Sinä kuitenkin käytät suomalaisia termejä. Suomessa se, mikä on mustum latinaksi, on käytännössä sama asia kuin tuoremehu. Toisin sanoen: kun kanoninen laki sallii mustumin käyttämisen, se tarkoittaa samaa kuin että rypäletuoremehun käyttäminen on sallittua. Tämä säädös perustuu johonkin vanhaan paavilliseen lausumaan. Tuomas viittaa tähän paavi Juliuksen lausumaan, “jos on välttämätöntä, rypäle puristettakoon maljaan”, Summassaan (Summa Theologica, III, q. 74, art. 5, ad 3).
Aivan. Jos joku ei tiedä, mikä on öylätti, hän todennäköisemmin nimittäisi sitä keksiksi kuin leiväksi.
2 tykkäystä
Eipä ole tullut mieleen, ettei jonkun mielestä keksi olisi yhdensorttinen leipä. Oli miten oli, läntinen kristikunta on oppinut ajattelemaan, että ehtoollisen asettamisen konteksti oli juutalainen pääsiäisateria, jolla käytettiin happamatonta leipää Happamattomalla tarkoitetaan tässä nostattamatonta. Hapantaikina, joka ennen pääsiäisjuhlaa oli taikinakaukalon pienimpiä uurteita myöten siivottava huushollista pois, oli nostatettua taikinaa. ihan pH-arvosta riippumatta. Ja leipä, joka leivotaan nostattamattomasta taikinasta, on auttamatta lituskainen lätty, “kaltiainen”. Käsittääkseni juutalaisella pääsiäisaterialla käytetään nykyäänkin sellaista leipää.
Idässä käytetään hapatettua eli nostatettua leipää, jollaiseksi kelpaa hyvin mikä tahansa ranskanleipä, patonki tai vehnäsämpylä. Millä tavalla tätä perustellaan, sitä en tiedä. Olen ehkä selityksen joskus ammoin kuullut, vaan unohtanut.
2 tykkäystä
Eli sallii mustumin käyttämisen tietyissä hyvin rajatuissa olosuhteissa.
Kaikissa evankeliumin kohdissa, joissa puhutaan ehtoollisleivästä, leipää kutsutaan kreikan sanalla artos, jolla tarkoitetaan tavallisesti vehnästä valmistettua, nostatettua leipää. Happamatonta kutsutaan nimellä azymos. Jo apostolisena aikana ehtoollista vietettiin joka viikko kautta vuoden, jolloin juutalaiset eivät leiponeet happamatonta leipää, vaan myös juutalais-kristilliset seurakunnat käyttivät hapatettua leipää, puhumattakaan pakanoista kääntyneiden seurakunnista, joille happamaton leipä oli vieras käsite.
Ortodoksisessa kirkossa voidaan käyttää ehtoollisella vain viiniä, ei mehua, ja vain hapatettua leipää. Leiväksi ei kelpaa mikä tahansa leipä. “Ehtoollisleivän teossa käytetään alkukirkon mukaisia perinteitä. Taikinaan tulee pyhitettyä vettä, suolaa, vehnäjauhoja ja hiivaa. Taikina on siis hapatettua. Kullakin ainesosalla on symbolinen merkityksensä; hapatetut jauhot merkitsevät henkeä, vesi kastetta ja suola järkeä ja sanan oppimista.”
Joissakin paikoissa ollaan jopa niin tarkkoja, että ehtoollisleipien paistajalla ei saa olla aviollista (puhumattakaan aviottomasta!) kanssakäymistä, eli papin vaimokaan ei kelpaa paistamaan niitä.
3 tykkäystä
Tähän lisäyksenä, että ehtoollisen asettamisen konteksti ei ollut pääsiäisateria. P. Johannes viittaa (Joh. 18:28) viittaa juutalaisten välttelevän Pilatuksen palatsia, koska pääsiäisateria oli vielä syömättä. Niinpä Jeesuksen käyttämä leipäkään ei ollut happamatonta.
1 tykkäys
Mikä miulta menee ohi? Happamattoman leivän juhla on juutalainen pääsiäinen.
Happamaton leipä on oikeaoppinen. Johanneksen ja synoptikkojen ajoituseroa on selitetty kalenterierolla. En tiedä, miten uskottava se on.
Ei ole. Eiväthän kristityt ole juutalaisia. Niin kuin yllä on jo todettu, pakanuudesta kääntyneet kristityt eivät edes tunteneet happamatonta leipää vaan käyttivät alusta asti tavanomaista hapatettua leipää. Sen sijaan prosfora ei aina ja kaikkialla ole ollut nykyisen muotoinen ja pyöreä. Konstantinopolissa käytettiin alunperin neliskulmaisia leipiä.
Happamaton leipä on apostolinen koska apostolinen kirkko sitä käyttää. Haastettu leipä aiheuttaa mahdollisuuden järkeään harhaoppiin
Vai niin. Öylätti se vasta harhaopit näyttääkin mahdollistavan - esim. sen, että Kristuksen ruumis voisi olla valkoinen pyöreä pala paperia. 
Hmm. Jostain syystä ajattelin, että happamattoman leivän juhla on nisan-kuun 14. pidettävä juhla, ja pääsiäinen sen jälkeen oleva, mutta huomaan olleeni väärässä.
Tarkkaanottaen Nisan 14. illalla alkava pääsiäinen on yksipäiväinen juhla, josta käytetään nimeä pääsiäisjuhla, tai vartiointien yö. happamattoman leivän juhla alkaa vasta tämän jälkeen Nisan 15.illalla. Yleisellä tasolla koko 7-päiväisestä juhlinnasta puhutaan joko pääsiäisenä, tai happamattoman leivän juhlana.
Mutta tietysti exoduksen käskyn mukaan leipä oli happamatonta jo tuona ensimmäisenä pääsiäisiltana.
Juutalainen tunnistaa ja hyväksyy yläsalin aterioinnin tapahtuneen lainmukaisessa järjestyksessä. Heille se ei ole mitenkään “väärä” tai lainvastainen kuvaus.
Uusi testamentti sisältää lukuisia kohtia, joissa yläsalin ateria ja pääsiäislampaan syönti liitetään toisiinsa, yksityiskohtaisin sanoin. En ymmärrä, miten ne ei olisi myös ehtoollisen asettamisen konteksti.
Lain mukaan pääsiäislammas oli mahdollista teurastaa jo päivää aikaisemmin, ja se oli syötävissä kahden päivän ajan. Yläsalin ateria olis tuonkin nojalla lainmukainen pääsiäisateria, Ja ateriakuvaus osoittaa, että ehtoollinen asetettiin kesken aterioinnin, kuten juutalaisessakin pääsiäisenvietossa on tapana tehdä eri maljojen osalta.
Messiaan “kohtalonhetkissä” on myös muita tapahtumia, jotka tarkalleen osuvat juutalaisen pääsiäisen tiettyihin ajankohtiin, jotka osoittavat mielestäni kontekstin olevan yksiselitteisesti sama (mm hiivan etsintärituaali, hiivan hävitysrituaali, uhrilampaan teurastushetki).
Mutta ajattelenkin näitä asioita enemmän vanhan testamentin käytäntöjen ja Jumalan käskyjen pohjalta, en niinkään kirkon tradition kautta, joten on luultavaa, etten ymmärrä tapahtumia “samassa valossa”.
Eikun se jälkeen pidettävä on kristittyjen pääsiäinen. 
Meidän isi on parempi kuin teidän isi.
1 tykkäys