Metr. Hilarion tukee lakialoitetta kauppojen aukioloajoista (Pravoslavie.ru)

1 tykkäys

Ei huvittais käyttää tätä kulunutta fraasia, mutta asia ei minusta ole ihan yksinkertainen… Itse ainakin koen, että kauppojen vapaampi aukiolo säästää minulta aikaa (esim. perheen kanssa olemiseen), kun ei tarvitse sovittaa menojaan niin paljon kauppojen aukiolojen mukaan. Toisaalta on se varmaan niinkin, että jos kaikki palvelut olisivat kiinni lauantai iltapäivästä maanantai aamuun, niin siihen väliin jäisi sellaista luppoaikaa, joka olisi pakko käyttää esim. perheen ja ystävien kanssa oleskeluun. Mutta kauppojen aukiolo on tässä kuviossa vain yksi palanen, eikä sitä kontrolloimalla voida palata niihin aikoihin, kun 1-2 päivää viikossa ihmisillä ei ollut mitään erityistä tekemistä.

1 tykkäys

Samaa mieltä. Rauhallinen viikonloppu vaatisi joko tiiviin samanhenkisen ystäväpiirin tai ison muutoksen yleisessä kulttuurissa. Ennen esim. naiset/palvelijat olivat kotona varmistamassa niitä miesten rauhallisia viikonloppuja.

Sunnuntaiaukiolot ovat toki kuluttajan kannalta kiva lisä, mutta ideahan sunnuntaiaukiolon rajoituksissa on kai ennen kaikkea se, että työntekijät saisivat viettää aikaa perheensä ja ystäviensä (ja tietysti Jumalan) kanssa eikä tarvitsisi olla töissä. Jos paikat ovat auki, jonkun siellä töissä pitää olla, ja vain osa sunnuntai- tai lauantaivuoroista menee sellaisille jotka niitä haluavat. Riippuu toki alasta.

Minusta itsestäni on ihan ok, että päivittäistavarakaupat ja ravintolat ovat auki, koska ne tuovat suurelle joukolle niin selkeää lisäarvoa sunnuntaille. Mutta en oikein näe mitään järkeä, että erikoisliikkeet, toimistot ja sen sellaiset olisivat sunnuntaisin auki. Nyky-yhteiskunnassa on nähtävissä ideologista aukioloaikojen vapauttamista vapauttamisen itsensä takia ja se on minusta väärä suunta.

Ainakin itsestäni on vain ankeaa, jos en näe jotain kaveriani sen takia että hänen pitää olla töissä sunnuntaina. Lisäksi kaikki suuremmat menot ja tapahtumat ovat yleensä hyvästä syystä viikonloppuisin. Vapaapäivien idea menee pilalle, jos jokaisella on vapaansa eri aikoihin. Arkena iltavuorot ja sen sellaiset kyllä ymmärtää, mutta olisi hyvä jos edelleenkin voisi luottaa lähtökohtaisesti siihen että viikonloppuisin on mahdollisuus viettää aikaa läheisten kanssa. Ihmissuhteet kärsivät, jos tätä järjestelyä lähdetään vielä enemmän purkamaan. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin työ ja kuluttaminen. 24/7-yhteiskunta on itselleni lähinnä dystopia.

3 tykkäystä

Minusta pyhäisin palkan pitäisi olla puolet pienempi kuin mitä se on arkisin. En ymmärrä ollenkaan pyhätyökorvauksia. Siinähän pyhästä tehdään tavallista suuremman rahan himoitsemisen väline, vaikka pitäisi olla juuri päinvastoin. Kun pyhäpalkka olisi puolet tavallisesta, niin se auttaisi uskovia - ja kaikkia muitakin - olemaan tavoittelematta rahaa pyhäpäivänä sen sijaan että se kannustaa mammonan haalimiseen. Pyhälisät ja -korvaukset ovat maallistamisen väline, joka ohjaa tavallisia duunareita valitsemaan työn kirkkoon menemisen sijaan.

