Anteeksi nyt vain, mutta pyhä Birgitta on kyllä hyvinkin katolinen pyhimys ja yksi Euroopan suojelijoista.
Jotenkin minua aina koskettaa, kun Helsinkiläistä yhteisessä rukouksessa muistetaan. Onhan yksi kirkkoherroistamme todettu pyhäksi!
Entäs sitten Karjalan valistajat? Monet heistä ovat vähintäänkin suomensukuisia elleivät suomalaisia, vaikka eivät toki nykyisen Suomen valtion aikana pyhiksi todettuja olekaan.
Totta kai hän on. Luettelin vain muutamia “pyhimyksiä”, jotka ovat pelkästään evankelisen kirkon tai sitten evankelisen kirkon ja muiden kirkkojen pyhiä, joita Suomessa tunnetaan. Saksalaisessa ekumeenisessa pyhien kalenterissa on varmasti kymmeniä tai satoja pyhiä, jotka ovat katolisen kirkon pyhiä ja samalla evankelisen kirkon pyhiä.
Miksi ortodoksit pyytävät esirukouksia pyhiltä? Spoilerin takana on muutamia kohtia teoksesta
Ortodoksinen Dogmaattinen Jumaluusoppi
Kirjoittanut rovasti N. Malinovski, Vologdan pappisseminaarin rehtori
Suomentanut toisesta painoksesta Suomen kreikkalaiskatolisen
kirkon jumalanpalvelus- ja oppikirjain suomennos- ja toimitus-komitea 1921
sen luvusta
Pyhien esirukoukset maan päällä asuvien uskovaisten edestä ja maallisen seurakunnan avuksihuutaminen heitä rukouksissaan (sivuilla 538–547)
Olen jättänyt vanhahtavan suomennoksen ja oudot Raamatun kirjojen lyhenteet silleen. Kirjassa otetaan kantaa moniin tässäkin ketjussa esitettyihin vastaväitteisiin. Oletan, ettei julkaisulle ole tekijänoikeudellisia esteitä, kun kirja on kirjoitettu yli sata vuotta sitten ja suomennos on julkaistu vuonna 1921. Varmaankin kirjoittaja ja kääntäjä (minusta puhumattakaan!) olisivat hyvin iloisia, jos koko kirja julkaistaisiin netissä.
[details=Malinovski]Sivu 538: Pyhät ihmiset, jotka ovat muuttaneet pois tästä elämästä ja tulleet osallisiksi taivaallisesta kirkastumisesta Jumalan enkelien ja ainoan välimiehen – Kristuksen kera, myötävaikuttavat maallisen seurakunnan jäsenten pelastuksen saavuttamiseen, erittäinkin sillä, että he rukouksissaan ja anomuksissaan rukoilevat heidän puolestaan Lunastajan ja Jumalan edessä. Erityinen voima ja vaikutus on Jumalan äidin esirukouksilla, hänen suuren ja ainoanlaatuisen läheisyytensä tähden Poikaansa. Mutta myöskin kaikki muut pyhät, ollen Jumalan ja Kristuksen ystäviä, ovat esirukouksissaan toisten puolesta voimallisia Jumalan edessä ja omaavat Jumalalta saadun armollisen voiman ja mahdollisuuden auttaa meitä sekä hengellisissä tarpeissamme, että ulkonaisen elämämme hädässä ja tarpeissa sekä yleensä meidän pelastuksemme edistämisessä. Ortodoksinen kirkko tunnustaa samalla todeksi ei ainoastaan sen, että autuaallisessa tilassa olevat pyhät kohottavat rukouksensa maallisen seurakunnan puolesta yleensä, ja että he yleensä yhdistävät rukouksensa Jumalan tykö maallisen seurakunnan jäsenten rukouksiin (tämän tunnustavat luterilaisetkin, kieltäen kuitenkin pyhien rukoukset toisen taikka toisen jäsenen puolesta erikseen), vaan uskoo myös, että he puoltavat maallisen seurakunnan jäseniä myöskin yksityisissä ja persoonallisissa tarpeissa.
