Valomerkki uutisoi yhteisöpappi Tuuli Aitolehden ideoimista kasvisruokakursseista, joiden kimmokkeena on ollut hänen oma vakaumuksensa siitä että tehotuotanto on syntiä. Kursseilla on ollut hyvä suosio.
Artikkelissa haastatellaan myös eläinetiikkaan erikoistunutta teologian tutkijaa:
Kasvisruokavalio ei ole kirkossa mikään uusi asia. Varhaisessa kristinuskossa kasvissyönti liittyi asketismiin. Esimerkiksi 300-luvulla elänyt kirkkoisä Hieronymus liitti lihansyönnin syntiinlankeemukseen.
– Nykypäivänä kristityt saattavat perustella kasvissyöntiä Jeesuksen kultaisella säännöllä. Lähimmäisenrakkaus voidaan ulottaa koskemaan myös eläimiä, eläinetiikkaan erikoistunut teologian tutkija Noora Virjamo sanoo.
Virjamo toteaa, että Raamattu ei tuomitse lihan syömistä. Myös Jeesus söi lihaa. Luterilaisessa teologiassa synti on nähty ihmisen vieraantumisena olemisen perustasta, toisista olennoista ja itsestään. Synti saa ihmisen tavoittelemaan omaa etuaan toisten kustannuksella.
– Tältä pohjalta voi tehdä myös sellaisen tulkinnan, että eläinten syöminen ja tehotuotanto olisivat syntiä
Aitolehden oma näkemys asiasta:
Pappi Aitolehdelle kasvisruoka on omantunnon kysymys. Hän luopui eläintuotteiden syömisestä kolme vuotta sitten eettisten pohdintojen tuloksena.
– Ihmiset rikkovat tässä asiassa Jumalan käskyjä vastaan. Raamatun ohjeiden mukaan meidän pitäisi viljellä ja varjella maata ja kunnioittaa kaikkea elollista, jonka Jumala on luonut. Näin ei tehotuotannossa tapahdu, hän perustelee.
– Vaikka eläinten tehotuotanto on laillista ja ihmiset saavat siitä elantonsa, se on minusta epäeettistä ja luomistyön vastaista. Siinä ihminen ei anna eläimille mitään muuta arvoa kuin lihan arvon.
Aitolehden mielestä kaikki lihan syöminen ei ole syntiä. Lihan pientuotanto, jossa eläimet saavat elää hyvissä ja mahdollisimman luonnonmukaisissa oloissa, on hänestä hyväksyttävää.
– En halua tuomita ketään ihmistä sen perusteella, mitä hän syö. Mielestäni tekisin kuitenkin väärin, jos en nostaisi esille asiaa, jossa näen epäoikeudenmukaisuutta. Jos papit eivät puhu tällaisista asioista, kuka sitten?
Ajankohtaista-alueen aloitusviestit ovat wiki-viestejä, joita kuka tahansa voi muokata. Aloitusviestiin lisätään olennaiset uutislinkit ja muut, joiden perusteella ketjussa käydään keskustelua. Aloitusviestin kirjoittaja tai joku ylläpidosta muuttaa ensimmäisen viestin wiki-viestiksi.
Itse henkilökohtaisesti koen ettei tehotuotanto lihankasvatusksessa täytä luomiskertomuksessakin ihmiselle annettua vastuuta luomakunnan hoitamisesta, vaan enemmänkin kertoo ihmisen vierautumisesta ja ahneudesta.
Sekin on ihan hyvä toisaalta, että tällaisiakin asioita nostetaan teologiselta kannalta keskustelun alle sillä ihmisten on ihan suotavaa pohtia omaa suhdettaan ruokaan ja elämään päätyi siinä sitten kummalle katsantokannalle hyvänsä. Tärkeämpää on kuitenkin se, että ihminen sen ajatuskuvion kävisi läpi. Vähän pohdituttaa sitten se, millä tavalla tämä teema on hyvä tuoda esiin.
