Minua jäi askarruttamaan hengellisesti tämä nimimerkin @anon16658064 linkittämä teksti.
Mitkä ovat luterilaisuuden argumentit sen puolesta, että nimenomaan se on katolinen kirkko, ja miten se suhtautuu siihen perusteltuun näkemykseen, että Pietarista voidaan johtaa paavien jatkumo aivan tähän päivään saakka? Eikö roomalais-katolisella kirkolla tekstin mukaisesti eittämättä ole hyvät argumentit sen puolesta, että se on ainoa alkuperäinen Kristuksen kirkko ja että muita Kristuksen kirkkoja ei pitäisi edes olla?
Minä en siis osaa (vielä) puolustautua luterilaisena tuota tekstiä vastaan, joten pyydän kanssaluterilaisilta vähän apua.
Edit. Täällä ukkostaa, joten en pääse pöytäkoneelle. En taida pariin päivään olla muutenkaan paljon koneella, kun tulee juhannusvieraita. Yritän muistaa kommentoida tähän p. Johannes Edelläkävijän juhlan jälkeen.
Totuus ei oikeastaan tarvitse tuekseen argumentteja, se vain elää. timo n:n selvitystä miksi joku patriarkaatti on skismassa, mutta oppi on oikea, silti odotellen.
Toki itsekin myönnä, että opin rakentuminen ei ole mikään yhden päätöksen juttu. 2000 vuotta on kuitenkin väännetty.
Voisi luulla, että sekä ortodoksi että luterilainen vastaisivat tuohon linkitettyyn artikkeliin samaan tapaan: Ortodoksinen (tai luterilainen) kirkko ei ole perustettu erilliseksi kirkoksi vuonna 1054 (tai 1500-luvulla), vaan on suoraa jatkoa alkukristillisyydelle. Erimielisyys jonkun 11. tai 16. vuosisadan paavin kanssa ei automaattisesti tarkoita kirkon ulkopuolelle joutumista. On otettava huomioon sekin mahdollisuus, että jossakin asiassa väärässä sattuisikin olemaan Rooman paavi.
Luther sanoo itse usein kysyneensä itseltään: “Oletko sinä yksin viisas? Voiko olla, että kaikki muut ovat väärässä ja ovat olleet jo näin kauan? Mitä jos sinä [Luther] oletkin väärässä ja johdat harhaan näin paljon ihmisiä, jotka joutuvat ehkä ikuiseen kadotukseen?”
Hyvä huomio tuo ortodoksiuuden ja protestantismin samankaltaisuus. Siitä puhutaan ehkä aivan liian vähän, koska ortodoksit ovat opittomuudellaan onnistuneet vetäytymään melko täyteen hiljaisuuteen kaikista oppikeskusteluista. Ortodoksisessa kirkossa piispat saattavat sanoa jotain, mutta ortodoksimaallikoille on täysin ok. puuhastella mitä tahansa sateenkaarihengessä. Aivan samoin kuin protestanttienkin keskuudessa siis.
No. On varmastikin ortodokseja ja ortodokseja. Kuten protestantteja ja protestantteja.
Tarkoitan, että meillä kullakin on omat käsityksemme uskosta ja seurakunnasta / kirkosta, mitä se on ja mitä siihen tulee kuulua.
Itselläni on uskossani pyrkimys kokonaisvaltaiseen Raamatun hengen ymmärtämiseen ja jos mahdollista, sen mukaiseen elämään. (En mitenkään väitä, että se olisi kohdallani, ainakaan kaikkinensa toteutunut.)