Sivu 539: Uudessa testamentissa selvimmin todistaa taivaassa olevien pyhien esirukouksista maallisen seurakunnan puolesta salaisuuksien näkijä Johannes. Hän oli otollinen näkemään, kuinka kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät Karitsan eteen ja heillä oli kantele kullakin ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset (Ilm. 5, 8). Toisella kertaa hän näki, kuinka tuli toinen enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljo suitsuketta pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeen savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen (Ilm. 8, 3–4).
Ilmoitetun opin sekä yleinen ajatus että henki osoittavat meille epäämättömästi, että pyhät rukoilevat maallisen seurakunnan edestä.
Rakkauden vaikutuksesta rukoilivat pyhät toistensa edestä maan päällä ja auttoivat lähimmäisiään millä vain voivat. Tämä rakkaus maallisiin veljiinsä säilyy heissä myöskin haudantakaisessa elämässä, sillä rakkaus ei koskaan häviä (1 Korint. 13, 8); siellä heidän rakkautensa lähimmäisiä kohtaan muuttuu vielä puhtaammaksi ja vilpittömämmäksi. Ollen täynnä tämän kaltaista rakkautta, eivät he haudantakaisessakaan elämässä voi olla huolehtimatta meistä ja käyttämättä hyväksemme kaikkea sitä, minkä voivat tehdä. Parhaimpana keinona tähän ovat esirukoukset maallisten veljien puolesta Jumalan edessä. Kun he rukoilivat heidän puolestaan jo eläessään maan päällä, niin varmaankin heidän rukouksensa on vielä hartaampi ja vaikuttavampi taivaissa, jossa he Jumalan ystävinä ja rakastamina saavat häneltä yhä enemmän rohkeutta kantaa esirukouksia. Ja siihen heitä luonnollisestikin kehoittaa myös heidän autuaallinen tilansa. Ollessamme iloisia me tavallisesti pyrimme jakamaan iloamme toisten kanssa: hyväsydäminen tahtoo onnessaan tehdä hyvää mahdollisimman paljon ja saattaa onnellisiksi muita. On käsitettävää, että taivaan asukkaat, nauttiessaan itse autuudesta ja rakastaen suuresti meitä, eivät voi olla tahtomatta sitä ja myötävaikuttamatta siihen, että mekin tulisimme osallisiksi siitä autuudesta, myötävaikuttamalla ennen kaikkea tietysti esirukouksien avulla, että meidät pelastettaisiin onnettomuuksista ja murheista ja että me voisimme kohota lankeemuksestamme ja tulla pelastetuiksi.
Sivu 540: Pyhien esirukoukset Jumalan edessä taistelevan seurakunnan jäsenten puolesta, heidän valmiutensa ja kykeneväisyytensä auttamaan meitä hädässämme ovat maallisen seurakunnan jäsenille perusteena ja kehoituksena pyhien ihmisten avuksihuutamiseen rukouksissa. Pyhiä ihmisiä ei tietenkään ole Jumalan asemesta rukouksissa avuksihuudettava eikä niin kuin joitakin jumalia, jotka omin voimin voivat ihmisiä auttaa heidän hädässään, vaan niin kuin Jumalan läheisiä ja meidän voimallisia edustajiamme ja esirukoilijoitamme Herran Jumalan edessä, jotka esirukouksillaan voivat lisätä rukouksemme merkitystä Herran edessä ja anoa meille tarvitsemamme hyvän Jumalalta, joka on kaikkien lahjojen ja laupeuden lähde ja antaja (Jaak. 1, 17). Suoranaisilla kehoituksilla ja esimerkeillä neuvoo raamattu meitä anomaan pyhien esirukouksia Jumalan edessä.