Oma keskustelun aiheensa on myös sitten se, onko suomalainen lihantuotanto eettisesti kestävää, ulkomailla esimerkiksi Amerikassa se ei sitä ainakaan enää ole valtavine lihatiloineen ja teurastuskomplekseineen (myös viljelijöiden ja muiden alan työntekijöiden, esimerkiksi teurastamotyöläisten asema voi olla kyseenalainen).
Tässä on hyvin vaikea tietää, mistä oikeasti puhutaan, kun ei ensin määritellä, mikä tarkkaan ottaen on tehotuotantoa puhujan mielestä. Jossainhan pitää olla raja, jonka yli sitten ei saisi astua. Ellei sitten tarkoituksena ole tuomita kaikkea nykytuotantoa tarkoituksena sen kieltäminen tms.
Ja tähän lisähuomautuksena, että itsekin olen valmis näkemään synnillisiksi eräitä varsinkin ulkomailla yleisten tuotantotapojen piirteitä, erityisesti sianlihan ja broilerien tuotannossa. Mutta"tehotuotanto" on hyvin epämääräinen yleiskäsite, jonka pohjalta asiantuntija ei pysty keskustelemaan.
Aitolehtihän sanoo että hänen mielestään sellainen lihan pientuotanto jossa eläin saa elää mahdollisimman luonnonmukaisesti on ok. Itse ajattelisin tehotuotannon määreeksi esimerkiksi sen, että eläin on enää pelkän tuotantoketjun osa sen sijaan että se olisi elävä olento, jolla on lajinmukaiset tarpeensa elää.
Perusajatus on minusta ihan ok. Luulen että jopa suurin osa ihmisistä olisi kasvissyöjiä tai vähintään jotain flexitaristejä, jos tietäisi millä ehdoilla heidän ruokansa tuotetaan.
Eräs työtoveri aikoinaan kertoi lopettaneensa hillonsyönnin, kun kävi hillotehtaassa ja näki, miten sitä valmistetaan. Tämä tapahtui Saksassa, missä on tapana syödä aamiaisella lähileipomosta aamulla haettuja valkoisista vehnäjauhoista valmistettuja sämpylöitä hillon ja hunajan kanssa.
Jumala loi eläimet ihmisten kumppaneiksi eikä miksikään lihantuottamiskoneiksi. Tarkoitus on, että kotieläin palvelee ihmistä jo eläessään eikä vasta kuoltuaan. Kotieläimiä pitää ihmisellä olla niin vähän, että hän tuntee eläintensä luonteen ja elintavat ja eläimillä on nimet.
Lehmät ja vuohet antavat ihmisille maitoa, lampaat villoja ja kanat ja muu siipikarja munia. Härkää ja hevosta on käytetty vetojuhtana. Koira on ollut ihmisen tärkeä metsästyskumppani ja talon vahti, kissan tehtävä taas on ollut pitää pikkujyrsijät kurissa. Huomaatte, että luettelosta puuttuu sika, jonka pitäminen kotieläimenä ja jonka lihan syöminen kielletään Vanhassa Testamentissa. Juutalaiset eivät pitäneet sikoja, koska se on ainoa kotieläimistä, joka palvelee ihmistä vasta kuoltuaan. Tämä on viisautta.
Aikaisemmin lihaa oli suomalaisissa ruokapöydissä harvemmin, ja sekin usein oli riistaa eikä kotieläinten lihaa. Kalaa taas syötiin ennen vanhaan Suomessa paljon. Tehotuotanto tekee eläimistä koneita, ja niiden elämästä lyhyen ja tuskantäyteisen.
