"Oikeistolaiset" tendenssit eri kirkkokunnissa

Oppi
1

[Kohdan “Raamattu on vaikea kirja” innoittamana perustan
uuden ketjun. Jos se on moderaattorien mielestä tarpeeton, poistakaa se. Minulla on näköjään ikävä tapa perustella uusia ketjuja.]

@timo_k :

Serafim on liian fiksu haaskatakseen aikaa muiden tekemisten arvosteluun. Sitä paitsi hän ei tarvitse kreikankielisten teosten suomennoksia tai kommentaareja mihinkään, joten tuskin niiden puutteet häntä liikuttavat.

Otan tästä @timo_k :n toteamuksesta kopin ja totean seuraavaa:

Olen samaa mieltä, että Serafim on tavattomattoman lahjakas, mutta mitä tarkkaan ottaen ajat @timo_k takaa hänen roolistaan tämän tietyn keskustelun kontekstissa suhteessa kirkkokuntasi oikeistolaisempaan siipeen - käsittääkseni siis näihin kosmaslaisiin? Mikä on käsityksesi näistä Kosmas Aitolialaisista? Kysyn kun tietämykseni heistä perustuu muutamaan satunnaiseen lukukokemukseen heidän julkaisuistaan. Sympatiseeraatko heitä?

Mutta pointtini ei ole käsitellä pelkästään ortodoksien sisäisiä jännitteitä, vaan:

Minusta ortodoksinen näkökulma katsottuna kosmaslaisten näkövinkkelistä on hieman sama, kuin katsoisi katolilaisuutta ns. “traditionalisuudesta” käsin. Ts. semmoista aika äkkiväärää valtavirtakatolilaisuuden melko pahansuopaa kritiikkiä tyyliin “Vatikaani II oli suuri virhe”, “paavi Francis on liian liberaali” jne. Tälläkin foorumilla on eräitä tämän näkökulman edustajia.

Meillä luterilaisilla on tunnetusti samaa tendenssiä. Valtavirtamme liepeillä on näitä äkäisiä kriitikkoja, joiden mielestä koko evlut-liike on aivan pielessä liian liberaaleine näkemyksineen.

Pointini on, että tällaista - sanontaanko sitä nyt sitten paremman puutteessa oikeistolaiseksi kritiikiksi - on nykyään nähtävissä kaikissa merkittävissä kirkkokunnissa.

Mikä tässä on taustana vai olenko jotenkin yliherkästi tulkitsemassa nykyistä tilannetta?

Koetaanko aivan tosissaan, että eri kirkkokunnissa - ei vain pienemmissä marginaaliporukoissa - vaan myös globaalissa mielessä suurissa kirkkokunnissa (kat. ort. prot. jne) on uhkana jonkinlainen liberaali vesittyminen - tai millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankin?

Kun luen tämän foorumin eri kirkkokuntien edustajien kirjoituksia, olen huomaavinani tällaista huolta. Se ei koske vain oman kirkkokuntani luterilaisuuden iänikuista diskurssia naispappeudesta tai suhtautumista seksuaalivähemmistöihin. Saman liki aggressiivinen, mutta vähintään poleeminen sävy on nähtävissä myös muiden kirkkokuntien sisäisessä keskustelussa. Vain aiheet vaihtelevat, mutta keskustelun intensiteetti ei.

Toistan: onko minulla näköharha vai onko kyse todellisesta laajemmasta tendenssistä? Jos on jokin huoli, niin mikä se tarkkaan ottaen on?

  • perinteen vesittyminen?
  • kirkkokunnan johdon opillinen löperöityminen?
  • tiettyjen kirkon sisäisten ryhmittymien radikalisoituminen vastoin valtavirran toiveita?
  • muu, mikä?
2

Ei näitä asioita kannata katsella tällaisella binaarilla terminologialla, joka perustuu jonkun 1700-luvun Ranskan kansalliskokouksen istumajärjestykseen. Meillä on käytössä paljon parempia tapoja jaotella asioita, jotka ovat vieläpä olemukseltaan kristillisiä. Tällainen on esimerkiksi Johanneksen ilmestyksen kirjeissä Efeson, Smyrnan, Pergamon, Sardeen, Tyatiran, Filadelfian ja Laodikean seurakunnille.

edit. Tämä nyt ei kai ole kovin hyvää keskustelua, mutta nähdäkseni tämä huomautus oli tarpeellinen, sillä pienikin virhe on suuri lopussa.

