Tässä on myös tosielämän valonsäde, joka suuntautuu teorian maailmaan.
Suuntautuisiko jotain valoa siihen keskusteluun, joka hiukan junnasi toisessa ketjussa Absoluutiosta.
Lain sanan kauhistamassa sydämessä ei olekaan uskoa.vaan pelkoa ja ahdistusta ja kammoa tulevasta tuomiosta.
Pyhä Jumala, olen tehnyt syntiä!
Mistä apu?
Evankeliumin sanasta, jota pastori Byrnes ja joukko maallikkosaarnaajia koettaa jakaa itsensä jo tuominneille. Se on sanaa Kristuksesta.
Kukaan muu kuin sinä ei pidä kokonaisuudessaan kiinni Raamatusta. Etkä sinäkään luultavasti…
@Max, olet oikeassa, olin epätarkka…
Ymmärrän pointtisi. Raamattu on paikoin selkeää ja paikoin vaikeaselkoisempaa. Kyllä voin siinä olla samaa mieltä, että jokaisella on “sokeita pisteitä” Raamatun ymmärtämisessä eli ei ole kaikkea ymmärtänyt täydellisesti ja sen seurauksena myöskään soveltanut sitä täydellisesti käytäntöön. Silti ei pidä vähätellä kirkon selkeitä epäkohtia. Johonkin kirkkoon kuuluminen saattaa joskus “sokaista” niinkuin kuuluisi johonkin poliittiseen puolueeseen, eikä osaa ulkopuolisena tarpeeksi kriittisesti tarkastella mikä on meininki. Toisaalta tuontapaisella kommentilla “Kukaan muu kuin sinä ei pidä kokonaisuudessaan kiinni Raamatusta. Etkä sinäkään luultavasti…” voidaan myös vähätellä asioiden laitaa kirkossamme. Jos kukaan ei ole täydellinen raamattuasiantuntija, niin onko johtopäätös se, että otetaan vaan sillettii rennosti ja antaa epäkohtien jatkua loputtomiin?
Hyviä ajatuksia sinulla.
Vaikein asia ja varmasti epämieluisin on tuo epäkohtien julki tuominen. Moni tyytyy sekaoppiin ja ilmeisiin opillisiin virheisiin, koska “näin on aina opetettu”.
Suurin osa kristityistä tyytyy käsittelemään asioita pinnallisesti.
Se oli sinulta hyvä toteamus tuo, että kunkin oma hengellinen viitekehys vaikuttaa hänen tapaansa uskoa ja tulkita sanaa. Ilman muuta monet arvostetut ja ylistetytkin kirkkoisät ovat erehtyneet.
Uskon, että Jumala kasvattaa erehdysten ja harhapolkujen kautta sitä, jota hän erityisesti rakastaa.
Luterilaisessa kirkossa on paljon pintakiiltoa. Jumalan nimessä mahtavasti lauletaan, vietetään ehtoollista, kastetaan, saarnataan, siunataan hautaan, vihitään, pidetään rippikouluja jne. Ja kuitenkin kun katselee tilastotietoja pappien uskomuksista, niin ne ovat järkytys.
Et sitten ottanut huomioon, että pappien toisenlaisetkin mielipiteet vievät komeasti laulamaan, kastamaan jne. ?
Kannanpa “korteni kekoon” tähän aloitukseen.
En ole iloinen veronmaksaja omaan kotiseurakuntaani, siis evlut- kirkkoon, kun opillinen “ylämistö” sylkee Raamatun opetukselle.
Olen surullinen veronmaksaja em. syistä. 
No kai siitä verosta edes osa menee kauniiden kirkkojen lämmitykseen talvella ja kattojen tervaamisiin kesällä?
Jotain hyvää siis.
Ketä lämmittää tyhjien kirkkojen lämmitykset ?
Tervauksiin tuskin paljoa rahaa menee, paanukattoja ei lienee monessakaan kirkossa enää…(noiden tervaukseen olisin vapaaehtonen).
