Kyllähän luterilaisuuteen kuuluu se ajatus, että tietyn saturaatiopisteen saavutettuaan, ero vanhasta ja uuden kirkon perustaminen on, jos ei suoranainen välttämättömyys, niin ainakin todella painava mahdollisuus. Miksei Lähetyshiippakunnalla sitten saisi olla sellainen tulkinta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykytilasta?
Kun piispallisesta kaitsennasta on alunperin kyetty erottumaan, ei piispuus ole mikään iure divino, vaan se on täysin adiafora. Mielestäni tällöin on aika hankala luterilaisen puheenparren sisällä todeta kenestäkään piispasta, ettei hän ole piispa, vaan on vain “ottanut piispan nimen”, kuten @Silvanus jossain ketjussa totesi. Varsinkin, kun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon historiassa on ollut puoli vuosisataa tilanne, jolloin piispat olivat ainoastaan näitä “piispan nimen ottaneita”. Suomen ev.lut. kirkolla lisäksi on ehtoollisyhteys sellaisten luterilaisten kanssa, jotka eivät piispuudesta mitään perusta. Ei siis kuulosta kovin välttämättömältä elementiltä. Täysin vastakkainen käsitys siis, kuin katolisella kirkolla. Ei voida kuvitella katolista kirkkoa ja katolista uskoa ilman piispoja.
Kirkko ei siis ole sidoksissa mihinkään konkreettisiin rakenteisiin, vaan kirkon muodostaa täysin abstrakti “uskon ulottuvuus”, kuten @timo_k viestissään totesi. (Ehkä pappisvirka pelastaa jotain, mutta eipä tästäkään taida kovin vankkaa yksimielisyyttä olla?) Tästä uskosta jokainen sitten on omaa mieltään. Tai voitaisiin sanoa, että jokaisella on oma mielipide siitä, milloin “evankeliumi oikein julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan”. Ehkei Suomen evankelis-luterilainen kirkko enää täytä tätä ehtoa? Ja jos se ei tätä täytä, eikö varsin kovakin kritiikki ole LHPK:n taholta oikeutettua?
Tämä nyt vain kommenttina siihen, että miksi LHPK ei saisi kritisoida ev.lut. kirkkoa, kun luterilaiset ovat melko pitkään linjanneet omaa teologiaansa suhteessa Roomaan. Tai kun luterilaiset ovat lähteneet lätkimään katolisesta kirkosta, miksei LHPK voisi lähteä evl.fi:stä?
Tämä on siis hivenen eri asia kuin se, miten reformaatio sitten Ruotsin valtakunnassa tapahtui. Kuitenkin Suomen ev.lut. kirkko katsoo tunnustavansa sitä uskoa, joka luterilaisissa tunnustuskirjoissa määritellään. Ja luterilaisuuden syntyprosessi nyt enemmän tai vähemmän on tuon kuvaamani kaltainen. On kuitenkin sanottava, että Kustaa Vaasa teki Ruotsista protestanttisen maan Västeråsin valtiopäivillä 1527. Luterilaisuuden keskeisin tunnustusteksti Augsburgin tunnustus on kirjoitettu vasta sen jälkeen, vuonna 1530. Ruotsista siis tehtiin kuninkaan päätöksellä luterilainen valtio ennen, kuin edes oikein tiedettiin, mitä sellainen luterilaisuus on.
Yhteys paaviin oli katkennut jo 1524, joten on turha puhua, että kirkko vain jatkoi olemistaan täysin sellaisenaan myös reformaation jälkeen. Tuskin vastauskonpuhdistukselle olisi koettu mitään tarvetta, jos mikään ei Ruotsin valtakunnassa olisi reformaation myötä muuttunut. Siitä todistaa myös Ruotsin valtion synkkä antikatolinen historia. Isiemme usko, joka mm. rakennutti kauniit keskiaikaiset kivikirkkomme, valtiovallan päätöksellä kiellettiin. Maamme alkuperäinen kristillisyys toki eli tapakulttuurissa pitkään, mutta pikkuhiljaa ylhäältä johdettu uskonpuhdistus saavutti viimeisimmänkin maalaisen ja talonpojan.
No, voidaanhan sitä sitten selitellä, kuinka vanha kirkko ei ollut “todella katolinen”, vaan tämä uusi usko onkin “katolisempaa kuin katolilaisilla”, kuten @PekkaV teki. Aina voidaan ottaa jokin keskeinen käsite ja vain määritellä se uudella tavalla. Yhteys paaviin tosin oli ja on keskeinen osa katolista uskoa ja kirkkoa. Siinä mielessä ei ole mitään väliä tapahtuiko reformaatio siten, kuin se Saksassa tapahtui, vai niin kuin se Ruotsissa meni. Katolisesta kirkosta ja katolisesta uskosta erottiin joka tapauksessa, vaikka @ALG toista väittäisi. Onhan Suomen ja Ruotsin luterilaisilla kirkoilla kirkollinen yhteys nimenomaan Saksan luterilaisiin, ei Saksan katolilaisiin. Jälkimmäinen olisi luontevampaa, jos Ruotsi(-Suomessa) ei mikään olisi kirkollisesti muuttunut verrattuna reformaatiota edeltävään tilanteeseen.
Mutta kertakaikkisen hämmentävää oli tuo @ooperi:n argumentointi. Että eroa ev.lut. kirkosta voidaan vastustaa vetoamalla Israelin kansan saamiin herätyksiin lankeemusten jälkeen, ja oletettavasti kuitenkin pitää luterilaisen kirkon syntyprosessia hyväksyttävänä.