Synergismi on kuitenkin heillä se pääasia. Hei eivät sano uskokaa evankeliumi Kristuksesta, vaan tee uskonratkaisu. Tämä on se suuri ero. Olen kuullut tämän eräältä, jota kehoitettiin tekemään ratkaisu. Hän vain ahdistui enemmän ja enemmän.
Uskonratkaisu on luterilaisittain sitä, että sanon ääneen minkä ratkaisun Jumala on tehnyt suhteeni.
Jos joku pitää sitä omana ratkaisunaan, niin hän on wannabe synergisti.
D
1 tykkäys
Ok, en tiennyt sitä.
Kerran jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntalainen tuli sanomaan että luterilaisessa kirkossa pitäisi vahvemmin julistaa uskonratkaisua. Vastasin about noin, jättäen pois tuo wannabe -osuuden. Pointti oli se että luterilaisessa kontekstissa voidaan puhua uskonratkaisusta monergisesti.
D
Kyllä jos puhutaan uskonratkaisusta samoin kuin uskonteoista. Silloinhan ne ovat täysin luterilaisia ilmaisuja. Jos taas puhutaan ratkaisusta lain tekona siinä mielessä, että syntinen ihminen voi ratkaista suhteensa Jumalaan jos vain tahtoo ollaan hakoteillä, neulasia varpaissa.
Tämä on eritoten ongelmallista silloin kun ajatellaan ihmisten voivan kääntyä kunhan heille vain puhutaan kristinuskosta perustellen sitä mahdollisimman vakuuttavin rationaalisin argumentein ja painostetaan uskovia levittämään “evankeliumia” eräänlaisena filosofiana ikään kuin järkevien ihmisten olisi pakko tältä pohjalta kyetä tajuamaan kristinuskon ylivertainen kilpailukykyisyys suhteessa muihin katsomuksiin ja ratkaista suhteensa siihen.
Tämän metodin kun sitten katsotaan velvoittavan jokaista uskovaa käännytystyöhön ajetaan heidät monenlaiseen ahdistukseen kristillisen vapauden ollessa tipotiessään. Olen ollut nuorena uskovana tällaisen neuroottisuuteen ajavan opetuksen uhrina jossa uskovien tuli selvitä rasittavasta käännytyskutsumuksestaan, johon heidät oli ohjattu.
6 tykkäystä
Kiitän lämpimästi. Vieläkin minua on ahdistanut aina välillä tämänlainen evankeliointi metodi, vaikka en ole koskaan nähnyt sen edes todella toimivan, päinvastoin.
(Uskoni lisääntyi tästä ainakin täksi päiväksi.)
2 tykkäystä
Tulee yhdestä ihmisestä mieleeni, kun hänellä on usko käsky sanassa, älä tapa, kunnioita isää ja äitiä.
Kuitenkin tämä järki usko hänellä näyttäytyy käsky sanoissa, koska hän ei ole koskaan rikkonu näitä käskyjä.
Ehkä se johtuu ajatuksesta hänellä, koska murhamies ei voi saada anteeksi tappamista. Hän ei voi käsittää käskyjen rikkomisen laajuutta. Hän on aina kunnioittanu vanhempia, ollut moitteeton.
Niin sellaista ei siis vielä ole koeteltu jostain syystä. Raamattu ei tunnusta moisen todellista mahdollisuutta. Pitäisi edes ymmärtää perisynnin totuus ja erilaiset olosuhteet ihmisten kesken. Vaikea Jobin kirja saattaa avartaa synnin ymmärtämisen syvyyttä.
Minulla se synnin tunto pääsi syntymään jo alle neljä vuotiaana ja siitäkin on ollut katkera yms. Kyllä ansaitsematon armo kelpaa, vaikka ei paljoa vieläkään kunnolla ymmärrä. Mahdottomia asioita laittaa sanoiksi.
1 tykkäys
Katumus puuttuu eli katumaton. Olen toisissa asioissa huomannut, että ihmisiä voidaan puhutella epäsuorasti, joka on pehmeämpi tapa. Esim. kun Naatan puhutteli Daavidia aluksi epäsuorasti. Mutta en tarkoita tätä valmiina esim., että toimisi jokaisen kohdalla katumukseen ja uskoon.