“Pitää” ja pitää. Paljonkos Jumala soikaan Jobille karjaa:
Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta, kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa. (Job 42:12)
Ajatteletko, että pyhä Job nimesi ne kaikki ja tunsi niiden luonteet? Ei tällaisissa kannata rakentaa omia liiallisia vaatimuksia. Karjaeläimiä ja elukoita muutenkin on turha liikaa inhimillistää. Sen sijaan on syytä pitää mielessä se, että jo Raamatun ensilehdellä kerrotaan, että osa eläimistä on alunperinkin luotu karjaeläimiksi.
Mitähän se Job mahtoi tehdä niin suurella karjalla? Jobin kirjan opetus lienee toisaalla kuin karjan määrässä? Jobhan ei edes ollut israelilainen, vaan kertomus alkaa: Usin maassa oli mies.
Karjaeläimet on vain eräs nisäkäsryhmä. Lähi-idän ihmisillä oli toisenlainen eläinten lajittelutapa. Me puhumme nisäkkäistä, linnuista, kaloista, matelijoista, ja jaamme nisäkkäät eri ryhmiin esim kavio- ja sorkkaeläimiin jne.
Jumala loi kasvit ihmisille ruuaksi. Paratiisissa ei eläintenkään tarvinnut tappaa syödäkseen. Eläinten lihan syöminen sallitaan Raamatussa vasta Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen, mutta toki siinä oli heti omat rajoituksensa. Ei saanut syödä itsestään kuollutta, ei lihaa, josta ei ollut veri pois laskettu, eikä saanut syödä verta.
Ilman muuta Jobin kirjan opetukset liittyvät muuhun kuin karjan määrään. Pointtini oli se, että kyllä Raamatussakin puhutaan suurista karjalaumoista, eikä siinä nähdä mitään moraalisesti väärää. Jos elukat saavat vettä, ruokaa ja suojaa, niin ei niiden määrä ole mikään moraalikysymys. Tehotuotanto on tietysti positiivisempi asia kuin se, että tuotettaisiin tehottomasti, mikä tietysti tarkoittaisi sitä, että luonnonvaroja haaskattaisiin huonojen tuotantomenetelmien takia aivan turhaan.
Ja onko Raamatussa ainoatakaan esimerkkiä siitä, että jokin elukka olisi nimetty? Aasitkin taitavat olla vain aaseja. Aatami tietysti nimesi eläimiä ja kasveja, mutta siinä oli kyse yleisnimien antamisesta. (Hänelle itselleen nimi “leijona” tai “kauris” saattoi toki olla jonkin tietyn eläinyksilön erisnimi, mutta sittemmin eläinten nimitykset ovat muuttuneet lajeja koskeviksi yleisnimiksi.)
Meillä oli vielä muutamia vuosia sitten noin viisikymmentä sonnia. Ei niitä tietenkään maksanut vaivaa alkaa nimetä, vaan ne identifioitiin tarvittaessa korvanumeron perusteella. Siskon lapset joskus keksivät uusille sonnivasikoille nimiä, jotka liitettiin niiden virallisiin tietoihin, mutta ei niitä nimiä käytetty jokapäiväisessä elämässä mitenkään. Kukapa niitä edes muistaisi, kun eläimet kuitenkin vaihtuvat joka vuosi.
Ei sonnia kiinnosta, että onko sillä nimeä vai ei. Se on kiinnostunut lähinnä syömisestä, juomisesta, makaamisesta, märehtimisestä jne. Jos se voi tehdä näitä, niin se on ihan tyytyväinen. Omistaja voi toki sen nimetä, jos haluaa, mutta siinä on kyse omistajan mielensisäisestä asiasta, jolla ei ole suoraa yhteyttä kantturan hyvinvointiin. Voi hoitaa hyvin satoja nimeämättömiä elukoita ja vastaavasti kelvottomasti paria nimettyä eläintä jne. Tärkeintä on, että elukoiden perustarpeet tulevat tyydytettyä sen ajan mitä ne elävät.
