Queer-teologia vs. klassinen kristinusko

Sakramentit eivät ole neuvottelukysymyksiä, joten tässä kohden siitä ei ole hyötyä. Emme kasta Luojan, Lunastajan, Pyhittäjän nimeen, emme voitele tervalla, emme vihi naisia papeiksi.

2 tykkäystä

Kirjoitit itse: "Keskustelu saattaa kiinnittää huomiota sellaisiin oman tradition piirteisiin, jotka on itse jättänyt huomiotta ja auttaa reflektoimaan niitä. "

Sikäli jos asiaa tarkastellaan queer-teorian näkökulmasta, kyse ei suinkaan ole siitä, mitä sakramentti edellyttää, vaan siitä mitä sakramenttiin liittyvän kaanonin yhteydessä tarkoitetaan termillä “nainen”.

Mikä on siis se sosiaalinen konstruktio joka määrittele henkilön naiseksi tavalla, ettei henkilö sovellu idän kirkon pappisvirkaan. Sivuhuomiona, että läntisissä reformaation kirkoissa virka määritellään toisella tavoin, joten myös viran kantajaltaan edellyttämä sosiaalinen rooli yhteisössä määrittyy eri tavoin. Tämä koskee myös sukupuolta määrittävään rooliin, sikäli kun sitä edellytetään.

Edellä olevalla viittauksellani en ota kantaa siihen, tulisiko asiaa tarkastella queer -teorian näkökulmasta, vaan asetelmaan, jos asiaa tarkastellaan queer-teorian näkökulmasta.

Vaatimukset pappeuteen määritellään Raamatussa. “Seurakunnan kaitsijan tulee olla nuhteeton yhden vaimon mies, raitis, säädyllinen, maltillinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan.” Klassillinen kristinusko ei tunne naispappeutta eikä ylipäätänsä pappeutta minään oikeutena. Ei jokaisen pidä päästä papiksi.

3 tykkäystä

Toi postmoderni ajattelu, missä kaikki totuus löytyy indiviidin tulkinnasta on aika mainio.

Voisin siis “tulkita” ostamista ja omistamista postmodernisti siten, että kävelisin kauppaan ja pistäisin taskuun kaiken mikä on minusta kivaa, sillä kyseenalaistaisin vanhoillisen omistamisen ja ostamisen käsitteet.
Sillai niinku raikkaasti ja uudesti ja postmodernisti, peräti queeeeeeristi.

Samoin voisin tulla juomaan postmodernisti vaikka Silvanuksen kaljat kaapista.

Tuolla yliopistomme tieteentekijällä on ainesta ihan vaikka Voima-lehden kolumnistiksi. Tänä post-totuudellisena aikana.

2 tykkäystä

Mutta mitä queer teolgian näkökulmasta tarkoittaa olla mies ja mitä tarkoitaa olla vaimo?

Kelpaako tanssukupuolinen “mies” jolla on yksi vaimo ortodoksikirkon papiksi?

Ei tietenkään, koska transsukupuolinen “mies” ei ole mikään mies. Papin pitää olla mies eikä esim eunukki tai mielenvikainen nainen, joka luulee olevansa mies. Ei pidä mennä mukaan tällaisiin juttuihin. Maailman ihmiset voivat keksiä mitä hyvänsä hullutuksia, mutta ei kristittyjen pidä mennä niihin mukaan.

4 tykkäystä

(Lihavoinnit minun.) Kyselysi ihmetyttää. Queer-teologiassa “mies” tarkoittaa ihan mitä sen suunnan edustajat sillä tarkoittavat. Sen sijaan ortodoksikirkossa “mies” kaiketi tarkoittaa biologista miestä. Miksi ortodoksikirkon - tai minkään muunkaan kirkon - pitäisi olla kiinnostunut tästä queer-jutusta?

1 tykkäys

Lienee suunnattu Yochan kuittailuksi SanGennarolle. [SG siis ortodoksisuudestaan huolimatta ilmaisi tiettyä myötämielisyyttä queer-teologiaa kohtaan.]

2 tykkäystä

Tää queer-juttuhan on jännä. Aj́attelin queer-perusteisesti nimittää itseni presidentiksi.

Jokainenhan on presidentti joka kokee olevansa presidentti. Tasa-arvo edellyttää että jokainen saa olla presidentti.

Teidän palstatuttujen ei kuitenkaan tarvitse puhutella minua “herra presidentti”.