Sivu 541: [elävien puolesta rukoilemisesta, ja sitten:] On totta, että tässä puhutaan rukouksilla kääntymisestä pyhien puoleen, kunnes he vielä elävät täällä maan päällä, mutta eikö sitä enemmän ole käännyttävä edesmenneitten ja Jumalan kirkastamien pyhien puoleen, jolloin heidän esirukouksensa ihmisten puolesta Jumalan edessä ovat voimakkaampia; ja he todellakin rukoilevat edestämme?
Sivu 543: Aina apostolisilta ajoilta on Kristuksen seurakunta epäilemättä tunnustanut Jumalan Äidin sekä Jumalalle kelvollisten pyhien ihmisten esirukoukset maan päällä elävien veljiensä puolesta, ja senpä vuoksi kääntyessään rukouksilla Jumalan, taivaan ja maan kuninkaan ja kaiken hyvän antajan puoleen, kääntyivät rukouksilla myöskin pyhien ihmisten puoleen (ks. vanhojen liturgiapalvelusten toimituksia), Kuvainraastajia vastaan, jotka kielteisesti suhtautuivat kirkon yleiseen tapaan avuksihuutaa pyhiä ihmisiä rukouksissa, sääsivät VII yleisen kirkolliskokouksen jäsenet: ”jos kuka ei tunnusta, että kaikki pyhät ihmiset, jotka ovat olleet ikiajoista ja ovat tulleet kelvollisiksi Jumalalle sekä ennen lakia, että lain ja armon alaisina, ovat kyllin arvollisia Jumalan edessä niin sielun kuin ruumiinkin puolesta, tai jos kuka ei pyydä pyhien esirukouksia uskolla, että heidän on kerran perintätiedon mukaan sallittu rukoilla maailman edestä – niin hän olkoon anatema.”
XVI:n vuosisadan uskonpuhdistus hylkäsi pyhien avuksihuutamisen rukouksissa, joten tämän totuuden kieltäminen (sivu 544) muodostaa huomattavan erityisyyden protestanttien uskonopissa. Protestanteista näytti siltä, että pyhät ihmiset, kun heitä avuksihuudettiin rukouksissa Jumalan ja ihmisten välimiehinä, olivat ikään kuin haittana uskovaisten välittömälle yhtymiselle Lunastajaansa. Hyläten tämän perusteella rukouksella kääntymisen pyhien ihmisten puoleen, osa protestanteista, nimittäin luterilaiset, ei pitänyt sopivana ja hyödyllisenä sitä, että me pyydämme pyhiä rukoilemaan puolestamme, mutta kumminkin tunnustivat, että enkelit ja pyhät rukoilevat meidän puolestamme (Conf. aug. p. 1, art. XXI; Apol. Conf. ad art. XXI – Tunnustuskirjat siv. 40–41, 220–228).
Edelleen huomautetaan, että on olemassa vain yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä Kristus Jeesus (1 Tim. 2, 5; vert. 1 Joh. 2, 1; Room. 8, 34; Hebr. 7, 22–25), minkä vuoksi (sivu 545) rukouksella pyhien puoleen kääntyminen merkitsee välimiehen Jeesuksen Kristuksen arvon alentamista, tai hänen apunsa riittämättömäksi olettamista. Mutta apostoli, nimittäessään Jeesusta Kristusta ainoaksi välittäjäksi, samalla heti lisää: joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä (v. 6), s. o. että Jeesus Kristus on yksi ja ainoa välittäjä siinä merkityksessä, että hän on ihmissuvun lunastaja synnistä, kirouksesta ja kuolemasta; tätä lunastusta ei voinut ihminen eikä enkelikään suorittaa. Mutta tällaisen välittäjän ykseys ei tee mahdottomaksi pyhien ihmisten esirukouksia taivaallisen Isän edessä sen nimeen, joka omalla verellään puolustaa kaikkia, ja hänen itsensä edessä, samalla tavoin kuin taivaallisen Isän ykseys ei poista maallisia isiä eikä Kristuksen neuvonantajan ja opettajan ykseys, – maallisia neuvonantajia ja opettajia.
