija. Käsitin itse niin, että rahoituksen loppumisella on myös seurauksia. Kun KUAn työntekijät ja tuki loppuu, vaikeutuu ja ehkä jopa muuttuu mahdottomaksi myös KUAn yhteistyökumppanien toiminta. Ja vaikka yhteistyökumppanien toiminta ei kokokaan lakkaisikaan, resurssien väheneminen voi aiheuttaa sen, että oppilaat eivät enää pääse tai pysty tulemaan kouluun. Kannattaa huomioida sekin, että nuo reilut sata irtisanottua ovat KUAn työntekijöitä. Sen lisäksi voi olla esimerkiksi opettajia, joiden palkkausta KUA tukee, mutta työnantajana on jokin toinen taho.
Se on totta, että pakolaisleireillä on isoja luokkakokoja, mutta ilmeisesti KUA ei ole järjestänyt pakolaisleirien koulujen perusopetusta. KUA:n henkilökunta on tukenut Ugandassa mm. vammautuneiden nuorten mahdollista ammatilliseen koulutukseen (huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin satoja tuhansia lapsia koskien) sekä tukenut joidenkin koulutilojen rakentamista taloudellisesti. KUA:n oma tai sen rahoittama henkilökunta on järjestänyt kouluissa mm. terveyskasvatusta, kuten kiertänyt kouluja ja käynyt kertomassa nuorille kuukautissuojien käytöstä.
Luotettavimman tiedon KUA:n toiminnasta Ugandasta saa oletettavasti organisaation englanninkielisiltä sivuilta, joiden tietoja paikallisetkin voivat hakukoneilla löytää ja tarkistaa. Suomenkieliset KUA:n sivuston markkinointitekstit eivät aina vastaa organisaation englanniksi raportoituja tuloksia. Englanninkielisillä sivuilla KUA esittelee Ugandassa tekemänsä työn keskeisimpänä saldona tällä hetkellä seuraavat tulokset:
166,530 home learning packages were distributed to children who were out of school
72 classrooms were constructed in refugee settlements.
1,925 youth received vocational training.
Tuon mukaan KUA on rahoittanut 166 530 paketin verran kotikoulutusmateriaaleja koulujen ulkopuolella oleville nuorille, jotka lienevät pitkälti juuri pakolaisleireillä asuvia nuoria. Sellaisia voi joidenkin eurojen keskihinnalla per vastaanottaja saada hankittuakin, ja jakelukuluineen tuollainen toiminta voisi olla mahtunut esillä olleeseen budjettiin. Kouluissa tapahtuva koulutus on kalliimpaa toimintaa. Tuon sivuston mukaan koulutusta on tuettu vajaan 2000 nuoren osalta. Lisäksi on rakennettu 72 luokkahuonetta pakolaisille.
Käytännössä tuossa puhutaan tuhansien nuorten koulunkäynnin tukemisesta, ja yli sadan tuhannen nuoren osalta siitä, että on toimitettu kotiopiskeluun suunniteltu materiaalipaketti jollain kielellä, joka on saattanut päätyä opiskelukäyttöön tai olla päätymättä.
On mahdollista, että KUA:n tiedotteen teksti “180 544 pakolaisoppilasta jää nyt vaille koulutusta” olisi saattanut alunperin viitata siihen, että jatkossa monet nuoret voivat jäädä vaille koulujen ulkopuolella oleville nuorille tarkoitettuja kotikoulutuksen materiaalipaketteja. Viesti on mahdollisesti muuntunut matkalla ennen kuin se on päätynyt KUA:n tiedotteeseen, jonka joku on mennyt otsikoimaan kouluja koskevaksi: “Yhdysvaltojen päätös jäädyttää rahoituksensa vaarantaa satojen tuhansien koulunkäynnin KUA:n hankkeissa”. Koulunkäynti tarkoittaa suomen kielessä muuta kuin koteihin jaettavaa oppimateriaalinippua.
