Monien uskontojen ja katsomusten Suomi

http://sakasti.evl.fi/julkaisut.nsf/2AA37D11FA0613ACC22580B20038D68B/$FILE/Kirkkohallitus_MUKS%20julkaisu_verkkojulkaisu.pdf

Kyseisestä linkistä pääsee varsin tuhdinoloiseen Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuun. En ole itse läpikäynyt koko tekstiä, vähän silmäillyt tuota kansanuskoon liittyvää osuutta, mutta ajattelin jakaa tämän tänne jos joku jota moinen kiinnostaisi ei ole sitä vielä hoksinut.

Sisällysluettelon perusteella uskontojen ja elämänkatsomusten kenttä on koluttu aika kattavasti läpi.

2 tykkäystä

Kahlasin nopeasti läpi kiinnostavimmat kohdat. Ja tämmöinen havainto sieltä ainakin pomppasi silmään. Emil Antonin kirjoittama Suomen katolisuuden esittely alkaa aivan kirkkomme itseymmärryksen mukaisesti pyhästä Henrikistä ja jatkuu keskiaikaisen paikalliskirkkomme kuvauksella. Reformaation tuoman monen vuosisadan tauon jälkeen katolisuus sitten tunnetulla tavalla palaa maahamme ja niin pois päin. Nihil obstat!

Entä luterilaisuus? Mikko Malkavaaran kuvaus (ss. 46-65) isänmaamme kristillisyyden nykyisestä valtauomasta alkaa - periaatteessa tietysti aivan oikein - reformaatiosta, Lutherista, Agricolasta ja kumppaneista. Tämä on kuitenkin sikäli jännä positio, että sitä eivät tälläkään palstalla aivan kaikki taida purematta niellä, ja muutamat eivät varmaan niele ensinkään. Totta puhuen minäkään en esittäisi asiaa aivan näin kategorisesti, sillä kyllähän uuden ajan luterilaisuudessamme on selvä jatkumo varhaisempiin aikoihin ja keskiajan kirkkohistoria on yhteistä historiaamme. (Ja meillä tarkoitan tietenkin katolilaisia ja luterialaisia.) Tämmöinen kuva siis tuli ihan pikaluvulla. Pitää lukea vielä tarkemmin, ehkä sieltä kuitenkin löytyy vähän nyansseja.

No, toki Malkavaarakin oman osuutensa ensimmäisessä kappaleessa toteaa, että Suomen luterilaisuutta on mahdotonta ymmärtää tuntematta sitä edeltävää katolisuutta jne.

Ehkä tämmöisessä kokoomateoksessa asiaa ei ole mahdollistakaan muuten kuin yllä kuvatulla tavalla esittää.

Kyllä luterilaisuuden historia alkaa Suomessakin vasta 1500-luvulla, ja vasta 1600-luvun alussa luterilaisuus vakiintui Suomessa. Jännää, että katolilainen ymmärtää tapaa esittää Suomen katolisuuden aika luterilaisuuden edeltäjänä. Näinhän sitä kirkkohistoriaa on perinteisesti meillä opetettu, mutta outo näkemys se mielestäni on.

Itä Suomi oli alunperin ortodoksinen, mutta kun rajaa siirrettiin yhä kauemmas itään, muuttui myös kirkollinen esivalta. Niiden ihmisten tunteista, jotka ensin pakkokäännytettiin ortodoksisuudesta katolisuuteen ja sittemmin luterilaisuuteen emme tiedä mitään. 1600-luvun alussa (siis ennen Venäjän talonpoikien maaorjuuteen joutumista) osa karjalaisista pakeni Tverin lääniin luterilaistamista ja Ruotsin valtakunnan raskasta verotusta.

Ortodoksisuutta kuvaava esitys on julkaisussa suppea, eikä sisällä mitään uutta. Luin sen, mutta muita lukuja en ole verkkojulkaisusta vielä lukenut.