4 tykkäystä
3

En tunne heitä henkilökohtaisesti enkä ole käynyt Lammin keskuksessa, joten en ala sen kummemmin arvioimaan. Mukavaa, että julkaisevat kirjoja. Olen lukenut niistä muutaman ja ne ovat olleet erinomaisesti toimitettuja.

4

Ei itse asiassa ole kovin pitkä aika siitä, kun tein oman mittapuuni mukaan melko perusteellisen analyysin Ilmestyskirjasta. Laatimani tutkielma on edelleen kovalevyni muistilla mukaanlukien alkutekstin eksegeesi ja muotohistoriallinen analyysi.

Tarkoitat varmasti hyvää, mutta näissä asioissa minulla on tapana olla hyvin tarkka.

Pointtini oli tarkastella asiaa laajemmasta periaatteellisesta kirkkokunnat ylittävästä näkökulmasta, joka ei rajoitu vain yhteen Raamatun tekstin tulkitaan.

5

Minusta on hyvä, että he ottavat ortodoksisuuden tosissaan.

1 tykkäys
6

Jälleen: saatat olla oikeassa, varsinkin jos tunnet heidän ajatteluaan. Mutta olet varmasti tietoinen, että niin kristinuskosta yleensä ja ortodoksisuudesta erityisesti ihmisillä on monenlaisia käsityksiä. Yhden ryhmittymän vakaumus ei ole tae siitä, että he ovat ehdottomasti oikeassa.

Mutta kuten sanottu: en ole ortodoksi ja olisi minun osaltani ylimielistä ottaa kantaa kirkkokuntasi sisäiseen keskusteluun teeskennellen tietäväni, mistä teikäläiset keskustelevat - niin mielelläni kuin siihen osallistuisinkin.

Hädin tuskin tiedän edes, mistä oman kirkkokuntani (luterilaisuus) oppineet keskustelevat.

Mutta tällaisiin foorumikeskusteluihin oleellisesti kuuluu kiusaus olla tietävinään asioista, joista ei oikeasti tiedä. Mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa!

7

Mikä tämä on? Miksi tyylipuhtaan uskonnolliseen keskusteluun tarvitsee tuoda poliittista termistöä?

4 tykkäystä
8

Vaikka mijulta ei kysyttykkään, vastaan. Näkisin niin, että Pyhän Kosmas Aitolilaisten Veljestö on ortodoksinen sisälähetysseura. Heidän painotuksensa on vahvasti monastinen ja heidän toimintansa innoittajia ovat ensisijassa tietyt Pyhän Athos-vuoren luostariohjaat ja heidän oppilaansa.

Kosmalaisten toiminnassa on toki mielestäni hienoisia pietistisiä piirteitä ja heidän asennoitumisensa esim. katoliseen kirkkoon ja orientaaleihin ei ole omani. Tällaisia rigoristisen anti-asenteisia luostareita ja järjestöjä on kuitenkin aina ollut ortodoksisenkin kirkon piirissä. Mistään ”oikeistolaisen” tendenssin noususta en siis heidän takiaan tässä vielä puhuisi.

Tulen esim. mainituista (erit. orientaaleihin liittyvistä) eriävistä painotuksista huolimatta vallan mainiosti toimeen näiden kosmaslaisten kanssa, koska ortodoksista ”yhteistä” on monella tasolla ja tapaa huomattavasti enemmän kuin sitä erottavaa.

