Periaatteessa se, jos toinen osapuoli ei koe hengellisyyttä omimmaksi alueekseen.
Suhtaudun myös aika skeptisesti siihen että kristityn pitäisi löytää puoliso joka suostuu kirkolliseen vihkimiseen vaikka ei itse ole kristitty.
On totta kai lahja ja siunaus jos kaksi kristittyä löytävät toisensa solmiakseen liiton, mutta pitäisi kyllä olla ihan luonnollinen tilanne sellainen että kristitty on kirkon vahvistamattomassa liitossa jos tilanne on sellainen että puolisolla ei ole kristittyä vakaumusta.
Mielestäni ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina tällaisia liittoja oli, mutta sittemmin on alettu kiristää sääntöjä, kristityn pitäisi olla kirkon siunaamassa avioliitossa vaikka puoliso ei olisikaan kristitty.
Minulle tuo täysin seksitön avioliitto on ihan uusi juttu. Lähinnä siis se, että ihan lähtökohtaisesti sellaiseen vihitään. Mutta tuo, että toinen osapuoli haluaisikin seksiä (oli tilanne alun perin sisältänyt sitä tai ei) ja lähtee sitä muualta hakemaan on minusta täysin tuomittavaa. En minä näe minään oikeutena silloinkaan pettää puolisoaan. Sillä oikeutuksellahan voisi joku tyytymätön hakea lisäseuraa, jos omasta mielestään seksiä ei ole riittävästi tai hänen tarpeitaan sopivalla tavalla tyydyttävää. Missä siinä menisi rajanveto? Olen kuullut myös tapauksista, joissa mies on lähtenyt vieraisiin kun puoliso on hiljattain synnyttänyt, eikä ole syystä tai toisesta ollut halukas seksiin. Tässäkinkö velvollisuus jää täyttämättä?
Katsotaan tarttuuko esim. @timo_k tähän tietynlaiseen täkyyn tai alkaako joku muu julistaa kuinka kristillisen avioliiton täytyy ehdottomasti olla vain seksiä sisätävä liitto. Onhan se yksi näkulma aiheeseen, totta kai.
Jos ihan tarkkaan kirkkolakia luetaan, niin tällainen seksitön, konsummoimaton avioliitto voi kyllä sinänsä olla pätevä, mutta konsummoimattomana se voidaan kirkollisesti purkaa, mikä on hieman eri asia kuin mitättömäksi toteaminen.
(Laajemmasta tuttavapiiristä löytyy yksi tämmöinenkin tapaus, jossa nuoripari meni naimisiin, mutta ilmeisesti oli “unohdettu” sopia tällaisesta pikkujutusta, ja tuore vaimo kieltäytyi sitten ruumiillisesta yhteydestä miehensä kanssa. Siitä tuli nopea ero ja avioliitto saatiin purettua, vaikka kirkollinen olikin.)
En minä väittänytkään, että itse hyväksyisin tällaista huorintekoa, vaan realistina esitin kysymyksen ja päätelmäni, että tällainen selibaatti-avioliitto voikin yhtäkkisesti johtaa kriisitilanteeseen.
Ajatukseni siis oli, että selibaatti-avioliitto voi toimia nk. avioliiton sisällä, jota kuitenkaan ei ole pysyvällä ja ehdottomalla selibaatti-lupauksella perustettu avioliittoon nähden luonnottomaan tilaan. Kristittyjen uskovien naimattomien selibaatti onkin Jumalan tahdon mukaista. Raamatun mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon.
Avioliitto on seksuaalinen institutio ja tottakai puolisot voivat yhteisymmärryksellä myös pidättäytyä seksistä. Mutta… jos tulee kriisitilanne, jossa (aika usein, luulen) mies alkaakin kokea lihallisempia tunteita, silloin vaimon, mielestäni tulisi olla ymmärtäväinen asialle.
Saavathan he taas kohta jatkaa avioliittoaan selibaatissa. Rakkaus ottaa huomioon myös toisen ihmis-osapuolen, Jumalan kanssahan he eivät ole naimisissa, eivätkä enkelten.
Ihminen on lihallinen olento, eikä se kauaa siedä tilaa, jossa sen lihallisuus täysin pyritään estämään. Elokuvassa Tohtori Zivago, ortodoksipappi sanoi hairahtuneelle Laralle: “Älä uskottele itsellesi, että liha on heikko. Se ei ole. Se on vahva. Avioliitto taltuttaa sen.”