Minusta olisi paljon oudompaa nähdä Suomen reformaatiossa ehdoton ja jyrkkä katkos. Kyllähän tietyn jatkuvuuden merkit ovat selviä. Jo Suomen evankelis-luterilaisen kirkon liturgiassa on vanhastaan ollut (kuulemma) yhtymäkohtia dominikaaniliturgiaan (joka keskiaikaisessa Turun hiippakunnassa oli vallitsevana). Niin pitkälle en tietenkään ole valmis menemään, että myöntäisin Kari Mäkisen pitävän hallussaan pyhän Henrikin piispanistuinta…

2 tykkäystä

Tietenkin esim katolinen omaisuus Suomessa jäi luterilaisille, ja uskonnon muutos tapahtui vähitelleen. Kansa piti pitkään kiinni katolisesta uskostaan, vaikka vallanpitäjät julistivat Lutherin oppia. Vanhaluterilaisuus kollektiivisena uskontona lienee ollut lähempänä katolilaisuutta kuin nykyinen luterilainen liberaali valtiokirkollisuus pietististen herätysliikkeiden opeista puhumattakaan.

Kirkon omaisuus jäi kirkolle, tosin kruunu ryöväsi sitä runsaasti. Ei ole mitään institutionaalista katkosta tai kahta kirkkoa. Sama kirkko jatkoi, mutta yhteys Pietarin istuimeen katkesi ja väärinkäytöksiä poistettiin. SUomen kirkko ei ole koskaan kokenut olevansa joku reformaation myötä syntynyt yhteisö.

1 tykkäys

On se nyt ihan selvää, ettei luterilaisuus tipahtanut Suomeen suoraan taivaasta 1500-luvulla, vaan apostoleista asti jatkuneen katolisen kirkon paikallinen osa irtautui emokirkostaan muokaten organisaationsa, oppinsa ja jumalanpalvelustapansa luterilaisen näkemyksen sekä käytännöllisten ja hallinnollisten mahdollisuuksien mukaisiksi.

3 tykkäystä

E luterilaisuus tosiaankaan tipahtanut taivaasta, vaan se tuotiin meille Saksasta.

Ja tyhjästäkö se ilmestyi Saksaan?

Reformaatiota edelsivät renessanssi ja humanismi. Minusta ne ajatukset, jotka Lutherilla olivat hyviä ja käyttökelpoisia, ovat kotoisin humanisteilta, kuten esim Raamattu ja jumalanpalvelukset kansankielille. Muuten luterilainen hurskaus on sellaista mitätöivää. Sen sanoma on: et kelpaa. Luterilaisuus on vaikuttanut suomalaisten itsetuntoon lannistavasti. Saan kylmiä väreitä, kun joku ultraluterilainen tulee tännekin paasaamaan “omavanhurskaudesta”.

[quote=“Mauriina, post:10, topic:1223, full:true”] Muuten luterilainen hurskaus on sellaista mitätöivää. Sen sanoma on: et kelpaa. Luterilaisuus on vaikuttanut suomalaisten itsetuntoon lannistavasti.
[/quote]

Ainakin sinulla taitaa tässä olla paljon tukijoita kristinuskon moitiskelijoiden joukossa. Minä en tunnista tuosta mitään viisautta, mutta ehkä minulta puuttuu se ortodoksinen positiivisuus ja hyvänsuopuus…

1 tykkäys

Eri ihmisillä on erilaiset kokemukset. Minähän olen paljon vanhempikin.

On aivan pohtimisen arvoinen kysymys, että millainen vaikutus luterilaisuudella on ollut suomalaisten psyykeen. Voi olla, että luterilaisuus tietyllä tavalla vahvistaa taipumusta melankoliaan ja raskasmielisyyteen - juuri tuon kaiken nihiloivan perisyntiopetuksen keskeisyyden takia. Miksi suomalaismiehillä on huono itsetunto sen sijaan että he olisivat itsevarmoja niin kuin Välimeren alueen ortodoksisissa ja roomalais-katolilaisissa maissa? Voi olla, että luterilaisuus on muokannut suomalaisten psyykettä, eikä välttämättä hyvään suuntaan. Kollektiiviset ja ylisukupolviset sotatraumat eivät selitä kaikkea.

