Laki käsitteenä kristinuskossa

Paavali viittaa aina Tooraan, jonka sisältämä laki kristityn tulee täyttää elämällä Jumalan rakkaudessa, ei velvollisuuden tunnosta eikä epäpuhtauden pelosta vaan elämällä yhtenä lihana Kristuksessa. Se joka rakastaa, ei riko Tooran lakia vastaan teoissaan, sanoissaan tai ajatuksissaan. Alusta asti kristillinen kirkko näki tarpeelliseksi määritellä miten kristitty täyttää lain ja kirkon ohjeistus kuuluu että kymmenen käskyä ohjaavat kristittyä näkemään mitkä asiat hänen tulee hoitaa ollakseen rakkauden tiellä.

3 tykkäystä

Toora kuitenkin lienee useimmilla kristityillä aika tuntematon kirjakokoelma. Kun erittäinkin protestantit puhuvat laista, he ottavat tuon sanan Paavalin opetuksista, laventavat sen koskemaan epämääräisesti kaikkea “lain alla” olevaa.

Mielestäni siinä katoaa perspektiivi varhaiskristilliseen lakikäsitykseen. Hehän olivat alun perin juutalaisia, jotka kipuilivat sen kanssa, kuinka Tooraan tuli suhtautua.

No Paavali sitten paalutti kristinuskoon sen, miten erityisesti pakanakristittyjen (“kreikkalaisten”) tuli Tooraan suhtautua, mikäli mielivät kristityiksi.

Ps. Tämän olisi tietysti voinut laittaa ketjuun Teologiset käsitteet.

Ei pitäisi olla. Toora tarkoittaa viittä Mooseksen kirjaa Raamatussa eli Raamatun viittä ensimmäistä kirjaa. Koko Rasmattu on tarkoitettu myös kristityille. Myös Vanha testamentti kokonaan.

3 tykkäystä

Kokemukseni mukaan se on aivan alkulukuja lukuun ottamatta monille vieras . Kaikki eivät ole kaltaisiasi/kaltaisiani VT:n harrastajia.

Oli se minullekin vieras vielä 15 vuotta sitten, pidin koko Vanhaa testamenttia ennen jopa melko tarpeettomana kristitylle, mutta olin väärässä. Vanha testamentti on kaiken perusta ja Jeesuksen ajan ainoa Raamattu, johon hän usein viittasi. Koko uskomme perustuu siis Vanhan testamentin ilmoitukseen ja siinä luvattuun Messiaaseen. Uusi testamentti on vain sovellusta tälle ja kertomusta siitä, mitä Jeesus opetti ja teki ja kuinka alkuseurakunta toimi ja ohjeisti muita. Joltain viisaalta teologilta tässä taannoin kuulin jossain ohjelmassa tai artikkelissa, miten todella tärkeä Vanha testamentti on, jopa tärkeämpi kuin Uusi testamentti, ainakin periaatteessa.

Omassa Vanhan testamentin tuntemuksessani oli monen kymmenen vuoden mittainen musta aukko. Lapsena siitä opetettiin perusasiat kansakoulun uskontotunnilla ja pyhäkoulussa, mutta sen jälkeen en siitä juuri kuullut mitään moneen kymmeneen vuoteen, koska papiston saarnatkin keskittyvät nykyään liikaa tämän päivän asioihin ja pappien raamattutuntemuskin voi olla luvattoman heikkoa, varsinkin juuri Vanhan testamentin osalta. Monet nykyisistä liberaalipapeista pitävän Vanhaa testamenttia aikansa eläneenä ja turhana.

3 tykkäystä

Kirjoitin hiljattain tämän:

Voin lainata tai suomentaa siitä jotakin, jos jotakuta kiinnostaa.

6 tykkäystä

One key to understanding Romans is to distinguish properly between the several ways Paul uses the word ”law” in this epistle.

[1. MOOSEKSEN LAKI] 1. The Mosaic Law (2:12, 13) was written by God on tablets of stone and given to the Jews through Moses. This Law reveals God’s righteousness to prepare men for the Messiah and for God’s grace. When Paul speaks of “the law,” he is most often referring to the Mosaic Law.

The law is good, but cannot be kept. It is revelation from God, but not an end in itself. The purpose of the Mosaic Law is (a) to reveal the difference between good and evil; (b) to make the world accountable to God (3:19); (c) to manifest sin (3:20); and (d) to be a schoolmaster to lead us to Christ (Gal 3:24). Though it is not opposed to the grace of God, the Law cannot save us or make us righteous.

