Naispappeuden torjumisen yksityiskohtien logiikka

Tiesin aikoinaan, että Kirkonkellarissa on evankelisuudesta useampi juttu, mutta silloin niitä ei päässyt lukemaan tilaamatta lehteä. Nyt ovat näköjään arkistossa vapaasti luettavina.

Tuula Sääksi kirjoittaa omasta elämästään evankelisuudessa, suhteestaan evankeliseen liikkeeseen. Muistan ihmetelleeni itsekin joskus aikoinaan sitä, että SLEYn Kenian työssä on nainen raamattukoulun opettajana. Olihan (onko enää, en tiedä) tosin naisia teologisten aineiden opettajina myös evankelisissa kansanopistoissa. SLEFin pappi Keniassa oli alkanut kyseenalaistaa sen, että nainen opettaa Keniassa tulevia pappeja.

Myöhemmästä vaiheesta jo kotimaassa lähetysjohtana ollessaan Sääksi kirjoittaa: "Minun olisi pitänyt seurakunnissa vieraillessani kieltäytyä saarnaamasta, jos seurakunnan naispappi oli liturgina. "

Vau mitä logiikkaa! SLEYn työntekijänä seurakuntavierailulla Sääksi sai siis saarnata paikallisseurakunnissa, vaikka oli nainen, mutta ei saanut saarnata, jos liturgina oli nainen. Tuota samaa muistan myös ihmetelleeni aikaisemmin: SLEY opettaa, että papin virka eli saarnavirka eli opetusvirka on miehen tehtävä, mutta silti he hyväksyivät lehtorin viran, joka 1963 perustettiin nimenomaan opetusviraksi, ja sallivat lehtorin myös saarnata.

Nykyisin eivät lehtorit ja naislähetystyöntekijät pääse SLEYssä saarnaamaan, joten siltä osin linja on tiukentunut. Seurapuheita naisetkin toki SLEYssä pitävät.

[quote=“susilammas, post:6, topic:1826, full:true”]Vau mitä logiikkaa! SLEYn työntekijänä seurakuntavierailulla Sääksi sai siis saarnata paikallisseurakunnissa, vaikka oli nainen, mutta ei saanut saarnata, jos liturgina oli nainen. Tuota samaa muistan myös ihmetelleeni aikaisemmin: SLEY opettaa, että papin virka eli saarnavirka eli opetusvirka on miehen tehtävä, mutta silti he hyväksyivät lehtorin viran, joka 1963 perustettiin nimenomaan opetusviraksi, ja sallivat lehtorin myös saarnata.
[/quote]

Ei kai tuossa ole mitään kovin epäloogista? Ohje näemmä vaati välttämään osallistumista naispapin toimittamaan messuun. Silloin on täysin johdonmukaista, että miehen johtamaan messuun voi osallistua saarnaajana, mutta naisen johtamaan ei. Eli tuo ohje ei liity siihen kysymykseen mihin sen tuossa liität, siis siihen, saako nainen jollakin tavalla opettaa vai ei. Se on eri juttu.

3 tykkäystä

Kyllä se liitttyy. Ainakin nykyisin SLEYssä opetetaan, että nainen ei voi saarnata jumalanpalveluksessa. Ei siis niin, etttä nainen ei voi saarnata, jos nainen toimittaa messun, vaan nainen ei voi saarnata ylipäänsä. Ilmeisesti vielä tuolloin sai. Eihän nainen voi myöskään maallikkona avustaa ehtoollisessakaan, vaikka miesmaallikko voi. Tätäkin perustellaan pappisvirna kuulumisella miehille.

No, kuten tuossa Sääksin tekstissä käy ilmi, SLEY ei välttämättä ollut kovin yhtenäinen edes 80-luvulla…

Lisäys: Tuossa oli myös tapahtunut välissä se, että kun Sääksi oli aikaisemmin opettanut Kenian Raamattukoulussa ja ollut välissä Suomessa lähetysjohtana, Keniasta tuli pyyntö mm. Sääksille palata Keniaan raamattukouluun. Sääksi oli valmis palaamaan, mutta raamattukoulun johtokunta teki suomalaisten lähetystyöntekijöiden (eli SLEYn ja SLEFin lähettien) tahdosta päätöksen, että Sääksi ei naisena saisi opettaa enää teologisia aineita. Siinäkin oli siis tapahtunut juuri se muutos, että nainen ei saa enää opettaa, vaikka ennen oli saanut.

Niin, siis naispappeuskysymykseen yleensä se liittyy. Mutta tuossa edellä näytit ivaavan sitä, että naispapin messussa ei saanut saarnata mutta miespapin messussa sai. Enkä siinä näe mitään erityistä epälogiikkaa.