Tässä kun on pari kertaa jo mainittu mahdollisuus että nainen kieltäytyy seksistä niin tasapuolisuuden nimissä on muistettava että myös mies voi olla se kieltäytyvä osapuoli, taikka molemmat, vaikka tässä kulttuurissa on luultavasti miesten vaikeampaa puhua tästä asiasta omalla kohdallaan.
Minulla on se mielipide, että parisuhteessa kumpikaan ei kieltäydy seksistä, paitsi yhteisymmärryksessä, kuitenkin ilman mitään kieltäymysvaloja. Jeesuskin kieltää vannomasta ja lihan kohdalla erityisesti ei kannata vannoa mitään, ettei tässä tekisi syntiä.
Kristillinen avioliitto on tätä, seksuaalista puolta varten. Myöskään avioero ei ole oikein, siksi, ettei toinen osapuoli ymmärtänyt menevänsä naimisiin lihallisen ihmisen kanssa.
Nämä asiat on jo ennen avioliittoa ja sen aikanakin selvitettävä toisilleen.
Monillakaan aseksuaaleilla ei vieläkään ole ollut sitä mahdollisuutta että olisivat saaneet nuoresta asti kokea hyväksyntää ja ymmärrystä siitä mitä he ovat, ihan tavallisia lihallisia ihmisiä.
Tämän tiedän ja ymmärrän. Näille seksiasioille pitää itse herätä ja jos ei herää tai erilaisista syistä pitää sitä vääränä tai esim. uhkaavana, ymmärrän, että asia on vaikea.
Haluaisi läheisyyttä toisen sukupuolen kanssa, mutta seksuaalisuus voi tuntua rumalta, joillekin jopa pelottavalta tai likaiselta. Tässä on kuitenkin, aika usein, luulen, kysymys a-seksuaalisen traumasta.
Tilanne on vaikea. mutta… siihen lähimmäisenrakkauteen kuuluu kuitenkin suostua myös sellaiseen mistä ei itse niin välittäisi, tai sitten pidättäytyä avioliitosta. Tietenkin myös toisen puolison on kunnioitettava a-seksuaalista puolisoaan ja käyttäydyttävä vähintäänkin hellästi, ei kuin norsu lasikaupassa.
En väittänyt, että kyse aina olisi traumasta. Pyrin näillä pikkusanoilla ilmaisemaan ajatuksiani, joista voi löytää myös mahdollisuudet vaihtoehtoihin.
Jos otamme nyt P. Paavalin neuvoja, niin aviopuolisot voivat yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä aviollisesta kanssakäymisestä. Mutta ilman molemminpuolista suostumusta niin ei voi olla. Aviopuolisto kuuluvat toisilleen ja heillä on aviovelvollisuudet.
Luepa nunna Ksenian kirja Pyhä Johannes Kronstadtilainen. Elämä. Otteita päiväkirjasta.
Pyhä Johannes eli 1829 - 1908. Hän solmi avioliiton erään papin tyttären kanssa ja sopi alusta alkaen selibaatista avioliitossa. Hänestä tuli erityisen pyhä ihminen, jonka toimittamaan liturgiaan kerääntyi joka kerran tuhansia ihmisiä. Valmistautuminen liturgiaan (proskomidin toimittaminen) kesti monta tuntia, koska hän luki siinä tuhansien sairaiden nimet. Hyvin monet paranivat, jopa niin, että kun toiselta puolelta Venäjää joku lähetti hänelle sähkeen, että se ja se on vakavasti sairaana, ja pyysi rukoilemaan sairaan puolesta, niin sairas parani jo sillä hetkellä, kun pyhä Johannes luki sähkeen.
Pyhä Johannes Kronstadtilainen eli pidättyvyydessä, koska hän halusi toimittaa liturgian joka päivä. Hän on poikkeustapaus. Yleensä ortodoksiset papit ovat aivan tavallisia perheenisiä. Venäjän ortodoksinen kirkko vaati (ja vaatii edelleen) seurakuntapapilta naimisissa olemista. Isä Johannes halusi olla seurakuntapappi, mutta ei aivan tavallinen.
Täällä onkin ketju jäänyt juuri siihen kohtaan mitä itse tänä aamuna mietiskelin.
Pappien selibaatin näkeminen seurauksena siitä että on haluttu pappien toimittavan messun joka päivä.