[2. LUONNOLLINEN LAKI] 2. The natural law (2:14, 15) has been “written” by God in the heart of every human who has ever lived as the voice of conscience. It is a reliable guide to God’s righteousness for those who are pure in heart; but it can be dulled or obscured completely by habitual sin.

[3. TEKOJEN LAKI] 3. The law of works (3:27) is our attempt to establish righteousness before God on the basis of keeping the natural law and/or the Mosaic Law. This law reveals human weakness and sin.

[4. USKON LAKI] 4. The law of faith (3:27) is the synergy, the cooperation, of our faithfulness with God’s. It alone is the means by which we attain the righteousness of God. God has been revealing His righteousness by this law little by little since the time of creation, but now has revealed it fully in Christ. As both the natural law and the Mosaic Law bear witness to this law of faith, so those who become righteous by grace through faith fulfil in Christ both the natural and the Mosaic law.

[5. SYNNIN LAKI] 5. The law of sin (7:25; 8:2) is the power of the sinful passions in our mortal humanity. Passions – desires for such things as food, sex, praise, possessions – are natural; their sinful overindulgence is not. Carnal (physical) passions are especially strong. They aid the unnatural domination of the body over the soul. Sometimes carnal passions overpower the will. The law of sin coupled the Mosaic Law breeds intense warfare between sin and righteousness. Only God’s grace can bring victory for righteousness.

[6. HENGEN LAKI ELI KRISTUKSEN LAKI] 6. The law of the Spirit (8:2) is also called “the law of Christ” (Gal 6:2) and “the law of liberty” (Jam 1:25; 2:12). It is the power and life of the Holy Spirit active in those who by faith in Christ live out their baptism and chrismation [mirhavoitelu] to the fullest possible degree. This makes the righteousness of God gained by faith real in one’s life. Coupled with the law of faith, the law of the Spirit defeats the law of sin and fulfils the natural and Mosaic Law. It orients one’s innermost being toward God and restores the power of the spirit over the flesh, the soul over the body.

2 tykkäystä

Tämähän kuulostaa jo aika luterilaiselta. Vain Jumalan armo antaa vanhurskauden.

Kuin myös. Loputtomat sukuluettelot ja pikkutarkat säännöt lannistivat. Suosittelen muuten lukemaan A.J. Jacobsin kirjan Raamatullinen vuosi : yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti. Se on vakavan hauskasti kirjoitettu kuvaus kirjailijan yrityksestä noudattaa kaikkia Tooran käskyjä vuoden ajan.

Sellainen varsin tuore kirjakin on olemassa kuin M.Väisänen. V.Ollilainen, H.Perret: Kristus Vanhassa testamentissa : Vanhan testamentin kristologia. En kyllä ole lukenut, kirjastossa vain selaillut.

2 tykkäystä

Tunnen Ollilaisen. Toinen hyvä kirja löytyy Leif Nummelalta, Raamatun punainen lanka.

2 tykkäystä

Luterilainen etsii VT:sta (tai vaikka Tooran Pentateukista) Kristusta, noin lyhyesti asia ilmaisten. Sana “Pentateukki” tulee kreikankielen sanoista penta , viisi, ja teuchos , kirjakäärö. Näin ollen “Pentateukki” merkitsee viittä kirjakääröä (5 Mooseksen kirjaa), jotka sisältävät ensimmäisen osan kolmiosaisesta juutalaisesta kaanonista.
Itse asiassa Kristus on kristitylle tai messiaaniselle juutalaiselle läsnä jo VT:n ensimmäisessä sanassa, joka hepreaksi on bereshit.

“{bə·rê·šîṯ: [בראשית]} “Alussa Jumala loi”… voidaan suomentaa myös näin: " Esikoisessaan (tai esikoisensa kanssa) Jumala loi taivaan ja maan.

Junkkaalan Eero selventää aihetta;

Raamatun ensimmäinen sana (1. Moos. 1:1) - YouTube

Lutherin mukaan Uuden testamentin evankeliumit ja kirjeet ”opastavat meidät profeettojen ja Mooseksen kirjoihin Vanhassa testamentissa niin, että voisimme lukea ja itse nähdä, miten Kristus on kääritty kapaloihin ja pantu seimeen makaamaan, eli miten hän sisältyy profeettojen kirjoituksiin”. Luther ajatteli myös, että Kristuksen kuunteleminen Uuden testamentin julistamassa evankeliumissa on edellytys sille, että ihminen näkisi, ”miten kauniisti koko Vanha testamentti on viritetty yksinomaan häneen ja avautuu niin kauniisti, että ihmisen on pakko antautua uskon vangiksi. Silloin hän ymmärtää, miten totta ovat ne sanat, jotka Kristus lausuu: ’Mooses on kirjoittanut minusta. Jos te uskoisitte häntä, te uskoisitte myös minua.’ (Joh. 5:46)”

Raamatun eri kirjoissa laki tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita, kuten Mooseksen lakia tai ylipäätään Jumalan sanaa. Paavalia lukiessa välillä voi olla vaikea seurata, mitä näkökulmaa hän milloinkin painottaa kirjoittaessaan laista. Luther tarkoitti lailla yleisesti ottaen kaikkia Jumalan asettamia vaatimuksia. Jumalan ilmoittamat ja Raamattuun kirjatut käskyt ovat laki.

