Miksi Jumala sallii kristikunnan jakaantumisen?

Ihmetyttää vaan se, että miksi kristikunta on jakaantunut erilaisiin oppikuntiin, joista jokaisen joukosta löytyy vilpittömiä ihmisiä. Eikö edes siis vilpittömyys ja tiedonjano johdata ihmisiä niin, että vilpittömät ihmiset päätyisivät samaan kirkkokuntaan (suuntaukseen)? Joku voi olla vilpitön ja tunnustava ortodoksi koko elämänsä ja joku taas voi olla vilpitön ja tunnustava luterilainen koko elämänsä. Miten tämä on mahdollista?

Voisiko helpotus tähän kysymykseen löytyä tästä jakeesta:

Joh. 8:31-32

"Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: “Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.”

Ehkei siis Jumalan välttämätön tarkoitus olekaan, että ihmisellä olisi kaikesta niin täydelliset opinkäsitykset, vaan se, että totuus tekee vapaaksi? En silti tarkoita, että Jumala tahtoisi kristikunnan jakaantuneisuutta.

1 tykkäys

Jeesus viitoitti tien, ihmiset rakensivat järjestelmän. Ehkä tämä oli Jeesuksen tiedossa jo silloin kun hän antoi lähetyskäskynsä. Todellisesti sisäinen uskonto ei koskaan voi olla sellainen, minkä voi omaksua jäsenkirjalla, mutta silti nämä järjestelmät voivat tietämättäänkin kantaa uskon siementä sukupolvelta toiselle.

Tämän vuoksi:

Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen. 1. Kor. 11: 19.

3 tykkäystä

Samoja asioita usein mietin.
Eikö Jeesus jossain sanonutkin jotenkin, " siitä teidät tuntee opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen Rakkaus " ?

En tiedä. Olen edelleen vilpittömän hämmentynyt, miksi kaikki eivät ole ortodokseja.

5 tykkäystä

Jakaantuminen alkoi jo apostolien aikana.
Itsevanhurskauden harha tuli Juudeasta Antiokiaan, ja sen toiminta on jatkunut kirkon sisällä siitä asti.
Galatalaiskirje on siitä toinen vahva todiste jälkipolville.

Tämä seikka, eri käsitys vanhurskautumisesta ja pyhittymisestä, niiden oikea erottaminen tai toisiinsa sekoittaminen on kristikunnan hajaannuksen suurin syy.
Suurinta osaa ihmisistä ei tuollainen pikkuseikka ei edes kiinnosta. He kokevat sen pohtimisen työlääksi ja siitä puhumisen riitelyksi tai klassisen kristinuskon vastaiseksi.

Tuo mainitsemasi on toki yksi näkökulma, mutta monta muutakin näkökulmaa voidaan esittää.

En ole oikeastaan hämmentynyt kuului ihminen mihin kristilliseen yhteisöön tahansa. Eikö meidät kaikki ole niin perusteellisesti “aivopesty” johonkin uskomuksiin, että on vaikea irrottautua omasta perinnöstään ja etsiä totuutta?

4 tykkäystä

Olen pitkälti samaa mieltä. Aika harvoin kirkkokunnan valinta on dogmaattinen prosessi. Ihmiset etsivät itselleen luontevia yhteisöitä ja perustelut seuraavat sitten perässä.

1 tykkäys