Pyhien rukoileminen on ollut uusi asia ortodoksista kirkkoa tutkiessa ja siihen tutustumisessa. Olen aika sinut asian kanssa, itseasiassa yllättävän luontevalta se tuntuukin. Yksi asia, joka jollain tavalla avasi silmiä oli kohdata yksi ortodoksi, ei seurakunnan työntekijä, vaan ns. rivijäsen. Tämä ensimmäinen kohtaaminen tapahtui pari vuotta sitten ja työympäristössä hänen kanssaan olin tekemisissä. Tuolloin eivät uskonasiat, saati kirkkokunnan vaihdos ollut vahvasti mielessä. Mutta nyt jälkikäteen olen huomannut, että tällä kohtaamisella oli varmasti aika suurikin merkitys. Hän on sydämellinen, tunnollinen ja epäitsekäs ja hänessä on tietynlainen rauhallisuus. Jotain sellaista mitä on vaikea oikeastaan pukea sanoiksi, en ole aikaisemmin vastaavaa ihmistä tavannut. Hän ei missään nimessä ollut syyllistävä tai moralisoinut mutta hänen esimerkillään halusi itsekin olla työssään tunnollisemmin tai omat pienet laiminlyönnit tai laiskuus tuntui oikein ikävältä.
Jonkin aikaa sitten tapasin tämän ihmisen kanssa työskennelleitä ihmisiä ja kaikilla oli samanlainen kokemus. Yksi totesi, että hänellä on kyllä niin kaunis luonne, on ihan enkeli ja varmaan siivet selässä. Tässä ihmisessä on kyllä jotain pyhää hehkua.
Tämän ihmisen kautta tietyllä tavalla tuli lähemmäs myös ortodoksiset pyhät joita kunnioitetaan ja joilta esirukousta pyydetään. Enkä nyt tarkoita nostaa tätä kohtaamaani ihmistä samalle tasolle näiden kirkon pyhien kanssa mutta lähinnä ymmärsin sen, että konkreettisesti Jumala voi vaikuttaa joidenkin ihmisten kautta. Ne eivät ole vain tarinoita kirjoissa. Onko teillä ollut vastaavanlaisia kohtaamisia?
On. Esirukousten pyytäminen pyhiltä ei ole itselleni ollut koskaan mikään ongelma, joten en osaa siihen oikein mitään sanoa. Lähinnä kyse on siitä, että miten hyvin ihminen ymmärtää Jumalalan kansan dynaamisen vaelluksen jumalallisten armovoimien vaikutukselle alttiina. Kun ymmärtää kirkon todellisena rakkauden yhteisönä, joka joka hetki elää, tuntee ja toimii armon aktiivisena vastaanottajana, niin näkee myös lähimmäisensä sen saman armon kanavina.
Tällöin uskossa ei ole kyse vain yksilöiden totena pitämistä propositioista vaan siitä, että kirkossa todellakin on kyse pyhäin yhteydestä ja myös yhteydestä pyhään. Lähimmäiset eivät ole vain oman uskon harjoittamisen kohteita, vaan myös jumalallisen armon vuodattumisen kanavia. Samat karismat jotka vuodattuvat Kristuksesta, voivat vuodattua myös lähimmäisten kautta - ja siinä on kyse ihan samoista energioista. Jos uskoo ihmisen ylipäänsä voivan pyhittyä ja huokua jumalallista voimaa, voi uskoa myös pääsevänsä osalliseksi sellaisesta kohdatessaan hyveissä vahvoja ihmisiä.
Jotkut ihmiset vaan huokuvat iloa, vakautta, toiveikkuutta, luottamusta, rauhaa jne., kun taas toisten seurassa tulee itsekin aggressiiviseksi tmv. Jos Jeesus on voittanut kuoleman, niin silloin kuolema ei ole kuilu pyhillekään; osallisena Kristuksesta heidänkään elämänsä ei pääty sielun erkanemiseen ruumiista.
Jos enkelit pystyvät ruumiittomina olentoina toimimaan, niin vielä enemmän sitä pystyvät pyhät ihmiset kuolemansa jälkeen, sillä ihmiset ovat enkeleitä korkeampia olentoja. Toisin kuin enkelit, ihmiset on luotu Jumalan kuviksi, ja ihminen voi ruumiillaankin julistaa Jumalan kunniaa - myös kuolemansa jälkeen.
Kun Jeesus puhui lähinnä fariseuksille, heidän korkeinta johtoa myöten, rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, niin sen sanoma, ainoa sanoma, oli, ettei kuoleman jälkeen ole kenelläkään kehenkään yhteyttä. Ei kuolemasta eikä kuolemaan.
