Tuossahan sanotaan vain, että ahneus on epäjumalanpalvelusta. Ei nuo muut. Ahneuden kohdalla väite onkin loogisempi, koska siinä helposti laittaa rahan Jumalan paikalle. Seksuaalisiin synteihin ei tällaista kytköstä samalla tavalla liity.
On muuten aika mielenkiintoinen ilmiö, että Raamattu varoittaa ahneudesta todella monissa kohdissa, mutta nykyseurakunnissa ahneus on ehkä harvimmin mainittuja syntejä.
Tärkeintä lienee myöntää, että varhainen kirkko kohtasi seurakuntalaisten joukossa ihmisiä, jotka elivät maailmassa, missä mainitut paheet (ne kaikki) olivat tavallisia. En tiedä, voiko niiden sanoa olleen yleisesti hyväksyttyjä, mutta ainakin yleisiä.
Tuossa tilanteessa tehtiin sitten selvä rajaus. Ei tällaista elämää enää, kiitos. Seurakunnan jäsenten tulee pyrkiä hillitsemään itsensä.
Minä en näe oleellisena, nimitetäänkö epäjumalanpalvelukseksi jotain tai kaikkea näistä. Sen sijaan sen väittäminen, että nykyaika olisi jotenkin toinen suhteessa näihin ilmiöihin, ei vakuuta. Kristityt erottautuivat ympäristönsä yleisestä elämäntavasta ja niin tulee tehdä nytkin. Kristittyjen pitäisi olla tunnettuja siitä että he tarjoavat vaihtoehdon eikä siitä he “rakastavat kaikkia ja kaikkea”.
Ehkäpä tuota ajatusta pitäisi pohtia nykyajan suhteen. Ensinnäkin pitäisi määritellä mitä on epäjumalan palvelus. Yleensähän sillä tarkoitetaan jonkin jumalan palvomista, joka ei ole Jumala. Sellainen on siis ei-Jumala. Siis epäjumala.
Toinen mielenkiintoinen asia on, miksi homoseksuaalisuutta halutaan sanoa epäjumalanpalvelukseksi. Jotkut jopa sanovat sitä ihan nimetyn Baal-jumalan palvelukseksi. Tämähän ei voi pitää paikkaansa. En ainakaan tiedä, että missään oikeasti palvottaisiin nykyään Baalia. Baalin palvontamenoihinhan kuuluivat esimerkiksi ihmisuhrit.
Pitääkin siis pohtia, mitä tämä epäjumalan palvelijoiksi, tai Baalin palvelijoiksi sanominen kertoo sanojistaan. Mikä on sen tarkoitus ja päämäärä. Siinäpä mielenkiintoista pohdittavaa. Voisi myös pohtia onko sellainen asiallista käyttäytymistä…
Kyllä noita palvotaan. Ihan niihin ihmisuhreihin asti. Eniten yleensä kaikkein vähiten kehittyneissä maissa. Afrikka menee etunenässä.
Baalillehan pystyteltiin juuri äskettäin kaaria ympäri länsimaiden. Samoin esimerkiksi kaikki suurien yleisötapahtumien (puhuttaessa USA:sta jonkin verran myös muualla) väliaikashowt ovat nykymaailmassa pelkkää erityyppisten epäjumalien suoraa palvontaa.
Ei ole kovin pitkään ollut sellainen aika ihmisillä, jossa vanhat palvontapaikat on nostettu turistikohteiksi. Itse kävin ennen uskoontuloani kymmenen vuotta sitten Meksikossa turistina noista verisimpiä tiirailemassa. Tuskinpa nykyään suostuisin menemään. Temppeleitä jotka on rakennettu lasten, ihmisuhrien, verellä.