Kauppojen aukioloihin suhtautumiseni on ristiriitainen: toisaalta on hyvä, että kaupat ovat auki, jotta voi hakea jotain juhlaruokia juhlapäivää varten - etenkin, jos tulee yllättäen vieraita, niin kuin pyhäisin voi tulla, ainakin maalla. Mutta toisaalta sekin tuntuisi mukavalta, jos kaikki kaupat ja muutkin liikkeet olisivat pyhisin aina kiinni, niin kuin ne olivat omassa lapsuudessa. Siihen oli silloin tottunut ja tuntui itsestäänselvältä, että sunnuntaisin ei voi mennä ostoksille.

Tekisi mieli heittää tähän, että ainahan sitä voi irtisanoutua töistä ja lopettaa kuluttamisen, jos on oikeasti tuota mieltä, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki ei ole yksilön käsissä vaan myös ympäröivä yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttaa vahvasti yksilöiden elämään ja vaihtoehtoihin.

Tuossa on kyllä pointtia. Irooonista kyllä, yhteiskunnan maallistuminen johtanee asiat ennen pitkää tuohon, että sunnuntain tuplapalkoista luovutaan, kun taas pyhäpäivien ylimääräiset korvaukset lienevät alun perin enemmän tai vähemmän suorasti kirkon ja kristinuskon vaikutusta.

Henk.koht pidän hyvänä kauppojen laajentunutta sunnuntaiaukioloa, koska itse ruokarajoitteisena ihmisenä olen kokenut sen, että kioskimittaluokan pikkukaupan valikoimista ei välttämättä tarvittavaa tuotetta kiireisessä tilanteessa löydy. Samoin lepopäivän viettämisen kannalta on oikeastaan eduksi, että on olemassa erilaisia vapaa-ajan palveluita sunnuntaisin, kuten ravintolat tai elokuvateatterit. Tällaiset palvelut edistävät lepopäivän erilaisuutta muista päivistä enemmän kuin yksin kotona nököttäminen. Mutta toisaalta on myös tärkeää, että ihmisillä olisi yhtä aikaa vapaata. Homma on siis vähän niinku fifty-sixty. Sunnuntain tuplapalkka on mun mielestä korvaus siitä, että ei pääse viettämään lepopäivää - eikä itse asiassa ollenkaan riittävä korvaus siitä, että ei pääse ehtoolliselle! Sen maksaminen ei-kristityille sitten taas on ihan toinen juttu…

Nykyään ei todellakaan ole tarvetta ruokakauppojen sunnuntaiaukioloon. On jääkaapit, pakastimet, säilykkeet. Sellaisetkin ruokatarvikkeet, jotka aiemmin oli pakko hankkia usein, saadaan nykyään säilymään pitkään. Maito on pastöroitu, liha pakattu suojakaasuun jne. Lisäksi vaikka ei olisi mitään ruokaa, ihminen ei päivässä kuukahda. Vaaditaan vähän suunnitelmallisuutta, että ostaisi ruokaa pidemmälle ajalle ja itsehillintää, että kestäisi olla ilman niitä erityisherkkuja yhden päivän, joita juuri milloinkin himoaa.

Maalla asuneena tämän tietysti ymmärtää paremmin. Kun kauppa ei ole parin metrin päässä, sinne ei piipahdeta jatkuvasti, vaan hankitaan kerralla mitä tarvitaan.

4 tykkäystä

:grinning: Huikea spartalainen argumentti sunnuntaiaukioloja vastaan!

3 tykkäystä

No en ole ikinä kuullut kenestäkään, joka olisi kuollut nälkään siksi, ettei ehtinyt kauppaan sen aukioloaikana. En edes silloin, kun kaupat olivat kiinni sunnuntaisin ja menivät arkisin kiinni kuudelta ja lauantaisin kahdelta vai oliko se peräti neljältä.