Ei nyt aivan pielessä, mutta heidän ”vasemmistolainen” tendenssinsä on mielestäni tietyissä oppia koskevissa kysymyksissä äärimmäisen ongelmallinen klassisen kristinuskon kannalta. Kehottaisinkin myös liberaalien kirkollisten järjestöjen ja edunvalvontaryhmien pohtivan omaksumansa kristillisyyden olemusta noiden esittämiesi kysymysten äärellä.

Kyllähän lähtökohtamme tulisi olla oppi, usko ja elämä Kristuksessa. Ei se pidetäänkö tai pitävätkö jotkut toiset tätä elämäämme ”oikeistolaisena” tai ”vasemmistolainena”. Ja, jos joku iskeekin meihin negatiivis-sisältöisen “oikeistolainen” tai “vasemmistolaisen” leiman, sen kanssa on vain sitten elettävä ja jatkettava vaellusta etiäspäin.

3 tykkäystä
9

Eihän kukaan ole sellaista sanonutkaan.

1 tykkäys
10

Koska se on relevanttia. Suomessakin uskontoihin liittyen puhutaan sujuvasti oikeistolaisuudesta ja vasemmistolaisuudesta . Toki muitakin luonnehdintoja on, mutta tämä nimenomainen kielenläyttö lienee lähtöisin anglosaksisesta keskustelukulttuurista.

Joten älä nyt viitsi esittää tyhmää asissa, jossa et tyhmä ole.

11

Me emme ole oikealla, emmekä vasemmalla, me olemme oikeassa. :wink:

3 tykkäystä
12

Se, että sanot olevasi oikeassa, ei tee sinusta oikeassa olevaa. Se on vain toiveajattelun ilmaus. Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin.

13

Äläpäs hyppele silmille, sije monokultturisti ja melkeinpä arrogantti pohjoismaalainen protestantti. Meijän kirkko on muutakin kuin vain angolosakseja. Meitä on ympäri maailmaa.

Meillä ortodokseilla (katolisilla ja orientaaleilla) on tasan tarkkaan oikeus puhua monikulttuurisesta lähtökohdistamme käsin ihan yhtä paljon, jopa enemmän kuin sijulla anglosaksisella rotestantilla.

1 tykkäys
14

Tuo nyt ei ollut sinulle vastaus, vaan sitaatti kaima Soinilta Timo Anttilalle.

Ja vaikka se on soinimainen läppä siinä on paljon perääkin. Viesti johon sen kommentiksi heitin selittää asiaa varsin hyvin.

15

Itse asiassa en sanonut “minä olen oikeassa”, vaan “me olemme oikeassa”. Tässä on todella suuri ero varsinkin tässä kontekstissa. Jos sanon, että kirkko on oikeassa, niin se käytännössä tarkoittaa sitä, että minä en ole oikeassa, vaan annan kirkolle vallaan päättää oikean ja väärän.

Muutenkin “me” ja “minä” välillä on ihan fundamentaalinen ero.

18

Mikä on relevanttia? Uskonnon samaistaminen politiikkaan?

19

On kummallista pinnallista yksinkertaistamista, että tradition ja muun vanhan ja koetellun viisauden kannattamista pidetään “oikeistolaisena”. Puhuisin siitä asenteesta pikemmin suojelevuutena, joka ei suojele vain uskon oppia ja tulkintaa, vaan niiden kautta ennen muuta suojaa ihmistä.

Edistysmielisiksi ja uudistaviksi julistetut “vasemmistolaiset” aatteet taas ovat mielestäni repiviä ja nihilistisiä: ne ovat valmiita hylkäämään vanhan, mutteivät useinkaan tarjoa ratkaisuja, uutta tilalle, vaan kuvittelevat, että entisen tuhoamisen ja anarkian jälkeen ikään kuin itsestään syntyisi jotakin parempaa. Poliittisella puolella noita kumouksia ja niitä seuranneita anarkioita on saanut seurata, ja harvoin niistä on ihmisille tai ihmisyydelle hyvää koitunut.

Pidä siis se mikä hyvä on.

1 tykkäys