En valitettavasti jaksa vastata, koska jokaiseen tapaukseen täytyisi tietenkin myös antaa perustelu. Luulen kylläkin sinulla itselläsi olevan riittävästi kompetessia käsitellä nämä tapaukset ja niihin liittyvät mahdolliset eriaiset variaatiot. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että Kristuksen teossa meillä on jo valmis syntien anteeksiantamus ennen kuin sen armonvälineiden kautta uskolla omaksumme. Armonvälineet eivät lisää tähän mitään, ne vain tuovat sen luoksemme, eli ovat nimensäkin mukaan välineitä. Ehtoollinen, kaste ja sana eivät saa aikaan syntien anteeksiantamusta, eli eivät ole armonlähteen asemassa, ainoastaan Kristus on lähde, josta elävän veden virrat tulvivat sieluihimme armonvälineiden kautta.
No tämä perustuu siihen, että Raamatun mukaan Kristuksen seurakunnalla on avaimet ja pappeus välittömästi (Matt. 18:15-20, 1 Piet. 2:5-10,), niin silloin ja vain se voi olla se, jonka kautta, nimittäin, jonka vaalin, kutsun ja lähettämisen kautta, saarnavirka, joka hoitaa seurakunnassa julkisesti kaikkia papillisia tehtäviä, siirretään tietyille siihen kykeneville henkilöille. Tästä syystä myös luemme, etteivät edes apostoli Mattiaankaan valintaa hänen korkeaan virkaansa suorittaneet ainostaan ne yksitoista, vaan koko kokoontunut uskovien joukko, joita oli läsnä satakaksikymmentä (Apt. 1:15-26). Sitä paitsi myös diakonit valitsi ‘koko joukko’ (Apt. 6:1-6).
Muulla tavoin tuloksena ovat Lutherin termin mukaan nurkkasaarnaajat nurkkamessuineen, kun heidät on vihitty “ilmaan”, ilman seurakunnan kutsua ja työnnetty aika usein seurakuntiin, jotka eivät heitä halua. Tästä tuskin tarvitsee nykyaikana edes mainita konkreettista esimerkkiä, enkä sellaiseen halua ryhtyäkään.
Tää sopinee tähän topikkiin vaikka hieman pääjuonesta haarautuukin. Siellä sun täällä on tässä lähi kuukausina ollut tai tulossa kirkkoherran vaihdoksia. Eräs tuttavanikin on ilmaissut halunsa tulla valituksi nykyisen seurakuntansa kirkkoherraksi. Mutta toisin kuin esim. Waltherin edustamssa organisaatiossa, jossa seurakunta valitsee ja kutsuu haluamansa henkilön virkaan, niin evl.fi:ssä hommat menee ihan eri tavalla. Halukkaiden pastoreiden on ilmoittauduttava tuomiokapituliin joka sitten tutkii/hutkii ketä asetetaan varsinaiseen kirkkoherran vaaliin 1. ja 2. vaalisijalle. Eikä mikään suoranaisesti takaa ettäkö seurakunnan jo tuntema pastori/kappalainen pääsisi edes tuohon valintatilanteeseen. Kapituli voi nimetä siihen kaksi ehdokasta ihan jostain muualta. Onko tällainen käytäntö jollain tapaa perusteltavissa opillisesti vai onko kaikkien virkamiesten suojeluspyhimys pyhä Byrocratius ottanut vallan?
Näin on ja eikä asiaa käsitetä näin ainostaan minun edustamassani kirkossa, vaan esim. USA: ssa 2,5 miljoonaa jäsentä käsittävä Missouri-synodi käsittää asian näin ja on aina käsittänyt, lisäksi monet sisarkirkkomme. Tämä on tietysti jollain tavoin selvääkin kun tiedetään, ettei Missouri-synodi ole mikään verorahoilla ylläpidettävä valtiokirkko, vaan täysin vapaaehtoisella kannatuksella toimeentuleva kirkko. Silloin on tietenkin hyvin luonnollista, että ne, jotka maksavat, myös valitsevat itse pastorinsa. Alkuseurakuntakaan ei ollut mikään verorahoin pyöritettävä organisaatio, jolle työnnettiin pastoreita.
