Luterilainen virkakäsitys


#182

Paavali ei missään tapauksessa tarkoita tuossa kilvoitttelemisella tekojen tekemistä vanhurskautumiseksi Jumalan edessä, sillä sehän olisi kaikkea sitä vastaan mitä hän mm. Room. kirjeessä opettaaa vanhurskautumisesta Jumalan edessä, jossa hän omistaa sen yksin uskolle.

Room. 3: 28.Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

Room. 4: 4-7. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; 6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: 7. "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!

Synergismin vaarallisuutta ei usein tajuta alkuunkaan. Siinähän oletetaan ihmisessä olevan hyvän ja pahan tahdon, jotka taistelevat toisiaan vastaan ja sen pelastuvan, jossa hyvä tahto on voittanut tai jäänyt voitolle tai ehtinyt kasata riittävän, pelastukseen tarvittavan määrän hyviä tekoja tililleen. Eihän tätä toki suoraan näin sanota, koska se paljastaisi itsepetoksen ja petoksen, mutta tämä on kauhea oppi, jossa ihminen koko ajan taistelee itseänsä vastaan. Francis Pieper tuossa haluaa sen sijaan sanoa, ettei vastakkain ole ihmisen hyvä ja paha tahto, vaan Jumala itse vaikuttaa ihmisessä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Näin vastakkain ei olekaan ihmisen paha ja hyvä tahto, vaan Jumala ja paha ihminen. Eihän toki maailma vihaisi kristittyjä, kuten Jeesus sanoo sen tekevän, ellei heissä olisi itse Kristus asumassa, sillä silloinhan he taistelisivat vain itsensä kanssa, eikä maailma ole kiinnostunut itsensä kanssa kamppailevista ihmisistä.


#183

Olet ymmärtänyt väärin. Kristinusko ei ole dualismia - ei ole mitään vastavoimaa, joka olisi Jumalan vertainen. Kilvoittelussa on kyse oman hajaantuneisuuden ja luonnottomuuden korjaamisesta. Paha on vain omaa hajaannusta, järjettömyyttä ja luonnon (ihmisen fysis) vastaisuutta. Siinä ei siis “kasata” mitään mihinkään, vaan parannutaan, kirkastutaan, pyhitytään, tullaan jumalallisesta luonnosta osalliseksi - sanalla sanoen palataan siihen fysikseen, joka meille on luomisessa tarkoitettu. Jumalan luomistahdon mukainen elämä on nimenomaan elämää Jumalassa. Osallisuutta ja yhteyttä häneen. Siihen kilvoittelulla pyritään.

Koska olemme kuitenkin monella tavalla “luonnottomia”, ei muutos käy käden käänteessä - ennen kaikkea siinä ei ole kyse vain jonkin yksittäisen ajatusrakennelman omaksumisesta, vaan kokonaisvaltaisesta muuttumisesta, joka ei onnistu ilman konkreettisia tekoja. Ilman askeesia muutos ei ole lainkaan mahdollinen. Jeesuskin joutui paastoamaan, valvomaan ja rukoilemaan taistellakseen kuolemantuskaa vastaan Öljymäellä.

Aivan kuin hän tyhjensi itsensä pidättäytymällä jumalallisten voimiensa käytöstä kyseisessä tilanteessa, meidän on kilvoittelulla tyhjennyttävä pahoista ajatuksistamme ja passioistamme, jotta ne eivät pääse ohjaamaan elämäämme ja saattamaan meitä toimimaan luontomme vastaisesti. Meidän kaikkien tulee muuttua, mikäli tahdomme taivaaseen.


#184

Nämäkö seikat ovat mielestäsi kirkon virassa keskeisempiä? Varsinaisessa virkateologiassa on paljon keskeisempiäkin kysymyksiä joista voidaan olla joko samaa tai eri mieltä.


#185

Huomaa kuitenkin, että kilvoittelussaan epäonnistuminen ei ole kadottavaa.


#186

…ai, tosiaan! Hyvä kun muistutit, minä jo ehdin kuvitella tuollaista.


