Kissat nyt ovat tuommoisia.
Kissat ovat kivoja! Ihme dissausta täällä 
5 tykkäystä
Jos karjaeläimet voi siunata, niin mikseipä lemmikkejäkin. Itse ajattelisin, että esim. kodinpyhityksen yhteydessä lemmikitkin tulevat vihmotuiksi samalla kun siunataan kaikki muukin kodissa asuva ja siihen kuuluva.
1 tykkäys
Yleisempi teoria taitaa olla se, että ihmisen täytyy olla suurinpiirtein psykopaatti, jos ei tykkää söpöistä ja karvaisista eläimistä. Todisteena tästä se, että Trump on ainoa USA:n presidentti, jolla ei ole ikinä ollut lemmikkiä! Tällä perusteella olen sitten itse aivan luonnehäiriöinen tapaus, kun en minkäänlaisia lemmikkejä todellakaan halua…
Eipä olisi tullut mieleeni rinnastaa Trumpia ja Anskutinia (vai miten se taivutetaan?).
1 tykkäys
Niin, ajatus oli se, että jos ihmisellä on vaikea sietää pettymyksiä, “narsistisia loukkauksia”, on vaikea antaa anteeksi jne., niin eläinten kanssa ei tule tällaisia ongelmia. Varmasti on paljon ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa ja pitävät paljon lemmikeistä.
Kieltämättä lemmikkien määrä Suomessa ja ilmeisesti länsimaissa on jatkuvasti kasvanut ja ne ovat yhä enemmän “perheenjäseniä”. Samalla yksilöllistyminen, kaupungistuminen, yksinäisyys, kilpailu jne. on lisääntynyt. Kenties jotain korrelaatiota… Nyt kun on kirjoittanut jotain soopaa tähän, niin voi jälkikäteen alkaa googlailla asiaa.
Samansuuntaista pohdintaa löytyy tästä artikkelista
Pari pätkää:
“Younger people know this as well. Whether because they don’t trust an uncertain economy that prizes short-term contracts and low-wage jobs, or because they resist the existing models of maturity and adulthood, they’re putting off marriage, children and other lifelong commitments. Once again, that leaves pets as emotional substitutes, as a way to overrule the world’s disappointments.”
"Our pets supply a loyalty that is hard to find in a downsized economy; they don’t judge us or leave us for someone younger or gossip about us behind our backs. They’re used more and more in therapy situations because of their wide-ranging affection – they don’t feel our need to make superficial distinctions between pretty and plain, mobile and disabled, self-assertive and shy.
Dogs and cats are also much more comfortable than humans with prolonged eye contact. Anyone can look into their eyes and get something back.
“The eyes are called the windows into the soul for a very good reason,” says Michael Meehan, who teaches at the Ontario Veterinary College at the University of Guelph. "There’s very strong evidence that when we stare into someone’s eyes for a period of time, everything else dissipates and we feel a strong connection.“
We get that connection like no era before us. According to a 2010 Harris/Decima survey, 53 per cent of Canadian pet owners think animals are more reliable than humans because of the “unconditional love” they can offer. About 80 per cent of us consider our animal to be at some level a member of the family.”
En minä osaa sanoa mitä mieltä tästä olisin. Yksi mahdollinen ajatus on, että voi olla tosiaan huono juttu, jos korvaa helpolla “eläinrakkaudella” itselle vaikeita ihmiskontakteja, joissa pitäisi kehittyä ja kilvoitella.
Suomalaisissa aikakauslehdissä on henkilöhaastatteluissa usein mainittu puolison ja lasten lisäksi myös koirat perheenjäseninä.
Luin hauskan mutta samalla informatiivisen kirjan Nick Trout: Sano mihin sattuu. Päivä eläinlääkärin elämästä. Ainakin amerikkalaiset koiranomistajat näyttävät olevan valmiita maksamaan tuhansia dollareita saadakseen koiran elämää vähän pidennetyksi.