Toki, mutta älä suotta ole liian itsekriittinen, tuskin olet höperöitynyt vielä!

Niputatko tässä kaikki luterilaiset ?

Tai sitten suomalainen raskasmielisyys vaikuttaa siihen, mitkä osat luterilaisesta (tai minkä tahansa kirkkokunnan!) opetuksesta puhuttelevat ihmisiä. Se mikä koetaan läheiseksi ja mikä vaikuttaa vastaavan ihmisten tarpeisiin, korostuu. Suomalainen luterilaisuus ei välttämättä ole samanlaista kuin muiden maiden.

Luterilaisuutta kyllä syytetään milloin mistäkin negatiivisesta piirteestä suomalaisessa arvomaailmassa. Usein nämä syytökset ovat sellaisia, että Lutherilla olisi vaikeuksia tunnistaa niistä aloittamaansa liikehdintää. Jos on todella kysymys luterilaisuuden vaikutuksesta, silloin se on vääristynyttä luterilaisuutta ja varsin kaukana Lutherin teologiasta. Luther ei esimerkiksi tuominnut maallisia iloja tai nostanut työtä korkeimmaksi arvoksi.

4 tykkäystä

Tämä on täysosuma.

Sitäpaitsi suomalaisessa luterilaisuudessa on ollut ja on edelleen aikamoisia sisäisiä eroavaisuuksia.

Voimakkaasti vaikuttaneet herätysliikkeet ovat korostaneet osittain samoja mutta osittain ihan vastakkaisia uskonnollisia ilmiöitä - kliseinen parivaljakko tässä on esim. evankelisten ja körttien kiistat. Kumpikin liike on nyt kyllä erilainen kuin 50-100-150 vuotta sitten, mutta jos puhutaan luterilaisuuden vaikutuksesta mentaliteettiin, niin onhan ihan erilaista kylvöä tuottanut (ainakin joskus) totinen ja omassa mitättömyyden muistelussa viihtynyt pietistis-herännäinen saarna virsineen kuin koko maailman ( ja siis minunkin!!) autuudesta ja “heti”-uskoa ja riemua julistanut hedbergiläisyys.
-Kumpikin korostus, joiden kärjistyminen näyttää selvästi liittyneen ryhmäidentiteetin luomiseen, voi kuitenkin löytää perusteluita eetokselleen Lutherilta. Reformaattorin kirjoituksista kun voi tosiaan nostaa sitä jos tätäkin esiin…

Suomalainen synkistely ei ehkä nyt ole niin kauheaa kuin sitä on välillä paisuteltu. Onhan sitä pimeää ja pohjoista kurjuutta koettu meidän metsien lisäksi Venäjänkin viinanhuuruisessa kansassa yllin kyllin… Ja miten lienee ruotsalaisten iloisuuden kanssa…? Bergmanin elokuvista voisi jotain ehkä sanoa joku. Tms.

1 tykkäys

Ei ole uskonnon tuoma juttu suomalaisuuteen tuo. Syy on siinä, että Suomi on ollut Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Jossa Erityisesti Ruotsin vallan alla suomalaisia on alistettu huolella. Noista ajoista Suomi on vieläkin täynnä jälkikaikuja. Hyvin vahva auktoriteettiusko ja alistuminen kurmuutukseen ovat yhä kansamme riesana.

Luterilaisuuden hyvä elementti on nimenomaan se, että se asettaa harjoittajansa pappien kanssa tasaveroiseksi Raamatun ja uskon pohdiskelijaksi. Joka avaa ovia ongelmille, mutta yhtälailla vapaudelle löytää yksilönä syvä usko vailla niitä kurittavia auktoriteetteja. Ei sillä etteikö muilla kirkkokunnilla olisi myös omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

2 tykkäystä

Tämä kommenttisi ei minusta liittynyt kysymykseen mitenkään. Saksassa luterilaisuus syntyi katolisen kirkon pohjalle, ja samoin kävi Suomessa.

1 tykkäys

Suomalaisiin yhdistetään ainakin luterilainen työmoraali, eli ahkeruus tuntuu olevan ainakin yksi luterilaisuuden erityispiirre.