Pyhien rukoileminen


#121

@ timo_k on usein tähdentänyt meille rukouselämän tärkeyttä.
Jostain ketjusta jäi mieleen tämä kehotus: “rukoilkaa lakkaamatta…”

Kuitenkin: Jätetäänkö nyt sentään Jumalallekin jonkunlaista päätösvaltaa?

Jeesushan opetti meitä rukoilemaan "tapahtukoon sinun tahtosi…"
Niin hän rukoili myös itse: “tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun…”.

Minusta olisi soveliasta noudattaa Vapahtajamme antamaa esikuvaa tässäkin.
Me olemme kuitenkin turmeltuneet tahtommekin puolesta. Jumala tietää,
mikä meille on hyväksi ja tarpeen.


#122

Niin, sehän on tosiaan pyhän Hieronymyksen liturginen muistopäivä tänään (ainakin lännen äitikirkossa). Sen kunniaksi:

Gallialais-roomalainen pappi Vigilantius halvensi selibaattia ja tuomitsi reliikkien kunnioittamisen. Hän kutsui reliikkien kunnioittajia epäjumalien ja tuhkan palvelijoiksi. Hieronymus vastasi hänelle: ”Me emme palvo marttyyrien reliikkejä, vaan heitä kunnioittaessamme me palvomme Häntä, jonka marttyyreja he ovat. Kun apostolit ja marttyyrit maan päällä eläessään rukoilivat toisten ihmisten puolesta, kuinka paljon enemmän he tekevät sitä voittonsa jälkeen. Onko heillä vähemmän voimaa nyt, kun he ovat Jeesuksen Kristuksen kanssa?”

Sangen raittiisti opettaa pyhä kirkkoisä. Lähteenä käytin ortsujen synaksarionia syystä että siinä tämä Vigilantius-episodi oli valmiiksi suomennettuna.

Vaikka avuksihuutamisesta (eli pyhien rukoilemisesta) ei suoraan tässä puhutakaan, tarkoittaa pyhä kirkkoisä “pyhien kunnioittamisella” selvästikin jotain pidemmälle menevää kuin mitä yli tuhat vuotta myöhemmin vaikuttaneet reformaattorit olivat valmiita hyväksymään.


#123

Meille luterilaisille raitis opetus on tuttu sana. Se merkitsee sanan mukaisuutta ja Kristuksen kunnian ja lunastustyön kirkastamista…
.


#124

Juu juu. Siksi minä sitä sanaa tuossa yhteydessä käytinkin.


#125

14 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Pappisselibaatti


#126

Hieronymus vastasi hänelle: ”Me emme palvo marttyyrien reliikkejä, vaan heitä kunnioittaessamme me palvomme Häntä, jonka marttyyreja he ovat. Kun apostolit ja marttyyrit maan päällä eläessään rukoilivat toisten ihmisten puolesta, kuinka paljon enemmän he tekevät sitä voittonsa jälkeen. Onko heillä vähemmän voimaa nyt, kun he ovat Jeesuksen Kristuksen kanssa?”

Tämä Hieronymuksen päättely ansaitsee vähän pureskelemista, koska eräät siinä olevat epätarkkuudet toistuvat (nähdäkseni) muuallakin. Siis marttyyrien reliikeille osoitettu kunnioitus on ymmärrettävä Jumalalle osoitetuksi palvonnaksi? Mutta miksi sitä palvontaa ei osoiteta suoraan Jumalalle? Miksi pitää tehdä jotakin, joka näyttää olevan reliikin palvontaa, mutta ei oikeasti ole sitä, niin että asiaa pitää erikseen selitellä? Eikö kultti pitäisi suunnitella sellaiseksi, että se maksimaalisen selkeästi ja minimaalisella selittelyllä näyttäisi siltä mitä se onkin?

Hieronymus huomauttaa, että marttyyreilla on voittonsa jälkeen “voimaa”, mutta ei lainkaan kerro, miten siitä seuraa, että reliikkejä pitäisi kunnioittaa.


Pappisselibaatti
#127

Minä ajattelin tuota samaa asiaa Kultaisen vasikan tapauksen tiimoilta.
Siinäkin oli kysymys varsin pienestä asiasta.

  1. Kun Aaron tämän näki, rakensi hän sille alttarin; ja Aaron julisti ja sanoi: “Huomenna on Herran juhla”.

Pappisselibaatti
#128

Meillä kai täällä on sellainen yhteisymmärrys, että emme vertaa pyhimyksille suunnattuja rukouksia epäjumalanpalvelukseen.


#129

Palatakseni otsikon aiheeseen, bongasin pyhien kunnioittamisen mielenkiintoisella sarallakin mielestäni aika hämmentävän uutisen koskien Serafim Sarovilaisen reliikkien lähettämistä avaruuteen:

http://myocn.net/relics-st-serafim-will-circle-earth-international-space-station/

Ja kyseessä siis tämä pyhä:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Serafim_Sarovilainen


Pappisselibaatti
#130

Mikäs tuossa hämmensi?


#131

Kiva kun otat puheeksi.
Se ei ollut tuossa ihan mielessäni, mutta asiaa olisi muuten hyvä pohtia.
Lähinnä halusin tuoda esiin sen, miten herkkä asia Jumalan kunnia ja hänen antamansa 1. käsky on.

Ainoastaan Jumalaa meidän tulee rukoilla, siitä minusta ei pääse millään irti.


#132

Vai niin.

Jos noin olisi, Jeesus Itse, joka varmasti tiesi tarinansa kerran päätyvän pakanoiden / gojimien Raamattuun, olisi hyvin voinut sanoa sivuhuomautuksena, että tämä tarina ei sitten muuten ole tosi.