Sivu 546: Pyhien ihmisten avuksihuutaminen, väitetään edelleen, on muka pakanain jäljittelyä, jotka yhden Jumalan asemesta kääntyvät monien jumalien puoleen. - - Mutta pyhien avuksihuutamisen vertaaminen epäjumalanpalvelukseen osoittaa täyttä ymmärtämättömyyttä. Pakanain jumalat ovat luuloteltuja jumalia, minkä vuoksi pakanain kääntymisestä niiden puoleen ei ollut mitään hyötyä. Kristilliset pyhät ihmiset sitä vastoin ovat todellisia olentoja, Jumalan ystäviä. Pakanat pyysivät hyvyyksiä jumaliltaan, kuten itsenäisiltä valtiailta ja hyvyyksien antajilta, mutta kristityt tunnustavat maailman Luojan ja Kaitsijan hyvyyksien lähteeksi ja antajaksi, ja pyhiä rukoillaan ainoastaan puolustajina ja esirukoilijoina Jumalan edessä, jotka omilla välittäjä-rukouksillaan voivat anoa meille hänen jumalallista apuaan. Sen tähden itse rukouksissakin eri tavalla ilmaistaan pyynnöt Jumalalle ja eri tavalla pyhille ihmisille.
Sivu 547: Edelleen sanotaan, ettei kristittyjen ole käännyttävä pyhien ihmisten puoleen siitäkään syystä, että he itse voivat kääntyä rukouksessaan välittömästi Jumalan puoleen ja että Jeesus Kristus meille antanut myöskin rukouksen esikuvan (”Isä meidän”). Mutta kääntyminen rukouksessa Jumalan puoleen ei estä kääntymästä pyhienkin puoleen, että he rukoilisivat puolestamme Jumalaa, sillä Jumala kuulee enemmän pyhiä kuin niitä, jotka jäävät syntiensä valtaan, samoin kuin rukoukset Jumalan puoleen eivät kiellä yleensä rukouksia toinentoisemme edestä.[/details]
1 tykkäys
Eipä jäänyt epäselväksi, että on vain yksi välimies, Jumalan Poika, ihminen Jeesus Kristus.
Siis lähemmäksi häntä, sillä hänessä meidän pitäisi elää, yksin hänen ansiostaan
.Haavojasi lähemmäksi, / lähemmäksi ristiä / kaipaa köyhä sydämeni / nytkin, tällä hetkellä. / Anna Pyhän Hengen voimaa, / tulta lamppuun sammuvaan. / Yö on synkkä, Ylkä viipyy, / milloin tulet noutamaan?
Kristillisen dogman perustavin oppi Kristuksesta on niin sanottu kaksiluonto-oppi, jonka mukaan Kristus on Jumalan ainoa Poika ja sekä todellinen ihminen että todellinen Jumala.
Kristuksella on siis kaksi luontoa: sekä inhimillinen että jumalallinen. Ne ovat hänessä ”erottamatta, sekoittamatta, muuttamatta ja jakamatta”. Jumala inkarnoitui eli syntyi ihmiseksi maailmaan neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Kristillistä kaksiluonto-oppia vastustavia harhaoppeja olivat muun muassa areiolaisuus ja doketismi. (EVL. Aamenesta öylättiin.
1 tykkäys
Kommentteja Malinovskin tekstiin:
Suoranaisilla kehoituksilla ja esimerkeillä neuvoo raamattu meitä anomaan pyhien esirukouksia Jumalan edessä.
Tässä kaipaisin viitteitä Raamattuun.
sääsivät VII yleisen kirkolliskokouksen jäsenet: ”- -jos kuka ei pyydä pyhien esirukouksia uskolla, että heidän on kerran perintätiedon mukaan sallittu rukoilla maailman edestä – niin hän olkoon anatema.”
Jos tuo tarkoittaa mitä sanoo - että pyhien esirukousten pyytäminen on pakollista - niin tämä anateema saattaisi kohdistua myös ensimmäisen vuosisadan kristittyihin.
