LHPK sai kutsun Latviaan

Lähetyshiippakunta kutsuttiin Latviaan.

5 tykkäystä

"Latvian kirkko oli kutsunut juhlapäiväksi kirkon omien pastoreiden ja edustajien lisäksi Latvian muitten kirkkojen edustajia sekä Baltian, Itä-Euroopan ja Pohjoismaiden tunnustuksellisia piispoja, mm. Lähetyshiippakunnan piispan Risto Soramiehen. Päivän mittaan oli tilaisuuksia, joissa kirkkojen edustajat tapasivat toisiaan ja tutustuivat Latvian kirkkoon. Illalla oli juhlallinen messu Riikan historiallisessa tuomiokirkossa, joka oli täynnä.
___…

Vuodesta 1993 lähtien Latvian luterilainen kirkko ei ole enää vihkinyt naisia pappisvirkaan. Janis Vanags on tehnyt myös selväksi, ettei Latvian kirkko tee yhteistyötä kirkkojen kanssa, joilla on epäselvä suhde homoseksuaalisuuteen, eutanasiaan ja aborttiin."

4 tykkäystä

Onkohan Latvia muuten ainoa historiallisesti luterilaisenemmistöinen maa, jonka (tärkein) luterilainen kirkkokunta on näinkin perinteisillä linjoilla?

Kyllä kai Vironkin luterilainen kirkko on aika perinteinen. Tosin sielläkin hyväksyttiin neuvostoaikana naispappeus, kun pappispula oli niin valtava. Naispappeus voidaan lopettaa juuri sillä tavalla, että naisia ei enää vihitä papeiksi.

Eikö tämä ole sikäli merkittävää, että Latvian kirkon viralliseen juhlaan oli kutsuttu Latvian muut kirkot (ortodoksinen ja katolinen) sekä muita luterilaisia kirkkoja sekä Lähetyshiippakunta? Suomen evl.lut. kirkon edustajaa ei kutsuttu, vaan Lähetyshiippakunnan piispa. Lähetyshiippakunnalla tiedetään olevan hyvät välit mm. Inkerin kirkkoon sekä ortodoksikirkkoon ja moniin muihinkin kirkkoihin. Muut kirkot siis pitävät Lähetyshiippakuntaa kirkkona tai ainakin oikeana hiippakuntana ja sen piispoja ja pappeja oikeina piispoina ja pappeina. Siksi LHPK:n edustajia kutsutaan myös tällaisiin kirkollisiin juhliin.

2 tykkäystä

Minustakin on hyvä, että juuri LHPK edustaa Suomen luterilaisuutta näissä kansainvälisissä kohtaamisissa.

Boldatuilta osin: aivan noin pitkällä ei vielä taideta virka- ja sakramenttioppia koskevien erojen sovittelussa kuitenkaan olla. Ekumeeninen kohteliaisuus on yksi asia, täysi sopu toinen.

1 tykkäys

Näihin Latvian tunnustuksellisten kokoontumisajoihin liittyy ehkä osittain sekin, mistä piispa Soramies kirjoittaa blogissaan: http://www.lhpk.fi/blogi-viisi-kysymysta-lahetyshiippakunnasta/

Tämän vuoden syyskuussa meidät otetaan jäseneksi tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen muodostamaan Kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon (International Lutheran Council, ILC).

Vanagsin juhlissa oli tosiaan monenlaista kirkonmiestä, LHPK:n piispan lisäksi myös sen sisarhiippakuntien piispat, jotka ovat hakeneet ILC:n jäsenyyttä. Juhlien yhteydessä on ilmeisesti pidetty parikin esitelmää siitä, mikä ILC on. Latvian ev.lut. kirkkohan ei ole ILC:n jäsen, vaan Luterilaisen maailmanliiton, vaikka sillä onkin yhteys myös Missouri-synodiin. Voi olla, että tulevaisuudessa Latvialla on ainakin kaksoisjäsenyys.