Näin lienee, mutta syytä huomioida, että BKT:n kertymän asukaskohtainen jakauma on Keniassa varsin vino (vaikkapa Suomeen verrattuna). Maan tulonjako ei ole kovin tasainen. Keniassa on kasvava joukko koulutettua hyvätuloista keskiluokkaa, joka kerryttää maalle korkeampaa BKT:ta, mutta samaan aikaan noin kolmasosa kenialaisista elää yhä Maailmanpankin määritelmän mukaisen absoluuttisen köyhyysrajan alittavalla elintasolla eli niin, että käytettävissä on alle noin 1,9 dollaria päivässä henkeä kohti.
Yksi syy sille, miksi tukea on suunnattu juuri Keniaan niin pitkään on se, että siellä korruptioon on tukirahoista keskimäärin havaittu kadonneen selvästi pienemmän osuuden kuin monessa muussa saman mantereen maassa. Toimintaa mielummin tuetaan sellaisessa maassa, jonne jaettu tuki päätyy pääosin sinne, minne on tarkoitettukin kuin jossain, jossa vaikkapa paikalliset viranomaiset ovat aiemmissa hankkeissa vetäneet rahaa liian paljon välistä rahoittaakseen henkilökohtaisia menojaan. Keniassa ihmisiä on päässyt pysyvästi eroon köyhyydestä, ja köyhyysrajan alapuolella elävien osuus on ollut laskussa. Voi olla, että jos Kenia jatkaa vaurastumistaan, jossain kohtaa taloudellista apua aletaan suuntaamaan sieltä pois muidenkin toimijoiden osalta, mutta toistaiseksi köyhiäkin vielä riittää siellä.
Matt. 26:11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.
1. Joh.3:4-10
Jumalan lapset – Paholaisen lapset
4 Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.
5 Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit.
6 Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä.
7 Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas.
8 Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.
9 Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.
10 Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään.
Tämä raamatunkohta sattui viime tiistaille ja sitä selitti Jorma Pihkala mm. seuraavasti. Kirjoitan lainauksen tähän:
Tässä Johannes sanoo, että Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, vaikka hän kirjeen alussa nimittää valehtelijaksi sitä, joka väittää, ettei hänessä ole syntiä. Mitään ristiriitaa ei kuitenkaan ole, sillä nyt hän käyttää synnin tekemisestä verbimuotoa, joka tarkoittaa tietoista ja pysyvää synnin harjoittamista, syntiin jäämistä ilman parannusta ja siitä irtisanoutumista. Jokainen uskova lankeaa syntiin, mutta koska hänessä asuu Pyhä Henki, hän taipuu tunnustamaan lankeemuksensa ja tekemään niistä parannuksen.
Suomen kieleen tulee jatkuvasti uusia sanoja, mutta eipä ole keksitty sanaa, joka tarkoittaisi tahallista synnin tekemistä. Minä kun en näistä alkukielistä tajua höykäsen pöläystä, niin olen tosi kiitollinen näistä selityksistä. Kieltämättä ilman selitystä tuo raamatunkohta olisi aika skitso.
Tarkkaa sanaa ei todellakaan ole, mutta synnin suosiminen pääsee lähelle.
Tai “synnissä eläminen.”
Mites olis uskosta luopuminen?
Se on mielestäni lähinnä seuraus tahallisesta synnin tekemisestä ja on paatumusta.
Tuo Pihkalan selitys 1. Johanneksen verbimuodoista on aika pitkälle viety tulkinta, vaikka toki noinkin voi ajatella. Kyse on siis seuraavasta: 1. Joh. 1:10 sisältää tehdä-verbin 1. persoonan aktiivin aoristin konjunktiivin. Aktiivinen verbi on siis aktiivista tekemistä. Konjunktiivi on epävarmuutta, toivoa ja mahdollisuutta ja sen sellaista tarkoittava. Aoristi on sekalainen aikamuodon tapainen, joka voi tarkoittaa monia asioita. Aktiivissa se yleensä on mennyt aikamuoto. Kreikassa imperfekti tarkoittaa mennyttä asiaa, jota ei ole vielä saatettu loppuun ja aoristi mennyttä asiaa, joka on saatettu loppuun. Yksinkertaisimmillaan 1. Joh. sanoo siis, että henkilö on aikaisemmin tehnyt synnin.
