Piispanvaali Borgå stift 2018-19

Piispa Björn Vikström sanoi jo valintansa yhteydessä 9 vuotta sitten, että hänen mielestään 10 vuotta riittää piispan kaudeksi. Vikström on valittu Åbo Akademin teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian opettajaksi. Hän aloittaa tehtävässä 1.9.2019. Piispa Vikström on anonut ja saanut eron piispan tehtävästä alkaen ensi elokuussa.
Kyrkpressen (KP) aloitti tämän päivän numerossa spekuloinnin uudesta piispasta ja kertoi myös, miten piispan valintaprosessi etenee, miten piispa valitaan ja ketkä valitsevat.

Ensimmäisenä KP nosti esiin kirkon ruotsinkielisen työn johtajan Sixten Ekstrandin ja Pietarsaaren ruotsalaisen srk:n kirkkoherran Bo-Göran Åstrandin, jotka molemmat ovat olleet piispaehdokkaina ennenkin, Ekstrand kerran ja Åstrand kahdesti. Molemmat ovat KPn mukaan näkyviä, tunnettuja ja pidettyjä henkilöitä hiippakunnassa.

Kolmantena KP mainitsee Porvoon ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherran Mats Lindgårdin, jota KP pitää teologialtaan hyvin samanlaisena ehdokkaana kuin Åstrandia, mutta Lindgårdin haitaksi KP laskee sen, että Lindgård ei ole ollenkaan samalla tavalla laajasti tunnettu kuin Ekstrand ja Åstrand.

Seuraavaksi KP nostaa esiin Rolf Steffanssonin, joka on SLSn johtaja. KPn mukaan hänellä olisi varmasti kannatusta monenlaisissa “leireissä” ja hänellä olisi hyvät mahdollisuudet tulla valituksi - arvailujen varaan jää, onko hän valmis ehdokkaaksi vai haluaako hän pysyä Lähetysseurassa merkittävässä tehtävässään, jossa hän ei ole vielä kovin pitkään ehtinyt olla.

KP kysyy myös, olisiko seuraava piispa nainen ja toteaa, että yhtään selvästi esille nousevaa naisehdokasta ei ole, mutta nimeää kahdeksan naista, joilla voisi olla mahdollisuus ja kiinnostus piispan virkaan. (Ann-Marie Audas-Willman, Yvonne Terlinden, Monica Heikel-Nyberg, Ann-Sofi Storbacka, Mia Bäck, Stina Lindgård, Mia Anderssén-Löf eller Maria Sundblom-Lindberg.)

Kp pohtii myös konservatiivien mahdollisuuksia ja toteaa, että aiemmin konservatiiveja on niin vaaleissa kuin muissakin tilanteissa edustanut vahvasti Henrik Perret, joka toimi pitkään Helsingissä kirkkoherrana ja oli monissa kirkon edustustehtävissä, mm. useita kausia kirkolliskokousedustajana. Hänen jälkeensä ei ole konservatiivien joukosta noussut ketään samalla tavalla vahvasti esille, vaikka Porvoon hiippakunnassa konservatiiveja on melkoinen joukko. Yhtenä konservatiivina KP mainitsee Harry Backströmin, joka on kirkkoherrana Väståbolands svenska församlingissa. (Kaipa tuolla on suomenkielinenkin nimi, mutta en jaksa nyt googlata.)

Lisäksi KP toteaa, että muitakin mahdollisia ehdokkaita voi toki nousta, jotka tunnetaan joko paikallisesti jollain alueella tai hiippakunnankin laajuisesti ja mainitsee esimerkkinä Stefan Forsenin, Lucas Snellmanin ja Jockum Krokforsin. Näistä Forsen on juuri valittu Helsingin srk-yhtymän johtoon, Snellman on Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen viestintäyksikössä ja Krokfros Pietarsaaressa kappalaisena.

KP kommentoi myös sitä, miten äänet hajoavat, jos ehdokkaita on monta, ja muistuttaa vuoden 2006 piispanvaalista, jossa ehdokkaita oli seitsemän.

