Pyhien rukoileminen


#202

Pyhien rukoileminen on ollut uusi asia ortodoksista kirkkoa tutkiessa ja siihen tutustumisessa. Olen aika sinut asian kanssa, itseasiassa yllättävän luontevalta se tuntuukin. Yksi asia, joka jollain tavalla avasi silmiä oli kohdata yksi ortodoksi, ei seurakunnan työntekijä, vaan ns. rivijäsen. Tämä ensimmäinen kohtaaminen tapahtui pari vuotta sitten ja työympäristössä hänen kanssaan olin tekemisissä. Tuolloin eivät uskonasiat, saati kirkkokunnan vaihdos ollut vahvasti mielessä. Mutta nyt jälkikäteen olen huomannut, että tällä kohtaamisella oli varmasti aika suurikin merkitys. Hän on sydämellinen, tunnollinen ja epäitsekäs ja hänessä on tietynlainen rauhallisuus. Jotain sellaista mitä on vaikea oikeastaan pukea sanoiksi, en ole aikaisemmin vastaavaa ihmistä tavannut. Hän ei missään nimessä ollut syyllistävä tai moralisoinut mutta hänen esimerkillään halusi itsekin olla työssään tunnollisemmin tai omat pienet laiminlyönnit tai laiskuus tuntui oikein ikävältä.

Jonkin aikaa sitten tapasin tämän ihmisen kanssa työskennelleitä ihmisiä ja kaikilla oli samanlainen kokemus. Yksi totesi, että hänellä on kyllä niin kaunis luonne, on ihan enkeli ja varmaan siivet selässä. Tässä ihmisessä on kyllä jotain pyhää hehkua.

Tämän ihmisen kautta tietyllä tavalla tuli lähemmäs myös ortodoksiset pyhät joita kunnioitetaan ja joilta esirukousta pyydetään. Enkä nyt tarkoita nostaa tätä kohtaamaani ihmistä samalle tasolle näiden kirkon pyhien kanssa mutta lähinnä ymmärsin sen, että konkreettisesti Jumala voi vaikuttaa joidenkin ihmisten kautta. Ne eivät ole vain tarinoita kirjoissa. Onko teillä ollut vastaavanlaisia kohtaamisia?


#203

On. Esirukousten pyytäminen pyhiltä ei ole itselleni ollut koskaan mikään ongelma, joten en osaa siihen oikein mitään sanoa. Lähinnä kyse on siitä, että miten hyvin ihminen ymmärtää Jumalalan kansan dynaamisen vaelluksen jumalallisten armovoimien vaikutukselle alttiina. Kun ymmärtää kirkon todellisena rakkauden yhteisönä, joka joka hetki elää, tuntee ja toimii armon aktiivisena vastaanottajana, niin näkee myös lähimmäisensä sen saman armon kanavina.

Tällöin uskossa ei ole kyse vain yksilöiden totena pitämistä propositioista vaan siitä, että kirkossa todellakin on kyse pyhäin yhteydestä ja myös yhteydestä pyhään. Lähimmäiset eivät ole vain oman uskon harjoittamisen kohteita, vaan myös jumalallisen armon vuodattumisen kanavia. Samat karismat jotka vuodattuvat Kristuksesta, voivat vuodattua myös lähimmäisten kautta - ja siinä on kyse ihan samoista energioista. Jos uskoo ihmisen ylipäänsä voivan pyhittyä ja huokua jumalallista voimaa, voi uskoa myös pääsevänsä osalliseksi sellaisesta kohdatessaan hyveissä vahvoja ihmisiä.

Jotkut ihmiset vaan huokuvat iloa, vakautta, toiveikkuutta, luottamusta, rauhaa jne., kun taas toisten seurassa tulee itsekin aggressiiviseksi tmv. Jos Jeesus on voittanut kuoleman, niin silloin kuolema ei ole kuilu pyhillekään; osallisena Kristuksesta heidänkään elämänsä ei pääty sielun erkanemiseen ruumiista.

Jos enkelit pystyvät ruumiittomina olentoina toimimaan, niin vielä enemmän sitä pystyvät pyhät ihmiset kuolemansa jälkeen, sillä ihmiset ovat enkeleitä korkeampia olentoja. Toisin kuin enkelit, ihmiset on luotu Jumalan kuviksi, ja ihminen voi ruumiillaankin julistaa Jumalan kunniaa - myös kuolemansa jälkeen.