Mun mielestä ei ole kovin hedelmällistä miettiä, mitä mikäkin sana kertoo sanojastaan. Ihmisten sanavalintoihin vaikuttaa mm. kulttuuri aika paljon, eikä niitä välttämättä aina mietitä niin syvällisesti. Sen sijaan voisi miettiä tarkemmin sitä, mihin viittaa jonkin asian vertaaminen epäjumalanpalvelukseen. Nimittäin kristillisessä kielenkäytössä sillä ei välttämättä tarkoiteta suoranaista rituaalista palvontamenoa, joka asiaan perehtymättömälle ehkä tulee ensimmäisenä mieleen. Pitää mennä syvemmälle: mitä tarkoittaa, että joku pitää jotain asiaa jumalanaan? Usein jotain sen tapaista kuin turvautumista, tärkeänä tai tärkeimpänä pitämistä, luottamista, sitä miltä odottaa kaikkea hyvää. Paitsi jokin yliluonnollinen olento, tällainen asia voi ihmiselle olla esimerkiksi raha, terveys, ihmisten suosio tai oma pärjääminen. Tällöin voidaan sanoa, että vaikkapa raha on ihmiselle epäjumala - ja tätä tarkoitetaan, kun Raamatussa sanotaan ahneutta epäjumalanpalvelukseksi. Seksuaalisten syntien kohdalla tämä ilmaisu ei kuitenkaan toimi kovin hyvin, koska harvalle ihmiselle seksi on se kaikkein ylin juttu, johon laittaa toivonsa. Jokin tietty ihmissuhde voi kyllä sitä olla, mutta ei yleensä seksuaalisuuden kannalta. Siinä mielessä homouden sanominen epäjumalanpalvelukseksi ei oikein toimi. Mutta ei sillä silti tarkoiteta sitä sanoa, että homot harrastaisivat ihmisuhreja…
Olet oikeassa. Ymmärrän myös tuon, että epäjumalana voi olla jokin asia. Siis siinä mielessä, että Jumalan palvelijalla on ajatusten keskiössä Jumala, ja joillakin se voi olla vaikkapa raha, oma paremmus toisiin nähden tjms. Silloin kaikki asia nähdään vain tuon oman “jumalan” kautta.
Tällöinkin homouden sanominen epäjumalanpalvelukseksi tarkoitaisi, että homoseksuaaleilla koko elämä pyörisi vain seksin ympärillä. Varmaan sellaisiakin ihmisiä on. Kuten on heteroissakin. Ainakin minun tuntemani homoseksuaalit ei sellaisia ole. (Vaikka tietysti voihan olla, että tunnen vain hyvin erikoisia homoseksuaaleja, jotka ei edusta koko ryhmää) Uskallan väittää, että he ovat ihan samanlaisia ihmisiä, kuin me muutkin. Ja siksi heidän sanominen epäjumalan palvelijoiksi on tahallinen loukkaus. Ja sanominen Baalin palvelijoiksi vielä räikeämpi loukkaus.
Länsiseemiläinen sana baal (oikeammin kai ba’al) ei ole erisnimi vaan yleisnimi, joka tarkoittaa ”herraa”. Muinaisessa Levantissa, paitsi Kanaanin maassa myös Syyriassa laajemminkin, melkein joka kylällä oli oma baalinsa. Ihmisuhreista puhutaan toisinaan, mutta läheskään kaikkien baalien kohdalla ne eivät kuuluneet kuvaan; Foinikiassa ja Karthagossa palvottu sonninpäinen iljetys nimeltä Molok (tai Melech, so. ”Kuningas”) oli kyllä erityisesti lapsiuhreille perso, hyvin verenhimoinen jumaluus, ja hänen nimeensä toisinaan liitetään baal-määre. Mutta Molok on siis oma lukunsa, ja useimmat baalit olivat pelkkiä hedelmällisyyden jumalia, joiden palvontaan ei liittynyt mitään sen dramaattisempaa kuin seksuaalista holtittomuutta. Ja klassisessa kristinuskossa seksuaalisen holtittomuuden käsite – pidit sinä siitä tai et – pitää sisällään myös homoseksuaalisuuden, ei ehkä mitenkään erityisen synnillisenä kategoriana mutta vakavana syntinä joka tapauksessa.
Jos nyt puheena olevat homojen niin sanotut ”avioliitot” solmitaan kokonaan kristillisen viitekehyksen ulkopuolella, niin baalin alttari –puhe onkin vähän asiatonta, sillä mitä ateistien / pakanoiden vietot meille kuuluvat? Mutta siinä yhteydessä, jossa minä tuota ilmaisua käytin, konteksti oli nimenomaan kristillinen. Ilakoitiin (ilkuttiin, itse asiassa) siitä, kuinka kirkkokin on vihdoin, 2000 vuoden ”suvaitsemattomuuden” jälkeen avautumassa homojen ”avioliitoille”. Homoseksuaalisesta ”avioliitosta” ei kuitenkaan saa millään ilveellä kristillistä instituutiota. Siellä missä kristityt tämmöistä yrittävät, he tekevät tosiasiassa kompromissia tämän maailman herran kanssa, ja käyttämäni baalin alttari –kielikuva symbolisoi tätä kompromissia.