Itse muistan hyvin, kuinka tuolloin Porvoon hiippakunnassa jännitettiin ja jopa pelättiin äänien hajoavan niin, että hyvin pienellä äänten enemmistöllä vastakkain olisivat ainoa naisehdokas (Liljeström) ja konservatiiviehdokas (Perret). Siinä vaalissa toiselle kierrokselle pääsivät Björkstrand (122 ääntä 1. kierroksella) ja Perret (117 ääntä). Åstrand (116 ääntä) - varsin libaraali ehdokas - sai vain yhden äänen vähemmän kuin toisena ollut Perret.

Tässä vielä: https://www.kyrkpressen.fi/aktuellt/57159-nu-gar-startskottet-i-biskopsvalet-vilka-ar-med-pa-banan.html

2 tykkäystä

Kotimaa24 kommentoi vaaliasetelmaa.

En tiedä, onko kisaan vielä ilmoittautunut muita, mutta konservatiivit näyttävät saaneen oman ehdokkaansa:

Niille, jotka eivät jaksa lukea toista kotimaista, mainittakoon kyseessä olevan siis Länsi-Turunmaan ruotsalaisen seurakunnan (lue: Parainen) kirkkoherra ja theologian tohtori Harry S Backström. Hän vastustaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä ja vaikka itse tekeekin yhteistyötä naispappien kanssa haluaa antaa tilaa naispappeutta vastustaville. Hän pitää mahdollisena, että voisi järjestää näille erillisvihkimyksiä, sillä muuten kirkko menettäisi hyviä saarnaajia. Yksi hänen tukijoistaan on Kristiinankaupungin ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Daniel Norrback.

1 tykkäys

"– Jag har lovat ställa mig till förfogande, bekräftar Backström.

Därmed är han först ute med att bekräfta sin kandidatur."

Eli vielä tuon uutisen julkaisemisen aikaan (8.11) Backström on ensimmäinen ja ainoa, joka on vahvistanut olevansa käytettävissä. Hänenkin taakseen vielä kerätään nimiä.

Backström sanoo jutussa olevansa valmis - mikäli tulee valituksi - järjestämään erillisiä pappisvihkimisiä vain miehille. No, Porvoon hiippakunnassa niitä on ollut suunnittelemattakin aina silloin tällöin. Siellä kun on sellaisiakin pappisvihkimyksiä, joissa vihittäviä on vain yksi tai kaksi.

Tosin tarve erillisivihkimisiin on tainnut Porvoon hiippakunnassa vähentyä. Toukokuussa vihittiin yksi mies Porvoossa papiksi SLEFin palvelukseen - samassa vihkimyksessä viiden naisen kanssa. Tänä syksynä vihittiin toinen SLEFin toiminnassa aktiivinen mies papiksi yhdessä naistenkin kanssa. (SLEF on siis SLEYn ruotsinkielinen sisarjärjestö.)

Toinenkin kandidaatti on ilmoittautunut kisaan:

Lisa Enckell on toiminut ainakin sairaalapastorina ja on tällä hetkellä Ylellä töissä toimittajana. Artikkeli on paljon pidempi kuin Backströmin tapauksessa, mutta homoliitoista ja vanhavirkakantaisista ei näytetä kysytyn mitään, toisin kuin Backströmiltä.

Kah, Kotimaakin huomioi Porvoon piispanvaalit nyt, kun tarjokkaita on jo kaksi:

Kolmas ehdokas on ilmoitettu mukaan. Kirkon keskuksen ruotsinkielisen työn johtaja Sixten Ekstrand on saanut useita pyyntöjä asettua ehdolle ja ilmoittanut olevansa käytettävissä.

Kyrkpressenin juttu sen enempää kuin Kotimaankaan ei avaa juuri ollenkaan tuota teologista profiilia, jota sanotaan kaivattavan.

