En sellaista väitäkään.
Näennäisesti. En pysty olemaan körttiseurassa 5 minuuttia pidempään. Paitsi jos työn puolesta on pakko. En kerjää armoa.
D
En sellaista väitäkään.
Näennäisesti. En pysty olemaan körttiseurassa 5 minuuttia pidempään. Paitsi jos työn puolesta on pakko. En kerjää armoa.
D
Harvallepa se aivan helppo nakki on. Eikä mielestäni pidäkään olla.
Jossain vaiheessa on napattava paikallista pappia viitanliepeestä kiinni. Voisin kertoa lisää, jos sinulle viestiä saisi.
Körttiläisillä tietenkin menee nöyryys ja kerjääminen överiksi yms. vääristelyksi, mutta periaate on raamatullinen ja oikein.
Toistaiseksi on tullut vastaan kaksi opinkappaletta mihin en ole mitenkään pystynyt taipumaan. Ihmisluonnon täysi turmeltuneisuus ja äärilaidan sionismi. (Näitä lähelle tulee samalla lusikalla ehtoollisen syönti mutta se ei ole varsinaisesti oppi vaan käytäntö, jonka olen kuitenkin heikkoja veljiä huomioiden hyväksynyt.) Mikään tunnustuskunta johon olen kuulunut ei ole velvoittanut uskomaan noita kahta ensinmainittua.
Itse näkisin niin että itse olen kokenut näkemykseni sellaisiksi, että ne on sovitettavissa tarpeeksi hyvin linjaan monenlaiseen kristilliseen opetukseen.
Siihen tapaan kuin C.S.Lewis, joka ei koskaan ollut ortodoksi, eikä katolilainenkaan, kirjoitti On the Incarnation Athanasios-käännökseen alkusanoihin:
“His approach to the Miracles is badly needed to-day, for it is the final answer to those who object to them as “arbitrary and meaningless violations of the Law of Nature.” They are here shown to be rather the re-telling in capital letters of the same message which Nature writes in her crabbed cursive hand; the very operation one would expect of Him who so full of life that when He wished to die He had to “borrow death from others”. The whole book indeed, is a picture of the Tree of Life, a sappy and golden book, full of buoyancy and confidence.” St. Athanasios: On the Incarnation, St. Vladimir’s orthodox theological seminary 1953 (printed in England by Cambridge University Press), s. 9
Kirkkokuntiin tutustuttuani olen aina ihastellut niitä, kuinka ne ovat kuin Elämän Puun kuvia, täynnä ravitsevaa mahlaa.
Itsekin toisinaan unohdan että kristillinen kääntymyksni oikeastaan alkoi C.S. Lewisin kirjoista joita sain käydä lainaamassa jo edesmenneen vanhan ladyn (englantilainen!) hyllystä, mökistä joka oli säilytetty ennallaan sellaisena kuin se oli hänen eläessään. Tuo Athanasioksen kirja muistutti siitä. Pitäisi rukoilla useammin tuon rouvan sielun puolesta, hänen jäämistönsä oli minulle tärkeä opinkappale.
Eiköhän tämä ole ihan perusluterilaisuudessakin näin ja kaikessa protestanttisuudessa. Ihan peruskauraa.
Tästä on kyllä käsityksiä laidasta laitaan, herätysliikkeissä ja lähetysjärjestöissä lähempänä mainitsemaasi äärilaitaa, jossain Patmoksessa ja helluntailaisuudessa ihan laidassa, mutta ei kaukana evlut Kansanlähetyksestäkään. Itse edustan tässä maltillista laitaa, mutta olen muuten näiden kanssa melko samaa mieltä.
Minun on taas ollut melko vaikeaa, osin mahdotonta taipua katolisten ja ortodoksien korostuneisiin Maria- ja pyhimyskäsityksiin, vaikka ne hiljaa suvaitsenkin mielestäni kuitenkin väärinä käsityksinä. Nämä eivät kuitenkaan estä minuakaan arvostamasta esim katolisia ja jopa pitämään monista heidän asioistaan.
