Oman kirkkokunnan valitseminen


#432

Kiitos TV2, näinhän se todellakin on. Tämä auttaa kovasti, kun miettii nykyisen kirkkomme tilaa.


#433

Joo, onhan tämä aika surrealistista. Luterilaisessa kannassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, ja sehän perustuu Raamatun selvään sanaan:

Ihmisen erottaa Jumalasta nimenomaan synti (Ef.2:1-3 ym.), joten ihmisen pelastumiseen tarvitaan syntien anteeksiantaminen. Se puolestaan ei voi perustua ihmisen omaan tekoon, vaan Kristuksen sovitustyöhön (Ef.1:7 ym.). Ihmisen on kilvoiteltava (Fil.2:12-13, Ef.4.-5.luvut ym.), mutta tämän kilvoittelun tulos ei ole syntien anteeksisaaminen. Raamattu lupaa uskoville jopa palkan (Matt. 5:12, 6:4 jne.), mutta tämäkään ei tarkoita, että Jumala antaisi syntejä anteeksi tekojen perusteella. Armon saaminen ei ole kilvoittelun seuraus, vaan päinvastoin Jumalan armo tulee ensin, ja sitten vasta pelastuksen osallisuuteen päässyt ihminen alkaa kilvoitella, jopa “ahkeroida hyviä töitä” (Tiit.2:11-14).

On ikävää vääristelyä sanoa, että luterilaisuus käytännössä “nihiloi uskosta kaiken monimuotoisuuden, elämänrikkauden ja konkretian”. Luterilainen ei suinkaan jätä mitään osaa Raamatusta lukematta, kuten tässä myöskin on vihjailtu.


#434

Varmuus on mielenkiintoinen tila/tunne/asenne tai mikä se nyt onkaan. Itse olen täysin varma kirkosta, itsestäni en ollenkaan. Eli olen varma että pelastuminen tapahtuu kirkossa. Eli kirkolla on Kristuksen uhrin kautta pelastukseni avaimet. Siitä olen varma. Minulle on suorastaan pelottava ajatus että minun pitäisi kokea jotenkin varmuutta pelastumisestani nyt tai viimeisellä tuomiolla. Onneksi kirkkoni ei vaadi uskoa minulta, vaan uskoni on kirkkoni uskoa.


#435

Tällaista vaatimustahan ei kukaan toivottavasti täällä esitä.

Täytyy lisätä aiempaan - liian pitkään - sepusteluuni vielä se, etten tässä kyselyssäni ja pohdinnassani kirkkojen oppien eroista ole halunnut esittää oman uskoni olevan jotenkin vahvaa ja että itse omistaisin pelastusvarmuuden jonkinlaisena pysyvänä tunteena.

Olen kamppaillut hyvinkin paljon ja tuntenut varsin paljon heikkoutta sekä muukalaisuuttakin niissä kirkkoni ympyröissä joissa olen ollut.

Se asia, mistä tässä “väännettiin”, on siis kirkkojen opetukseen liittyvää. Kysymykseni on ollut lähinnä se, mikä tarkkaan ottaen on pielessä ortodoksien mielestä luterilaisuudessa ja miten se perustellaan.

Pelastusvarmuudesta siis ajattelen kuten Diakoni. Sellaista ei pidä kieltää muttei vaatiakaan.
Varmuus kuitenkin tulisi perustua Jumalan sanaan. Ja Jumalan sanassa sanotaan ja kehotetaan luottamaan ja turvaamaan täysillä Kristukseen. Ei siellä ylistetä epävarmuutta, mutta inhimillinen kokemuksemme on toki toinen.

“Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu”. Näin Jeesuksen kerrotaan sanoneen. Ei siis jotenkin niin, että kastettu saattaa ehkä nipin napin selviytyä taivaan portista livahtamaan.
Mutta uskoa me emme voi ottaa jostain, emmekä vaatia toisilta. Emmekä voi vannoa, ettemme ikinä tule luopumaan uskosta. Rukoilemme siis sitä armoa, että pysymme uskossa, oksina viinipuussa.


#436

Täysin samaa mieltä. Rukoillaan että pysytään viinipuussa.

Ihminen on minusta merkillinen otus; hän pystyy tekemään vaikka minkä moisia vaatimuslistoja ihan itse itselleen. Usko on minusta hyvä esimerkki, joka voi saada kummallisesti harhapoluille. Mitä kaikkea nyt uskoon pitää kuulua, miten uskossa käyttäydytään, millaisia tekoja uskossa tehdään. Jo se että jotkut sanovat, että uskossa vastaanotetaan, on outo lisäys, Miksei vain hyväksytä Jeesuksen aikansaama täydellinen pelastus, otetaan se oikeasti todesta, ja sitten käyttäydytään sen mukaan. Kun sitten katsoo evakeiumeja, niin siellä on dismus, siellä kosketaan.Jeesuksen viitan tupsua, kehotetaan lapsen kaltaiseen vastaanottamiseen, siellä on vaan se uskon kohde, Jeesus Kristus, eikä mietitä, miten tässä nyt uskotaan. Itse odotan aina mielenkiinnolla, kun joku sanoo, että usko Jeesukseen pelastaa, että milloin hän lisää siihen jotain: kasteen oikean muodon, riittäävän katumuksen, ylitsekuplivat tunteet yms. Yleensä aina tulee jotain Jeesus +


