Ortodoksinen kirkko ja usko

ortodoksisuus

#838

Suuri paasto on kirkkovuoden hengellisesti antoisinta aikaa, kun siihen saa tukea erilaisista jumalanpalveluksista, joita toimitetaan vain suuren paaston aikana. Paasto on nimenomaan nöyrtymistä.

Kukin paastoaa voimiensa mukaan. Jos on sairas, voi keskustella rippi-isän kanssa, joka voi myöntää helpotuksia ruokapaastoon. Kun syö jossakin muualla, ei pidä vaatia itselleen paastoruokaa, mutta voi jättää syömättä sen, mitä ei saa syödä. Jotkut ottavat vierailun verukkeeksi syödä mitä tahansa.

En aikonut avata foorumia Jumalanäidin paaston aikana paitsi sunnuntaina, mutta vastasin nyt kuitenkin, kun sain yllä olevan viestisi sähköpostiin.


#839

Paasto tuo elämään juhlan ja arvokkuuden tuntua. Elämä on tärkeää ja Jumala on Kirkkonsa kautta antanut meille suuren avun paastossa.


#840

Jokainen hankkii omat kokemuksensa paastoamalla itse, mutta paastolla ja muulla kilvoittelulla ei tavoitella mitään erityisiä hengellisiä kokemuksia. Tuntuu kuitenkin kivalta, jos onnistuu olemaan kuuliainen kirkon opetukselle edes ruokapaastoasiassa. Pyhät isät antavat paastolle erittäin suuren arvon. Mutta ruokapaasto on vasta alkua, jotta voitaisiin yrittää noudattaa myös paaston hengellistä puolta.

”Paastotkaamme hyvä, Herralle otollinen paasto. Totinen paasto on pahan välttämistä, kielen hillintää, kiivastuksesta pidättymistä, himosta, panettelusta, valheesta ja väärästä valasta luopumista. Tämä on totinen ja otollinen paasto.” (Virrelmästikiira, 3. sävelmä)

Paasto on Jumalan ihmiselle antamista käskyistä kaikkein vanhin, sanoo Pyhä Basileios Suuri. Tämä käsky on annettu paratiisissa silloin, kun Jumala sanoi Aadamille: “Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” (1. Moos. 2:16–17).


#841

@Miknius Sinä mainitsit kerran minun maininneen tämän vanhus Siluanin Kristukselta saaman vastauksen: “Pidä mielesi helvetissä äläkä joudu epätoivoon!” Siitä on usean sivun kirjoitus arkkimandriitta Sofroni Saharovin teoksessa Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen s. 197 - 201. Muutenkin tämä kirja kannattaa lukea.


#842

@Miknius Olen itsekin vasta lukemassa tätä kirjaa. Sivulla 45 kerrotaan, missä tilanteessa vanhus Siluan sai tämän vastauksen. Aikaisemmin on kerrottu, että jo nuorena Siluanilla oli hyvin syvällinen synnintunto ja hän kuvitteli joutuvansa kärsimään helvetin tulessa.

"Eräänä yönä hän [Siluan] taisteli tuskaisesti riivaajia vastaan, eikä kaikista pyrkimyksistään huolimatta pystynyt rukoilemaan puhtaasti. Hän nousi jakkaralta tehdäkseen kumarruksia. Silloin hän näki riivaajan valtavan hahmon ikonin edessä odottamassa kumarrusta itselleen. Kelja oli täynnä riivaajia. Siluan istui taas jakkaralle, kumartui ja raskain sydämin lausui rukouksen: ‘Herra, sinä näet, että minä haluan rukoilla sinua puhtain mielin, mutta riivaajat estävät minua. Opeta minulle, mitä minun pitää tehdä, etteivät ne häiritsisi minua.’ Ja hän kuuli vastauksen sielussaan:
– Ylpeät kärsivät aina riivaajista.
– Herra, Siluan sanoi, opeta minulle, mitä minun pitää tehdä, että sieluni nöyrtyisi.
Ja taas hän kuuli Jumalan vastauksen sydämessään:
– Pidä mielesi helvetissä äläkä joudu epätoivoon.