Suunnilleen vuosien 1000-500 e.Kr. välisenä aikana Vanhaa Israelia riivasi alituinen kiusaus luopua Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta milloin minkin paikallisen baalin hyväksi. Aina luopumus ei ollut täydellinen, vaan pikemminkin kyseessä oli jonkinlainen synkretistinen kompromissi, jossa toisinaan uhrattiin Herralle ja toisinaan ”herralle” (paikalliselle baalille siis). Mutta on asioita, joiden kohdalla ei ole kompromisseille sijaa. Vaikka Elian ja muiden profeettojen (kaikki suuret profeetathan joutuivat taistelemaan Israelin kansan luopumus- ja kompromissimentaliteettia vastaan) riesana eivät varsinaisesti olleet homojen ”avioliitot”, niin minusta ei ole mitenkään asiatonta käyttää baalin alttari -metaforaa tässä nykytilanteessa.
Onko homous sinänsä epäjumalanpalvelusta? Tuskin. Mutta tosiasia on ja pysyy, että tähän meidän surkeaan maailmanaikaamme saakka homoja on vihitty ”avioliittoon” ainoastaan pakanallisessa ympäristössä. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt tunsivat ilmiön. Se oli heitä ympäröivässä pakanallisessa yhteiskunnassa melko arkipäiväinenkin. (Ei tosin niin arkipäiväinen kuin oman aikamme homo-intoilijat uskovat ja uskottelevat. Edes Kreikassa ja Roomassa homojen ”avioliittoja” ei sittenkään näköjään hyväksytty aivan niin mutkattomasti kuin nykyään usein luullaan; satiiriset aikalaiskirjailijat Juvenalis ja Martialis ovat kirjoittaneet asiasta varsin ivalliseen sävyyn, syystä kyllä, syystä kyllä…) Kaikki tiesivät keisari Neron ”poikavaimon”, keisari Hadrianuksen Antinoos-puolison piirteet tunnetaan useista pysteistä; niin, ja kun baalista on ollut puhetta, niin eipä unohdeta nuorekasta baalin pappia Syyrian Emesasta, keisari Elagabalusta, jolla ehti lyhyen elämänsä aikana olla viisi vaimoa (naisia siis) mutta ainakin yksi miespuolinen siippakin hänellä oli; Elagabalus oli sattumoisin myös eräänlainen gender-teorian edelläkävijä ja oman aikansa drag queen, joka reippaan ennakkoluulottomasti haastoi luutuneet sukupuolikäsitykset…
Mutta kuten todettua, kristittyjen maailmassa homojen ”avioliitoilla” ei tietenkään ollut mitään sijaa. Ei ollut 2000 vuotta sitten, ei ole nyt, eikä tule olemaan huomisenkaan jälkeen.
Seuraavassa asiallinen ja kiihkoton essee teemasta: “Ei mitään uutta Auringon alla; ensimmäiset kristityt ja homojen avioliitot”…
http://www.catholicworldreport.com/Item/1367/gay_marriagenothing_new_under_the_sun.aspx
Tuo on oikein hyvä kuvaus. Mielestäni nuo ovat myös kuvausta sille, mistä ihminen hakee identiteettiään ja minkä antaa määritellä itseään. Siksi myös seksuaalisuus sopii tuohon listaan rahan, terveyden jne kanssa. Monesti nykyään seksuaalisuus nähdään jotenkin ihmistä kokonaan määrittelevänä, otetaan seksuaalisuuteen perustuva identiteetti. Ainahan näin ei ole ollut eikä kaikissa kulttuureissa ole vieläkään niin, että homoseksiä harrastavat miehet luokittelisivat itsensä homoiksi.
OK. Ymmärretty. Haukuit siis toisia kristittyjä. En siihen puutu, tapelkaa keskennänne.
Anteeksi, oletin sinun leimaavan kaikki homoseksuaalit.
Kyllä minä ainakin ymmärrän tuon niin, että epäjumalanpalvelus viittaa kaikkiin edellä lueteltuihin synteihin eikä vain ahneuteen.
Kyllä meille ainakin peruskoulussa opetettiin suomen kielioppi niin, että joka-sana viittaa vain edellä olevaan sanaan. Alkukielestä en tiedä, mutta suomennoksen perusteella vain ahneus on epäjumalanpalvelusta, muut mainitut sitten muulla tavalla väärin. Ja kuten edellä selitin epäjumalanpalveluksen merkityssisällöistä, niin tämä tulkinta on myös järkevä ja looginen.
Joka on viittaa viimeiseen, jotka ovat viittaisi kaikkiin, ainakin minun kielikuvastossani.
@anon81097962 Kiitos tästä selostuksesta. Tämä on erittäin mielenkiintoinen eikä tuntunut yhtään pitkältä lukea. Tälle kirjoitukselle fanfaari. 