Raamattu kehottaa olemaan johtajille kuuliaisia ja muistelemaan heitä - ja kirkon pyhät isät ovat aina pyytäneet esirukouksia pyhiltä sekä kunnioittaneet pyhiä reliikkejä ja ikoneita. Raamattu voi tulla oikein ymmärretyksi vain Jeesuksen kirkon elämän kautta. Siihen ei ole laitettu kaikkea, jotta kukaan ei voisi pelkkien kirjoitusten avulla väittää tuntevansa koko totuutta. Jeesus ei sanonut totuuden olevan kirjojen sisällä, vaan hänen kirkkonsa jäsenten keskellä, “sisäisesti teissä”, ei siis kenellä tahansa, vaan niillä jotka olivat hänen kirkkonsa piirissä. Näin kukaan ei voi kirkon ulkopuolella ylpeillä tuntevansa hänen totuutensa. Siksi uskontunnustuksessa tunnustetaan usko myös hänen kirkkoonsa.
Niin, profeettoja pitää kuulla voidakseen tunnistaa Jeesuksen messiaaksi ja kuoleman voittajaksi. Ne jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, eivät pitäneet Jeesusta messiaana.
On koska Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Kukaan Kristuksessa oleva ei kuole, vaan liittyy P. Paavalin Heprealaiskirjeen todistajien pilveen, joka on aina meidän ympärillämme.
Viittaat Heb realaiskirjeen 12. lukuun. Edellisessä, 11. luvussa luetellaan Aabelista lähtien ne henkilöt, nimillä ja ilman, jotka uskon kautta saivat todistuksen, mutteivät saavuttaneet, eli ovat samassa asemassa kuin nyt elossa oleva uskova, uudestisyntynyt, joka kuoltuaan siirtyy tuohon samaan ajattomuuteen. Eli siihen “tänä päivänä” hetkeen, jossa kaikki uskossa kuolleet tulevat kohtaamaan Jeesuksen pilvissä, yhdessä niiden kanssa jotka Jeesuksen toisen tulemuksen hetkellä ovat.
Ei ole mitään ajallista, eli ajan kulua, kuoleman jälkeen, ei uskovilla eikä uskomattomilla. Jotta ihminen olisi sinä/tänä päivänä Jeesuksen ja ristin ryövärin kanssa taivaassa, hänen on oltava osallinen ensimmäisessä ylösnousemuksessa, eli uskossa kuollessaan.
Hebrealaiskirjeen todistajien pilvi ei edusta pyhimyksiä, joiden kanssa kommunikoisimme. He edustavat uskossa kuolleita pyhiä, joiden elämä on kirjattu Raamattuun meille todistuksena siitä, mikä on Jumalalle kuuliaisuuden seuraamus. Siitä todistus on näiden henkilöiden elämä, ettemme me masentuisi, lankeaisi, minkään asian vuoksi, koska se päämäärä, mihin nuo esimerkin uskovat, pyhätkään eivät ole vielä päässeet, saavuttaneet, on ainoa asia miksi olemme tähän maailmaan syntyneet.
P. Paavalin puhe kertoo meille, että ei ole mitään rajaa meidän ja Kristuksessa olevien kanssa. Esirukousten pyytämisestä teksti ei toki puhu, mutta kertoo samalla meille, että ei ole mitään estettä meidän ja edesmenneiden pyhien välillä. Edesmenneet voivat nähdä ja kuulla meidät, kuten P. Johanneksen ilmestyksen marttyyrit puhuvat. Siksi pyhien esirukouksien pyytäminen on sama asia kuin kenen tahansa toisen uskovan esirukouksien pyytäminen. Ruumiillinen kuolema ei ole minkäänlainen este, sillä Kristuksessa kaikki on yhtä.
Tämä on toki kokonaan eri asia kuin vainajain palvonta, sillä ilman Kristusta vainajilla ei ole mitään. Elämä ja yhteys on vain Kristuksessa ja uskossa Kristukseen.
Mielestäni sotket asioita. Kun Paavalin puheeseen viittaat, tai yleensäkin Raamattuun, niin on hyvä laittaa viittaus luettavaksi, eikä kuviteltavaksi.
Hieman harhauttava sanoitus tuo “… ei ole mitään rajaa meidän ja Kristuksessa olevien kanssa”?? Uudestisyntynyt on ajassa Kristuksessa ja Kristus hänessä, sisäisesti.
Mikään teksti Raamatussa ei puhu esirukousten pyytämisestä kuolleilta, olivat olleet uskovia tai pyhimyksiä. Uskova on Jumalan työtoveri, niin hänen itseensä kuin muihin asioihin nähden, joihin Jumala kutsuu työtoveruuteen, ei esimerkiksi toistamaan jotain rukouksia, jotka saattavat olla latinaksi tai kirkkoslaaviksi tms.