Neljäs ehdokas on julkistettu. Bo-Göran Åstrand on Pietarsaaren ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra. Åstrand vihittiin papiksi 1991 ja hän on ollut koko ajan saman seurakunnan pappina eri tehtävissä, paria virkavapaata lukuun ottamatta. Hän on osallistunut aktiivisesti myös hiippakuntatason työhön, mm. nuorisopappina ollessaan hiippakunnan isoskoulutusmateriaalin tekemiseen ja rippikoulukirjan kirjoittamiseen. Samoin Åstrand on ollut kirkolliskokousedustaja. Åstrandin tausta on evankelisessa liikkeessä (SLEF), jonka lehden “Sändebudet” päätoimittajakin hän jossain vaiheessa oli. Nykyisin Åstrandia pidetään kai melko liberaalina, vaikka hänellä onkin juuret ja työ “på bibelbältet”.

Åstrand on ollut kaksi kertaa ennenkin ehdolla piispanvaalissa. Vuonna 2006, kun Gustav Björkstrand valittiin, Åstrand jäi ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi yhdellä äänellä vähemmän kuin toiseksi tullut Henrik Perret. Myös vuonna 2009 Åstrand tuli kolmanneksi ensimmäisellä kierroksella. Häntä enemmän ääniä saivat Björn Vikström ja nytkin ehdokkaana oleva Sixten Ekstrand.

Viime viikolla jätettiin Ekstrandin viralliset ehdokkuuspaperit tuomiokapituliin ja tänään kolmen muun ketjussa jo mainitun ehdokkaan. Ehdokasasettelu päättyy huomenna eikä muista ehdokkaista ole ainakaan julkisuuteen tullut mitään tietoa, joten ilmeisesti neljästä ehdokkaasta sitten valitaan.

Ekstrand tunnetaan erityisesti kirkon hallinnolliselta puolelta ja herätysliikkeen Kyrkans ungdom toiminnasta. Ollut kahdesti piispaehdokkaana ennenkin.

Åstrandilla on vahva kokemus seurakuntatyöstä ja nuorisotyöstä myös hiippakuntatasolla. Ollut kahdesti ehdokkaana ja tullut molemmilla kerroilla ensimmäisen kierroksen kolmanneksi (ensimmäinen kerran yhden äänen erolla toiseksi tulleeseen).

Enckell on ollut lähetystyössä ja jonkin verran seurakuntatyössä, mutta viimeiset kymmenen vuotta toimittajana mm. Ylessä. Ainoa naisehdokas.

Backström on nimetty konservatiivien ehdokkaaksi, joka olisi valmis järjestämään erillivihkimyksiä miehille, jotka eivät katso voivansa osallistua samaan vihkimykseen papiksi vihittävien naisten kanssa.

Erillisvihkimylset ovat teologisesti ongelmallisia. Ei niinkään niiden järjestäminen , vaan niiden tarpeen perusteleminen. Erillisvihkimysten tarvetta ei voida perustella niillä kirkon jäsenillä, joiden omatunto sitoo heidän osallistumaan vain vanhan virkakannan mukaisesti toimitettuun messuun. Tähän riittää että on olemassa miespuolinen pappi messua toimittamaan.

Minä en ota kantaa koko asiaan. Tuo nyt vaan on se, mitä ehdokas on sanonut.

Neljästä ehdokkaasta kaksi on eronnut ja uudessa avioliitossa. Ennen kuin todetaan, että sellaisia ne naispapit ovat (kyllä, toinen näistä on Liisa Enckell), niin yllätys-yllätys: toinen on “konservatiivien ehdokas” Harry S. Backström, joka haastettelussa toteaa, että hän ei pidä sanasta konservatiivi, mutta hän on raamattu-uskollinnen (bibeltrogen).
Facebookissa on nostettu esiin tämä ja kysytty, kuinka konservatiivien ehdokas ja itseään raamattu-uskollisena pitävä pappi voi olla uudessa avioliitossa eronsa jälkeen puolison eläessä, kun Raamattu hyvin selkeästi kieltää uuden avioliiton, jos edellinen puoliso on elossa.

Uusimmassa Kyrkpressenissä on sivun kokoinen esittely/haastattelu jokaisestaa ehdokkaasta. Nettilehdessä ei taida (ainakaan vielä) näitän haastatteluja olla.

