Pastori papin tittelinä

Oon kyllä törmännyt tittelinkipeisiin kleeruksen jäseniin, jopa luostarissa. :yum:

2 tykkäystä

Kyllä ne tittelit ihan kivoja on.

Ihmisluonto pysyy kaikkialla suht samanlaisena. Voipi siis olla, että luostarissa tittelinkipeys korostuu, mikäli ei voida kilpailla omaisuudella tai uralla tai perheellä. Jos siis on mahdollisuus saada titteleitä.

Pastori-tittelissä ei ole mitään vikaa. Myös kirkkoherrat ja rovastit ovat “presbyteerejä”.

Kyrkoherde on uusruotsia. Suomen sana kirkkoherra tulee vanhan ruotsin kielen sanasta kirkiohärra -kyrkoherre. Kirkkoherroja oli jo keskiajalla.

Tämä on mielenkiintoista - ja ihan uutta tietoa minulle. Olisiko sinulla laittaa suoraa sitaattia jostain keskiaikaisesta (vanha)ruotsinkielisestä lähteestä, jossa tuo sana esiintyy?

Ok, ehkä sitten suomeksi ja ruotsiksi. Vähänkään kauempana kuitenkaan ei ole tuollaista nimeä, vaan Pfarrer, curé, pastoor, párroco, proboszcz jne.

Ei ole. Wikipediasta katsoin, koska en muistanut tuon keskiaikaisen ruotsalaisen sanan oikeinkirjoitusta, mutta olen kyllä kuullut asian aikaisemminkin jollain luennolla. Asiahan on tunnettu ainakin kirkkohistoriaa opiskelleiden parissa.

Ei tuo monsignor kovin kaukana herrasta ole.

Ei, mutta se ei tarkoita samaa kuin kirkkoherra.

1 tykkäys

En kyllä pistäisi tätä luostarin piikkiin. Paremminkin luostariin meno ei tee ihmisestä sen kummempaa. Jos on ollut tittelinkipeä luostarin ulkopuolella, on tittelinkipeä luostarissa, jos ei kilvoittele kipeyttä pois.

2 tykkäystä

Niin. Kuten sanoin, korostuu. Usein ihminen tahtoo jotenkin olla parempi kuin muut. Luostarissa sitä paremmuutta ei välttämättä voi harjoittaa kaikilla samoilla tavoilla kuin ulkopuolella, siksi ne mahdolliset tavat korostuvat, nousevat kenties selkeämmin esille.