On ihan totta että Raamatussa ei puhuta mitään jojoista. En minäkään puhu. Olen samaa mieltä, että uskoontulo tapahtuu vain kerran. Mutta koska kyseessä ei ole oma tekoni, vaan Jumalan teko, niin (kuten yritin aiemmin selittää Kristuksen poikana olemisen raamatulllisella analogialla) tuo Jumalan teko, uudestisyntyminen, ilmenee aina kun olen tehnyt syntiä, kadun ja palaan kasteen armoon.
Kyllä, ihminen joko on uskossa tai sitten ei. Mutta ihmisellä ei ole uskon saamisessa mitään osuutta. Se ei ole jotakin josta ihminen voisi päättää, että olenpa nyt uskossa. Se, että syntiä tehtyään katuu, on sekin Jumalan työtä.
Joskus uskoen oleminen on kovaa työtä, joskus ei.
Ei tässä ole mitään epäraamatullista. Lapsena olin hellareitten leirillä. Lähdin kavereiden takia. Kaverit osasivat nostaa käden ylös oikeassa paikassa, esim kun kysyttiin oliko jokin random tapahtuma Jumalan ihme. En viitannut. Seurauksena oli nöyryytys koko porukan edessä. Ja vielä sen jälkeen yksityinen puhuttelu. Se raivoava hellarisaarnaaja joka huusi 12-vuotiaalle oli varmasti kaikkea kivaa ja jykevästi uskossa, mutta sillä hetkellä, hän ei varmasti ollut itsensä uskoen.
Kun ihminen tekee syntiä, niin hän ei ole oma itsensä uskoen. Jos hänessä sellaisena hetkenä kun hän tekee syntiä, olisi uskoa sinapinsiemenen verran, niin vuoret siirtyisivät.
D