Pappisselibaatti


#101

Niin, juuri tuon vuoksi heidän käytäntönsä onkin täysin epätasapainoinen. Kokeilisivat toisin päin: tunti paastoa seksistä ja jatkuva ruokapaasto. Huomaisivat ehkä, ettei nykyinen käytäntö ole kovin järkevä. Tunnin ruokapaasto on sama kuin ei paastoa ollenkaan.


#102

Olen ymmärtänyt Raamatusta, miten VT:n puhtaussäännöt ovat meille kristityille tarpeettomia.


#103

Tätä minäkin olen miettinyt.
Toisaalta on niin että apostolit, samaan aikaan kun tekivät päätöksen että juutalaisten säännöstö ei koske kreikkalais- ja muun taustaisia kristittyjä, he jättivät voimaan papistolle puhtaussääntöjä. Johtuuko tämä kenties siitä että ensimmäinen papisto oli hyvin pitkälti juutalaista alkuperää jolloin olisi loogista että he edelleen noudattivat puhtaussääntöjä, eihän heidän juutalaisista tavoista tarvinnut luopua ollakseen kristittyjä. Siten papistolle olisi jäänyt perinne jonka mukaan rituaalisesta puhtaudesta pidetään huolta.
Se saattaa myös johtua siitä että myös kristityssä kontekstissa nähtiin tarpeelliseksi kaikkien pappien, niin juutalaisten kuin muidenkin, huolehtia puhtaussäännöistä ennen liturgian toimittamista. Perinteisestihän rituaalisesta puhtaudesta eivät ole huolehtineet ainoastaan papit vaan myös kommuuniolle osallistuva kristikansa.

Ja voi olla niinkin että se on asia joka on kristinuskossa aikaan ja tapoihin sidottua ja josta voidaan vähitellen, asia uudelleen määritellen, luopua.

Mielenkiintoinen kysymys kaiken kaikkiaan. Ja jos katolisessa kirkossa otettaisiin selibaatti taas uudelleen tarkemmin keskustelun alle saataisiin tietoa missä kristikunta tässä asiassa menee.


#104

No eikös UT:n mukaan apostolien Jerusalemin konsiilissa noin vuoden 50 paikkeilla päätetty, ettei kristinuskoon kääntyäkseen tarvitse ensin tulla juutalaiseksi (Ap.t. 15: 1-35)? Näin ollen olen ymmärtänyt, etteivät juutalaiset säännöt muun muassa ympärileikkauksesta ja puhtaussäännöistä koske meitä pakanakristittyjä. :slight_smile:


#105

Ettei pakanuudesta kristinuskoon kääntyääkseen…

Vt:n säädökset eivät koske lakina, mutta niiden taustalla olevaa ajatusta voi miettiä ja pohtia, esimerkiksi, onko sopivaa, että pappi toimittaa erektiossa tms. Kehollinen tuntemus…


#106

Toivon todella ettei kukaan mieti tällaista.


#107

Miksei mieti? Eli siis asia on selvä jompaan kumpaan suuntaan?

Tarkoitan sitä, että liturgiassa tietty kehotuntemus auttaa osallistumista ja toimittamista. Erektio on ääriesimerkki.


#108

Siksi että ajatuskin pappien erektioiden pohtimisesta on vaivaannuttava.


#109

Niin. On ehkä toivottavaa, että vain papit itse miettivät asiaa.


#110

No ihan samalla tavalla on tai ei ole vaivaannuttava kuin muiden ihmisten kohdalla. Pappi on fyysisesti ihan tavallinen ihminen, jolla on tavalliset ruumiintoiminnot. Papit pissaavat ja kakkaavat, miespapeilla on erektioita, naispapeilla on kuukautiset. Ei pappi ole sellaisten asioiden yläpuolella, vaikka yleensä tällaisten faktojen pohtiminen onkin aika epärelevanttia ylipäätään kenenkään kohdalla. Paitsi alle kouluikäisten lasten, joita ajatus kakkaavasta prinsessasta voi huvittaa.