ILC pitää näet loppukuusta maailmankonferenssinsa Belgiassa, ja ilmoittaa että kyseisessä kokouksessa tullaan hyväksymään ILC:hen useita uusia jäseniä: https://ilc-online.org/2018/08/02/preparing-for-the-2018-world-conference-of-the-international-lutheran-council/ Kiinnostavaa nähdä, kuinka monta ja millaisia.

ILC:hän on lilliputti Maailmanliittoon verrattuna, 37 jäsenkirkkoa 34:stä maasta. Jostain on mieleeni jäänyt luku jonka mukaan niissä on 3,4 miljoonaa jäsentä, varmaankin oikean suuntainen. Siitä pari miljoonaa on jo yksin Missouri-synodin osuus. Verrattuna tähän on Luterilaisella maailmanliitolla 148 jäsenkirkkoa 99:ssä maassa, ja kirkkojen yhteiseksi jäsenmääräksi ilmoitetaan 75,5 miljoonaa. Kokoero on ilmeinen.

Nyt kuitenkin saattaa pinnan alla kuohua. ILC:n Facebook-sivuilla olleessa tiedotteessa sanotaan, että ILC:n maailmankonfrenssiin odotetaan noin 100 delegaattia yli 40:stä maasta, ja että nämä edustavat maailmanlaajuisesti noin 25 miljoonaa luterilaista. Nyt on toki heti huomautettava, ettei ole sanottu kaikkien edustajien olevan paikalla siksi, että heidän kirkkonsa olisi jäsen tai edes aikeissa liittyä jäseneksi ainakaan vielä. Joku on varmasti paikalla lähinnä vierailijana tai tarkkailijana. Kuitenkin on selvää, että jotain liikehdintää on havaittavissa. Maailmanliiton jäsenkirkoista suurin (Etiopian Mekane Yesus) ja toiseksi suurin (Tansanian ev.lut. kirkko) ovat katkaisseet välejään muihin Maailmanliiton kirkkoihin homokysymyksen vuoksi. Virkakysymys kuitenkin estänee ainakin vielä niitä liittymästä ILC:hen. Sen sijaan kymmenenneksi suurin Madagaskarin luterilainen kirkko ilmoitti jo aiemmin tänä vuonna halukkuudestaan solmia kirkollinen yhteys Missouri-synodiin ( https://www.sley.fi/madagaskar-etsii-yhteytta-tunnustuksellisiin-luterilaisiin/ ), en tiedä voisiko se näin nopeasti liittyä myös ILC:hen. Voisi kuitenkin kuvitella, että näiden kaikkien edustajia olisi mukana tuolla kokouksessa. Latvian ja Liettuan kirkoilla on erikseen yhteydet Missouri-synodiin Maailmanliiton jäsenyydestään huolimatta, joten voi olla, että ne olisivat aikeissa liittyä laajempaan yhteyteen. Onko Maailmanliitosta muita kiinnostuneita, sitä en tiedä.

ILC:n ja Maailmanliiton välien viilenemisestä on meillä Suomessakin uutisoitu: https://www.sley.fi/lwfilckeskusteluyhteyspoikki/ Yhtenä syynä tälle oli se, että Maailmanliiton mukaan ILC on toiminut siten, että Maailmanliiton jäsenkirkkojen sisällä toimivat tunnustukselliset ryhmät voivat liittyä ILC:hen, mistä Maailmanliitto ei pidä. Tämä koskee varmaan ainakin Lähetyshiippakuntaa, Missionsprovinsenia ja niiden norjalaista sisarhiippakuntaa. Onko muita, sitä en tiedä, enkä sitäkään, minkä tyyppisiä ryhmiä näissä puitteissa voitaisiin ottaa.

Lisäksi voi olla sellaisia liittyjiä, jotka ovat syntyneet esimerkiksi Missouri-synodin lähetystyön tuloksena ja jotka ovat nyttemmin järjestäytyneet itsenäisiksi kirkoiksi.

Joka tapauksessa, Latvian kokoontumisella voi olla oma roolinsa tässä prosessissa, ja ainakin minä mielenkiinnolla seuraan, mitä tuolla rintamalla loppukuusta tapahtuu.