Luterilaisuudessa lailla on kolme käyttöä;

Ensimmäinen lain käyttö on se, kun yhteiskunnassa pyritään toimimaan Jumalan luomisessa asettaman järjestyksen mukaan. Tällöin valtiovalta voi uhata myös rangaistuksilla niitä, jotka vaikkapa uhkaavat ihmishenkeä. Tämä on yhteiskunnallinen lainkäyttö. Toinen lainkäyttö tunnetaan hengellisenä lainkäyttönä. Siinä Jumalan laki osoittaa syntimme, kun vanha ihmisemme ei tahdo rakastaa Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistään kuten itseään. Näin laki osoittaa, että emme itsessämme ole Jumalan edessä kelvollisia. Tarvitsemme evankeliumia, joka julistaa, että Kristus on puolestamme täyttänyt lain ja kärsinyt synnin rangaistuksen. Kolmas lainkäyttö on osoittaa, miten armahdetun kristityn pitäisi elää. Meitä ei ole vapautettu tuomiosta rikkomaan lisää. Meidät on vapautettu elämään Kristuksen muotoista elämää; harjoittelemaan iankaikkista ylösnousemuselämää jo tässä ajassa. Meidät on kutsuttu harjaantumaan kristillisissä hyveissä.

Jumalan lain kolmannen käytön syventävä oppimäärä löytyy Tunnustuskirjojen Yksimielisyyden ohjeesta;

" Meidän on vältettävä jokaista virhetulkintaa, mikäli mahdollista, ja opetuksessa säilytettävä selvä ero lain tekojen ja Hengen vaikutusten välillä. Siksi on varsin tarkasti pidettävä mielessä, että aina puhuttaessa Jumalan lain mukaisista hyvistä teoista - nehän yksin ovat hyviä - “laki” merkitsee nimenomaan Jumalan muuttumatonta tahtoa, jonka mukaan ihmisten on elettävä. Siitä huolimatta on eroa teoilla ja teoilla, koska on olemassa eroa niitten ihmisten kesken, jotka koettavat noudattaa lakia ja Jumalan tahtoa. Uudestisyntymättömänä ihminen noudattaa lakia ja tekee tekoja käskystä, rangaistuksen pelosta tai palkan toivossa. Sellainen ihminen on yhä “lain alla”; pyhä Paavali käyttää hänen teoistaan nimitystä “lain teot”, sillä hän on orjan tavoin lain pakkovallassa. Sellaiset ovat Kainin kaltaisia pyhimyksiä.

Mutta kun Jumalan Henki synnyttää ihmisen uudesti ja vapauttaa hänet laista, kun ihminen pääsee vapaaksi piiskurista ja Jumalan Hengen johdettavaksi, (Room. 8:14 silloin hän elää lakiin kirjatun Jumalan tahdon mukaisesti ja tekee kaiken alttiisti ja iloisesti, sikäli kuin hän on uudestisyntynyt. Niitä tekoja ei ole oikein sanoa lain teoiksi, vaan ne ovat Hengen tekoja eli hedelmiä; niissä vaikuttaa se mistä pyhä Paavali käyttää nimityksiä “mielen laki” (Room. 7:23 1 Kor. 9:21 Room. 6:14) ja “Kristuksen laki”. Sellaiset ihmiset eivät Paavalin sanan mukaan ole enää lain vaan armon alla (Room. 8:2).

https://tunnustuskirjat.fi/yo/6.html

1 tykkäys

" Olin läsnä kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet,
ja kun hän lujitti maan perustukset.
Jo silloin, minä esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät,
kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset."

Sananlaskut 8: 27-31

Tässä on Paavalin lain tulkinnan ydin:

Gal 3:16-17: “Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: “Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: “Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus. Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi.”