Jumala kuulee enemmän pyhiä kuin niitä, jotka jäävät syntiensä valtaan
Tällekin kaipaisi perustelua. Raamatun mukaan Jumala kuulee mielellään maan päällä elävien (ja siis vielä syntisten) kristittyjen rukouksia (1.Joh.5:14-15), ja maan päällä vaeltaviakin kristittyjä kutsutaan pyhiksi (Room.1:7). Kun Raamatussa on lukemattomia kehotuksia rukoilla suoraan Jumalaa, niin miksi Raamatun kirjoittajat järjestään jättäisivät mainitsematta Malinovskin mainitseman tärkeän näkökohdan, jos se pitäisi paikkansa?
Paljon on tullut kirkkoon tavaraa apostolien jälkeen.
Tuskin tuota kaikkea hyväksyisivät.
10. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. 1 KOr 3
Paavali katsoo panneensa perustuksen Korintin seurakuntaan, se oli Kristus.
Kysyä sopii, ovatko kaikki hänen jälkeensä katsoneet, miten ovat rakentaneet?
Tuli tuosta mieleeni, että vuosia sitten jollakin palstalla keskusteltiin Malinovskin linjauksia ort. papin kanssa. Hän kuittasi kaiken sillä, että Malinovskin mielipiteet eivät edusta ortodoksisen kirkon virallista kantaa.
Mikkää ei ollut mittää.
Se on vähän kuin märkää saippuaa koettaisi saada hyppysiinsä kylpyammessa.
Malinovskilla on huomautus tuosta välimiesasiasta. Luterilaiset eivät kuvittele pyhiä rukoilevien pitävän Mariaa tai muita pyhiä ristiinnaulittuina, kuolleina ja ylösnousseina heidän puolestaan. Luulen, että tämä on itsestään selvää, ja sanaan välimies oletetaan luterilaisilla väärä sisältö. Luterilaisen puheen taustalla on Kristuksen ylimmäispapillinen virka kokonaisuudessaan, johon kuuluu myös esirukous. Tätä käsittelee varsinkin Heprealaiskirje 7:24-27, jossa esirukous ja lunastus esitetään rinnakkaisina. Vanhatestamentillinen tausta on uhripappeus ja pappien suitsuttamalla suorittama esirukous kansan puolesta. Kristus täytti tämän kaiken esikuvan, ensin alennuksensa tilassa, sitten myös korotuksen. Kun Kristus nyt jatkaa esirukoilijana ylimmäispapillista virkaansa, se ei enää ole lunastavaa toimintaa, koska lunastus oli ainutkertaista, mutta se ei myöskään ole sellaista, jonka rinnalle pyhien esirukous toisi jotakin täydentävää. Kyseessä on luterilaisten vakaumus sekaannuksen vaarasta Kristuksen ylimmäispapillisen viran kanssa, varsinkin jos pyhiä puhutellaan lähes jumalallisina kuulijoina ja liitetään mukaan ylistäviä sanoja tyyliin: “Oi sinä korkeasti pyhitetty, autuas ******, pelasta meidät suojeluksellasi ja varjeluksellasi vihollisiltamme”. Minä en pyytäisi keneltäkään esirukousta noin.
1 tykkäys
Nyt pomppas kyllä hihna päältä!
Välimiehes-sanassa väärä sisältö?
Joh14:6. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Joh 10:9. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
1 Tim 2:5. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
Kyllä me pidämme ihan sanasta kiinni. Muista en tiedä.