Porvoon hiippakunnan nuorten kirkkopäivät (Ungdomens kyrkodagar) järjestetään aina tammikuun lopussa. Päivillä on edustajat seurakunnista, edustajien määrä riippuu seurakunnan koosta.
Tänä vuonna osallistujat ovat saaneet äänestää omaa suosikkiaan piispaksi. Äänestyksellä ei ole mitään virallista vaikutusta mihinkään. Nuorten 46 ääntä (iso osa ei siis osallistunut) jakautuu: Liisa Enckell 16, Sixten Ekstrand 14, Bo-Göran Åstrand 13 ja Harry Backström 3.

Tuon perusteella olisi kolme aika tasavertaista ehdokasta. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla piispatarjokkaiden linjoista. Useimmat viimeaikojen piispoista ovat olleet maltillisella linjalla. Itse toivoisin Porvoon hiippakuntaankin samaa sarjaa edustavan paimenen.

Eikö valitsijaryhmien (30 henkilöä) nimet ole julkista tietoa? Kahden piispapaehdokkaan sivuilla on kyllä kannattajalistoja, mutta niihin saa ilmoittautua kannattajaksi kuka tahansa - ei tarvitse olla äänioikeutettu. Tuomiokapitulin sivulla kerrotaan vain valitsijayhdistyksen puheenjohtajan nimi, ei muita. Minua kiinnostaisi kovasti, ketkä 30 ovat päättäneet ehdottaa ketäkin kandidaattia.

Tällä hetkellä Enckellilla on pitkä lista kannattajia, mutta varmasti läheskään kaikki eivät ole äänioikeutettuja. Ekstrandilla on lyhyempi lista, Backströmillä ei ole kannattajalistaa tai sille ilmoittautumista ollenkaan ja Åstradin sivut ovat vasta tekeillä.

Ruotsiksi ehdokkaista on saatavilla aika hyvin tietoa, myös heidän teologiastaan ja ajatuksistaan siitä, millainen piispa haluaisi olla. Tosiaan Kyrkpressen 25.1. esitteli ehdokkaita sivu/ehdokas, ja tuomiokapitulin sivulta on linkit kunkin ehdokkaan omille sivuille.

Kyrkpressen on haastatellut piispaehdokkaita. Tämän päivän (7.2.) lehdessä oli ensimmäinen osa, kahden viikon päästä toinen osa kysymyksiä. Tämän päivän kysymykset keskittyivät samaa sukupuolta olevien suhteisiin ja johtamiseen. Kysymyksistä käännän sisällön, en jokaista sanaa. Vastauksia tiivistän melko lailla verrattuna aukeaman pituiseen artikkeliin.

  1. Onko homoseksuaalisuuden toteuttaminen mielestäsi synti? Kyllä/ei ja mahdolliset perustelut.
  2. Kuinka Suomen ev.lut. kirkon pitäisi käsitellä kysymystä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä?
  3. Jos kirkolliskokous sallisi samaa sukupuolta olevien vihkimisen, mutta antaisi omantunnovapauden olla vihkimättä - vihkisitkö? Kyllä/ei ja mahdollinen perustelu.
  4. Anna esimerkki tilanteesta, jossa koet olleesi hyvä johtaja ja huono johtaja. (Tätä en referoi)

Harry S. Backström vastaa homoseksuaalisuuden toteuttamisen olevan syntiä ja vetoaa muutamaan Raamatun kohtaan. Hänen mielestään kirkon ei pitäisi edes harkita samaa sukupuolta olevien vihkimistä, koska avioliitto on Raamatun mukaan vain miehen ja naisen välinen. Luonnollisesän ei myöskään itse vihkisi ja jos oikein ymmärsin, ei sittenkään vaikka omantunnonvapautta ei annettaisi.

Kaikki kolme muuta vastaavat, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen ei ole synti, jos se tapahtuu kahden henkilön vapaasta tahdosta rakkaudellisessa suhteessa.