#187

Käytännössä naispappeus ja sellaisten kanssa yhteistyöhön suostuminen on nostettu aivan keskeiseen asemaan Suomen ev.lut. kirkossa. Jos et suostu, et saa vihkimystä.
Vastaavasti paavilliset eivät ihan hevillä sulata ajatusta siitä, että joku Kuopion piispa voisi olla tasavertaisessa asemassa ja yhtäläinen auktoriteetti kuin Paaviksi kutsuttu Rooman piispa.


#188

Tämä “suostumus kysymys” on hyvin poleeminen. Jos et suostu, niin mihinkä itseasiassa et suostu?

Et suostu pitämään kirkkomme järjestyksen mukaisesti toimitettuja vihkimyksiä taikka sakramentteja pätevinä? - teologinen ykseysongelma

Et suostu toimimaan yhteistyössä henkilön kanssa, jonka ei mielestäsi pitäisi olla siinä tehtävässä taikka virassa johon hänet on vihitty ja asetettu? - ei teologinen syrjintäongelma

Et suostu vastaanottamaan työtehtävää, jossa tehtäväjärjestelyt eivät ole toteutettu mieleiselläsi tavalla. - direktio-ongelma.


#189

Unohdit tästä kuvauksesta maininnan “…koska Jumala sanoo niin”. Tämä tekee asiasta nimenomaan teologisen ja uskonnollisen kysymyksen.


#190

Mihinäs raamatunkohtaan tämänlaatuinen syrjintä perustuu? Raamattu hyvin harvoin kehottaa syrjimään ketään.

Kohta jossa kehoitetaan karttamaan harhaoppista viittaa edelliseen kohtaan, koska silloinhan koko kirkko on harhaoppinen, ei vain kyseinen henkilö.

Näkemyseroa paimenviran sukupuolisidonnaisuudesta ei voida ratkaista yksittäisiin henkilöihin kohdistuvalla syrjinnällä - ei suuntaan eikä toiseen.

Seikka ettei jotain erillistä, ei välttämätöntä, ei järjestetä, ei ole syrjintä toimi. Jos erillisvihkimys on vihittävälle välttämättömyys, nousee teologinen ongelma siitä voiko hän ylipäätään toimia pappina kirkossamme.

Toisaalta henkilön pakottaminen epämukavuusalueelle, tilanteessa jossa se ei olisi välttämätöntä on sekin asiatonta kohtelua.


#191

En ostaisi tässä ja edellä esittelemiäsi ideoita. Edes tarjouslaarista. Suostumusjutun erittely" erilaisiin “ongelmiin” ei tunnu tästä todellisuudesta kotoisin olevalta, sellaiselta josta olisi hyötyä missään todellisessa tapauksessa. Paitsi silloin, kun halutaan nimenomaan päästä nimittämään ns. väistämistä syrjinnäksi. Etenkin tuo lainaamani juttu on kummuuden huipennus. Ensinnäkin, “syrjintä” on kaukana asian neutraalista kuvauksesta. Toiseksi, kukaan koskaan ikinä tuskin on ajatellut, että ns. väistäminen ratkaisisi näkemyseron.


#192

Itse siis ajattelen kirkon virkaratkaisun niin, että yksittäinen paikalliskirkko voi tehdä ratkaisun kysymyksessä viran sukupuolisidonnaisudessa.
Tästä loiginen jatko on, että yksittäisen kirkon sisällä toimivan yhteison tulisi niin ikään voida ratkaista asia itse. Tästä ei kuitenkaan seuraa missään olosuhteissa oikeutta syrjiä “väärää sukupuolta” olevia pappeja.


#193

Tästähän juuri ollaan kovastikin eri mieltä. Monien mielestä ei voi.


#194

Aukikirjoitin vain meidän kirkkomme kannan.
Lisäksi huomautan, että kirkkomme kannan mukaa pitäytyminen vanhassa virkaratkaisussa ei ole harhaoppista. Tämä ei kuitenkaan sisällä ajatusta, että pitäisi kirkkomme ratkaisua harhaoppisena. Kirkkomme sisällä toimiville vanhakantaisille kyse on skismasta, ei hereesiasta.