#111

Klassisen kristinuskon katolinen marttyyri ja pyhimys Pyhä Dionysius ( Hän koki marttyyrikuoleman noin vuonna 250), opettaa meitä tämän päivän kristittyjä tuosta asiasta kirjassa “Pyhien isien kanonit”, miten ”Miehet, joille on tahtomatta tapahtunut yöllinen vuoto, noudattakoot omaatuntoansa ja tutkikoot itseään, tuomitsevatko itsensä siitä vai eivät.”

”Mielestäni on turhaa kysyäkään, sopiiko kuukautistilassa olevien naisten käydä Jumalan huoneessa, sillä enpä luule heidän, jos ovat uskovaisia ja hurskaita, uskaltavan siinä tilassa lähestyä pyhää pöytää tai koskettaa Kristuksen ruumista ja verta. Eihän sekään nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, koskettanut parantuakseen Häntä itseään vaan pelkästään hänen viittansa lievettä. Jokainen voi esteettä, missä tilassa sitten onkin, rukoilla ja muistaa Herraa sekä pyytää apua. Mutta se, joka ei ole sielultaan eikä ruumiiltaan täysin puhdas, estettäköön lähestymästä kaikkein pyhintä.”. — ”Miehet, joille on tahtomatta tapahtunut yöllinen vuoto, noudattakoot omaatuntoansa ja tutkikoot itseään, tuomitsevatko itsensä siitä vai eivät.”
(Pyhä Dionysius)

Pyhä Timoteus Aleksandrialainen (k. 355) kirjassa “Pyhien isien kanonit” opettaa meitä kristittyjä, miten "Kun nainen huomaa, että hänen on niin kuin naisten tavallisesti on, saako hän sellaisena päivänä tulla ehtoolliselle vai ei? Vastaus: Ei saa, ennen kuin hän on puhdistunut.

Kysymys: Jos yöllisen vuodon kokenut maallikko kysyy asiasta papilta, niin saako pappi antaa hänelle ehtoollista vai ei? Vastaus: Jos syynä on naisen himoitseminen, ei saa. Mutta jos saatana kiusaa häntä saadakseen hänet tällä varjolla vieraantumaan jumalallisten salaisuuksien yhteydestä, tulee hänen osallistua ehtoolliseen, koska ei kiusaaja lakkaa kiusaamasta ja hyökkäilemästä silloin, kun hänen pitäisi osallistua ehtoolliseen.”
(Pyhä Timoteus Aleksandrialainen)

Ovatko mielestänne nämä 200-300-luvuilla yksittäisten pyhien isien kirjoittamat kanonit käsityksessään selkeitä, miten kuukautisten aikana kristitty nainen ei voi osallistua ehtoolliseen? Sen sijaan kristittyjen miesten ejakulaatiota kohtaan ei olla yhtä jyrkkiä. Mikä auktoriteetti näillä opetuksilla on Kirkon elämässä tänään vuonna 2018? Jotkut kristityt ilmeisesti vielä tänäänkin katsovat pyhien isien ymmärtäneen VT:n puhtaussääntöjen koskevan myös meitä kristittyjä vielä tänäänkin vuonna 2018.


#112

Ajatus ei ole, että puhtaussäännöt koskisivat sellaisenaan, vaan logiikka menee niin, että jos esikuvalle osoitettiin kunnioitusta tietyllä tavalla, niin eikö samaa tai suurempaa kunnioitusta osoitettaisi täyttymykselle.


#113

Minusta on aivan selvää, että on tietty mielenlaatu, joka on ominainen palvonnalle ja Jumalan kohtaamiselle. Tällaiseen mielenlaatuun ei liity ahneus tai viha, tai muutkaan tällaiset - mielestäni negatiiviset - tunteet. Tämä tarkoittaa sitä, että minusta on huono asia mennä palvomaan Jumalaa esimerkiksi juuri mättöbuffetissa käyneenä eli ahneuttaan harjoittaneena, tai humalassa, tai seksuaalisen himon vallassa, tai muunlaisessa vastaavassa kehotuntemuksessa. Tämä näin pääasiallisena periaatteena.

Vanhan kirkon isien ymmärrys asiassa ei perustu VT:n kulttisäädöksiin, vaan mielestäni aivan erilaiseen lähestymistapaan, ja väitän, että se liittyy siihen perustuntemukseen, joka on jumalanpalvelukselle ominaista.