1 tykkäys
Niin ja Pyhä Henki Jumala käyttää meitä tai on käyttämättä synnyttäessään katumusta, jos saa. En ole huomannut, että minun ‘opetuksiani’ olisi käytetty katumuksen syntymiseen, mutta itselleni kyllä viimeksi ateistisen ‘vihervassari’ työtoverini kautta, josta osaan olla kiitollinen, kun en itse huomannut selvää vääryyttäni ja hän osasi varoittaa loukkaamatta.
2 tykkäystä
Olen varmaan sanonut tämän aikaisemminkin, mutta sanotaan nyt vielä kerran: Jos mennään Sola Scriptura, niin synergismi on ilman muuta ainoa ratkaisu. Miten muuten esimerkiksi Mooses olisi voinut keskustella Jumalan kanssa?
2 tykkäystä
Ei Mooses pelastunut siksi että hän jutteli Jumalan kanssa. Hänet pelastettiin ja siksi hän jutteli Jumalan kanssa.
D
3 tykkäystä
Selitätkö vähän tarkemmin. En näe yhteyttä Mooseksen keskustelujen ja synergismin välillä.
Mitä muuta pelastus on kuin yhteyttä Jumalaan?
1 tykkäys
Niin? Se että se yhteys pelastaa, on Jumalan teko.
D
3 tykkäystä
Autiolla saarella on ihmisyhteisö. He eivät ole olleet kosketuksissa ulkomaailmaan. Saarella ei koskaan ole ollut Jumalan sanaa, vaan se on pysynyt ilmoitushistorian ulkopuolella. Jos heillä on joskus ollut yhteyksiä ulkomaailmaan, sekin on ollut täysin pakanallinen. Heillä on tapoja ja uskomuksia, jonkinlainen uskontokin, samoin moraali. He eivät kuitenkaan yllä pelastukseen luonnollisen uskontonsa, jumalankaipuun ja uskonnollisen kyvyn ja moraalin pohjalta. Miksi? Koska Jumala ei ole suonut luonnollisen jumalatuntemuksen lisäksi heille sitä erityistä ilmoitusta, joka on välttämätön pelastukseen pääsemiseksi ja josta esim. lähetystyön välttämättömyys on osoituksena.
Jo Aadam ja Eeva saivat kuulla protoevankeliumin tulevasta Siemenestä. Myöhemmin erityisen ilmoitussanan merkitys ihmiskunnassa jatkui: Nooa ja kaikki muut pyhät ennen Kristusta saivat kuulla erityisiä lupauksen sanoja, joita eivät kaikki kuulleet. Se sana vaikutti, se oli uskoa luovaa sanaa. Omilleen jätetty pakana ei “yllä” pelastukseen, vaikka hän voi yltää voimakkaaseen uskonnollisuuteen. Tätä viime käden ratkaisevan luonnollisen kyvyn puutetta voisi kutsua tässä vaiheessa oikeanlaisen aktiivisen synergiakyvyn puutteeksi.
Nyt sitten saarelle saapuu henkilö, jolla on Jumalan ilmoitettu sana, joka ohjaa luonnollista uskontoa pidemmälle. Hän julistaa evankeliumia. Jotkut ottavat sen vastaan. Oliko heillä luonnostaan kyky siihen? Ei. Jumalan sana vaikutti. Kun ne, jotka ottivat sanan vastaan, saivat nousta pelastukseen luonnollista uskontoa ylemmäs, se ei tapahtunut luonnollisin voimin, vaikka ihmiset tulivat kosketetuiksi heidän luonnollisten voimiensa keskellä . Heidän sisimpänsä oli kohdannut uskoa synnyttävä, vahvistava ja yllä pitävä sana. He kykenivät (sanaa voi tässä oikein ymmärrettynä käyttää) ottamaan pelastuksen vastaan siksi, että he olivat ihmisiä, joilla on hanhiin verrattuna erityinen luotu passiivinen sopivuus uskoa ja olla yhteydessä Jumalaan. Saarnan jälkeen saaren tilanne oli muuttunut. Kaikki olivat nyt sanan vaikutuspiirissä, kun se oli kuultu. Mitä hyvää sen jälkeen hengellisesti tapahtui, tapahtui luokse tulleen sanan takia, jonka kautta Pyhä Henki antaa luonnostaan uskonnolliselle ihmiselle sen, mitä hänellä ei luonnostaan ole.