#195

Minusta on hirmu tärkeää kyetä analysoimaan, milloin on kyse ykseyden estävästä teologisesta näkemyserosta ja milloin taas on kyse henkilökohtaisen epämukavuusalueen välttelystä. Ensin mainittu johtaa kirkolliseen hajaannukseen, mutta jälkimmäinen hoituu ennakoivalla väistelyllä. Henkilöihin kohdistuvalla väistelyllä sitävastoin ei ratkaista teologisesti mitään. Siksi jäljelle jää pudas syrjintä.


#196

Minun ja sinun näkemys raamatuntulkinnasta on irrelevantti. Jos tulkitsija X esittää, että Raamatun mukaan papeiksi voidaan vihkiä vain miehiä, silloin se on nimenomaan uskonnollinen ja teologinen kysymys. Tulkitsija X voi olla väärässä ja/tai tyhmä, mutta tämäkin on uskonnollinen ja/tai teologinen kysymys.


#197

Et kai sinä sitä kykene analysoimaan? Vai kykenetkö? Aina voi arvuutella jonkun motiiveja, mutta viisas pitäytyy keskustelussa niissä julkilausutuissa eikä ryhdy kyökkipsykologisoimaan toista osapuolta tyyliin “sinä nyt sanot X mutta varmaankin ajattelet vain Y”.

Ja ajatus siitä, että “henkilöön kohdistuva välttely” olisi “puhdasta syrjintää”, on kuvaus jolla ei ole tekemistä neutraalin tarkastelun ja analysoinnin kanssa. Ei ole mitään selkeää ja loogista tietä premissistä se ei ratkaise varsinaista ongelmaa johtopäätökseen se on syrjintää.


#198

Olen joskus tätä virkakysymystä ja luterilaista pappeutta funtsinut. Vihkimyksen kannalta sitä käsitteli kerran dominikaani-isä Martti Voutilainen. Hän oli sitä mieltä, että luterilainen kirkko saa pappisvihkimyksessä “sitä, mitä pyytää.”
Ja arvon dominikaanin mukaan luterilainen kirkko pyytää vihkimyksessä sitä, mitä katolinen kirkko liittää lähinnä diakonaattiin.
Minulle jäi aikoinaan epäselväksi se, mitä pitäisi pyytää, että pappi saataisiin diakonin sijaan…


#199

Aivan, mutta tästä ei voida mitenkään johtaa välttämättömyyttä väistellä oman kirkkonsa laillisesti vihityksi tunnustamaa pappia.

Tarkoitan sitä, ettei sosiaalinen eristäminen ole hyväksyttävä tapa ratkaista saman kirkkokunnan sisällä olevaa skismaa, kun eristämisen kohde ei ole itse henkilökohtaisesti tehnyt mitään virhettä


#200

“Sosiaalinen eristäminen” on outo ilmaisu tässä yhteydessä. Sehän ei tarkoita sitä, että kieltäydytään pitämästä messua jonkun kanssa, vaan sitä, että kieltäydytään olemasta tekemisissä jonkun kanssa. Mutta se oli vissiin vain vahingossa valittu kehno ilmaisu, jota et enää käytä kun se vääräksi havaittiin?

MUOKS: Sori, huono kuvaus… Jos tarkkoja ollaan niin se, että esim. minä kieltäydyn olemasta tekemisissä Minnan kanssa, ei vielä ole Minnan sosiaalista eristämistä - paitsi jos asumme autiolla saarella kahdestaan. Eli ilmaisu on vieläkin kehnompi kuin edellä annoin ymmärtää.


#201

Eräs nyt jo eläkkeellä oleva pastori näki asian siten että pappi on pappi 24/7 eikä yksinomaan messukontekstissa. Ja siten yhtäläisesti naispappi on naispappi yhtäläisesti 24/7. Ja jos/kun naispappeus on kaikkea muuta paitsi ok, niin ehtollisyhteys naispappeihin on poikki muulloinkin kuin vain heidän toimittaessaan messua alttarilla. Hänen käsityksensä mukaan yhteys voidaan palauttaa vain virasta luopumisen ja ripittäytymisen kautta.