Minun käsittääkseni vain reformoiduilla on käsitys ihmisluonnon syntisyydestä. Enkä ole ihan varma heistäkään kaikista, jos mennään tälle substanssin tasolle. niin kuin
tuossa amerikkalainen luterilainen pastori, joka on asiasta samaa mieltä kuin minä.
1:58
“So, the Lutheran church eventually comes out in a formula of concord and it has an article on this debate on original sin, and it says: Look, the original sin is not part of the substance of humanity. Now, they have various reasons that they don’t necessarily want you to talk about that it is accidental, too, because they think these terms are not necessarily the way we need to go into this kind of discussions, but they say very clearly, it is not right to say that the sin is part of your substance. It is not right to say that the sin is just who you are, because if that is the case, then Jesus is actually going to redeem sin, he’s actually going to raise you up as a sinner and bring you into his kingdom as a sinner.[…]
So, that is what the lutheran confessions are saying.”
Asiasta sen enempää teologisesti ymmärtämättä minusta tämä lainaus kertoo samasta asiasta, jonka Glacialiskin hyvin tiesi. Kyllä tämä ihan luterilaisen opetuksen valtavirtaa on, joskin herätysliikkeissä painotus voi olla vahvempi. Mm rovasti Olavi Peltola opettaa samasta asiasta juuri näin.
Perisynnin todellisuus
Syntiinlankeemuksen synkkään todellisuuteen ovat tänäänkin kaikki ihmiset sidoksissa. Olemme jokainen “kadotuksen kansaa” (massa peridionis) “Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä” (Room 5:12). “Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt” (Ps 51:7, KR38). “Kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat” (1 Moos 6:5). "Ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka ( 1 Moos 8:21)."Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan (Job 14:4)! “Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee” (Jer 17:9)? "Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli (Mark 7:21-22). "Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan (Room 3:10-12). “Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” (Room 3:23). “Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä” (Saarn 7:21). “Eihän ole ihmistä, joka ei tee syntiä” (1 Kun 8:46).
Kyllä, näin on, myös esimerkiksi katolilaisten mielestä, mutta se ei tarkoita sitä että ihmisluonto, ihmisyyden substanssi on syntinen, minkä tunnustuskirjat myös toteavat.
Itse en hermostu siitä vaikka omassa seurakunnassani suurin osa ajattelisi jostain eri lailla kuin minä, JOS, tuon seurakunnan perustavaa laatua olevissa asiakirjoissa on jokin vahvistus sille että minunkin kantani voi olla hyväksyttävissä rajoissa.
Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen on kokonaan syntinen, eli koko ihmiskunta.
Kieltämättä tuo Luterilainen Concordia on hieman sekavalla terminologialla kirjoitettu. Ensin siellä heitellään nature ja substanssi sanoja huolettomasti ja lopulta todetaan tuo minkä videolla pastori totesi.
25 For the distinction between God’s work and that of the devil is thereby designated in the clearest way, because the devil can create no substance, but can only, in an accidental way, by the providence of God [God permitting], corrupt the substance created by God.
Toki, myös kohta 2. ohjeistaa ymmärtämään mikä on Jumalan luoma ihmisluonto ja mikä on Paholaisen työtä, mutta lauserakenne on rasittavan kiemurainen. Mutta joka tapauksessa, kohta kehottaa tekemään erotuksen niin alkuperäisen lankeemattoman ihmisluonnon kuin langenneessa tilassa olevan ihmisluonnon ja Paholaisen työn välillä. Eli edes langennut ihmisluonnon tila/ihmisluonto ei ole Paholaisen työtä vaan Jumalan työtä.
2 1. We believe, teach, and confess that there is a distinction between man’s nature, not only as he was originally created by God pure and holy and without sin, but also as we have it [that nature] now after the Fall, namely, between the nature [itself], which even after the Fall is and remains a creature of God, and original sin, and that this distinction is as great as the distinction between a work of God and a work of the devil.