Lupaus on siis annettu 430 vuotta ennen kuin mitään lakia oli olemassakaan. Tämä lupaus koski siis siementä, Kristusta, jossa kaikki kansat saisivat siunauksen, eikä tätä lupausta voi lunnollisestikaan sen jälkeen tullut laki kumota. On siten suhteessa pelastumiseen kenenkään pelastumiseksi järjetöntä laatia lakeja ja vaatia niiden täyttämistä pelastuksen edellytyksenä, koska lupaus koskee ainoastaan Kristusta, jossa kaikki kansat saavat siunauksen, pelastuksen. Kukaan ei myöskään voi väittää, ettei häntä ole siunattu Kristuksessa, mutta hän voi kylläkin itse työntää tämän siunauksen pois ulottuviltaan. Tämä on apostolin tulkinta laista ja evankeliumista, niiden keskinäisestä suhteesta.

Jatkan tähän vielä hiukan Paavalin tulkintaa:

Gal 3:19: “Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.”

Laki annettiin siis 430 vuotta jäljestäpäin rikkomusten tähden osoittamaan, siis näyttämään synti synniksi, mutta ei misään tapauksessa pelastamaan ketään, koska pelastus oli jo sitä ennen annettu lupauksessa, Kristuksessa.

1 tykkäys

Edelliseen tekstiini sopii hyvin jatkoksi Lutherin tämä päivän teksti:

Helmikuun 13 päivänä

Mark. 1:3

Valmistakaa Herralle tie. Valmistaessaan tietä Herralle Johanneksen varsinaisena tehtävänä oli nöyryyttää koko maailma ja sanoa, että kaikki ovat syntisiä, kadotettuja ja tuomittuja ihmisiä. Mikään teko, mikään elämä tai elämänmuoto ei ole niin pyhä, ettei se olisi tuomionalainen, ellei Herra Kristus asu, elä ja vaikuta siinä. Jos hän uskon kautta toteuttaa kaiken, kaikki tyynni tarvitsevat häntä ja tulevat sydämestään osallisiksi hänen armostaan.

Herran tietä ei siis valmisteta siten, että koetat tehdä itsesi ansiolliseksi rukoilemalla, paastoamalla, kieltämällä itsesi tai jotakin muuta tekemällä, vaikka tekopyhät näin opettavatkin. Tie Herralle valmistetaan hengellisesti siten, että tunnet ja tunnustat kaikkine mahdollisine tekoinesi olevasi köyhä, tuomion ansainnut syntinen. Kuta enemmän sydämesi on tämänmielinen, sitä paremmin tie on valmistettu Herralle, vaikkapa sen ohessa joisit parasta viiniä, käyskentelisit ruusuilla etkä rukoilisi sanaakaan.

Herralle valmistettua tietä eivät siis estä vain törkeät synnit, kuten haureus, viha, ylpeys ja ahneus, vaan paljon enemmän farisealainen itseensä mieltyminen, sillä tällöin luotetaan omiin tekoihin ja elämään, ei tuomita niitä eikä sallita toistenkaan niitä tuomitsevan.

Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille.

Farisealaisuushan omahyväisyydessään puhuu nykyäänkin jatkuvasti näistä törkeistä ulkonaisista synneistä nostaen niitä esille, mutta ei näe ollenkaan oman sydämensä saastaisuutta, vaan on mieltynyt ulkonaiseen hurskauteen ja pitää sitä ja itse keksittyä jumalanpalvelusta esillä ikään kuin Jumalalle kelpaavana hurskautena tajuamatta lainkaan, että ennen yhtään ainoaa lakia oli Jumala jo antanut lupauksen, joka voidaan omaksua vain uskolla. On siis turhaa kerskua korkealla moraalisella elämällä ja leimata se kristilliseksi, kun oman sydämen kaappi on täynnä luurankoja.

2 tykkäystä

Olisiko silloin paras jättää oman sydämen mädännäisyyden nimittäminen farisealaisuudeksi. Tunnut olevan kovasti innokas ulkoistamaan oman pahuutesi johonkin ismiin. Etkö näe ristiriitaa julistuksessasi?

1 tykkäys

Mihinkä ismiin? Siihenkö, että näen ulkonaisen pyhityselämän korostamista painotettavan ikään kuin vanhurskauttavana elementtinä ja kumoavan uskoa? Eikö Jeesus itse nähnyt farisealaisuutta jopa uskon esteenä?

Matt 23:25-26: “Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!”

Sinä tietysti sanot, ettei tällaista esiinny nykyisessä"sivistyneessä" maailmassa, mutta se rehottaa monessa kirkkokunnassa monin variaatioin, myös luterilaisuudessa naamioitumalla aidoksi uskonelämäksi.

Mikä tehtävä tai mitä tehtävää on sinun mielestäsi lailla?

Kertoa ihmisille heidän vielä melko kehittymattömässä vaiheessaan, heidän sen hetkisen ymmärryksensä tasolla, millaista pyhittyneiden elämä on.

Mikä tarkoitus tällä on?