Tuo lyhyt, rukouksessa käyty keskustelu Jumalan kanssa oli uusi, hyvin tärkeä tapaus isä Siluanin elämässä. Se opetti hänelle epätavallisen, käsittämättömän keinon, joka saattaa vaikuttaa julmalta, mutta hän otti sen vastaan iloisena ja kiitollisena. Hänen sydämensä tunsi, että Herra on hänelle armollinen ja ohjaa häntä. Mielensä pitäminen helvetissä ei ollut hänelle uutta. Ennen kuin Herra oli ilmestynyt hänelle, hän oli ollut siellä. Uutta Jumalan käskyssä oli ‘äläkä joudu epätoivoon’. - - Mutta sitten Herra itse näytti hänelle tien puhtaaseen rukoukseen."

Seuraavilla sivuilla on vielä mainintoja tästä asiasta, kunnes sitten myöhemmin tulee tuo mainitsemani luku “Pidä mielesi helvetissä äläkä joudu epätoivoon!” s. 197 alkaen.


#843

Vau. Onpa uskomattoman hieno katkelma. Kiitos! Pitää tosiaan hommata kirja käsiini.


#844

#845

Tämä sopisi periaatteessa myös Kirkko pridessä -ketjuun, mutta kun se näkyy olevan lukittuna, niin pistetään tänne.

Ukrainan ortodoksiselta kirkolta suoraselkäistä toimintaa; odessalainen pappi seuraa sikäläisen gay-pride -paraatin aiemmin kulkemaa reittiä ja puhdistaa kadut heidän jäljiltään vihkivedellä. Näin käydään kulttuurisotaa!


#846

Harvinaisen huonoa arvostelukykyä kirkolta. Ikävää että jo ennestään huonoa keskusteluyhteyttä vaikeutetaan edelleen.


#847

Erittäin hyvää arvostelukykyä ko. kirkolta! Tai jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin ihan normikristillistä, ajattoman moraaliteologisen ymmärryksen sanelemaa toimintaa. Heikkoa arvostelukykyä sen sijaan osoittaa nykykristikunnassa yleinen neutraalius tämän LGBT-humpuukin edessä; ja aivan superheikkoa arvostelukykyä osoitetaan tietysti siellä, missä “kirkot” menevät peräti innolla mukaan tämmöiseen toimintaan. Näitä esimerkkejähän ei tarvitse kaukaa hakea.

Mitä ihmeen keskusteluyhteyttä? Kenen kanssa?


#848

Ihmiskunnan keskinäistä keskusteluyhteyttä.


#849

Tähän on hyvin vaikea vastata tavalla, joka ei herättäisi moderaattorikunnan tietyn osan gestaponvaistoja. Ajattelin ensin heittää tähän vain että “Lässyn lässyn” tai Diipa daapa", mitkä kyllä minun mielestäni olisivat olleet ihan käypiä eivätkä loppujen lopuksi (kontekstin huomioiden) edes kovin epäkohteliaita vastauksia, mutta juuri moderaattoreiden reaktioita ennakoiden jätin ne väliin.

Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa.


#850

Kun taannoin luin Dietrich Bonhoefferin elämäkertaa, siinä tosiaan mainittiin Gestapon into kiusata nimimerkkikirjoittajia, jotka hirmuhallintoa uhmaten ja oman nahkansa uhallakin uljaasti käyttivät sellaista rohkeannasevaa kieltä kuin diipa daapa.


#851

Ke he hee. Hyvä yritys. Niin anttivalkamalainen että!

Bonhoefferin ja muiden poliittisten vankien kohtaama Gestapo on ääritapaus.

