Ortodoksinen kirkko ja usko

Monia armorikkaita vuosia!

1 tykkäys

Video eilisestä liturgiasta. Ääni alkaa kuulua n. kohdassa 24:50 piispojen saapuessa paikalle. Ulkomaalainen piispa on Ruandan ja Burundin metropoliitta Innocentios.

Esipaimenella oli muuten melko tymäkkä saarna tämän päivän liturgiassa Valamossa. Huvitti kun tämä opetti Ortodoksista kirkosta äitinä, jonka rinnoista kirkon jäsenet imevät ravintoa. Ei kyllä ihan tällaisia kielikuvia kuule Suomessa normaalisti.

Ei se ole vieras ajatus Raamatullekaan.

Jes. 66:8 Kuka on kuullut, kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa? Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa.
9 – Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra. – Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi.
10 Iloitkaa Jerusalemin kanssa, riemuitkaa kaupungin tähden, te kaikki, jotka sitä rakastatte! Juhlikaa riemuiten sen kanssa, te kaikki, jotka sitä suritte.
11 Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi lohtua antavista rinnoista, saatte nauttia, juoda yltäkyllin sen voiman ja mahdin nisistä.
12 Näin sanoo Herra: – Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä.
13 Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun:
14 kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu, te kukoistatte kuin vehmas niitty. Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman ja viholliset hänen vihansa.

Myös Neitsyt Marian rintoja ylistetään Luukkaan evankeliumissa 11:27.

Ei saarnassa toki mitään vikaa ollut. Huvituin silti.

Pyhittäjä Johannes Valamolaisen muistopäivän Minea-tekstit:

http://www.ortodoksi.net/images/8/86/Minea_0506_JV.pdf

Onnea Suomi ja suomalaiset kristityt! Rukoilkoon Johannes meidän kaikkien puolesta!

2 tykkäystä

Kirkon sivuilla on kuvia pyhittäjä Johannes Valamolaisen kanonisointijuhlasta:

12 kuvaa

Elokuun Synaksarion on ilmestynyt. Se on viimeinen osa sarjasta, jossa esitellään jokaisena päivänä muisteltavia pyhiä. Pappismunkki Serafimin johtama projekti kesti yhteensä 16 vuotta. Kirjaa saa Valamon verkkokaupasta, Filokalia-kirjakaupan verkkokaupasta ja ripidi.fi:stä, joka myy mm. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston kirjoja. Jos kirja ei ole vielä verkkosivulla, sitä voi tilata sähköpostitse, mutta kirjojen pitäisi nyt olla kaupoissa.

Kirjasarja näkyy löytyvän täällä Pirkanmaalla Tampereen pääkirjastosta. Pitääpä laittaa seutuvaraus vetämään ja noutaa yksi volyymi tutustumista varten kotikunnan biblusta…

1 tykkäys

Ihan vain normipäivä Pyhällä Venäjällä.

1 tykkäys

Tunnetaanko arkkipiispa Paavali jotenkin uudistusmielisenä ja epätyypillisenä ajattelijana? Tuli mieleen, kun pidän hänen mielipiteestään salaisten rukousten ääneenrukoilemisesta. Sitähän nyt lakattiin taas noudattamasta Jyväskylässä kun uusi esipaimen on ohjeistanut toisin.

Olen ymmärtänyt, että hän teki Pyhän Vladimirin pappisseminaarin rehtorin Alexander Schmemannin inspiroimana joitakin uudistuksia, jotka hänen seuraajansa, arkkipiispa Johannes, kiireimmiten peruutti, mutta en ole lainkaan perehtynyt näihin asioihin. Jotkut papit lukevat salaisia tai hiljaisia rukouksia ääneen ja toiset eivät. Niissä on joitakin erinomaisen hyviä rukouksia, jotka olisi kyllä hyvä kuulla.

1 tykkäys

Tämän keskuslun äärellä minua huvittaa omituisesti ortodoksikontekstissa jaottelut konservatiiveihin ja liberaaleihin. Meillä keskustellaan siitä, pitääkö pääsiäistä viettää juliaanisen kalenterin mukaan ja pitääkö papin lukea rukouksia ääneen. Molemmat positiot ovat äärettömän patakonservatiivisia ja meillä sitten jaotellaan tältä pohjalta konservatiiveihin ja uudistusmielisiin. :grinning:

1 tykkäys

Youtubessa on näköjään taltiointi suureen skeemaan vihkimisestä:

Sain arvostelukappaleen Vladimir Losskin kirjasta Idän kirkon mystinen teologia (2019). Kirjaan voi tutustua lyhyesti täällä.

Tarkoitus on tehdä kirja-arvostelun Hehkuva Hiillos -vuosikirjaan. Kirja taidettiin täällä jossain mainita.

Valitettavasti suomennos on monessa kohtaa todella huono, jopa kuraa. Jo vaikea tai ainakin haasteellinen kirja muuttu näin vielä “mystisemmäksi” suomennoksena.

Yksi surullinen esimerkki alla. Suomeksi, englanniksi ja alkukielellä. Enemmän löytyy Facebook-profiilissani.

Idän kirkon traditiossa ei tunneta Jumalallisen olemassaolo- eli eksistenssiteologiaa eikä paremmin siihen pohjautuvaa mystiikkaa… [Päämääränä sen sijaan] on seisomista yhdessä muiden Jumalalisuuden perillisten ja luomattoman Luojan jälkeen luotujen jumalankuvien kanssa siinä Pyhän Kolminaisuuden säteilyssä, joka armossaan valaisee luomakunnassa.

In the tradition of the Eastern Church there is no place for a theology, and even less for a mysticism, of the divine essence… […] the deified state of the co-heirs of the divine nature, gods created after the uncreated God, possessing by grace all that the Holy Trinity possesses by nature.

Dans la tradition de l’Église d’Orient, il n’y a pas de place pour une théologie et, encore moins, pour une mystique de l’essence divine… […] l’état défié des “cohéritiers de la nature divine”, dieux créés après le Dieu incréé, possédant par la grâce tout ce que la Sainte Trinité possède par nature.

Kesäterveisin.

Lars Ahlbäck

Mielenkiinnolla odotan tuota kirja-arvostelua. Menikö hyvä kirja pilalle suomennoksen takia?

Tuo on kyllä paha kömmähdys; suomentaja on muuttanut ajatuksen tyystin toiseksi. Harmillista. Itselläni on tuo opus lukemattomana hyllyssä ja nyt lässähti mielenkiinto sen lukemisesta kokonaan. Tällaisissa juuri näkee, että suomentaminen on ammattilaisten hommaa eikä onnistu tuosta noin vain edes alan harrastajilta.

1 tykkäys

Onpa tosiaan käännös… Olemus ja olemassaolo ovat ihan eri asioita ja loppukin on melko sotkettua.