Hyviä ja tosia näkökohtia esität. Tällaista hajanaista nykyisessä kirkossa ja nykymaailmassa seurakunnan jäsenyys helposti on. Itselläkin on kokemusta ja havaintoja, myös omakohtaisia.
Mikä asema teilla on Osmo Tiililän ajattelussa? Minulle hän on aivan outo tapaus. Mutta kun etsiskelin kirjoja systemaattisesta teologiasta niin ainoat kirjaston sillä nimellä olivat juurikin Tiillilän kaksiosainen teos. Lisäksi hänelta löytyy kirja Johdatus teologiaan. Ehkäpä kesällä tai loppukesällä saan luetuksi.
Vertailun vuoksi Alister Mcgrathilla on Kristiilisen uskon perusteet ja Tätä on teologia. Olisi mielenkiintoista vertailla näitä.
Ja onhan Tiililä suomalainen, mikä näin etukäten ajatellen tuntuu plussalta. Voi omalla äidinkielellä lukea oletettavasti oman alansa spesialistia.
Wikipedia luonnehtii häntä konservatiivisen siiven johtohahmoksi. Hän koitti liittyä katoliseen kirkkoon, mutta asetti ilmeisesti liian kovat opillisest ehdot, johon piispa Verschuren ei voinut suostua. Näin siis wikipedia.
Tuplan poisto. Joku mättää nyt.
Muiden puolesta en voi vastata, mutta uskoakseni minulla ei ole (ollut) mitään asemaa Osmo Tiililän ajattelussa.
2 tykkäystä
Oivallinen vastaus. Entä onko Tiililälän ajettelulla ollut asemaa täällä jonkun ajattelussa. Häntä käsittääkseni luonnehditaan konservatiiviseksi ja konservatiiveistahan täällä ei ole puutetta.
Voisin kuvitella että AV vastaisi tuohon, että kuolleista konservatiiveista saattaa olla. Ja Tiililähän on varsin kuollut.
Luin Tiililän dogmatiikan vuosia sitten. En ymmärtänyt hänen Karl Heim -innostuneisuittaan. Mutta tykkäsin hänen Barth-pohdinnoistaan. Nyt en ole vuosiin tarkastanut asiaa, mutta uskoisin voivani elää samassa konsujen taivaassa hänen kanssaan.
D
On kuollut, mutta paljon on kirjoittanut ja jopa on Tiililä-seura. Mutta ehkä sitten on menneen talven lumia. Sen verran kuitenkin pistän nimen korvan taakse, että tilaisuuden tullen lainaan kirjan pari.
Tykkään nykyään muutenkin tehdä hieman vahmepien teologisten kirjojen varastolainauksia. Tosin nyt se on vähän hankalaa, mutta ei käsittääkseni mahdotonta. Kirjoja minulla on kummiskin sen verran, että vähään aikaan ei ole lainoille tarvetta.
1 tykkäys
Nyt en saanut hakuloksista selkoa sanalle damaddau.
Joskus ei riitä, että joku on konservatiivi. Tiililä näyttäisi kuitenkin olleen ajattelutavaltaan jonkinlainen individualistiprotestantti. Useimmat tämän foorumin aktiivikirjoittajat antavat suuremman merkityksen näkyvälle, institutionaaliselle kirkolle muodossa tai toisessa.
Joku aikaisempi foorumisti (Kirkonrotta?) kehui joskus Eino Sormusen kirjoja, mutta en oikein muista ketään Tiililä-intoilijaa. Jos pitää paikkansa, että Tiililä ei aikanaan liittynyt AKS:ään, niin se on toki plussaa. Tiililän 1930-luvun kulttuuria ja yhteiskuntaa kommentoineet kirjoitukset saattaisivat olla yleisen historian kannalta kiinnostavia.
1 tykkäys
Tiililän eräänlainen muistelmateos “Elämäni ja kirjani” oli hauska tapaus. Siinä Tiililä kävi elämäänsä läpi kirjojensa kautta, selitti niistä ja sanoi useammasta aivan suoraan, ettei niitä kannata lukea 
Oli hän sentään osaan tyytyväinen.
Minulla on hallussani useampia Tiililän kirjoja, mutta en ole niihin riittävän perehtynyt osatakseni arvioida. Oman tiensä kulkija hän selvästi oli.
Puhelin kirjoittaa omiaan. Fiksattu.
D
Minä muistan kuinka 60-luvun loppuvuosina uskontotunneilla naisopettajani oli kiinnostunut Tiililästä ja jaksoi puhua hänestä moneen kertaan. Käsittääkseni juuri hänen vahvat yksilölliset ratkaisunsa ja kritiikkinsä olivat syynä innostukseen.
Tiililän (tämän foorumin kannalta) ehkä ongelmallisella individualismiprotestantismilla en niinkään tarkoittanut sitä, että hänellä oli yksilöllisiä mielipiteitä ja että hän teki yksilöllisiä ratkaisuja, vaan sitä, että hän selvästikään ei pitänyt näkyvän kirkon jäsenyyttä (tai edes luterilaisia tunnustuskirjoja) välttämättömänä pelastukselle.
Luterilaiset tunnustuskirjat antavat itse asiassa mahdollisuuden tällaiseen tulkintaan, eli näkyvän kirkon jäsenyttömyys ei estä olemasta The Kirkon jäsen.
D
Ai niin, yksi Tiililän kirja kuluu kyllä usein käsissäni, “Rukoilevaisten kertomaa”. Tiililä teki merkittävän työn kootessaan aineistoa rukoilevaisista tähän ja kahteen muuhun kirjaansa “Rukoilevaisten kirjoja” sekä “Suomalaista kokemuskristillisyyttä. Piirteitä Frans Ulvaan elämästä ja ajattelusta”. Ovat ehkä hänen herätysliiketutkimuksistaan merkittävimpiä, sillä evankelisuuden ja herännäisyyden sisältäkin on noussut sen verran tutkijoita, että niitä on tullut pengottua monelta kantilta, mutta rukoilevaisista ei niinkään. Siksi Tiililän kokoama aineisto on mielestäni varsin arvokas.
1 tykkäys
Tämä ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.