Viron ev.lut kirkko on varsin perinteinen, ainakin Suomen vastaavaan verrattuna. Mutta totuus naispappeuden hyväksymisestä ei ole ihan noin yksinkertainen. Jo 1920-luvulla Viron ev.lut. kirkon johto (konverents) oli sitä mieltä, että naisia voidaan vihkiä papeiksi, mutta lopullinen päätös asiasta tehtäisiin vasta, kun joku nainen hakee vihkimystä. Vuonna 1938 sen sijaan kumottiin aikaisempi päätös sallia naisille pappisvihkimys - siihen mennessä yksikään nainen ei ollut vihkimystä hakenut ja 30-luvulla (mies)teologeja oli enemmän kuin virkoja.

1940-luvulla tilanne muuttui. Neuvostoaikana teologeja ei ollut riittävästi ja valtio uhkasi sulkea seurakunnat, joilla ei ole omaa pappia tai työntekijää. Tuolloin naisteologit saivat toimia seurakuntien saarnaajina, joilla ei kuitenkaan ollut oikeutta esim. ehtoollisen jakamiseen ja vihkimiseen - sen sijaan he voivat mm. toimia liturgina sanajumalanpalveluksissa, saarnata, haudata ja kastaa. Vuonna 1945 päätettiin, että seurakunnan pyytäessä ja naisteologin suostumuksella nainen voidaan eriluvalla vihkiä papiksi. Vasta vuonna 1965 lopulta ensimmäinen nainen haki pappisvihkimystä - tai itse asiassa seurakunta haki sitä hänelle.

Mutta naisten pappeus ei siis ollut vain Neuvostoliitosta ja sen aikaisesta pappispulasta johtuva kysymys Virossa, vaikkakin ensimmäinen nainen vihittiin tuosta syystä. Jos joku nainen olisi hakenut pappisvihkimystä jo 1920-luvulla tai 1930-luvun alkupuolella (ennen vuotta 1938), naispappeus olisi todennäköisesti tullut Viroon jo silloin. Periaatteellinen hyväksyntä oli olemassa - lopulliseen päätökseen olisi tarvittu vain jonkun naisen pyyntö saada vihkimys.

Myöskään pappispulaan naispappeuden hyväksyminen ei vaikuttanut juuri mitään. Ensimmäinen nainen vihittiin papiksi vuonna 1967, toinen v. 1968, kolmas ja neljäs v. 1977 sekä viides ja kuudes v. 1982. Seuraavat naiset vihittiin papiksi vasta 1990-luvun loppupuolella. Kovin innokkaasti naiset eivät siis papin virkaan hakeutuneet, vaikka se olisi ollut mahdollista jo 1920-30-luvuilla ja uudestaan vuodesta 1945 alkaen.

Eesti Kirik -lehden artikkeli aiheesta. Olen lukenut asiasta laajemmankin tekstin joskus, mutta nyt en löydä sitä.

Latvian ev.lut. kirkko on maailmanliiton ohella myös Porvoon yhteisön jäsen. Yksikään ILC:n jäsenkirkko ei ole.

Kuulin tuosta Latvian tapaamisesta ennakolta piispa Luhametsilta, joka edusti tapaamisessa Viron luterilaista kirkkoa. En tiedä keitä kaikkia oli kutsuttu tai ketkä heistä pääsi paikalle. Mitä Latvian kirkon ja Suomen ev.lut. kirkon väleihin tulee, niin nehän ovat varsin normaalit. Ruotsin suuntaan heillä on enemmän jännitteitä johtuen avioliittokysymyksestä.

Suomen ev.lut. kirkon johtoa ei kutsuttu tapahtumaan. Janis Vanags on tehnyt myös selväksi, ettei Latvian kirkko tee yhteistyötä kirkkojen kanssa, joilla on epäselvä suhde homoseksuaalisuuteen, eutanasiaan ja aborttiin.

3 tykkäystä

Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.