Timo K on tässä aivan oikeassa.
Päinvastoin, sillä se on käytännöllistä. Mikä on se mihin katsomme kun tätä savimajaa puretaan? Kristuksen työhön vai omaan vaellukseen?
Luterilaisuudessa ei valitettavasti voi, osallistua koko kirkon elämään. Lapselle ei anneta ehtoollista.
Kristuksen työhön. Mutta tuomio tulee tekojen mukaan.
Tämä pilkkominen johtuu vanhuskauttamisopin ongelmista ja näkyy käytännön elämässä.
Jos tuomio tulee tekojen mukaan, kukaan ei pääse kirkkauteen.
Väärin. Jeesuksen vertauksessa asiaa ei kuvata näin Mt 25. Rm 2,6
Sekä lainaamassani Tuomenoksan runossa että kuviitteellisessa esimerkissäni on kilvoittelija. Ei köllöttelijä. Mutta on epäonnistunut ja yksin Kristukselta toivoa hakeva.
Kadotustuomiota ei ole niille jotka ovat Kristuksessa.
Olen ruvennut puhumaan taivaaseen pääsystä, kun luterilaiset ovat täällä sanoneet, että he ymmärtävät pelastumisella jotakin aivan muuta kuin ortodoksit. Siksi keskustelu on niin mahdotonta, kun samoillakin käsitteillä ymmärretään jotakin muuta.
Jep. Eikö muuta? Rukouksen varaan siis jää, eikö saa Jumalan sanasta enempää?
Tuokin on totta. Tortoise, tämä on laajempi ongelma ajattelussasi mitä yrität tässä selvittää ja me yritämme auttaa. Jos saat käsiisi kirjan johdatus luterilaisen spiritualiteetin teologiaan. Se auttaa ymmärtämään luterilaisen vanhuskauttamisopin ongelma kohtia.
Jotkut väärin informoidut luterilaiset. On myös niitä luterilaisia jotka näkevät toisin.
Kiitos. Minulla on toki paljon puutteita.
Onneksi tämä ei ole ainoa yhteys eikä seurakunnan korvike. Kylmää olisi kyyti. 
1 tykkäys
Täällä kyyti on aika leppoista ja keskustelu ilotulitusta. Herätysliikkeissä ei ole edes kompetenssia keskustella koko asiasta.
No, onko tässä taas kysymys siitä, että “ei voi keskustella kun ymmärretään samat sanat ihan eri tavoin”? 
Jos minusta tuntuu kyyti kylmältä sinun seurassasi, mikä sinä olet sanomaan että se on leppoista?
Viittasin seurakunnan korvikkeella siihen, että tällaisessa ulkokohtaisessa heittelyssä - sitähän minäkin usein teen - voi joskus erehtyä ajattelemaan ihan oikeaa elämääkin. Eli vaikka puhutaan opeista ja kirkoista ja väärinkäsityksistä ja ajattelun ongelmista, niin toisaalta joku voi ajatella asioita itsensäkin kautta.
Mutta hyvää päivänjatkoa ja pitäkää pojat puljunne!
(…sanoi tarinan mukaan joku kun sakastiin papin yksinään jätti… palvelus alkamassa… )
Ortodokseille ihmiselämän tarkoitus on jumaloituminen (theosis). Lutherkin on käsitellyt theosista, mutta hän on kuulemma ymmärtänyt sen aivan toisin.
Vanhempiensa kanssa ehtoolliselle tulevalle lapselle annetaan. Jokaisessa messussa, jossa oma alakouluikäinen on ollut mukana, on pappi erikseen kysynyt, annetaanko ehtoollinen vai siunataanko. Parisen viikkoa sitten messussa erään perheen kaikki kolme alle kouluikäistä saivat ehtoollisen, ei sille mitään estettä ole. Omalla kohdallani tosin olen pyytänyt lapselle siunauksen, koska haluan lapsen ensin varmasti ymmärtävän mistä ehtoollisessa on kyse.
Juuri näin. Mutta vastasyntyneelle tai nuorenmille ei ehtoollista anneta. Argumenttisi ymmärtämisestä on ongelmallinen. Meidän aikuistenkin ymmärrys loppuu nopeasti mysteerin edessä eikä voida mennä takuuseen aikuistenkaan ymmärtämisestä.
Alkukirkossa myös vastasyntyneet saivat ehtoollisen.
Kokemus on tietysti aina subjektiivinen, mutta ei väärä. Meistä ei varmaan kukaan halua tuottaa ikäviä kokemuksia, se on syntiä. Pahoittelen jos olen sitä aiheuttanut. Jatka vain keskustelua.