Pappeusko siis ei jätä vihittävään mitään pysyvää karakteria, vaan siinä vain asetetaan virkaan?
Kovin juhlallinen tuo luterilaistenkin pappisvihkimys on, jos kyseessä on vain virkaan asettaminen. Mutta jos tästä on kyse, asia on kunnossa. Tällöin vain on outoa, ettei luterilaista pappia vihitä uudestaan hänen vaihtaessaan seurakuntaa. Tai jos hän vihkimyksensä jälkeen tekeekin muita kuin papin töitä mutta myöhemmin palaa papiksi, ei uutta pappisvihkimystä suoriteta.
Jos taas ajatellaan, että pappisvihkimyksessä saadaan Jumalalta jotain, on outoa miksi jo papiksi vihityt vihitään uudelleen. Vai eikö luterilainen kirkko pidä vanhojen kirkkokuntien pappeja pappeina?
Toisin päin asia on helppo. Luterilaiset papit eivät vanhojen kirkkokuntien mielestä ole pappeja de facto. Siksi luterilaisessa kirkossa ei ole pätevää ehtoollista tai pätevää ripin sakramenttia. Molemmat näet vaativat papin.
Se taas on eri asia mitä laupias Jumala tällaisessa tilanteessa tekee. Varmasti suhtautuu myötämielisesti sellaisiin ihmisiin, jotka vilpittömästi ja tietämättömyyttään osallistuvat luterilaiseen ehtoolliseen tai rippiin. Katolisessa kirkossa esimerkiksi on pitkä perinne hengellisen kommuunion ajatuksesta. Minä näen asian niin, että luterilaisten ehtoollinen vastaa enemmän tätä. Jotain hengellistä hyvää siitä varmasti saadaan, mutta ei se ole eukaristia samaan tapaan kuin katolisessa tai ortodoksisessa kirkossa.
Synnin vakavuus ja ihmisen syyllisyys siihen eroavat toisistaan. Luterilainen voi vilpittömyydessään osallistua oman kirkkonsa palveluksiin ja riitteihin ilman että he syyllistyvät siinä (vakavaan) syntiin. Mutta henkilö joka on vakuuttunut siitä, että katolinen kirkko on Kristuksen tosi kirkko ja tietää, että ehtoollinen vaatii oikein vihityn papin, ei voi alkaa viettää kotona omia ”ehtoollisiaan” syyllistymättä syntiin.
Jos siis ripittäytyy luterilaiselle papille vilpittömästi, se on ihan okei. Jos sen jälkeen vakuuttuu katolisesta kirkosta niin, että on siihen liittymässä, miksei hän haluaisi vastaanottaa todellista parannuksen sakramenttia?
Vanhat kirkot kuitenkin näkevät sen niin, että Jumala itse on sitoutunut toimimaan sakramenteissa, joista rippi on yksi. Eri sakramenteilla taas on erilaiset pätevyysvaatimukset. Esim. eukaristia ja rippi vaativat aina papin. Jotta siis pääsisi varmasti osalliseksi ripin kautta saatavasta synninpäästöstä, on siinä oltava oikea pappi. Siksi samoista synneistä ripittäydytään ”uudestaan” katoliseen kirkkoon liityttäessä.
Kasteen pätevyys taas ei vaadi pätevästi vihittyä pappia. Kasteessa riittää, että se tehdään vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siksi katolinen kirkko ei kasta luterilaisesta kirkosta liittyviä uudelleen.
