Olen samaa mieltä siitä että kaikki Raamatussa on Jumalan inspiraatiota. Mutta väitän myös että Paavalin tuottamaa teologiaa ei voi ymmärtää jos ei ole ensin tutustunut Jeesukseen ja Hänen opetuksiinsa. Onhan ne järjestyksessäkin ennen Paavalia tuossa kirjassa.
Jeesus on sellainen kulmakivi. Siis Jeesus ja Hänen opetuksensa. Sen ympärille rakentuu kaikki muu. Muussa tapauksessa se kaikki muu on vain sellaista tilpehööriä.
Miten sinä tulkitset Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen merkityksen suhteessa sinun omaan pelastukseesi? Minkä vuoksi hän kärsi ja kuoli sinun mielestäsi? Miten selität pienoisevankeliumin Joh. 3:16?
“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16)
Apostoleille annettiin auktoriteetti, joka on Jumalasta. Niinpä heidän kirjoituksensa eivät ole heidän omia mielipiteitä, ellei sitä erikseen mainita, kuten Paavali joskus teki. Kaikki muu on Jeesuksen valtuuttamaa ja pätevää, Hänen nimissään Pyhän Hengen ohjauksessa kirjoitettua. Niinpä esim Paavalin sana on yhtä vahvaa kuin Jeesuksen. Hän myös ymmärsi ehkä parhaiten evankeliumin ytimen ja sen suhteen Vanhan testamentin ilmoitukseen.
2 tykkäystä
Kun minä tulin uskoon, en pitänyt tuota kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta kovin merkittävässä arvossa. Aloin sen sijaan tutkimaan Jeesuksen sanomisia. Koska Jeesus on se henkilöhahmo Raamatussa esiintyvistä tyypeistä joka opetti henkilökohtaisesti mikä on taivasten valtakunta ja miten sinne pääsee.
Sitten myöhemmin tulin ahtaalle portille ja uudestisynnyin.
Mitä merkitystä sillä on että Jeesus kärsi, kuoli ja nousi ylös jos sivuutetaan se usko, kuuliaisuus ja kaikki ne teot jotka Jeesus käski tehdä jotta voisi saavuttaa pelastuksen ja yhteyden Jumalaan? Ne ovat vain kauniita ja koskettavia tarinoita joihin on kiva samaistua muuten.
Mitä merkitystä elinkautiselle vangille on, jos hänet armahdetaan ja hän vapautuu vankilasta?
2 tykkäystä
Muistatko mitä Jeesus puhui rikkaalle nuorukaiselle, mitä tämä vastasi, ja mitä sitten tapahtui? Matteus 19.
1 tykkäys
Miten suhtaudut käytännössä näihin käskyihin? Onko kädet ja silmät tallella…? Entä omaisuus?
UT:ssa Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus ovat keskeisessä asemassa. Koko kristilliseltä uskolta romahtaa pohja ilman Jeesuksen ylösnousemusta. Sovitusta ja vanhurskauttamista ei UT:n mukaan ole ilman Jeesuksen kärsimystä ja ylösnousemista.
“Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan.” (1 Kor. 15:3)
“Jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne.” (1 Kor. 15:14)
Hänet on “alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. 4:25)
Jne.
2 tykkäystä
“Joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:27) Opetuslapset epäonnistuivat ristinkantamisessakin, eivätkä olleet siis tosi opetuslapsia. “Kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.” (Matt. 26:56) Vain yksi lyötiin ristille.
Ei mitään ellei tämä elinkautisvanki ano armahdusta.
Jumalaltakaan ei saa anteeksiantoa ellei sitä etsi, ano ja kolkuta.
Kaikilla Jeesuksen opetuksilla, vertauksilla (ja teoilla) on paikka Jeesuksen oman sydämessä ja henkilökohtaisessa vaelluksessa.
Mitä tulee niin sanottuun ristiin uskomisen ja kuuliaisuuteen.
Silloin Samuel sanoi: – Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
Ensimmäinen Samuelin kirja 15:22 FB92
@hamtuomas Mitä ajatuksia sinulle herää tähän liittyen kun luet Matt 19 Rikas nuorukainen ja Jeesus -kertomuksen?
Huomaan ajattelussasi jotain tuttua, jollaiseen törmäsin 90-luvulla eräällä kristillisellä foorumilla erään esoteerisuuteen ja gnostilaisuuteen kallellaan olevan tyypin kirjoituksissa. Hänelle apostolien, etenkin Paavalin ristinteologia ja opetukset olivat vieraita oman korostuksensa ollessa vain ja ainoastaan Jeesuksen evankeliumeihin kirjatuille opetuksille ja hänen omalle tulkinnalleen niistä, sekä opille, jonka mukaan ihminen seuraamalla näitä myös jumaloituu niin pitkälle, että hän alkoi kutsua itseäänkin Jumalan Pojaksi, Ainoaksi.