3 tykkäystä

[quote=“Sakarja, post:29, topic:1803, full:true”]Teidän palstatuttujen ei kuitenkaan tarvitse puhutella minua “herra presidentti”.
[/quote]

Tämä itse asiassa on melko armollista, vaikka ensi silmäyksellä tekstiä saattaa pitää överinä parodiana (“taas ne uskovaiset tekee olkiukkoja ja leimaa kunnon ihmisiä”). Tietääkseni Kanadassa on jo kriminalisoitu väärän persoonapronominin käyttö. Jos Pera ilmoittaa, että hänestä pitää puhua termillä she, niin ihminen, joka sen tietäen käyttää sanaa he, syyllistyy rikokseen.

1 tykkäys

Mielestäni tällaisella keskustelulla ei ole tässä kohden uskonnolliselta kannalta arvoa. Relevanttia ja mielestäni myös kiinnostavaa akateemista keskustelua se toki on. Ylipäätänsä queer-teologialla voi olla uskonnolliselta kannalta. Se voi reflektiopintana nostaa esiin sellaisia tradition piirteitä, joita eivät kristityt itse välttämättä muista.

Mitä tarkoitat? Ikäänkuin lauseistasi puuttuisi jotakin.

Oletan, että queer-teologia ei ole olemassa osoittaakseen kristinuskon pikku puutteita taikka käydäkseen sen kanssa akateemista keskustelua, vaan ottaakseen niin sanotusti homman haltuun, näyttääkseen, kuinka jatkossa täytyy toimia ja ajatella.

2 tykkäystä

Toki mutta mitä sitten? Voihan kaikkea käyttää reflektiopintana. Esimerkiksi kyllä kristillisissä yhteisöissä voi olla sukupuolia sortavia rakenteita, jotka eivät juonnu dogmatiikasta jne.

1 tykkäys

Varmasti voi käyttää. Vaan ethän tarkoita kysymyksellä “mutta mitä sitten” sitä, mitä niillä sanoilla yleensä tarkoitetaan, eli että jollakin jutulla - tässä tapauksessa queer-teologien itseymmärryksellä ja tavoitteilla - ei ole jonkun - tässä tapauksesa kristillisen kirkon - kannalta väliä? Että hommaan kandee suhtautua vain kätsynä reflektiopintana ja se siitä?

1 tykkäys

Välinpitämätön Kirkon tuskin kannattaa olla mistään virtauksesta, “mitä väliä” merkityksessä, että siilipuolustukseen ei ole tarvetta. Queer-teologiasta voi koitua hyvääkin, vaikka agitaattorien motiivit olisivatkin väärät. Vrt. P. Paavali ja tuntemattoman jumalan alttari, P. Johanneksen Logos-analogiat jne.

Menisitkö yksityiskohtiin. Mitä hyvää siitä esimerkiksi voisi koitua?

Lueskelin Timo Soinin Peruspomo-kirjaa ja tämä keskustelu tuli mieleen tätä lukiessa. Siitä voi koitua erilaisten käytänteiden korjaantumista kristilliseen suuntaan.

Sellainen teologia, joka asettaa ihmeet ja tunnekokemukset hyvin korkealle sijalle jokaisen kristityn elämässä ja jonka julistajat kiertävät kaatamassa kansaa ja kertomassa taivasvierailuistaan, on totta kai tasaisemmalle kristillisyydelle jonkinlainen peili. Voi olla syytä miettiä vakavasti, onko omassa teologiassa ja julistuksessa esim. unohdettu Jumalan voiman todellisuus, keskitytty liikaa älylliseen puoleen, varottu tervettäkin tunteiden ilmaisua ja niin edelleen. Siitä huolimatta minusta tuollainen teologia ja sen julistajat eivät ole tervetulleita asioita. En jaksa suhtautua juttuun ensisijaisesti tyyliin “kiva kiva, mitäs minä voin tästä oppia”. En tosin näe omaa suhtautumistani jonakin siilipuolustuksena, enkä ole sellaista tarjoamassa.

Paavali muuten olisi varmaan ollut riemuissaan, jos ateenalaiset olisivat hänen puheidensa vaikutuksesta päättäneet hylätä ja tuhota kaikki alttarinsa, mukaan lukien sen tuntemattoman jumalan alttarin.

1 tykkäys

Jos kristittyjen keskuudessa on sellainen käytänne, että aviottomia äitejä syrjitään, niin kyllä sitä käytännettä kannattaa korjata. Mutta: mihin sitä queer-teologiaa tässä tarvitaan?