Useimmille tulee varmaan mieleen koirat, kissat, marsut ja undulaatit. Mutta siunataanko myös boakäärmeitä ym. eksoottisia eläimiä? Niitäkin on joillakin, luin kerran uskovasta nuoresta naisesta, jolla oli tällainen “sylikäärme”. Yhdellä kaverillani, tai hänen veljellään taas oli melkein kissan kokoinen vihreä lisko.
Vaikka mitä muutakin löytyy. Entä lasketaanko muurahaisarmeija lemmikiksi? Onko siunauskäytäntö “tasa-arvoinen”?
Ihan kaunis ajatus kyllä. Mutta kaikenlaiset käytännöt herättävät kysymyksiä rajanvedosta…
Jos koira voidaan siunata, niin miksei boakäärmekin. Jos boakäärmettä ei voi siunata, niin ei sitten koiraakaan. En osaa nähdä eri eläinten välillä tässä asiassa niin suurta eroa, vaikka jotkut eläimet ovatkin fiksumpia kuin toiset. Muuten mulla ei ole kantaa koko asiaan. Hieman vierastan sellaista teologiaa, jossa siunataan aivan kaikkea bensa-asemista ostoskeskuksiin ja eläimistä polkupyöriin, mutta en tämän vierastuksen perusteella uskalla sanoa sitä vääräksikään. Ei ole kieltoa Raamatussa, joten jos joku sellaisesta jotain saa, niin kai sitten voi siunata. Ehkä.
Virka- ja palveluskoirat istuvat usein kauniisti portailla. Ne siunataan ensin, jonka jälkeen papit laskeutuvat portailta alas, ja siunaavat lemmikin kerrallaan huiskauttamalla vettä koiran kuonolle ja vähän omistajallekin.
Ai tällä tavalla se käytännössä tapahtuu? Mutta tässä juuri tulee sitä erottelua boakäärmeisiin ym. nähden. Ei kaikkien kuonolle voi “huiskauttaa vettä”. Miksi niin ylipäätään tehdään? Ja “vähän omistajallekin…”?
Ajattelin että kyseessä olisi sellainen yleinen kuivasiunaus… Ei mitenkään pilkallisesti tämä huomio, ihan käytännöllisessä mielessä.
Jos ortodoksit ovat sekaantuneet tuohon asiaan, kuten ilmeisesti ovat, niin meillä se veden roiskinta siunauksen kohteena olevien päälle on ihan normi käytäntö, olipa se sitten uusi auto tai kirkkokansa tmv.
Asianmukaisempi ilmaus taitaa roiskinnan sijaan olla pyhitetyllä vedellä vihmominen.
Suhteellisen kookkaissa ja kehittyneissä selkärankaisissakin on otuksia, joiden kohdalla suosittaisin voimakkaasti “kuivasiunausta”. Toiseksi suosituin lemmikkimme eli kissa (Felis catus) on semmoinen; 99% prosentissa tämän lajin yksilöissä vihkivesi pieninäkin määrinä laukaisee todennäköisesti protesteja…
(Joona 4:10) Niin Herra sanoi: “Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.
(Joona 4:11) Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?”
Armahtamalla Niiniven Jumala armahti siellä olevat henkisesti keskenkasvuiset ihmiset, sekä eläimet. Eihän tämä nyt ihan ole ennakkotapaus eläinten siunaamisesta, mutta hyvin lähelle se tulee. Lemmikkien joulusiunaus on kaunis ajatus.
Perkele se siellä protestoi, jos vihkivedestä tulee mourua. Itse en kissanpirua nurkkiini ikinä ottaisi, kun ovat niin vastenmielisyyttä herättäviä elikoita.
Olen saanut henkilökohtaisesti todisteen siitä että kissat ovat ajattelevia, ilkeämielisiä olentoja. Kun olin kesätöissä lehdenjakajana, naapuruston kissat kävivät tarpeillaan lehtilaukun päällä, vaikka ympärillä oli nurmikkoa vaikka minkä verran.
Voi olla tuo hajukin tai sitten vain jokin yllättävä, muusta ympäristöstä poikkeava ja houkutteleva paikka. Kissat saattavat myös herkästi protestoida jos niiden elinympäristöön tulee muutoksia. Muutin entisen avovaimoni luo (en ollut uskossa päinkään silloin) ja kannoin kamojani sisälle. Eksän iso ja muuten todella poikkeuksellisen ystävällinen ja sosiaalinen kissa asettautui aivan silmieni edessä juuri sisään kannetun kitaralaukun päälle ja antoi todella runsaan virtsasuihkun langeta laukun päälle.
Kissa on nyt yli kymmenen ja uskoontulon jälkeiset onnettoman päättämättömät yritykset palata yhteen olivat omalta puoleltani niin hitaita, että hän on nyt mennyt uuteen suhteeseen ja kissa on annettu muualle hoitoon enkä näe sitäkään varmaan enää ikinä, enkä pientä koiraa. Ja varmaan olen sen verran pahasti korruptoitunut näissä seksi-ja suhdehommissa, että en opi koskaan oikeaa rakkautta. Mahdollisesti olen alusta saakka ollut niin pahasti häiriöinen, että mahiksia ei ollutkaan. Saattaa se todella voimakas kiintymys pieniin eläimiin olla myös merkki luonteen ongelmista. Eläinten kanssa ei tule ristiriitoja ja ne ovat aina yhtä iloisia, varsinkin tietysti koira.
Jotenkin pitäisi uskossa ymmärtää syvemmin rakkautta ja armoa, jonka Jumalalta on saanut ja sitten tulla edes vähän sen rakkauden lähteeksi. Nyt olen vain aika pahasti häpeän, katkeruuden, syyllisyyden, itseinhon jne. hetteikössä. Sitä omassa lihassaan ja järjettömyydessään haluaisi vain paeta jonnekin kauas piilopaikkaan kuin kuoleva kissa, mutta se ei taida ihan olla Jumalan tahto. Itselleen kuolemista on kai sekin, että suostuu kitkemään tätä elämää tuntui miltä tuntui.
Tämä kuuluisi varmaan marinaketjuun, mutta pullahti nyt jostain syystä tähän. Joku voi siirtää jos on tarpeen.
En ole tosiaan mikään kissa-asiantuntija, mutta ei tuo kissa sitä sen jälkeen toistanut ja olen kuullut vastaavia tarinoita kissojen protesteista. Mene tiedä.
“Herkkänä eläimenä myös muut stressitekijät, kuten vaikkapa muutto, uuden lemmikin tai lapsen tulo perheeseen voivat aiheuttaa muutoksia kissan käyttäytymisessä.”
Protestoiminen pitää kyllä varmaankin varustaa lainausmerkeillä tosiaan. Voihan olla, että siinä kitaralaukussa on ollut jokin voimakas tuoksu.
Kun olin lastenohjaajaksi opiskellessa ensimmäisen kerran harjoittelujaksolla, perhepäivähoitajan luona, perheen kissa käyttäytyi kummallisen aggressiivisesti. Minä olin taloudessa uutena henkilönä arvattavasti stressin aihe, mutta muuten rauhallinen kissa kävi lasten kimppuun, kynsi, puri ja hyppäsi kiinni housuihin.