Hämmennyin silloin hänen kirjoituksistaan, perehtyneisyydestään myös muunlaisiin, lähinnä teosofisiin kirjoituksiin, jotka toivat kyllä hänen yhden tason tuntemuksensa esille, mutta joista loisti poissaolollaan kokonaan ristinteologia, jota hän piti kirjaimellisesti hullutuksena, vääränä tulkintana. Ihmisen syntisyys ja hänelle tarpeellinen sovitus olivat kokonaan poissa. Hän jumaloitui omasta mielestään vain seuraamalla tulkintojaan Jeesuksen opetuksista evankeliumeissa, sekä teosofista ja gnostilaista kirjallisuutta, Jeesuksen Raamattuun kuulumattomia opetuksia ja kertomuksia. Selvääkin selvempää on, että hänen uskonsa ei perustunut Raamattuun, vaikka hän väittikin seuraavansa Jeesuksen opetuksia.
Esittämässäsi kristinuskon tulkintamallissa näen jotain samaa. Ristinteologia, sovitus ja uhri voidaan jättää tarpeettomina pois ja seurata vain, mitä Jeesus opetti, mutta tiedätkö, että myös Jeesus puhui paljon ristinkuolemastaan, ylösnousemuksestaan ja siitä, ettei Isän luokse ole pääsyä muuta kuin Hänen kauttaan. Jeesus opetti tärkeitä asioita evankeliumeissa, joissa on kirjattu hänen opetuksiaan jonkin verran. Samoin Hänen tekojaan kuvataan paljon, riivaajien ulosajoa, sairaiden parantamisia ja laupeudentöitä. Silti kaikkien evankeliumien ydin ja kohokohta on Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa. Hänen opetuksiaan tulee seurata, mutta varsinainen ydin kirkastui vasta Jeesuksen taivaaseenoton ja Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen apostoleille, jolloin he ymmärsivät, että tästä jo Vanhan testamentin kirjoituksetkin puhuivat ja että Jeesus oli niiden täyttymys.
Apostoli Paavali sai kohdata Kristuksen vasta Hänen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisensa jälkeen ilmestyksessä Damaskoksen tiellä, jonka jälkeen Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki johdatti Paavalin asioissa eteenpäin ja kohtaamaan oikeita ihmisiä ja hän kääntyi kristityksi. Jeesus valtuutti apostolit julistamaan sitä evankeliumia, jota Hän itse opetti ja kertomaan siitä, mitä oli tapahtunut. Ristin sovituksen merkitys kirkastui apostoleille vasta kun he ymmärsivät, mitä Jeesus oli aikanaan puhunut, mitä oli tapahtunut ja mitä kirjoitukset olivat jo etukäteen Hänestä kertoneet. Paavali opetti, että jos joku opettaa muuta evankeliumia, kuin hän ja muut apostolit, hän olkoon kirottu, vaikka taivaasta ilmestyisi enkeli niitä opettamaan.
2 tykkäystä
Tuollainen UT:n historiakirjoja painottava hermeneuttinen linjanveto antaa siis UT:n opetuskirjoituksille vähäisemmän painoarvon. Tulkinta on ongelmallinen monestakin syystä. Siinä ei esimerkiksi oteta huomioon, että Jeesus eli vielä vanhan liiton aikaa. Jotkut pitävätkin Vanhan liiton kirjoituksia painoarvoltaan suurimpina, koska juuri niitähän Jeesus luki.
Jeesus ei tuolloin vielä halunnut täysin ilmaista itseään, sillä jos tämän maailman valtiaat olisivat Jumalan viisauden ja Kristuksen salaisuuden tunteneet, “eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet”. (1.Kor 2:8)
Jeesuksen sanoihin perustuva pelastusoppi vähättelee myös Jeesuksen sovitusuhrin merkitystä. Sen mukaan Karitsan veri ei riitäkään lunastusvaluutaksi poistamaan syntejä. Jos Jeesuksen sanoilla pelastutaan, Jeesuksen teurastus olikin pelastusopillisesti valitettava erehdys. Risti on turha, mikäli sillä ei ole kristinuskossa keskeistä merkitystä.
