Minä en sitä päätä, kuka on kristitty ja kuka ei, tai kuka pelastuu, kuka ei. Pidän luterilaisia kristittyinä, myös maallistuneita ns. kulttuurikristittyjä. Mutta pidän luterilaisuutta monelta osin täysin puutteellisena. Luterilaisuuden kautta on mielestäni mahdotonta tulla tuntemaan kirkon opin ja käytäntöjen koko täyteyttä. Joiltain osin luterilaisuuden oppi mielestäni jopa estää oikean opin omaksumista ja nousee sen esteeksi. Kun kääntyy luterilaisuudesta ortodoksisuuteen, pitää pois oppia monia asioita ennen kuin edistyminen ortodoksisuuden omaksumisessa on mahdollista.
1 tykkäys
Ihan ymmärrettävää, että tämä ketju saa aikaan ikävän olon, myös itse koen niin. Ei täällä kaikkea kovin hyvässä hengessä sanota. Pitää nyt kuitenkin muistaa, että täällä keskustelun taso vaihtelee ja polveilee, eikä kirjoitettuna aina saa sanottua mitä tarkoittaa ja vuorovaikutus jää vähän vajaaksi. Sinä pappina ja teologina varmasti haluaisit puhua mielummin isoista asioista kasvotusten seurakuntalaisen kanssa tai ohjata hänet nettifoorumin sijaan juttelemaan ihan kasvotusten. Asioissa on varmasti ristiriitaa myös livenä keskustellessa mutta ehkä se paremmin silti aukeaa, jos käy keskustelua kasvotusten vaikka useammankin ortodoksisen kirkon papin kanssa.
1 tykkäys
Kun tunnustetaan koko elämän aikaiset synnit. Hups kuinka tarkasti tämän pitää tapahtua. Minulla menisi synnintunnustuksessa ainakin 10 tuntia jos pitää käydä koko elämä läpi.
Toiseksi en varmasti muista kaikkia joten joudun päivän välein käymään synnintunnustukselle ja tähän voi mennä kohtuuttoman pitkä aika. Tämä toistuu varmasti kauan aikaa ja vuoden päästäkin voi joku asia nousta sielustani ja omatunto muistuttaa asiasta. Loppuuko tämä muisteleminen ja omantunnon muistutus koskaan. Voinko koskaan siis riittävästi tunnustaa syntejäni ja saada anteeksi.
1 tykkäys
Ortodoksinen kirkko on yhtenäinen protestanttien maailma taas pirstoutunut, joten kuvaamasi ongelmaa ei ole Ortodoksien sisällä.
Ortodokseilla ei ole sisäistä ongelmaa vaan heidän teologiseen repertuaariin kuuluu ekonomia, kuten tässä Suomenkin tilanteessa. Myös paaston ja kaanoneiden suhteen harrastetaan ekonomiaa.
Ensimmäinen asia on se, että et ole pappi vaikka olet pukeutunut papiksi, näin ollen sinulta puuttuu tosiasiallisesti valtuudet kastaa. Näin Ortodoksinen teologinen ajattelu kulkee.
Opetuksen suhteen ero on valtava. Ensimmäinen on se, että kasteen jälkeen vauva saa heti ehtoollisen ja osallistuu tähän sakramenttiin.
Tässä nyt joitakin näkökulmia.
Katoliseen kirkkoonkin otettaessa tunnustetaan kasteen jälkeiset synnit. Hyväksyttävä tapa on luetella syntien lajeja ja arvio siitä, miten usein sellaista on tapahtunut: päivittäin/viikoittain/muutaman kerran elämässä.
1 tykkäys
Yhtenäinen esim. siltä osin että missä hyväksytään ei-ortodoksinen kaste kristilliseksi kasteeksi ja missä ei? Minulle tämä kuvaa pahimman laatuista erimielisyyttä kasteen sakramentaalisuuden suhteen. Ei ekonomia määrittele kasteen kristillisyyttä, vaan se, toimitetaanko se kolmiyhteisen Jumalan nimeen.
D
2 tykkäystä
Kyllä sen pystyy tekemään, Pyhä Henki antaa sanat oikealla hetkellä. Muisteleminenkin loppuu aikanaan. Rippi ei ole moraalinen suoritus vaan parantavaa vuorovaikutusta elävän Jumalan kanssa. Rukoukset Pyhälle Hengelle tukevat säännöllisten ripittäytymisten prosessin aloittamista aikuisiällä.
Loppuu aikanaan. Tämä on lohduttavaa. Entä ne synnit jotka olen luterilaisena jo tunnustanut onko nekin uudestaan tunnustettava.
Koen sen itse niin että kun muistan jotain vanhaa joka vaivaa, tai havahdun johonkin uuteen mistä haluan ripittäytyä, se tarkoittaa siunauksellista intiimiä aikaa yhdessäoloon Jumalan kanssa rippituolissa.