Tämä riittää rauhoittamaan minut. sillä Jumalan luoma luonto ei mielestäni voi muuttua Paholaisen työksi eli minun terminologiallani, ihmisluonnon täydeksi turmeltuneisuudeksi. Kun jossain on tästä varmuus, muuten ihmisten mielipiteet seurakunnassa eivät minua häiritse.
Eli Concordian kohta 25: the devil can create no substance, but can only, in an accidental way (aristoteelinen aksidenssi!), by the providence of God [God permitting], corrupt the subtance created by God.
Tämä on ollut minulle aina tärkeää, että Paholainen ei voi luoda mitään uudenlaista ihmisluonnon substanssia, vain vahingoittaa Jumalan luoman ihmisluonnon substanssia, joka substanssi siis pysyy sinä miksi se luotiinkin, vaikka se kärsii korruptiota.
Martti Luther kirjoittaa mm. näin:
Kun syntinen todella oppii tuntemaan itsensä, hän tajuaa olevansa syntinen. Se sana ei ole hänelle pelkkä adjektiivi, joka tarkoittaa konkreettisia tekoja, vaan se on myös substantiivi, joka paljastaa hänen olemuksensa. Hänestä näyttää, ettei hän olekaan joutunut turmaan vaan hän itse on se turma; hän ei ole vain syntinen ja kirottu vaan synti ja kirous. Jos jotakuta tahdotaan latinaksi sanoa erityisen pahaksi konnaksi, hänestä käytetään sanaa scelus ‘rikos’. Ei ole vähäinen asia kantaa syntiä, Jumalan vihaa, kirousta ja kuolemaa. Ihmisestä, joka syntiä tosissaan tuntee, tulee syntisäkki, kuoleman ja kirouksen oma.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 322.
Ja mitä Raamattu sanoo tuohon kuolleitten ylösnousemukseen liittyen, jonka toit esiin unioteemasta keskustellessamme kun sanoit, ettei luonto muutu edes ylösnousemuksessa.. Kyllä siinäkin puhutaan muutoksesta.
- Kor. 15: 47-54. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: “Kuolema on nielty ja voitto saatu.”
Ainakin tapahtuu siis se muutos, ettemme ylösnousemuksen jälkeen ole synnillisiä, synnillä ei meihin ole tarttumapintaa, koska olemme tuolloin Kristuksessa kirkastetut, Kristus on voittanut ja synti ja kuolema kukistetut.
Myös tuossa aikaisemmassa ketjussa uniosta toit esiin jonkun siteeraaman tekstin Franz Pieperin alaviitteestä, joka oli ilmeisesti tarkoitushakuisesti vääristelty. Mutta en nyt jaksa kaivaa sitä, enkä sen oikeaa alkuperäistä tekstiä joka minulla on tuolla hyllyssäni kun omistan kokonaisuudessaan hänen alkuperäisen neliosaisen dogmatiikkansa. Kaivan sen myöhemmin jos on tarvis, mutta nyt minuan täytyy lähteä töihin, ei ansiotyöhön, mutta talkoisiin.
Olisi kivaa, jos uskoontulon jälkeen kaikki synti ihmisestä katoaisi. Itse olin nuorempana uskovana hämmästyttävän sokea omalle kelvottomuudelleni. Onneksi olen koko elämäni halunnut olla “kokopäiväkristitty” ja “Herraa lähellä”, ja Hän on sen minulla armossaan sallinut. Siitä huolimatta vasta vanhemmalla iällä totuus omasta tilastani on selkiytynyt: Minussa - se on minun lihassani ei asu mitään hyvää - eikä siitä lihasta eli vanhasta luonnosta pääse eroon tässä elämässä. Kuten sanotaan: Kuten Pyhä Henki osoittaa maailmalle synnin, sitä se näyttää tekevän myös uskovalle. Yhä enenevä Jumalan Hengen osallisuus mahdollistaa etäisyyden ottamisen vanhaan luontoon. Olen jopa kauhistunut oman elämäni nuoruuden vuosikymmenistä. Ei siellä mitään rikollisuutta ollut vaan ihan tavallista elämää, mutta kuinka ymmärtämätön voikaan ihminen olla omasta tilastaan Jumalan pyhyyden äärellä.