Itse huomasin lastenohjaajan työssä sen, että lasten leikeissä kukaan ei enää halunnut olla äiti. Ei myöskään perheen lapsen rooli ollut suosittu. Useimmat halusivat olla koiria…
2 tykkäystä
Useimmat muistanevat 90-luvulta siihen aikaan ultramodernin tv-sarjan Rooman sheriffi (Picket Fences), jossa sheriffillä oli kolme lasta. Heistä nuorimmaista, Zachia, esitti luontevasti Adam Wylie. Eräässä jaksossa Zach kertoi kotiväelleen haluavansa kääntyä juutalaisuuteen. Ajatusta ei tyrmätty, mutta isä halusi kuulla asiasta pojan perustelut. Muistan elävästi pojan tiivistelmän, “No hell. Kindness to animals.” Kun internetiä alkaa penkomaan löytääkseen vahvistusta sille, että juutalaisuus olisi erityisen myönteistä eläimien olosuhteisiin nähden, aineistoa ilmaantuu vaikka millä mitalla. Lukuisia Talmud-viittauksia ei kannata tähän kerätä, seuraava linkki kertoo oleelliset seikat.
http://www.jewfaq.org/animals.htm
Ja erityisesti kissaihmisenä laitan tyytyväisenä merkille, että profeetta Muhammedilla oli kissa. 
Mutta eikö tämä pitäisi kristillisellä foorumilla tulkita nimenomaan raskauttavaksi todisteeksi kissojen antikristillisistä yhteyksistä?
[quote=“Verity, post:40, topic:727”]
kynsi, puri ja hyppäsi kiinni housuihin.[/quote]
Niitä varten, joille kissat eivät ole kyllin haasteellisia, on nykyään fretti, jolle tuo on kai tosiaan normaalia käyttäytymistä. (Foorumin frettiharrastajat, tulkaa nyt oikaisemaan!)
Mene tiedä, voit olla oikeassa. Islamilaisen tarun mukaan sika ja kissa luotiin vasta Nooan arkissa, sika piti huolta jätteistä, kissa rotista.
Jospa se kissa yksinkertaisesti vain merkkasi kitaralaukkusi huusholliin kuuluvaksi?
Olen aina ollut enemmän kissa- kuin koiraihminen. Eräs kehotti minua lukemaan H.P. Lovecraftia. Lovecraft oli myös kissaihminen. Löysin Lovecraftilta erinomaisen tekstin koirista ja kissoista:
Throw a stick, and the servile dog wheezes and pants and stumbles to bring it to you. Do the same before a cat, and he will eye you with coolly polite and somewhat bored amusement. And just as inferior people prefer the inferior animal which scampers excitedly because someone else wants something, so do superior people respect the superior animal which lives its own life and knows that the puerile stick-throwings of alien bipeds are none of its business and beneath its notice. The dog barks and begs and tumbles to amuse you when you crack the whip. That pleases a meekness-loving peasant who relishes a stimulus to his self importance. The cat, on the other hand, charms you into playing for its benefit when it wishes to be amused; making you rush about the room with a paper on a string when it feels like exercise, but refusing all your attempts to make it play when it is not in the humour. That is personality and individuality and self-respect – the calm mastery of a being whose life is its own and not yours – and the superior person recognises and appreciates this because he too is a free soul whose position is assured, and whose only law is his own heritage and aesthetic sense.
Oma jo kauan sitten kuollut kissani oli hyvin persoonallinen. Vaikutti siltä, että hänellä oli huumorintajuakin, sillä hän teki valehyökkäyksiä. Kissa halusi hauskuuttaa minua säikäytyksillä.
3 tykkäystä
Eräässä anekdootissa Hegel kritisoi Schleiermacherin käsitystä absoluuttisesta riippuvuudentunteesta uskonnon perustana (tms.) sanomalla, että tällöinhän Schleiermacherin mukaan koira olisi kaikkein paras kristitty.
2 tykkäystä
No mikä sen uskollisempi kuin koira. Vaikka isäntä sitä jatkuvasti potkisi ja antaisi huonosti ruokaa ja vettä, niin kuitenkin koira häntää heiluttaen tulee tätä isäntää vastaan. Ei kai tuo uskollisuus ole kovin kaukana uskonnollisuudesta ja luottamuksesta kaikesta huolimatta.
1 tykkäys
Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä. Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini? Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä. (Job. 13:13-15, Biblia 1776)
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus. Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. (Val. 3:16-24)
Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona. (Saarn. 9:4)