Hieman epäilen, ettei asiat ole kehittymässä tuohon suuntaan… :sweat_smile:

1 tykkäys

Pitäisi kyllä. Kelpaisi lekotella villansa terassilla, seersucker-puvussa puuvillapeltojaan ihastellen, kun vaimo toisi ajoittain kylmiä virvokkeita.

Vuosia sitten luin ranskalaista rikosromaania, joka taisi sijoittua 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Myös kirjoitusajankohta oli niillä main. Tarinassa kaksi poliisia oli nääntyä nälkään jäätyään ties kuinka moneksi tunniksi jumiin johonkin salakäytävään. (Alle vuorokausi muistaakseni.)

1 tykkäys

Näin diabeetikon puolisona pystyisin kyllä vastaavanlaisen tilanteen kuvittelemaan, vaikka nälkään kuolemisesta ei hypoglykemiassa tietystikään ole kysymys… Meillä on kyllä tietysti glukoositablettejakin, argumenttini ei perustu tähän asiaan ollenkaan. Poikkeustilanteet sivuuttaenkin, kyllä kauppaan joutuu joskus menemään lyhyellä varoitusajalla, jos jokin tuote on vaikka pilaantunut. Ja kun meillä oli yhtenä iltana vesikatko, niin olin kyllä todella iloinen, että lähikaupasta pystyi lauantai-iltana kympin jälkeen vielä hakemaan pullovettä. (Fiksu olisi toki varautunut ennakkoon.) Mun mielestä ruokakauppa on siis sellainen peruspalvelu, joka pitäisi olla saatavilla suhteellisen laajasti päivästä ja kellonajasta riippumatta, mutta muut kaupat eivät pääosin sitä ole.

Toki kannattaa muistaa sekin, että sunnuntaiaukioloa kannattamalla murentaa yhteiskunnan hyvää järjestystä ja on estämässä kristillistä uskonnonharjoittamista, lepopäivän pyhittämistä sekä kaikkia niitä hyviä asioita, joita siitä koituu sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Tosin pitää myöntää, että kyllä minullakin tulee kaupassa pistäydyttyä sunnuntaisin, kun se kerran on auki. Jos ei se olisi, niin en kävisi eikä se olisi ongelma. En nyt muutenkaan käy päivittäin kaupassa.

Mitä sairaisiin tulee, niin ihminen, jolla sairaus on, yleensä kykenee siihen myös varautumaan. Ja harvemmin on tilannetta, jossa kotona ei olisi yhtään mitään. En myöskään osaa kuvitella, mikä se pilaantunut ruoka on, jota ilman ei voisi olla. Pitää vain vähän muuttaa suunnitelmia. Vesikatko on tietysti ongelmallinen asia, mutta se tuskin riittää syyksi pitää kauppoja auki aina.

Meidän työaikalainsäädäntömme huolehtii siitä, että jokainen saa lepopäivän. Seurakunnan työntekijöillekään se ei usein ole sunnuntai. Kauppojen aukiolosta en itse jaksa tehdä isompaa numeroa. Perheelle tuo enemmän lepopäivää, jos kirkon jälkeen voi mennä ulos syömään, kuin että kiireellä olisi taas tehtävä ruokaa, ja sitten taas siivottava jne.

Paitsi tietysti niillä, jotka ovat siellä ravintolassa passaamassa.

En mitenkään kamalasti paheksu ravintoloiden sunnuntaiaukioloa tai niiden käyttämistä. Pikemminkin Helsingissä ainakin on sunnuntai-iltaisin ollut tosi hankala löytää mitään ruokapaikkaa auki, jos etnolat laskee pois. Mutta silti yhteiskunnassa menetetään paljon esim. kauppojen sunnuntaiaukiolojen myötä. Minusta se ei ole pikkujuttu.

Työnantaja määrää työvuorot. Siksi on kohtuullista, että vähintään yksinkertainen tuntipalkka maksetaan.

Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.