Mauriinan ehdoilla voisivat kananmunat käydä vähiin, ellei yleisesti ryhdytä kasvattamaan kanoja kerrostaloissa. Lypsykarjapuolella parinsadan lehmän tunteminen ei ole mikään ongelma.
Mikä hilloissa on vaarallista? Sekö, että marjojen mukana saattaa mennä pieniä roskia tai hyönteisiä?
Minä puolestani juttelin kerran tyypin kanssa, joka oli ollut Norjassa kalatehtaissa töissä. Hän kehotti välttämään kalasäilykkeitä, joissa tuote on hiutaleina öljyssä. Niissä hiutale-tuotteissa on kuulemma jauhettuna melko arveluttavan näköisiä perkeiden palasia mukana, ja öljyllä varmistetaan niiden säilyvyys ja hajuttomuus. Jos ostaa kalasäilykkeitä, vaikkapa tonnikalaa, niin silloin pitäisi kuulemma ostaa paloja, jotka ovat vedessä. Palojen täytyy tietysti olla täyttä tavaraa, kun taas hiutaleiden sekaan voidaan laittaa kehnoakin tavaraa.
En yleensä perusta tuollaisista neuvoista, mutta tässä asiassa olen seurannut saamaani vinkkiä ja ostanut tonnikalan pelkästään paloina vedessä, vaikka tuskinpa ne öljyssä olevat hiutaleetkaan vaarallisia ovat.
Minustakin on aika jännää tuo puhe tehotuotantoa vastaan. On kai järkevämpää tuottaa lihaa tehokkaasti kuin tehottomasti. Jos lehmät saavat liikkua vapaasti pihatossa, joka pidetään puhtaana, syödä riittävästi hyvää ruokaa, imettää vasikkansa, laiduntaa kesällä ja mennä sonnille kun ovat kiimassa ja joiden poikimiset huolehditaan, niin mitä sitten. Vasikat kasvavat todella nopeasti, parhaimmillaan melkein 2 kg päivässä. Aika tehokasta on tuotanto ja niitä kasvatetaan vain ja ainoastaan sitä varten, että niistä saadaan lihaa. En näe hommassa mitään syntiä.
Se tuottaminen edellyttää elävää ja tuntevaa olentoa, joita Luoja käski ihmisen varjella. Elävää ja tuntevaa olentoa pitää kohdella oikein eikä tehokkaasti. Ei esimerkiksi sulkea kanoja tehokkaasti häkkeihin tai eikä tarjota tehokkaasti possuille liian vähän liikkumatilaa.
@SanGennaro Nyt sinä panet yhtäläisyysmerkit tehokkaan lihantuottamisen ja epäinhimillisen eläimen kohtelun vällille. Näin ei välttämättä ole ja toisaalta joskus löydetään tuotantoeläimiä, joiden hoito on laiminlyöty ja niitä joudutaan lopettamaan. Niinpä niiden kohdalla ei voida puhua tehotuotannosta, kun ne eivät tuota mitään.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että on väärin kasvattaa eläimiä niin, että niillä on liian vähän liikkumatilaa.
Minusta tehokkuus ja epäinhimillisyys ovat nimenomaan synonyymejä. Jos lasketaan kanat pihalle talvella tai käytetään hitaammin kasvavia karjarotuja, se on inhimillistä, mutta ei niin tehokasta. Tulee lisää kustannuksia, vähemmän asiakkaita ja siten vähemmän massia. Nähdäkseni asioilla on suora yhteys.
Olen sitä mieltä, että maailma on saatanan vallan alla. Jolloin toki ihminen lajina on syntinen, eikä voi olla sitä olematta.
Ainoa todellinen tehtävämme täällä ennen Jeesuksen takaisintuloa olisi pyrkiä itse lähemmäksi Jeesusta ja auttaa muita samaan. Tuota tehtävää vastaan on se, jos luomme kategorioita jossa olet huono ihminen jos syöt tehtuotettua lihaa, edistät ilmastonmuutosta jne.