Malinovski sivu 539: Usko autuaallisten nukkuneiden esirukouksiin maan päällä elävien puolesta oli jo vanhan testamentin seurakunnassa olemassa. Itse Jumala, päätettyään rangaista parantumatonta kansaansa, sanoi profeetta Jeremialle: vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei sieluni kuitenkaan olisi tämän kansan puoleen (Jer. 15, 1). Nämä Herran sanat osoittavat, että asian ollessa toisin voisivat Mooses ja Samuel, jotka silloin olivat jo kuolleet, rukoilla hänen edessään kansansa puolesta, ja heidän rukouksensa voisi tulla otetuksi huomioon. Eräässä vanhan testamentin kirjassa (kylläkin epäkanoonisessa) tuodaan esille myöskin esimerkki vanhurskaan esirukouksista syntisen puolesta: Juudas Makkabealainen taisteluun ryhtymisen edellä Nikanoria vastaan, näki unessa ylimäisen papin Onian ja prof. Jeremian, jotka olivat kuolleet, rukoilevan juutalaisen kansan puolesta. Antaessaan Juudaalle kultaisen miekan, sanoi Jeremia: ota tämä pyhä miekka, jonka Jumala sinulle antaa; sillä sinä olet viholliset lyövä. Jeremiaasta ilmoitti Onia: tämä on Jeremia Jumalan profeetta, joka veljiäsi sangen suuresti rakastaa ja rukoilee alati kansan ja pyhän kaupungin puolesta (2 Makk. 15, 16. 14).
Uudessa testamentissa selvimmin todistaa taivaassa olevien pyhien esirukouksista maallisen seurakunnan puolesta salaisuuksien näkijä Johannes. Hän oli otollinen näkemään, kuinka kaksikymmentäneljä vanhinta heittäytyivät Karitsan eteen ja heillä oli kantele kullakin ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset (Ilm. 5, 8). Toisella kertaa hän näki, kuinka tuli toinen enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljo suitsuketta pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeen savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen (Ilm. 8, 3–4).
[quote=“Henrikki, post:168, topic:438”]
sääsivät VII yleisen kirkolliskokouksen jäsenet: ”- -jos kuka ei pyydä pyhien esirukouksia uskolla, että heidän on kerran perintätiedon mukaan sallittu rukoilla maailman edestä – niin hän olkoon anatema.”
Jos tuo tarkoittaa mitä sanoo - että pyhien esirukousten pyytäminen on pakollista - niin tämä anateema saattaisi kohdistua myös ensimmäisen vuosisadan kristittyihin.[/quote]
Ensimmäisen vuosisadan kristityt pyysivät esirukouksia pyhiltä ihmisiltä.
Malinovski sivu 543: Aina apostolisilta ajoilta on Kristuksen seurakunta epäilemättä tunnustanut Jumalan Äidin sekä Jumalalle kelvollisten pyhien ihmisten esirukoukset maan päällä elävien veljiensä puolesta, ja senpä vuoksi kääntyessään rukouksilla Jumalan, taivaan ja maan kuninkaan ja kaiken hyvän antajan puoleen, kääntyivät rukouksilla myöskin pyhien ihmisten puoleen (ks. vanhojen liturgiapalvelusten toimituksia).
[quote=“Henrikki, post:168, topic:438”]
Jumala kuulee enemmän pyhiä kuin niitä, jotka jäävät syntiensä valtaan
Tällekin kaipaisi perustelua. Raamatun mukaan Jumala kuulee mielellään maan päällä elävien (ja siis vielä syntisten) kristittyjen rukouksia (1.Joh.5:14-15), ja maan päällä vaeltaviakin kristittyjä kutsutaan pyhiksi (Room.1:7). Kun Raamatussa on lukemattomia kehotuksia rukoilla suoraan Jumalaa, niin miksi Raamatun kirjoittajat järjestään jättäisivät mainitsematta Malinovskin mainitseman tärkeän näkökohdan, jos se pitäisi paikkansa?[/quote]
Maan päällä elävät ovat syntisiä, mutta kirkastuneet pyhät ovat kuin enkeleitä.
Luterilaisten ei tarvitse – eikä kannata – pyytää esirukouksia pyhiltä. Pyhien elämäkerroissa sanotaan usein, että monet paranivat sairauksistaan tai saivat muuta apua, kun ”uskossa kääntyivät tämän pyhän puoleen”. Jos ei usko, että siitä on apua, niin siitä ei ole apua.
