Henri jatkoi tai lienee edelleenkin kansanlähetysopiston työntekijänä, ei kuitenkaan hengellisessä työssä. Mainitsin Kymäläisen, kun hän on ollut aikaisemmin merkittävässä roolissa Sleyn työssä.
Joose Pitkäsen voisi mainita myös. Hänhän oli Kansanlähetyksen lähettinä ja pappina Venäjällä. Siirtyi sitten Suomeen palattuaan ortodoksikirkkoon. Tästä taitaa olla jo kymmenisen vuotta… Nykyään taitaa olla vihitty kirkkonsa diakoniksi? @timo_k tietänee paremmin.
Niinpä! Minustakin tuntuisi oudolta, että uskon valistama ymmärrys tekojen asemasta uskonelämässä olisi niin hämärä, että tuollaiseen ratkaisuun päätyisi.
Taidan pyörtää arvaukseni. Huovinen kirjoittaa sivuillaan:
I am currently finishing my Ph.D. (or Th.D., to be exact) in Systematic Theology and Patristics at the department of Orthodox Theology, University of Eastern Finland. In my work, I concentrate on the notion of church membership in three late 4th century bishops, Cyril of Jerusalem, Basil of Caesarea, and John Chrysostom. While the sources are ancient, they are oh-so-relevant for our times as well
Mulle tämäkin on uutinen. Kymäläisellehän tuli aika ikävä lähtö talousjohtajan hommasta ja asiaa on ihan julkisuudessakin puitu. Toivottavasti kirkkokunnan vaihtumisen motiivit ovat kuitenkin enemmän teologisia kuin vain välien katkeamista entiseen jumalanpalveluspaikkaan. Ymmärrän hyvin, jos Sleyn messuyhteisössä käyminen tuntuisi tuollaisessa tilanteessa vaikealta, mutta muitakin luterilaisia vaihtoehtoja tietysti on.
No, Kymäläiset lienevät ainakin sen ikäisiä, että katolinen ehkäisyopetus ei tuottane konkreettisia vaikutuksia heidän elämässään. Nuorempien teologien kohdalla on toisin, ja heidän ajatuksiaan tästä aiheesta olisi kieltämättä mielenkiintoista kuulla.
Jokainenhan sen ihan itse päättää. 
Kuten olen kertonut, itsekin harkitsin katoliseen kirkkoon liittymistä 30 vuotta sitten ja kävin kurssilla Helsingin Pyhän Henrikin kirkon alakerrassa syksyllä 90-luvun alussa. Silloin oli silloin enkä asioista paljoa ymmärtänyt. Nyt on nyt ja ymmärrän enemmän.
Hän on Saimaan seurakunnassa diakonina. En kuitenkaan tunne häntä, joten en osaa sanoa, missä päin hän palvelee. Saimaan ort. seurakuntaan kuuluvat mm. Mikkeli, Varkaus, Savonlinna, Pieksämäki, Joroinen ja Leppävirta.
Asian viereen, mutta vierastan katolisen kirkon yhteydessä tällaista lakihenkistä ajattelua. Kunnioitan kirkon kaikkia neuvoja jäsenilleen enkä niitä ole kumoamassa millään tavalla, mutta katolisissa maissa oleskeltuani sekä myös Suomessa katolilaisten elämää seurattuani voin sanoa että sellaista katolilaista ei ole joka noudattaisi kaikkia kirkon ohjeita tai edes uskoisi kaikkia dogmeiksi määriteltyjä asioita, mitä ehkäisyneuvot eivät ole.
Ihmiset tekevät omissa tilanteissaan omat päätöksensä ja he vastaavat niistä yhteisessä pöydässä, eukaristiassa, mikä on se katolisuuden todellinen keskus.
En oikein osannut kirjoittaa mitä tarkoitan. Yritin sanoa että kaikki meistä menevät ehtoollispöytään jokin kohta vielä rakkauden puutteessa ja se rakkaus meidät lopulta yhdistää Jumalaan.
Katolilaisilla on aina mahdollista mennä ehtoolliselle katumuksen kautta, jos omat heikkoudet ahdistavat ja se on hyvin parantavaa.
Itse ei tarvitse niin kovasti miettiä sitä checklistaa että onko kaikki kunnossa katolilaisuutta varten.