[details=Yhteenveto][quote=“anon81097962, post:10, topic:1349, full:true”]
Länsiseemiläinen sana baal (oikeammin kai ba’al) ei ole erisnimi vaan yleisnimi, joka tarkoittaa ”herraa”. Muinaisessa Levantissa, paitsi Kanaanin maassa myös Syyriassa laajemminkin, melkein joka kylällä oli oma baalinsa. Ihmisuhreista puhutaan toisinaan, mutta läheskään kaikkien baalien kohdalla ne eivät kuuluneet kuvaan; Foinikiassa ja Karthagossa palvottu sonninpäinen iljetys nimeltä Molok (tai Melech, so. ”Kuningas”) oli kyllä erityisesti lapsiuhreille perso, hyvin verenhimoinen jumaluus, ja hänen nimeensä toisinaan liitetään baal-määre. Mutta Molok on siis oma lukunsa, ja useimmat baalit olivat pelkkiä hedelmällisyyden jumalia, joiden palvontaan ei liittynyt mitään sen dramaattisempaa kuin seksuaalista holtittomuutta. Ja klassisessa kristinuskossa seksuaalisen holtittomuuden käsite – pidit sinä siitä tai et – pitää sisällään myös homoseksuaalisuuden, ei ehkä mitenkään erityisen synnillisenä kategoriana mutta vakavana syntinä joka tapauksessa.
Jos nyt puheena olevat homojen niin sanotut ”avioliitot” solmitaan kokonaan kristillisen viitekehyksen ulkopuolella, niin baalin alttari –puhe onkin vähän asiatonta, sillä mitä ateistien / pakanoiden vietot meille kuuluvat? Mutta siinä yhteydessä, jossa minä tuota ilmaisua käytin, konteksti oli nimenomaan kristillinen. Ilakoitiin (ilkuttiin, itse asiassa) siitä, kuinka kirkkokin on vihdoin, 2000 vuoden ”suvaitsemattomuuden” jälkeen avautumassa homojen ”avioliitoille”. Homoseksuaalisesta ”avioliitosta” ei kuitenkaan saa millään ilveellä kristillistä instituutiota. Siellä missä kristityt tämmöistä yrittävät, he tekevät tosiasiassa kompromissia tämän maailman herran kanssa, ja käyttämäni baalin alttari –kielikuva symbolisoi tätä kompromissia.
Suunnilleen vuosien 1000-500 e.Kr. välisenä aikana Vanhaa Israelia riivasi alituinen kiusaus luopua Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta milloin minkin paikallisen baalin hyväksi. Aina luopumus ei ollut täydellinen, vaan pikemminkin kyseessä oli jonkinlainen synkretistinen kompromissi, jossa toisinaan uhrattiin Herralle ja toisinaan ”herralle” (paikalliselle baalille siis). Mutta on asioita, joiden kohdalla ei ole kompromisseille sijaa. Vaikka Elian ja muiden profeettojen (kaikki suuret profeetathan joutuivat taistelemaan Israelin kansan luopumus- ja kompromissimentaliteettia vastaan) riesana eivät varsinaisesti olleet homojen ”avioliitot”, niin minusta ei ole mitenkään asiatonta käyttää baalin alttari -metaforaa tässä nykytilanteessa.
Onko homous sinänsä epäjumalanpalvelusta? Tuskin. Mutta tosiasia on ja pysyy, että tähän meidän surkeaan maailmanaikaamme saakka homoja on vihitty ”avioliittoon” ainoastaan pakanallisessa ympäristössä. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt tunsivat ilmiön. Se oli heitä ympäröivässä pakanallisessa yhteiskunnassa melko arkipäiväinenkin. (Ei tosin niin arkipäiväinen kuin oman aikamme homo-intoilijat uskovat ja uskottelevat. Edes Kreikassa ja Roomassa homojen ”avioliittoja” ei sittenkään näköjään hyväksytty aivan niin mutkattomasti kuin nykyään usein luullaan; satiiriset aikalaiskirjailijat Juvenalis ja Martialis ovat kirjoittaneet asiasta varsin ivalliseen sävyyn, syystä kyllä, syystä kyllä…) Kaikki tiesivät keisari Neron ”poikavaimon”, keisari Hadrianuksen Antinoos-puolison piirteet tunnetaan useista pysteistä; niin, ja kun baalista on ollut puhetta, niin eipä unohdeta nuorekasta baalin pappia Syyrian Emesasta, keisari Elagabalusta, jolla ehti lyhyen elämänsä aikana olla viisi vaimoa (naisia siis) mutta ainakin yksi miespuolinen siippakin hänellä oli; Elagabalus oli sattumoisin myös eräänlainen gender-teorian edelläkävijä ja oman aikansa drag queen, joka reippaan ennakkoluulottomasti haastoi luutuneet sukupuolikäsitykset…
Mutta kuten todettua, kristittyjen maailmassa homojen ”avioliitoilla” ei tietenkään ollut mitään sijaa. Ei ollut 2000 vuotta sitten, ei ole nyt, eikä tule olemaan huomisenkaan jälkeen.