Jeesuksen ankariin puheisiin perustuva pelastusoppi suistaa uskovan väistämättä legalismiin, ja ilosanomasta on jäljellä vain sanoma; ilo on kadonnut. Siinä pelastus perustuukin omaan onnistumiseen eikä siihen, että Jeesus onnistui. Sellainen ankara näkemys saa varmasti tukea vaikkapa tästä irrallisesta jakeesta: "Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi." (1.Joh 2:6)
Kokonaisilmoituksen kannalta tiukin käsky onkin rakkauden käsky, jota ei voi toteuttaa “kirjaimen” pohjalta vaan ainoastaan Hengen. Ja jos joku kuvittelee kykenevänsä noudattamaan kaikessa Jumalan tahtoa, rakastakoon täydellisesti. Suunta on selvä, mutta täydellisyys kaukana.
Vanhojen kirkkojen synergistisissä näkemyksissäkin armo on aivan keskeisessä roolissa, mutta tällaisessa Jeesuksen sanomisiin perustuvassa pelastusopissa armo on jokseenkin turhennettu. Inhimillinen järki saattaa paasata, että pelastuksen tulisi perustua oikeudenmukaisuuteen, mutta evankeliumi perustuukin armoon, ja se “ei ole ihmisten mukaista”. (Gal 1:11)
Kristillinen pelastusoppi ammennetaan tietenkin Uuden liiton kirjoituksista ja lähinnä opetuskirjoituksista.
Tästä aiheesta kuitenkin hyvin nähdään, että teologia on erittäin tärkeä laji harhakäsitysten torjumiseksi. On hienoa, jos sen kautta voidaan auttaa uskovia heidän iloonsa. (2.Kor 1:24)
Kokonaisilmoituksen pohjalta on selvää, että pelastus on lahja.
3 tykkäystä
Niin kuin nuorukaisen sydän oli kiintynyt maalliseen omaisuuteen niin on jokainen lihan vallassa olevakin sokea Jumalan viisaudelle ja rikkauksille. Kun on käynyt ne kuritushuoneet läpi Jumalan kanssa jossa syntinen luonto riisutaan (viimeisenä se ahdas portti) ei ihminen enää ole kiintynyt mihinkään maalliseen. Jumalan antama Pyhä henki riittää.
Niin voin myös itse nykyään sanoa että kaikki omaisuuteni (televisiosta kaiuttimiin olkkarissa) ovat Jumalan, taivaallisen Isäni omaisuutta
Ellei ihminen uudestisynny vedestä ja hengestä, hän ei voi nähdä taivasten valtakuntaa.
Miten selität tarkalleen ottaen kuritushuoneen, jossa vanha luonto riisutaan?
Vanha luterilainen ja kokemukseen perustuva ajatus on, ettei turmeltunut luonto tai liha (sarks) pyhity sitä ruoskimalla. Sitä voidaan pitää vain kurissa. Paavalin ylpeilyä pidettiin mukaansa kurissa pistimellä, saatanan enkelin rusikoimisella (2 Kor. 12:7)
Vanhasta körttivirrestä perisynnin turmeleman luonnon “kuolemattomuudesta”:
Ei sateet, salamatkaan,
ei liekit palavatkaan
sen aatamillisuutta .
voi murtaa, luoda uutta.Lyö Mooses vasaralla:
se itkee iskun alla,
vaan kuritus kun laantuu,
se entiselleen taantuu.
2 tykkäystä
Tässä Paavali neuvoo aika selkeästi, mikä on oikea valinta, jos haluaa pelastua.
Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. (Gal.2:16)
5 tykkäystä
Kyllä se liha kuolee ja synti katoaa. Lähes koko uusi testamentti on kasvukertomus pyhityksestä, armon saamisesta ja Jeesuksen voitosta. Synniltähän Jeesus ensisijaisesti tuli ihmistä pelastamaan.
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä**, ette vajaita miltään kohden.**
Jaakobin kirje 1:2-4 FB92
Kaikki se alkaa, sellainen tie alkaa siitä kun tottelee Jeesusta ja tekee parannuksen. Ja alkaa etsimään yhteyttä Jumalaan. Ihminen pääsee Jumalan kurin koulutettavaksi joka huipentuu ahtaaseen porttiin jossa ihminen puhdistuu ja uudestisyntyy. Näihin prosesseihin menee vuosikausia.
Eihän Jumala nyt syntiseksi jestas sentään ketään jätä. Ei Jumala niin voimaton ole. “Katso, Jumalan karitsa joka ottaa pois maailman synnin”
Sama Jaakob sanoo, ettei riitä lähes “täydellinen” elämä, vaan ainoastaan sataprosenttisesti täydellinen elämä, jos tahtoo lain kautta pelastua, sillä jos rikkoo yhdessä pienessä kohdassa, on rikkonut kaikissa kohdissa. Ihmisen on siis oltava absoluuttisen täydellinen. Ei riitä, että on lähes “täydellinen”, koska lähes “täydellinen” on yhtä kuin täysin epätäydellinen.
“Joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.” (Jaak. 2:10)
3 tykkäystä