Sitten 1. Joh. 3:4:ssä sama tehdä-verbi onkin preesensin aktiivin partisiippi. Preesens tarkoittaa nykyaikaa ja aktiivi aktiivista tekemistä. Partisiippi on verbin ja substantiivin yhdistelmä, joka voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Se voi olla verbillisessä merkityksessä tai sitten substantiivinen. Suomessa partisiippi sisältää verbin ja adjektiivin merkityksiä. Tässä se on yksinkertaista ymmärtää verbillisenä adjektiivina ja tässä siis sanottaisiin, että henkilö tekee jatkuvasti syntiä tai henkilö on synnintekijä.
Eli kukaan ei voi sanoa, etteikö olisi joskus aikaisemmin tehnyt syntiä (ainakin kerran).
Vastaavasti kristitty ei nyt saisi olla sellainen, joka tekee jatkuvasti syntiä (kaanaankielellä voisi sanoa, että “elää synnissä”)
Sinällään 1. Joh. 3:4 ei mielestäni edellytä sitä, että kristityn pitäisi olla täysin synnitön. Merkitys ja ero syntyy aoristin (yksittäinen asia) ja preesensin partisiipin (jatkuva tekeminen) välillä.
Tätä laulettiin tänään messussa. Puoliso kysyi, mitä tässä tarkoittaa “suostuit ihmisiin”. No ei aavistustakaan! Myöhemmin 3. säkeistössä myös samanlainen rakenne “Jeesus, askeliisi meidät kastetaan, sinun maailmaasi aina suostumaan.” Mitä tuolla oikein on tarkoitettu? Ja miten tällainen on päässyt läpi siinä perusteellisessa arviointiprosessissa, jonka viralliseen virsikirjaan hyväksytyt tekstit ovat läpikäyneet? Käsittämättömiin sanoituksiinhan törmää välillä vapaiden suuntien tilaisuuksissa, kun laulut eivät ole välttämättä mistään kuratoidusta kokoelmasta peräisin, ja mahdollisesti myös hyvin amatöörimäisesti käännettyjä. Virsikirja on yleensä ihan eri juttu.
Minusta nuo kohdat tarkoittavat suostumista lähimmäisten rakastamiseen.
Onhan tuossa virren selitys, Kivekkään oma kertomus tekstin synnystä.
En ole koskaan pitänyt tätä kovin vaikeatajuisena virtenä. Jeesus kärsii, koska “otti orjan muodon”, suostui ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme.
Kivekäs liittää myös kasteemme tähän. Meidät kastetaan Kristukseen.
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
Hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Ehdotin tätä itsekin leipäsunnuntain päivän virreksi, ja se myös veisattiin. Minusta se sointuu päivän evankeliumiin, ja sitäpaitsi tuo 59 on niin paljon laulettu että se oikein puhutellut tällä kertaa.
Viime sunnuntain TV-messussa minua jäi mietityttämään yksi asia. Pappi mainitsi ensin tamperelaisen naispuolisen arkkitehdin, joka joutui taistelemaan, että voisi päästä ammattiin, jossa oli siihen mennessä ollut pelkkiä miehiä. Siitä hän sitten veti aasinsillan Jerusalemin temppeliin, jossa oli erikseen kaikkein pyhin, sitten pappien osasto, miesten esipiha, naisten esipiha ja lopulta paikka, johon pakanatkin saivat tulla ja siellä sitten Jeesus oli kaataen rahanvaihtajien pöydät. Jotenkin minulla jäi semmoinen kuva, että hän paheksui sitäkin, että miehille ja naisille oli eri esipihat ja että se tietenkin sorti naisia.
Ajattelen näin, että Jumalahan se taisi “tehdä piirustukset” siihen temppeliin. Voisiko sillä miesten ja naisten erillisellä esipihalla olla jokin muukin merkitys, kuin naisten alistaminen?