Tuo työtoveruus tarkoittaa vapaaehtoisuutta, omaa halua alistua Jumalan tekemisiin mukaan.
Ilmestyskirjan marttyyrit ovat ilmestys, näky siitä, mitä tuleman pitää. Se ei ole tässä ajassa, aikaan tai ajasta tapahtuvaa tiedotusta, kommunikointia.
Mielestäni “ruumiillinen kuolema ei ole este” lausuma on ajattelemattomuutta, jos ja koska luet Raamattua. Niin VT kuin Uusi Testamentti toistuvasti tuo esille rajan, jonka nimi on kuolema. Siitä Jeesuskin sanoi kertomuksessaan fariseuksille, että tuon rajan taakse ei ole yhteyttä eikä sieltä ole yhteyttä.
Kristuksessa kuolleet ovat poissa lopullisesti, meidän määritelmistämmekin. Heidän ajattomuutensa on toistaiseksi vain silmänräpäys ja Jeesuksen toisessa tulemuksessa se on iankaikkisuus, eli ikuinen ‘nyt’.
Kristus voitti kuoleman. Tästä syystä Kristus opettaa juutalaisia, että Jumala ei ole kuolleiden vaan elävien Jumala. Tarkempien viittauksien puute menee ihan vain laskuuden ja tarkempien muistikuvien puuttumisen piikkiin, mutta miun ennakko-oletuksena on, että hellarit tuntevat hyvin Raamattua, joten en tässä kohden koe kauhean tarpeelliseksi tarjota tarkempia viitteitä. Etköhän saa ilmankin kiinni, mistä jakeista on puhe.
Eikä ole tarpeenkaan. Kyse on ihan samasta asiasta kuin muutenkin esirukouksien pyytämisessä ylipäätään.
EDIT: Viittaukset Paavaliin tarkoittavat siis sitä, että ortodoksisen perinteen mukaan heprealaiskirjeen kirjoittaja on Paavali. Esimerkiksi kirkossa heprealaiskirjettä luettaessa jollotetaan “…Pyhän Paavalin lähetyskirjeesta heprealaisille”. Tämä ei ehkä ole suomalaisille ylipäätään tuttu perinne, mutta olen ortodoksi, joten pyrin puhumaan traditioni kielellä.
Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten Karitsan ottaessa sinetöidyn kirjan, kultamalja on täynnä pyhien rukouksia, ja että hääaterialle pääsee vain pukeutuneena pyhien tekoihin. Kun rukous on Jumalan tahdon mukainen, kuten pyhillä, se säilyttää tehonsa aina aikojen loppuun asti. Ilman heidän tekojaan kukaan ei onnistu pukeutumaan asianmukaisesti taivaalliselle hääaterialle. Joka ei pukeudu pyhien tekoihin, ei täytä kuninkaan asettamaa pukukoodia. Kristus oli esikoinen pyhille - ei hänen ollut tarkoitus jäädä Jumalan kansan ainoaksi pyhäksi. Siksi Ilmestyskirjassa ei - kasteesta huolimatta - sanota, että pukeudutaan vain häneen, vaan että pukeudutaan pyhien tekoihin.
Pelastumisessa on kyse kirkkoruumiin kollektiivisesta pelastumisesta, pyhien yhteydestä toisiinsa ja Jumalaan. Se joka ottaa vastaan pyhät, ottaa vastaan hänet, johon he kuuluvat. Se joka pyytää esirukousta pyhiltä, pyytää sitä häneltä, jonka nimessä ja voimassa he toimivat.
Pyhltä kuolleista ihmisiltä on hyvä pyytä esirukousta. Se on normaalia ja Raamatullista. Siinä ei ole mitään eroa onko esirukouspyyntö osoitettu täällä ajassa oleville vai ajasta pois muuttaneille. Jumalan valtakunta on yliajallinen eikä Kristuksen ruumista ole jaettu kilon irtopaloihin. Ruumis on yksi, eikä kuolema ole mikään este. Miksi olisi? Syy siihen, miksi monet pyytävät ajassa esirukouksia, mutta eivät pois muuttaneilta, johtuu opetuksesta, ei vielä ymmärretä, mikä on seurakunta, kirkko.
Ihan vain kertauksena luterilainen kanta pyhien rukoilemiseen: http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html#Pyhienpalvonta. Meillä siis ei rukoilla pyhiä; syynä ei ole se, etteivät pyhät olisi eläviä tai etteivätkö he kenties voisi rukoilla puolestamme, vaan se, että Raamattu kehottaa suuntaamaan rukoukset suoraan Jumalalle.