@Leijona: "Luterilaisuus katkaisi kilvoitus tradition ja armon käsite tulkittiin uudestaan ja uudella tavalla.
Kävin nyt aikamoisen pitkän ketkusteluketjujen sarjan ja kukaties siellä oli kaiken seassa myös tuo @Leijona:n väite perusteluineen, vaikka en siitä oikein saanut otetta.
Silläkin uhalla, että aihetta on veivattu useamman keskustelijan toimesta toistan toisaalla esittämäni kysymyksen: miten luterilaisuus tulkitsi armon käsityksen uudestaan ja mikä oli se vanha käsitys, jonka tämä uusi käsitys korvasi?
Minulle ei ole mikään ongelma se, että @Leijona profiilissaan määritttelee itsensä luterilaiseksi, vaikka hän lähinnä ortodoksisuuteen nojaten pitää luterilaisuutta virheellisenä, mukaan lukien Lutherin oppeja esim. sellaisena kuin ne esiintyvät hänen kirjassaan “Sidottu ratkaisuvalta”.
@Leijona: “Luterilaisen opin mukaan Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastukseen. Nämä vain pelastuvat. Ihmisen tila lankeemuksen jälkeen on se, että hänen tahtonsa on sidottu, hänellä ei ole vapaata tahtoa.”
Onko tämä @Leijona n mukaan se uusi armo, jonka Luther ja luterilaiset ovat tulkinneet uudella tavalla? Onko se väärä oppi armosta?
Nyt täytyy todeta, että en olen teologisesti oppinut ja siksi kysymykseni on aito, ilman poleemisia taka-ajatuksia. Toki oma armokäsitykseni ei ole tällainen tyly, fatalistinen oppi. Mutta siitä ehkä sitten myöhemmin.
Ps. Kun luin noita satoja kommentteja eri ketjuissa, niin huolimatta siitä, että olen jo vanhampaa keski-ikää edustava henkilö, tunsin itseni lähinnä koulupojaksi, kun luin noita moninaisia oppineita kiistelyitä tästä kysymyksestä. Se on ydin sille motiiville, jolla haluan ymmärtää, miksi nämä keskustelut usein saavat niin kiihkeän sävyn. Mutta se taas on oma aiheensa, mikä tähän kiihkeyteen on syynä.