Toistan ja korostan erityisesti, että rippi ei ole perfektionistinen, moraalinen suoritus.
Parannuksen sakramentti on parasta mitä minulle on tapahtunut.
Niin tuolta se meistä luterilaisista näyttää. Tosin sielunhoidossa mekin voimme antaa erilaisia ohjeita tapauksesta ja kohteesta riippuen.
Ekumeeniset syyt siis ovat ajaneet tähän tilanteeseen. Kasteen määrittelemisen kriteeri ei ole sanoissa vaan kokonaisuudessa. Koko ketjun täytyy olla aukoton (näin on myös meillä luterilaisessa tunnustuksessa).
Tarkoittiko tämä, että en ole saanut syntejäni anteeksi nyt kun olen Luterilainen.
Foorumilla on aiemmin ollut tapana että ort, kat. ja evl pohtivat yhdessä klassista kristinuskoa. Ei tälläinen piiloproselytismi jossa annetaan ymmärtää että olet mahdollisesti vain kakkosluokan kristitty jos sitäkään ja ort kirkossa ja vain siellä on kaikki niin kuin pitää.
D
5 tykkäystä
Siihen en ota kantaa (koska niin kuin tiedämme kaikki, sen tietää vain Jumala). Viestini koskevat inhimilliseltä kannalta tilannetta, jossa henkilö aloittaa säännöllisen yksityisen ripittäytymisen, kirkkokunnasta riippumatta.
1 tykkäys
Voinet siis laittaa tähän jonkun sitaatin Tunnustuksistamme, koska itse en tällaista kokonaisuuden ketjua sieltä löydä. Kyse on kristityksi tulemisesta. Kasteessa (kolmiyhteisen Jumalan nimeen) tullaan Kristuksen kirkon jäseneksi ja Jumala ottaa omakseen. Se, mitä tapahtuu sen jälkeen on eri asia. Niin ortodokseillakin.
D
2 tykkäystä
No kyllähän tuo paistaa monesta keskustelusta läpi, vai yritätkö hakea kieltoa joillekin tunnistettaville keskustelulle.
Kyllä tämä tosiaan tulee mieleen. Tosin jo pitkään, kun luthersäätiöläiset Willeh, Wigelius ja deMuerto jättivät areenan, vaaka on kääntynyt niin että luterilaisena on saanut tuntea kakkosluokkalaisuuden entistä useammin.
Säännöistä
Suojellut aiheet ja henkilöt
Foorumilla käydään keskustelua klassisen kristinuskon ja ekumenian hengessä . Mitä tämä tarkoittaa?
Klassinen kristinusko viittaa ns. jakamattoman kirkon aikaan. Ekumenialla tarkoitetaan puolestaan kristillisten kirkkojen yhteyspyrkimystä. Klassisen kristinuskon ja ekumenian hengessä toimimisella viitataan siihen, että ns. jakamattoman kirkon aikana syntyneet opit, tavat ja instituutiot, sellaisina kuin ne ilmenevät eri kirkkojen elämässä tänä päivänä, nauttivat foorumilla suojelua. Foorumilla noudatetaan ekumenian hyviä tapoja sovellettuna foorumikontekstiin.
Suojelua nauttivat asiat asioita ovat mm. institutionaalinen kirkko, dogma, sakramentit, liturginen elämä, ikonit ja reliikit (lista ei ole kattava). Suojelulla ( temaattinen suojelu ) tarkoitetaan sitä, että kun näistä asioista keskustellaan, ei keskustelun peruslähtökohtaa saa kyseenalaistaa. Itse asioiden merkityksestä saa keskustella. Peruslähtökohdista voidaan käydä kriittistä keskustelua omalla osastollaan.
Käyttäjät ja muutkin henkilöt, jotka sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen tai Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustukseen (sen läntisessä tai itäisessä muodossa), nauttivat suojelua. Suojelulla ( henkilösuojelu ) tarkoitetaan, ettei tällaista henkilöä ole luvallista nimittää ei-kristityksi. Vastaavaa suojelua nauttivat instituutiot ( instituutiosuojelu ), jotka julkisesti tunnustautuvat näihin tunnustuksiin. Toista käyttäjää tai yleisöä yleisesti ei saa kehottaa eroamaan toisesta kristillisestä yhteisöstä.
Mietin oikeasti, kuinka tämä sääntöjen intentio nyt toteutuu. Mitäs mieltä olet @Silvanus.
4 tykkäystä
Ausburgin tunnustus sitten meillä on kirkkolaki ja Säädökset jotka määrittelevät kuka kirkossa saa hoitaa virkaa ja kastaa. Jos olet pappi olet nämä tenttinyt kapitulissa.
Saisinko sen sitaatin tuosta aukottomasta ketjusta.
D
CA IX " Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta."
Kirkkolaissa ja “Säädöksissä”, mikä liekään, ei sanota mitään mistään ketjusta.
D
1 tykkäys