Varmaan onkin alun perin ollut hyvä, käytännöllinen tarkoitus, voin minäkin ajatella ja kuvitella. Perisyntinen ihminen sitten alkaa alistaa, halveksia ja sortaa heikompia, vaikka Jumalan tarkoitus on päinvastoin. Usein se menee päinvastoinkin samasta syystä, näemme senkin tänään eikä ole järjestystä.
Siksipä Jeesuksen olikin syytä tulla sovittamaan meidät toivottomasti syntiset ja pahat. Tämä on totta, vaikka ei tietenkään positiivista ajattelua eikä ihmiselle (minullekaan) mieleen. Olemme myös parantumattomasti itseriittoisia ja -pärjääviä yms.
Ymmärrän siis sekä naispappeja että heidän torjujiaan, mutta pitäisi sentään nähdä vähän nenäänsä pidemmälle, mutta ei huoh!
Modernin ihmisen ajatukset Raamatun äärellä ovat varsin ymmärrettäviä ja luonnollisia. Myös konservatiiviseksi itsensä mieltävät ja kenties Raamatusta “kokonaisena Jumalan sanana” usein puhuvat uskovat ovat aikansa lapsia. Me olemme väistämättä asenteiltamme ja olemukseltamme moderneja ihmisiä. Pidän jossain määrin epätarkkana ja ehkä epärehellisenäkin karkeata jakoa, jossa itseään pidetään raamatullisten joukkoon kuuluvana ja epäraamatullisena sitten jotain vastakkaista joukkoa. Tosiasiassa niin Vanha kuin Uusi testamentti sisältävät aineistoa jota kristikunta käsittelee erilaisin tavoin. Kukaan ei niin ikään voi hypätä Mooseksen tai Daavidin tai Paavalin housuihin ja “tietää” miten he nämä muistiin merkityt tapahtumat ja ohjeet elivät ja kokivat aikoinaan. Me katselemme Raamatun sanoja tänään, omalla ymmärryksellämme. Edes Pyhään Henkeen vetoaminen ei tarkoita yksityiskohtien tarkkaa hallintaa. Uskon, että Jumala on antanut sanansa mutta kaikki siinä ei ole samalla tavalla kaikkina aikoina noudatettavaa. Ytimessä on Jumalan rakkaus ja armo. Lisää ehkä paremmalla ajalla… jäi kesken hiukan…
No niin… ehkäpä jotain vielä.
Naisen asemaa Vanhan testamentin kuvaamana aikakautena voidaan toki selittää Jumalan tahtona. Silti pidän tärkeänä että tunnustetaan kirjoituksissa näkyvä inhimillisyys. Ei moniavioisuuskaan ollut esikuvallista käyttäytymistä vaikka se on ollut normaalia meininkiä aikoinaan.
Jeesuksella ja apostoleilla on selvästi uusi - tai Jumalan tahtoa paremmin noudattava? - suhtautuminen naisten oikeuteen elää ihmisenä miehen rinnalla - ja toisinaan myös itsenäisenä, naimattomana tai leskenä. Nainen on Uudessa testamentissa uskonelämässään täysi ihminen Jumalan edessä. Tämä ei sulje suinkaan pois mahdollisuutta tulkita Herran käskyksi jumalanpalvelusta koskevaa naisten opetuskieltoa ja siihen liittyvää alamaisuutta. Kyse olisi silloin järjestyksestä seurakunnassa. Uusi testamenttihan kertoo tuosta seurakunnan “epätasa-arvosta” huolimatta itsenäisistä naisista, esimerkiksi purppurakauppias Lydiasta.
Joku joskus kirjoitti “Raamattu on Jumalan sanaa” -väitettä kritisoineelle, että kyllä noin voi sanoa, vaikka rehellisesti myöntää kirjoituksissa olevan näitä muutoksia ja ristiriitoja. Pitää vain selventää että “Jumalan sanassa kaikella on merkitys, mutta kaikki ei ole meille ohjeellista”.
Totta kai nää tasa-arvovouhottajat järkyttyvät moisesta epätasa-arvoisesta käytännöstä. Heille ei moinen “apartheid” käy mitenkään laatuun.