Teidän kansanne alkaa saada raivareita jos yrittää yhdenkin teidän sananselityksenne kuulla / lukea alusta loppuun.

“Juutalaisiin taruihin”, eli judaismiin kuuluu todellakin teologia “Tulevasta maailmasta”, Olam ha-ba’a. Sieltä on peräisin käsitteet Paratiisi, Taivas, Kiirastuli, Tuonela ja Helvetti.

Katoliset opit ovat selvästikin eräänlaista judaismin suoraa, kristillistä jatketta, tietyin korjauksin ja tarkennuksin. Tämän havaitsee hetkessä jokainen lukutaitoinen, joka vähänkin tuntee klassista kristinuskoa, sekä toisaalla juutalaisuutta / judaismia.

Uskon varmasti Aabrahamin helmaan, eli Paratiisiin, sekä Tuonelaan, sen kristillisessä merkityksessä. Jeesus Itsekin puhui ristinryövärille Paratiisista (nk. Aabrahamin helma).

Kiirastuleen en mitenkään voisi olla uskomatta, sillä elän sitä parast’aikaa, maan päällä ja vaikealta näyttää selviytyä kunnialla ulos Purgatoriumista.


#133

Niin, no mielestäni koko juttu oli ensi lukemalta yllättävä, en tiedä onko tuollaista aiemmin tehty. Kiintoisa näkökulma, että nyt reliikit ikään kuin ovat maata kiertävällä radalla kaikkien uskovien kunnioitettavana. Vaikka oikeasti ovatkin aika kaukana.


#134

Ehkä tämän ketjun aiheeseen tulisi mielenkiintoista näkökulmaa jos aloittaisi uuden ketjun pohtimaan rukouksen olemusta. Onko rukous teko vai olemista?
Jos olemista, se tapahtuu Kristuksen ruumiissa, kaikki rukous on Kristuksen ruumiin rukous; Kristuksen ruumiin oleminen. Ovatko kaikki rukoilijat yhtä Kristuksessa? -Ovat, jos rukous on olemista.
Tarvitsevatko eri Kristuksen ruumiin jäsenet toisiaan? -Tarvitsevat. He tarvitsevat toisiaan juuri sen takia että Kristus, ainoa välimies, sitoo heidät toinen toisiinsa.


Pappisselibaatti
#135

Kun lukee näitä selityksiä, niin joidenkin kirjoittajien mielestä on aika iso
liuta kristittyjä livahtanut taivaaseen ylösnousemuksen ja viimeisen tuomionkin välttäen.
Ei pysy oikein kasassa tuo selityslinja.


Pappisselibaatti
Pappisselibaatti
#136

Tuomio tulee vasta aikojen lopussa.


#137

Olisikohan jo mahdollista keskustella itse aiheesta ilman, että koko ajan tarvitsee kiistellä siitä, onko koko asia osa klassista kristinuskoa vai ei. Luterilaiselle vanhurskauttamisopille on jo ketju jos toinenkin.


Pappisselibaatti
#138

Se oli jo paljon sanottu, että tuomio on vasta aikojen lopussa. :slight_smile:
Kiitos!
Minun puolestani voidaan olla kiistelemättä klassisesta tai ei-klassisesta.
Kun jonkun asian sanotaan kuuluneen apostolien opetukseen, ei sitten olisi ehkä sopivaa viitata 1000-luvulla eläneeseen kirkkoisään.


#139

Vapaissa suunnissa tuota pyhimysten esirukousta tosiaan katsotaan milloin epäjumalanpalveluksena, milloin taikauskoisena haihatteluna jne. Samaan aikaan kuitenkin monet juoksevat kuulujen saarnamiesten käsien alle hakemaan siunausta ja voitelua elämäänsä, sekä anomaan kristillisiä “superstaroja” rukoilemaan puolestaan. Erona tässä nyt tietty on se että yksien pyhimykset elävät ja toisten pyhimykset ovat kuolleet. Kuitenkin klassisen kristinuskon ajatus siitä että pyhät elävät taivaassa ja sieltä käsin voivat rukoilla on ihan hyvin perusteltua, ja siitä lähtökohdastahan pyhien esirukouksen pyytäminen on kanssa ihan looginen juttu.

Timo K. ehtikin tuolla jo sanomaan että jos ei ole sisällä tässä pyhimysjutussa, ei sitä voi ymmärtää, ja tämä on omakin näkemykseni asiasta. Henk.koht. noudatan tylsästi Herran itsensä antamaa mallia rukoilla “Isä meidän”. Muut rukoukset ovat lyhyitä avunhuutoja, kiitoksia ja huokauksia. Vierastan pyhimysten esirukousten pyytämistä, vaikka ymmärrän kyllä mikä ajatus siinä on.

Osasiko joku muuten kertoa, miten vanha on ensimmäinen tunnettu esirukouspyyntö pyhimykselle?


#140

Eikö se ole kuitenkin aika iso ero, toiset elävät, toiset ovat
kuolleet?
En ole muutamaa satunnaista tilaisuutta lukuun ottamatta tutustunut vapaiden suuntien kohtaamisiin jonkun “staran” kanssa, mutta ei se ilmeisestikään eroa siitä, mitä katolisessa kirkossa tapahtuu.
Pyytää siunausta vanhemmilta, arvostamaltaan hengelliseltä, se kai noudattaa ihan raamatullista esikuvaa.
Ajatus siitä, että “pyhät” ovat jo taivaassa ennen ylösnousemusta ja tuomiota, pistää miettimään.