#437

Minäkin ajattelen, että usko joka uskotaan on Kirkon usko. Ja yhdessä tämän kanssa on usko jolla uskon, joka on olemisen, ei tietämisen tapa. Välillä olen oma
itseni uskoen ja välillä en. Ja tämä tietenkin omasta näkökulmastani. Kirkko Kristuksen ruumiina, on tietenkin molempia yhtäaikaa. Sanan ja sakramenttien kautta lahjoitetaan Pyhä Henki, joka vaikuttaa uskon, missä ja milloin Jumala niin haluaa. Ei se tarkoita vain yhtä tiettyä hetkeä, vaan kun uskon, niin se on samaa em. prosessia. Kun en usko, teen jotakin Mitä Jumala ei halua, niin silloin olen oma itseni ei-uskovana. Armoa on se, että saan anteeksi pyytäessäni ja voin jatkaa elämääni ilman että mokailuni muuttavat asemaani Jumalan silmissä.

D


#438

Ihminen ei voi ansaita jumaloitumista, mutta on muistettava, että isät tähdentävät sitä, että minkäänlainen hengellinen edistyminen ei ole mahdollista ilman käytännön harjoitusta. Sielun puhdistaminen edellyttää askeesia, myös maallikoilta. Hajaannuksessa oleva sielu ei voi ottaa pyhitystä vastaan kuin hyvin rajallisesti. Siksi se, mikä on mahdollista pyhille, ei ole mahdollista syntisille ja maallistuneille ennen kuin he ovat edistyneet ja puhdistaneet sieluaan käytännön askeesin kautta. Tämän vuoksi se, jolla on paljon, saa entistä enemmän, ja se, jolla ei ole, menettää senkin vähän, jota hänellä oli.


#439

Luterilainen Raamattu on tietysti vain kavennettu versio koko kaanonista. Tämä on hyvä huomioida ja lukea Jumalan sanana myös laajempaa kaanonia.


#440

Olen samaa mieltä. Jumala on antanut kirkollensa erilaisia taisteluvälineitä jolla saavutetaan pyhyys ja suurempi pyhitys omassa elämässä. Ortodokseilla paasto on tälläinen ase taistelussa. Oikeastaan tutkittuani mikään kirkkokunta maailmassa ei paastoa niin kuin ortodoksit. Tämä on mielenkiintoista.


#441

Löytyykö tällaista “kirkon (tai seurakunnan) uskoa” lainkaan Raamatusta? Kyllä kai usko on ihmisen uskoa. Kohta Mark.16:15-16 sanoo, että kullakin ihmisyksilöllä erikseen joko on pelastava usko tai sitten ei. Asiayhteys osoittaa, että “usko” tarkoittaa jakeessa 15 mainitun evankeliumin uskomista ja siihen turvautumista. Kristittyjen sanotaan olevan Kristuksen jäseniä (ei ensi sijassa kirkon, 1.Kor.6:15, Ef.4:15); kirkko taas (suomennoksessa: seurakunta) muodostuu niistä, jotka ovat yhteydessä Kristukseen, joten voidaan sanoa Kristuksen oleva kirkon pää, ja kirkon olevan Kristuksen ruumis (Ef.1:22-23).


#442

Selittäisitkö tarkemmin. Tarkoittanet niitä kirjoja, joita luterilaiset yleensä kutsuvat apokryfikirjoiksi. Pystytkö jotenkin parantamaan tai oikaisemaan esittäämääni tiivistelmää sovituksen ja kilvoittelun suhteesta – nojautumalla tähän laajempaan kaanoniin?


#443

Totta kai löytyy. Se johdetaan juuri formuloiduista oppirekelmista (esim apostolinen uskontunn.) Näillä tunnustuksilla on aina raamatullinen argumentaatio takana. Kukaan kristitty ei kulje taivaaseen yksin, kuten Israel kulki kansana luvattuun maahan niin mekin.


#444

En väittänyt, ettei apostolisen uskontunnustuksen esitys kirkosta olisi oikea, tai että kristitty kulkisi taivaaseen ilman kirkkoa. Vaan ihmettelin käsitettä “kirkon usko”, jota en ole Raamatusta löytänyt.


#445

Ensimmäinen konkreettinen asia voisi olla, että ottaa selvää miksi suurempi osa kristikunnasta käyttää kaanonia laajempaa versiota.


#446

Vastaisitko kysymykseen, eli mitä uutta viisautta löydät siitä laajemmasta kaanonista. Kysymys kaanonin rajoista ja kirkkokuntien sitä koskevasta erimielisyydestä on eri asia.


#447

Raamatusta ei löydy esim sanaa perisynti, syntiinlankeemus, tämä ei tarkoita etteikö asia löytyisi sieltä, näin on sanan Kirkon usko kohdallakin.


#448

Kertoisitko minulle (ja muillekin), missä merkityksessä käytät käsitettä “kirkon usko”, ja mistä raamatunkohdista se löytyy.


#449

Tässä kohtaa se on laaja kysymys joten on parempi vastata näin kuten edellä. Ota ja lue kuten Augustiinukselle sanottiin. Se on paras keino selvittää kokonaisuutta.


#450

Löydät sen varmasti itsekin, ilman sarvia ja hampaita.


#451

Kysymyksessäni ei ollut sarvia eikä hampaita, vaan halusin aidosti kysyä, mitä juuri sinä tarkoitat “kirkon uskolla”. Samoja sanoja voi käyttää monessa merkityksessä, ja juuri sinun käyttämääsi merkitystä en voi tietää, ellet itse sitä kerro.