Tosiasiassa 99 % Kolmannen valtakunnan Valtiollisen poliisin kanssa tekemisiin joutuneista (ainakin Das Reichin piirissä) selvisi nuhteilla, varoituksilla tai muuten vain sormenheristelyillä. Syyt siihen, että Gestapo “otti yhteyttä” olivat epäilykset vääristä mielipiteistä mitä tulee tuolloin vallinneeseen oikeinajatteluun, mutta seuraukset olivat harvoin kovin dramaattisia. Gestapon miehet miellettiin useimmiten enemmän ärsyttäviksi nuuskijoiksi ja ajatuspoliiseiksi kuin kauhistuttavan terrorikoneiston asiamiehiksi. Näin siis itse Valtakunnassa. Miehitetyillä alueilla suhtautuminen toki saattoi olla toinen.


#852

Hei, saat ihan ilmaiseksi tuon tilalle järkevän vastauksen: Joo, hupsusti kärjistelin tosiaan. Mutta kun mua ärsyttää vähän jotkut moderointilinjaukset, haluaisin vapaampaa keskustelua.

Eipä kestä!


#853

No ei kyllä ole. Mun mielestä on lähinnä vanhatestamentillinen ajatus, että väärää asiaa ajavan kulkueen jälkiä pitäisi jotenkin rituaalisesti puhdistaa. Uuden liiton aikana ei tällaisia puhdistusmenoja tarvita, joten teko kertoo epäkypsästä ajattelumallista teologisesti, vaikka moraalinen ymmärrys olisikin ihan fine. Tuollaista voisi ehkä odottaa joltain yli-innokkaalta ja liiallisen paljon demoneista kiinnostuneelta kouluttamattomalta lahkoporukalta, mutta ei ison kirkkokunnan viralliselta edustajalta.


#854

Tuskinpa pappi ja häntä avustaneet maallikot kirjaimellisesti ajattelivat paikkojen tarvitsevan rituaalista puhdistamista. Ajattelivatpa näin tai eivät, niin yhtä kaikki kyseessä on näyttävä demonstraatio siitä, mitä kirkko näistä gay pride -hommeleista ajattelee. Isä Adolf Carling ajoi joskus Viipurissa ollessaan ovelleen erehtyneen jehovantodistajan tai jonkun muun lahkolaisen tiehensä vihkivettä vihmomalla, kun ei puhe auttanut. Ihan hauska ele sekin, vaikka Mons. Carling ei varmaankaan aivan vakavissaan ihan demoneina näitä häiriköitä pitänyt.

Ranskassa järjestettiin joskus männä vuosina catho pride -kulkueita, joissa nuoret vaelsivat kaduilla pukeutuneina nimikkopyhimystensä attribuutteihin. Tuokin demonstraatio oli ainakin osaksi suunnattu gay pride -touhuja vastaan, mutta on kyseenalaista tajusivatko kaikki tämän. Tuossa Odessan keississä sen sijaan ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Дуже добре!


#855

Ei näytä kovin pyhältä, kun pyhitetty vesi on muoviämpärissä, mutta ehkäpä reitti oli niin pitkä ja puhdistettavaa niin paljon, että kaunis hopeamalja ei olisi riittänyt.


#856

Tavallaan se tuntuu kannanottona kärkevältä, mutta silti oikeansuuntaiselta. Kun en itse pahemmin arvosta “pyhän veden” ideaa niin en koe suuria tunteita tuota performanssia pohtiessa. Vaan jos arvostaisin, voisin ehkä vakavammin miettiä, onko soveliasta käyttää sitä mielenosoituksellisesti.


#857

Onko yleinen ajatus käyttää pyhitettyä vettä tällä tavalla puhdistamiseen? Mä olen ymmärtänyt että sillä välitetään siunausta kohteelle.

Jos haluaa siunata kadunpätkän niin mikä ettei, mutta voiko sitä käyttää paheksumaan mitä kadulla on tapahtunut? Jos vettä vihmotaan ruokapöydän ylle niin onko siinä viesti, että ennen vihmomista ruoat olivat kristitylle sopimattomia tai muuten huonoja?