Tähän sivuhuomautus (koska STLK:n kirkollliset suhteet eivät ehkä ole kaikille tuttuja): STLK:lla ei ole kovin “monta” sisarkirkkoa maailmassa. Missouri-synodi ei ainakaan ole sellainen.
Kyllä se tavallaan oli: pyhästä Raamatusta voit itse lukea, miten seurakunnat kaikkialla kristillisessä maailmassa keräsivät rahalahjoja Jerusalemiin lähetettäväksi, ja miten vastaavasti pyhät apostolit kävivät piispallisella arvovallalla nimittämässä eri seurakuntiin vanhimmat ja vihkimässä heidät virkaan kättenpäällepanemisen kautta. Ei ollut puhettakaan, että seurakunnat olisivat itse “huutoäänestyksellä” valinneet itselleen mielensä mukaiset johtajat.
Miksi tunsit tarvetta tällaiseen huomautukseen? Kuka on väittänyt, että meillä on kirkollinen yhteys Missouri-synodin kanssa, tai että meillä on kovin monta sisarkirkkoa maailmassa? Mutta sama oppi meillä kaikilla on pastorin kutsumisesta ja se oli se mitä halusin sanoa. Sen sijaan teillä on eri oppi asiasta, lyhyesti sama kuin kansankirkollakin, huolimatta siitä, että kannatus teillä tulee vapaaehtoisista lahjoituksista, ei veroista.
Eivät kuitenkaan rahoittaneet verotuloilla toimintaansa, vaan täysin vapaaehtoisin kannatuksin. Ja missä on todistus tuosta, että “pyhät apostolit kävivät piispallisella arvovallalla nimittämässä eri seurakuntiin vanhimmat ja vihkimässä heidät virkaan kättenpäällepanemisen kautta.” Se olisi ollut jo sinänsä melkoista seurakuntien halveksimista, kun nämä rahottivat toiminnan, työntää heille pastoreita kysymättä lainkaan heidän mielipidettään asiasta, etenkään kun Raamattu ei puhu mitään asiasta. Ai niin se traditio.
En osaa nähdä profeettojen, apostolien ja Kristuksen opetuksen ja toiminnan valossa erityisen merkittävänä teologisena kysymyksenä sitä, kerätäänkö seurakunnan toimintaan tarvittavat varat veroina vai kolehtina tai muina yksittäisinä lahjoituksina.
Hyvin kyllä ymmärrän, inhimillinen ihminen kun itsekin olen, että jälkimmäisillä tavoilla toimivissa seurakunnissa helposti syntyy kiusaus yrittää määritellä verosysteemi teologisesti arveluttavaksi.
Suurin osa kirkkoa toimii edelleen näin. (Organisaatiotasolla tarkoitan suurinta osaa katolisesta ja ortodoksisesta kirkosta. Veroraharahoitus on häviävän pieni poikkeus.)
Verosysteemi on vähän sama asia kuin room.kat. kirkon anekauppa “kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.” Kuinkahan monet maksavat kirkollisveroa “kaiken varalta”?
Miten se on “vähän sama asia”? Oletko nähnyt mainoksia joissa vihjataan, että kirkollisverolla voisi saada taivaspaikan? Vai uskotko vain, että joku jossakin saattaa elää siinä harhassa, ja se riittää tekemään verosysteemistä “vähän saman asian” kun anekauppa?
Totta kai puhuu. Epistoloissa ja apostolien teoissa on lukuisia mainintoja siitä, miten Paavali käy asettamassa seurakuntaan vanhimman ja jättää seurakunnan sitten vihkimiensä henkilöiden johtamaksi. En nyt pääse koneelle etsimään ko. kohtia, mutta laitan niitä ehkä myöhemmin.