[quote=“Plautilla, post:28, topic:5106”]voin
sanoa että sellaista katolilaista ei ole joka noudattaisi kaikkia kirkon ohjeita tai edes uskoisi kaikkia dogmeiksi määriteltyjä asioita,
[/quote]
Niinpä…voin allekirjoittaa. Joistain dogmeista(kin) ajattelen enemmän itäisen kuin läntisen tradition mukaisesti…
Tätäkin yritin sanoittaa, sillä ei katolilaisuus eikä ortodoksisuus toimi niin että katsotaan mikä teologinen muotoilu tuntuu missäkin kirkkokunnassa itselle sopivimmalta ja sinne sitten liitytään.
Jeesus ottaa sinut Kirkon syliin ja siinähän sitten pyristelet, oli itselle järkeenkäyviä teologisia muotoiluja tai ei.
Tässä on puolensa ja puolensa. Toisaalta se johtaa konfirmaatiosaarnoihin, joissa saarnataan lähinnä ilmastonmuutoksesta ja puhutaan Jumalasta naisena. Toisaalta taas se on jo vuosikymmenien ajan tarkoittanut myös ekumeenista avoimuutta etsiä jakamattoman kirkon traditiota ja tuoda sitä osaksi paikallista kirkollista elämää.
Vaikka Suomen ev.-lut. kirkko on luterilainen kirkko, en tiedä onko se parin viime vuosisadan aikana ollut missään kohdin sillä tavoin painotuksellisesti luterilainen kuin Missouri tai LHPK - tai edes ELCA, jonka papin kun tapasin saatoin vain hämmästellä kuinka laki ja evankeliumi tuntuivat sävyttävän kaikkea. Tuntui todella vieraalta.
Suomen ev.-lut. kirkko on ollut – hyvässä ja pahassa – se kristillinen kirkko Suomessa. Se on sulkenut sisäänsä herätysliikkeet erilaisine painotuksineen ja jopa suurine ristiriitoineen. Sen papistossa on ollut ekumeenisena aikana monia pappeja, jotka edustavat sellaista jakamattoman kirkon teologiaa, josta varmasti jotkut herätysliikeväen edustajat mutisevat liian katolisena tai ortodoksisena.
Tällaiselle rajankäynnille on kaiketi vähemmän tilaa sekä herätysliikkeissä että painotuksellisesti tunnustusluterilaisissa kirkoissa.
Tuo, mitä kutsut “mankeliksi”, on siis Raamatun sanaa (ei Lutherin omaa keksintöä); ortodoksinkin luulisi(?) tunnustavan sen Jumalan ilmoitukseksi. Onko ortodoksikirkko tosiaan sillä kannalla, että Jumalan antamasta ilmoituksesta “ei ole apua”? Ja mitä sekin tarkoittaa, että joku “tietää jo”, mitä on evankeliumi – sittenkö evankeliumin voi sivuuttaa? Arveleeko ortodoksi tosiaan, että hän kirkkoisien neuvoilla pääsee jotenkin korkeammalle hengelliselle tasolle kuin Kristuksen apostolit pääsivät ensimmäisellä vuosisadalla?
Näinhän se menee - ja mennä täytyykin…
Ei pääse korkeammalle, mutta ilman turhanaikaista hengellistä stressiä, helpommin ja nopeammin kuin ilman kirkkoisien neuvoja yrittävät.
Raamattua voidaan tulkita ja on tulkittu monella tavalla. Pyhät isät ovat ilmaisseet samoja asioita niin, että ne on helpompi ymmärtää, ja heidän kirjoituksensa ovat selviytyneet tuhansien vuosien seulasta.
Mikään tulkinta, oma tai kirkkoisien ei voi olla irrallaan Raamatusta, vaan eksegetiikan täytyy olla aina reduktiivista, palutettavissa Jumalan sanaan.
Miten Raamatun tulkinta voisi olla irrallaan Raamatusta, kun kerran Raamattua tulkitaan.
No siten tietenkin, ettei se ole palautettavissa Raamattuun, eli perusteltavissa sillä, jolloin sitä on pidettävä vain ihmismielipiteenä. Valitettavasti useat rakentavat kuitenkin oppinsa näistä tällaisista tulkinnoista ja eksyvät hakoteille saaden neulasia varpaisiinsa.
Täsmennän vielä: Kritiikkini kohteena ei ollut kukaan kirkkoisä eikä mikään heidän kirjoituksensa. Vaan moitin @timo_k:n asennetta Raamattuun ja sen ilmoittamiin asioihin.