Juuri tuon ymmärtäminen, että “syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen on kokonaan syntinen” on äärimmäisen tärkeää, vaikka kuvitelmat omasta itsestä olisivat kuinka ruusunpunaiset. Onneksi sovituksen kautta uskova voi olla hyväksytty Jumalan lapsena juuri sellaisena kuin on ja voi uutena luomuksena tulla jossakin määrin myös osalliseksi jumalallisesta luonnosta, ja sekin on armon vaikuttamaa lahjaa, ei omavoimaista lihanpyhitystä:
”Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.” (2.Piet 1:3-4)
Ongelma tässä on tuo luonto/olemus. Flacius sanoi että ihmisluonto on kokonaan turmeltunut ja sai satinkutia. Käytännössä on kyllä hankala tehdä eroa täysin turmeltuneen ihmisluonnon, joka ei siis ole vielä olemuksellisesti syntinen ja syntisen ihmisluonnon välillä.
Tämä ei ole ongelma jos ajatellaan että luonto/olemus on yhteisöllinen käsite. Ihmisluonto on sitä, mitä kaikki ihmiset yhdessä sanovat ja tekevät (vaikka yksittäinen ihminen ei olekaan tekojensa ja sanomistensa summa). Ja koska kaikki ovat samalla tätä kautta osallisia Kristuksen inhimillisestä luonnosta, niin ihmisluonto kokonaisuudessaan ei voi olla syntinen.
D
Augustinus muistaakseni sanoi jossakin, että jopa perkelettä voidaan sanoa hyväksi sikäli kuin se on Jumalan luomistekoa.
Minähän en koe tärkeäksi sanoa, että luotu ihmisluonto on inhimillisen subjektiivisesti hyvä tai että minun ihmisyydessäni on osia jotka eivät ole synnin vahingoittamia. Ihmisluontoni on Jumalan luoma, joten ei se varmaan objektiivisesti tai subjektiivisesti pahakaan ole. Itse jätän adjektiivit Jumalan mysteeriksi, minun substanssini on sitä miksi Jumala se on loi, hyvä tai paha.
Itse en tässä mitenkään ole kieltämässä ihmisen tai omaa syntisyyttäni. Vaikea selittää, mutta minulle on tärkeää että kristityt teologisesti tunnustavat ihmisen luotuisuuden pysyneen sinä miksi Jumala sen loi.
Syntinen, mutta luotuisuudeltaan sitä miksi Jumala loi.
Tämä fiksaatio tuli minuun siinä vaiheessa kun todella tajusin olevani syntinen, mutta pidän kiinni siitä että minä olen sitä miksi Jumala minut loi. Jos tätä ei olisi, minulle olisi vain Paholaisen valtakunta ja pimeys ilman valoa. Luodun luonnon pysyvyys on minulle armoa jossa riipun kiinni. Se oli se hetki uskoontulossa jolloin tajusi että koko elämä on solmussa eikä ulospääsyä ole. Paholainen niin puhuu, että kaikki on pilalla eikä ulospääsyä ole. Siihen tilanteeseen avautui Jesajan kuvailema hetki:
43:1 Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.
Ei ainoastaan lunastanut, vaan valmistanut, lunastanut ja nimeltä kutsunut, Jumalan omaksi.
Eli tässä on minun osaltani paljon henkilökohtaista kokemusta mukana, mutta on mukavaa että tuollaisia Concordian lauseen tapaisia ymmärretyksi tulemisen hetkiä on.