Sixten Ekstrand lisää tähän, että seksuaalinen pakottaminen tai toisen hyväksikäyttö on synti, olipa kyse hetero- tai homosuhteesta. Hän sanoo Raamatun homouteen liittyvien kohtien puhuvan tällaisista tilanteista. Hän toivoo kirkon ratkaisevan vihkimiskysymyksen jonkinlaisella kompromissilla ja toteaa vihkimisiä olevan Porvoon hiippakunnassa niin vähän, että kompromissi ei loukkaisi kenenkään (ilmeisesti vihkimistä haluavan) oikeuksia. Hän toivoo, että tästä asiasta päästäisiin eteenpäin ja voitaisiin keskittyä suurempiin haasteisiin, kuten laskeviin jäsen- ja kastelukuihin.
Ekstrand kertoo pohtineensa vihkikysymystä paljon ja toteaa sen olevan hänellekin vaikea. Hän on noudattanut papille kuuluvia ohjeita ja hoitanut tehtävänsä kirkon ohjeiden mukaan, mutta ei halua tässä vaiheessa vielä ottaa kantaa siihen, vihkisikö vai ei, mikäli omantunnonvapaus jätetään.

Liisa Enckell sanoo synnin olevan sitä, mikä erottaa ihmisen Jumalasta, lähimmäisestä ja itsestään. Hän pitää Suomen kirkolle mahdollisena Norjan mallia vihkikysymyksen suhteen ja näkee, että jokaisella parilla on oikeus saada avioliitolleen vihkiminen. Hän vihkisi itse, ei perustele vastaustaan.

Bo-Göran Åstrand on samoilla linjoilla Ekstrandin kanssa ja korostaa seksuaalisuuden olevan tärkeä osa ihmisen persoonaa ja viittaa myös siihen, että Raamattu ei kiellä tasa-arvoista suhdetta, vaan alistavan ja (väki)valtaan perustuvan seksuaalisuhteen. Myös Åstrand kannattaa omantunnovapautta ja Norjan mallia. Hän on myös kirkolliskokouksessa esittänyt (muista edustajista koostuvan ryhmän kanssa) ratkaisua, jossa pareilla on oikeus saada vihkiminen, mutta papilla ei ole velvollisuutta vihkiä eli seurakunta järjestäisi tarvittaessa toisen papin vihkimään. Åstrand vihkisi itse ja perustelee sillä, että hän on tavannut samaa sukupuolta olevia pareja, jotka haluavat elää avioliitossa, rakastaa toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä ja saada liitolleen vakuutuksen Jumalan läsnäolosta, voimasta ja avusta. Samalla myös suku ja ystävät saavat olla vahvistamassa* heidän liittoaan.
*Huono verbi, mutta en keksi parempaa: bekräfta on ikäänkuin samaan aikaan vahvistaa, vakuuttaa, nähdä ja hyväksyä…

Piispaehdokkaat ovat kiertueella hiippakunnan eri osissa. Kotimaaon tehnyt jutun Helsingin tilaisuudesta.

Facebookista ymmärsin äänioikeutettujen kirjoittelusta, että kolme ehdokasta on lähettänyt yhdessä äänioikeutetuille esittelynsä. Kunkin ehdokkaan kannattajia on ollut postitustalkoissa. Yhteisellä postituksella on säästetty niin työtä, rahaa (postimaksuissa) kuin luontoa (vain yksi kuori kolmen sijaan).
Konservatiivisin ehdokas ei halunnut osallistua yhteispostitukseen, vana halusi lähettää itse oman mainoksensa.
Facebookissa jo pohdittiin, mitä tämä kenties kertoo yhteistyöhalusta ja -kyvystä.

Noin yleisesti ottaen ei-äänioikeutettuna sanoisin, että Liisa Enckellin kannattajat ovat tehneet aktiivisimmin ja näkyvimmin työtä ehdokkaansa puolesta somessa, kun taas Harry Backström - joka ei itse ole facebookissa - ei ole näkynyt siellä juuri kannattajiensakaan kautta.

Ensimmäisen kierroksen tuloksen pitäisi olla selvillä tänään klo 15 paikkeilla. Alun perin ja lähes koko ajan on oma veikkaukseni ollut, että jatkoon menisivät Ekstrand ja Åstrand, mutta Åstrand on pitänyt yllättävän matalaa profiilia, kun taas Lisa Enckellin ryhmä on tehnyt erittäin aktiivista ja näkyvää työtä. Saas nähdä.

1 tykkäys