Malinovski on saattanut jossakin kohdassa erehtyä, mutta suurin osa on kuitenkin ortodoksisen opin mukaista.
Malinovski vastasi tähän vastaväitteeseen jo yli sata vuotta sitten.
Edelleen huomautetaan, että on olemassa vain yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä Kristus Jeesus (1 Tim. 2, 5; vert. 1 Joh. 2, 1; Room. 8, 34; Hebr. 7, 22–25), minkä vuoksi (sivu 545) rukouksella pyhien puoleen kääntyminen merkitsee välimiehen Jeesuksen Kristuksen arvon alentamista, tai hänen apunsa riittämättömäksi olettamista. Mutta apostoli, nimittäessään Jeesusta Kristusta ainoaksi välittäjäksi, samalla heti lisää: joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä (v. 6), s. o. että Jeesus Kristus on yksi ja ainoa välittäjä siinä merkityksessä, että hän on ihmissuvun lunastaja synnistä, kirouksesta ja kuolemasta; tätä lunastusta ei voinut ihminen eikä enkelikään suorittaa. Mutta tällaisen välittäjän ykseys ei tee mahdottomaksi pyhien ihmisten esirukouksia taivaallisen Isän edessä sen nimeen, joka omalla verellään puolustaa kaikkia, ja hänen itsensä edessä.
1 tykkäys
@Filonilla:n jatkovastaukset eivät ole ihan tyydyttäviä. Malinovskin raamatunlainaukset (mukana “epäkanonisia” kirjoja?) viittaavat lähinnä siihen, että taivassa olevat voivat toimia esirukoilijoina; tätä eivät luterilaisetkaan pidä mahdottomana. Vaille raamattuperustelua jää edelleen Malinovskin väite, että “raamattu neuvoo meitä anomaan pyhien esirukouksia”. Sen, että edesmenneiden pyhien esirukouksia olisi pyydetty jo ensimmäisellä vuosisadalla, Filonilla perustelee Malinovskin väitteellä, ei Raamatulla eikä historialla.
Ei millään pahalla, mutta kyllä tuo Malinovskin selitys sivulla 559 on varsin heppoinen ja vielä epälooginen.
Sehän alkaa sanallla “vaikka”, mutta ei sano “seisoo” eikä sen puoleen puhu mitään rukoilemisesta.
Vaikka olisin tasavallan presidentti, olisin tuota mieltä…
Joo, enpäs ole…mutta silti…:-))
En hetkeäkään odottanut, että kukaan muuttaisi mieltään. Kirjoitin tekstin itselleni ja ajattelin, että se saattaisi kiinnostaa jotakuta ortodoksia.
3 tykkäystä
Filonillan lainaukset olivat oikein hyviä. Minusta niissä asia oli esitetty hyvin. Vettomus 7. konsiiliin kuitenkin vaatisi paikan.
1 tykkäys
Malinovski ei mainitse kohtaa eikä sitä ole suomennetuissa kanoneissa, mutta kirkolliskokous julkaisi muitakin dokumentteja, joissa se sitten lienee.
Kukaan ei todellakaan mieltään muuta. Uskonelämän tilanteet voivat korkeintaan avata jotain.
Asia on näin ollen nähty pohjaan saakka.
Opillisten totuuksien pitäisi perustua selvään apostolien opetukseen, eikä jonkun Vanhan testamentin lauseen hämärään tulkintaan.
Mutta eikö luterilaisittainkin yleinen kastettujen pappeus ole osallinen Kristuksen ylipappeus? Esim Borgå sopimus: “They are called to offer their being as `a living sacrifice’ and to intercede for the Church and the salvation of the world. This is the corporate priesthood of the whole people of God and the calling to ministry and service (I Peter 2: 5).” numero 32 i ja " Ordained ministers are related, as are all Christians, both to the priesthood of Christ and to the priesthood of the Church. " Num 32 j.
1 tykkäys