Sinulla on oma tulkintasi ivaamisesta.

Minusta seikka on varsin epäloogista silloin jos saarnaaja itse on nainen ja kirkon lehtorin virassa.

Eri asia sitten, jos sitoo kielteisen suhtautumisensa naispappeuteen nimen omaisesti liturgin tehtävään, ei naisen toimimiseen saarnavirassa.

Asia on kieltämättä konstikas, enkä itse ole varma omasta kannastani. Toisaalta, jos maallikkosaarna hyväksytään mutta naispappeutta ei, niin eikö silloin voida ajatella, että poikkeustilanteessa naismaallikko saa pitää saarnan, kuten joskus miesmaallikkokin, mutta hän ei saa toimia pastorin tehtävässä? (En siis ole varma omasta kannastani, tämä on vain yksi mahdollinen ajatusmalli).

Ehkäpä tässä olikin kyse naisen pappisvihkimyksen jälkikäteisesta väistämisestä. Ei olisi saanut olla työtehtäviin liittyen tekemisssä niiden naisten kanssa, jotka on vihitty papiksi.

Jep. “Vau mikä logiikka” kielteisessä arviossa menee minun kirjoissani irvailun puolelle. Mutta olen varmaan ainoa joka näin villisti keksii tulkita.

1 tykkäys

Lauseesa oli ironiaa, mutta ei varsinaista ivaamista. Siis sikäli kun termillä “ivaaminen” tarkoitetaan jotain loukkaavaa ilmaisua.

Joo, saat toki sanoa noin. En pahastu. Mutta turhaa pilkunviilausta se silti on, eikä edes osuvaa. Ei ironian erottaminen ivasta ole noin simppeliä, sillä totta kai ironiakin voi olla loukkaavaksi tarkoitettua. Ja se, että asetat tuon heiton ivan sijasta ironian osastoon, on aika mielivaltainen toimi.

Hmm. Hahmottaisin itse niin, että ns. vanha virkakanta kieltää oikeastaan kaksi asiaa: papin tehtävät sekä seurakunnan kokouksessa (=jumalanpalvelus, ei muu tilaisuus) opettamisen. Tällöin naismaallikko ei voi saarnata. On hyvin epäloogista, jos vastustaa naispappeutta mutta hyväksyy naismaallikon saarnan messussa, vaikka tällaisiakin tapauksia kyllä löytyy. Sen sijaan ehtoollisella avustaminen ei kuulu kumpaankaan kiellettyyn kategoriaan, ei papin tehtäviin eikä opettamiseen, joten en näe syytä kieltää sitä, mikäli ei vaadi kaikilta ehtoollisavustajilta pappisvihkimystä.

Hyvinlään tapuksessa vuonna 2007 oli kuitenkin kyse juuri tästä.
Ari Norro ei hyväksynyt papiksi vihittyä Petra Pohjanraitoa ehtoollisavustajaksi, mutta hyväksyi hänen sijalleen paikalla olleen naispuolisen lehtorin.

Kirkossamme on myös hyvin pitkä perinne siitä, että maallikko voi saarnata. Saarnaamiseen ei vanhassa kirkossakaan tarvinut olla pappi, diakonikin sai saarnata. Ja lehtori ei toisaalta ole mikään pappi, vaan maallikko, vaikka hänellä onkin tehtävä. Ei kuitenkaan mitään jumalallisen määräyksen mukaista varsinaista virkaa.

Minusta ei ole myöskään epäloogisuutta siinä, että lehtorin ei hyväksy saarnaavan naispapin liturgina ollessa. Jos kerrran ei kenenkään hyväksy. Minusta toisin päin olisi hyvin epäloogista.

Suosittelen lukemaan Timo Laaton ja Matti Väisäsen kirjoittaman kirjasen nimeltään Raamattu ja Paimenvirka. Julkaistu Luther-säätiön Aamutähti-sarjassa numerolla #31.

Vihkosessa käsitellään varsin seikkaperäisesti miksi Raamatun pohjalta ponnistettaessa naisapit on sula mahdottomuus.

2 tykkäystä

Minulle miespappeudessa pitäytyminen on tavallaan tae Raamatullisuudesta. Kun seurakunta/kirkko uskaltaa näin nykyihmiselle vaikeassa asiassa pitää Raamatun puolta, on hyvin todennäköistä ettei muissakaan lähdetä kovin helposti sooloilemaan.

Ja saa kuulla kokonaista Jumalan sanan saarnaa, mistä ei sensuroida mitään pois.

1 tykkäys