Seuraavassa asiallinen ja kiihkoton essee teemasta: “Ei mitään uutta Auringon alla; ensimmäiset kristityt ja homojen avioliitot”…
[/quote]
[/details]
Kyllä ne seksuaaliset synnitkin voi helposti nähdä epäjumalanpalvelemisena, kun Pyhän Hengen temppeliä ei käytetä Jumalan tahdon mukaisella tavalla, so. Hänen palvelemiseensa, vaan sitä käytetään hänen tahtonsa vastaisesti - eli “seurataan” ja totellaan jotain muuta kuin Jumalaa. Silloin toiminta perustuu johonkin muuhun logokseen kuin Logokseen. Epäjumalanpalvelusta on se, että ei toimita Jumalan tahdon mukaisesti. Esim. Hes. 20:16:
He eivät olleet piitanneet määräyksistäni, he eivät olleet eläneet säädösteni mukaan eivätkä pitäneet minun sapattiani kunniassa, niin rakkaita heidän epäjumalansa heille olivat.
Toki ahneus etenkin liitetään epäjumalanpalvelemiseen, sillä nämähän yhdistetään myös kohdassa Ef. 5:5.
Epäjumalanpalvelukseen liittyi haureudenharjoitusta, VT puhuu haureellisista pyhäkköpojista ja erilaisista muista temppeliprostituoiduista.
Lisäksi epäjumalanpalvelusta verrataan kerta toisensa jälkeen avionrikkomiseen.
Niin, tämä liittyy tietysti Jumalan ja Hänen kansansa väliseen suhteeseen, jota verrataan avioliittoon. Israelin Jumala on kateellinen (so. mustasukkainen) Jumala; mutta olipa siihen kieltämättä syytäkin. On vielä nykyäänkin.
Raamatunkohtaa Kol. 3:5 on muuten pyhä Maksimos Tunnustaja käsitellyt teoksessa Rakkaudesta. (Löytyy Filokalia II:sta, ensimmäinen jakso, määritelmät 83 ja 84).
Hänen tulkintansa mukaan ne viisi asiaa, jotka Paavali mainitsee - haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo, ahneus -, muodostavat eräänlaisen ketjun.
Haureus on itse teossa toteutettua syntiä. Mutta kaiken taustalla on ahneus, joka johtaa haureuteen ihmisen sisimmässä ilmenevien välivaiheiden (paha himo, kiihko, saastaisuus) kautta. “Ahneudella apostoli tarkoittaa kaikkea sitä, mikä edistää himon syntymistä ja kasvamista”.
Joten vastauksena ketjun otsikkoon: homoseksuaalinen käytös (yksi haureuden muodoista) sekä homoseksuaaliset himolliset ajatukset (saastaisuus, kiihko, paha himo) ovat vähintäänkin epäjumalanpalveluksen seurausta.
Mutta mitä tämä ahneus/epäjumalanpalvelus sitten käytännössä voi olla? Maksimos Tunnustajan tulkinta kyllä yllätti itseni, kun sen ekaa kertaa luin: “Ahneudella apostoli tässä arvatenkin tarkoittaa ennen kaikkea ylensyöntiä, joka on haureuden äiti ja imettäjä. Synnillistä ei näet ole ainoastaan rahanahneus vaan myös ravinnon ahnehtiminen, tarvitaanhan itsehillintääkin sekä syömisessä että omaisuuden hankkimisessa.”
Häkki heilahtaa taas, mutta pakko sanoa että komppaan
Nykyajallakin on omat lapsiuhrinsa. Uhrattu vapaan seksuaalisuuden alttarille
Homoseksuaalisuus liittyi Vanhan testamentin aikana epäjumalainpalvelukseen temppeliprostituution kautta. Kananilaisten temppeleissä oli nuoria pyhäkköpoikia, joita temppeleissä käyvät miehet käyttivät hyväkseen. Kyseessä oli jonkinlainen “pyhä” rituaali. Israelilaiset eivät hyväksyneet temppeliprostituutiota eivätkä homoseksuaalisuutta.