Katolisten pappienhan erityisesti suositellaan ja ohjeistetaan viettämään messua joka päivä. Se tarkoittaa aiempien vuosisatojen ohjeiden mukaan sitä että pappi ei voi olla seksuaalisesti aktiivinen.
Jos katolisessa kirkossa alettaisiin keskustella siirtymisestä kaikkien pappien selibaatista takaisin vanhempaan kristilliseen käytäntöön, jouduttaisiin ottamaan myös nykyajassa kantaa näihin sääntöihin seksuaalisesta pidättyvyydestä koskien liturgian toimittamista.
Jouduttaisiin myös ottamaan kantaa siihen miten noin vuoden tuhat tienoilla lännen mielipide oli se, että kun avioliitossa elävä mies vihitään papiksi, hänen on lakattava elämästä vaimonsa kanssa. Se keskustelu on kirkossa ollut useita vuosisatoja ihan jäissä, koska länsi sitten teki tämän äärimmäisen ratkaisunsa pappisselibaatista.
Se olisi paluu myös keskusteluun onko seksi nyt lopultakaan epäpuhtaaksi tekevä ja synnillinen asia. Se voisi olla hyvä keskustelu kirkossa.
Päivittäinen messussakäynti on minulle itselleni ollut yksi vetoavimpia katolisia tapoja. Olen kuitenkin jo vuosia miettinyt sen kerrannaisvaikutuksia, mm. ripittäytymisen sovittamista päivittäisiin messuihin ja tätä pappisselibaattia, joka vanhan pidättyvyysohjeistuksen mukaan on ilmeinen seuraus jokapaiväisestä messunvietosta.
Tietenkin, jos meillä olisi paljon pappeja käytettävissä, papit voisivat olla naimisissaolevia ja päivittäiset messut pyörisivät silti. Mutta tulisiko pappien avioelämästä vähän hassua? Pitäisi olla messunviettovuorot ja sen mukaan heidän avioelämänsä sitten rytmittyisi.
No, niinhän se on toki ollut aemmin mm. juutalaisten pappien elämässä, ja taitaa osa maallikkojuutalaisista edelleen noudattaa heidän perinnäistapojaan jonka mukaan aviollinen yhteiselämä tapahtuu tiettyinä hetkinä, erityisesti perjantain ja lauantain välisenä yönä.
Itsestä vaan jotenkin tuntuu että kristinuskon kontekstissa ei ole mitenkään relevanttia huolehtia siitä onko aviomies tullut epäpuhtaaksi aviollisen yhteiselämän seurauksena.
Tuossahan on sekin vääristyneisyys, että miksi teidän pappinne paastoavat vain seksistä? Jos he kerran toimittavat ehtoollisjumalanpalveluksen joka päivä ja sen tähden joutuvat elämään selibaatissa, niin silloinhan heidän pitäisi paastota myös ehtoollispaasto ruuasta joka päivä. Tätä he eivät kuitenkaan tee, mistä nähdään room.-kat. kirkon käytäntöjen epäjohdonmukaisuus. Kirkon traditiot eivät tunne tuollaista osittaispaastoa, että paastotaan vain seksistä mutta ei ruoasta. Silloin kun paastotaan ehtoollispaasto, paastotaan molemmista.
Mietin tuota seksipaastoa. Joku VT säädös puhuu epäpuhtaudesta ejakulaation jälkeen iltaan saakka. Näen, että tässä on taustalla ymmärrys sen kehollisesta muistijäljestä. Aamulla se on usein jo kadonnut, vaikka seurauksena voikin olla ns. morning wood. En näkisi tätä siis mahdottomana, tarkoitan että edellisenä päivänä seksiä ja aamulla messu.
Pointtini oli lähinnä se, että room.-kat. ehtoollispaastokäytännöt ovat epäjohdonmukaisia: papeilta vaaditaan nollalinjaa seksistä paastoamisen suhteen mutta ruoasta paastoaminen on lähes olematonta.
Kai huomaat, että ajatus pitemmästä seksipaastosta (pidättäytyminen) on vanha ajatus, jota ei nykyään enää esitetä. Se liittyi tilanteeseen, jossa papin oli mahdollista panna. Nyt ei ole. Eukaristinen paasto (ml. Pidättäytyminen) kestää tunnin ennen kommuuniota.
tai alkaako joku muu julistaa kuinka kristillisen avioliiton täytyy ehdottomasti olla vain seksiä sisätävä liitto. Onhan se yksi näkulma aiheeseen, totta kai.