Tässä tullaan luterilaiseen opetukseen synergiasta. Puhutaan tiukassa merkityksessä: ei kiistetä sellaista synergiaa, että kun sana tulee luo ja se alkaa vaikuttaa, ihminen tulee vaikutetuksi, uskoo ja “kosketettuna” toimii mukana. Sellaisen “synergian” tuntee luterilainen tunnustuskin, sillä “Jumala ei ole luonut taivasta hanhille” (Lutherin sanoin). Ihmisillä on hanhiin verrattuna jotakin “etua” luonnostaan, mutta tuo etu auttaa heitä vain sellaisena luotuna ominaisuutena, että he voivat olla erityisellä tavalla Jumalan yhteydessä, kun hän alkaa toimia heissä heidän pelastuksekseen. Se on passiivista sopivuutta.
Saaren pakana ei siis luonnostaan ollut uskonnollisesti ja moraalisesti kuollut. Hän oli kuollut sen suhteen, että luonnollinen kyvykkyys ei sellaisenaan riitä pelastukseen ilman ulkopuolelta tulevaa Jumalan erityistä ilmoitusta ja armollista apua: jos julistajaa ei olisi tullut, kukaan saarelainen ei vieläkään olisi pelastavassa yhteydessä Jumalaan. Tässä tullaan tiukassa ja varsinaisessa mielessä esitetyn synergian kiistämisen pointtiin.
Sana vaikuttaa, koska Pyhä Henki kulkee sen mukana. Pyhä Henki “tuotiin” saarelle. Kolmiyhteinen Jumala, joka muutenkin jo oli saarella (koska Hän on joka paikassa ja jokaisessa atomissa), tuli sinne erikseen vaikutuksensa kannalta eli pelastavana. Jumalan yleinen kaikkialla läsnäolo, yleinen kaitselmus jne. eivät ole pelastavan sanan läsnäoloa. Ihminen on kuollut synteihinsä Jumalan yleisen läsnäolon keskellä, vaikka olisi kuinka uskonnollinen. Uskonnollisesti ihminen ei ole kuollut, moraalisesti hän ei ole kuollut, koska ihminen on uskonnollinen ja moraalinen olento toisin kuin hanhi: hän on “pelastuksellisesti” kuollut.
Ja se kuollut merkitse kuollutta, ei “ikään kuin” kuollutta, puolikuollutta tai sairasta. Hän on ruumiissaan hengellisesti kuin Lasarus haudassa ruumiillisesti. Kun Jeesus puhutteli, Lasarus-ruumis ei omien kykyjensä puolesta kuullut mitään. Silti hän kuuli, koska sana, joka hänelle kohdistettiin, oli luova sana. Lasaruksella ei ollut “synergiakykyjä” kuulla tai totella käskyä tulla ulos, mutta sana vaikutti niin, että kuolleitten keuhkojen ja sydämen passiivisesta sopivuudesta toimia tuli taas aktiivinen.
6 tykkäystä
Yhtä lailla se juttelu Jumalan kanssa varmaan on pelastavaa.
Vaikkapa se yhteys, että ihmisen teoilla ja rukouksilla on vaikutusta Jumalan tuomioon.
Miten se Mooseksen kohdalla toimi?
D
Nyt putosi kärryiltä. Luterilaisuudessa ja monergismissa ei mitenkään juttelu Jumalan kanssa pelasta, vaan pelastava usko lahjoitetaan Sanassa ja Sakramenteissa. Rukous on OK, mutta Jumalan äänen kuuleminen ongelmallista, eikä ainakaan pelasta mitenkään: yksin Kristus J.
???