Huomautan siitä, että kritiikin instituutioita kohtaan (ml. evl. kirkko) tulee olla kohteliasta, samoin kuin henkilöitä kohtaan. Erityisesti tämän muistakoon @anon35606751.
Minun tietääkseni olen käyttänyt asiallista kieltä, ellei sitten epäkohteliaisuudeksi lasketa vahvaa kriitiikkiä. Yhtään viestiäni ei tietääkseni ole poistettu sen takia, että se olisi ollut sopimaton. En myöskään ole saanut yhtään ilmoitusta, että viestejäni olisi kukaan liputtanut. Kun lukee Raamatusta mitä kritiikkiä Jeesus esitti, niin se ei usein ole kovin kilttiä, eikä kaikkien mielestä täytä kohteliaisuuden mittaa.
“if nothing bad is ever said, nothing good will ever get done.” ???
Ehkä joku kokee tämän viestin aloituksen otsikon pottuiluna, mutta on se silti hyvä kysyä itseltään sitä, että voiko jotain asiaa tehdä ilosta käsin.
Luterilaisen kirkolliskokouksen ongelma on siinä, että sinne äänestetään mieltymysten mukaan ihmisiä ja sitten käytännössä äänestetään välillä mikä on Jumalan sanaa ja mikä ei. Siis joissakin tapauksissa näin äänestetään, vaikka sitä ei suoraan sanota.
Loppujen lopuksi eduskunta päättää kaikesta.
On se vähän niinkin, koska kirkko mukautuu yhteiskuntaan helposti valtiokirkkona. Tätä vissiin tarkoitit?
Kirkkolaki on laki, jonka eduskunta säätää. Sillä on suojapykälä perustuslaissa, eli eduskunta voi säätää siitä vain kirkolliskokouksen esityksestä sen hyävksyen tai hyljäten. Perustuslaista voidaan aina poiketa tai sitä muuttaa määräenemmistösäädöksin.
Toki jos kirkolliskokous selkeästi pitäisi Raamattua ylimpänä auktoriteettina, niin asiat olisivat paremmin, mutta ylin auktoriteetti on sittenkin demokraattinen enemmistö, eikä Raamattu ja Luterilaiset Tunnustuskirjat.
Olen aivan matti siitä, että ihan samalla tavalla se asia on noissa kahdessa muussakin kirkossa, mieltymysten mukaan mennään. He eivät vain tahdo tunnustaa sitä. Nyt mieltymykset ovat uusia, mutta niitä on sellaisiakin mieltymyksiä, jotka ovat vanhoja. Epäraamatullisuus ei muutu raamatullisuudeksi ajan mukana.
Kysymykseen on pakko sanoa kyllä. Oma asuinpaikkani on sellainen, että jos en kuuluisi evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ei minulla olisi realistisesti käytännössä ikinä mahdollisuutta osallistua jumalanpalveluksiin (vapaat suunnat kun eivät oikein innosta). Pidän tärkeänä myös kirkon hyväntekeväisyys- ja sosiaalityötä, seurakunnan kerhoja ja muuta vastaavaa toimintaa, sekä tietysti upeita kirkkorakennuksia. Se ei ole minulle sinänsä relevanttia, jos osa kirkolle kannetuista varoista kohdentuu myös sellaiseen, mikä ei ole itselle niin tärkeää tai josta on jollakin lailla eri mieltä. Niinhän se on myös valtion keräämien verojen kanssa, enkä silti jätä niitäkään maksamatta.
Jotkut käyttävät ilmaiseksi kirkon palveluita. Evlut. tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Kirkkolaki rajaa ehtoollisen konfirmoiduille jäsenille. Toisaalta siinäkin on joustettu. Esim. SLEY toivotti kirkosta eronneet ehtoolliselle vuonna 2011.
Hyväntekeväisyystyön saralla Mr. Hursti on kunnostautunut 100x paremmin kuin evl.fi kirkko. Ja muissa kirkon “avain liiketoiminnoissaankin” kirkko on mennyt ajan hengen mukana metsään eikä vieläkään ole löytänyt tietään takaisin.