Miksi ylipäätään opetat?
1 tykkäys
Apostolien tekojen 1:15-26 kertoo kuinka perehtyneitä apostolit olivat Kirjoituksiin, ja sillä siisti!
Raamatussa on vastaukset, niinkuin tämä Mattiaan valintakin kertoo. Snl.16:33, nimenomainen sanoma on, vastaus on Jumalalta, vaikka arpa pudistellaankin. Ihmiseltä on parempia kysymyksiä, kuin Jumalalta vastaukset. Toisaalta Jumala vastaa vain omilleen ja ne vastaukset ovat ilmeisiä.
Mitä Mattiaan tulee niin hänen toiminnastaan ei kerrota sen enempää kuin suurimman osan muiden yhdentoista tekemisistä.
Olet yleisen ja johdonmukaisen mielipiteen linjoilla. Ensimmäisen kerran aloin minäkin asiaa jattelemeen vasta, kun kuuntelin Viksteniä, jossa hän selitti, mitä Raamatussa lukee.
Tämä keskustelu, jonka johtoaihetta siteeraan tarjoaa minusta hyvän syyn laittaa tähän Raamatun kohtien kommentointia koskevaan ketjuun esityksen opin merkityksestä kristinuskolle. Onhan oppi sanallisesti muotoiltu Raamatussa, eikä se siten ole jokin venyvä asia kuten vahanenä, jota voidaan muovailla sinne ja tänne kuvitellun rakkauden tai jonkun muun asian ohjaamana jota johtaa ihmisten kiintyminen maallisiin.
Vähäinenkin hapatus hapattaa koko taikinan Room.5:9.
Pieninkin silmään joutunut rikka on näkemisen esteenä. Saksalaiset sanovatkin silmälääkkeistä: »Mikään ei ole silmille hyvää». Ja Kristus sanoo (Luuk.11:34 - 36): »Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu», ja vielä: »Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä, on se oleva kokonaan valoisa.» Tällä vertauskuvallisella esityksellä Kristus osoittaa, että silmän, toisin sanoen. opin pitää kauttaaltaan olla puhdas, selvä ja sekoittamaton ja että siinä ei saa olla vähintäkään pimeää, ei pilven pilkkuakaan. Ja Jaakob sanoo oivallisesti (Jaak.2:10), ei oman henkensä opettamana, vaan epäilemättä isiltä kuulemansa perustuksella: »Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin». Opin siis pitää olla kuin eheä, pyöreä kultakehä, jossa ei ole ainoatakaan halkeamaa; jos tulee pieninkin halkeama, kehä ei enää ole koskematon. Mitä hyödyttää juutalaisia yhteen Jumalaan ja kaikkien Luojaan uskominen, kaikkien uskonkohtien uskominen ja koko Raamatun hyväksyminen, kun kieltävät Kristuksen? »Joka siis rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
Kysymyksessä oleva raamatunkohta on siis tarkasti huomattava heidän esittämäänsä todistelua vastaan, jolla he panettelevat meitä, että me muka seurakuntien suureksi vahingoksi turmelemme rakkauden. Mehän itse asiassa olemme valmiit säilyttämään rauhaa kaikkien kanssa ja rakkautta kaikkia kohtaan, kunhan vain antavat oppimme olla koskemattomana ja kokonaisena. Turhaan he vaativat meiltä rakkautta, ellemme tätä saa toimeen. Kirottu olkoon se rakkaus, joka saadaan säilymään sen uskonopin syrjäyttämisellä, jonka tieltä täytyy väistyä kaiken: rakkauden, apostolin ja taivaan enkelin. Noin parjaamalla väheksyessään asiaa he tarpeeksi osoittavat, kuinka suuressa arvossa pitävät kallista sanaa. Jos uskoisivat sen Jumalan sanaksi, eivät tekisi siitä moista pilkkaa, vaan kunnioittaisivat sitä ehdottomasti, ilman mitään vastaan väittämisiä ja epäilyksiä perustaisivat siihen luottamuksensa ja tietäisivät, että yksi Jumalan sana on kaikki ja kaikki (Jumalan sanat) ovat yksi, ja he tietäisivät myös, että yksi uskonkohta on kaikki ja kaikki ovat yksi, ja että jos yhden menettää, menettää vähitellen kaikki, sillä ne ovat yhteydessä keskenään ja niitä pitää koossa yhdistävä side.
Kehukoot siis vain vapaasti sopua ja kristillistä yksimielisyyttä; me puolestamme kehumme sanan majesteettisuutta ja uskoa! Rakkauden voi sopivalla hetkellä vaaratta sivuuttaakin, mutta sanaa ja uskoa ei. Rakkauden asiana on kaiken sietäminen, kaiken tieltä väistyminen. Uskon asiana sitä vastoin on olla sietämättä kerrassaan mitään, olla väistymättä kenenkään tieltä. Rakkaus joka mielellään väistyy, kaikki uskoo, kaikkensa uhraa ja kaiken kärsii, saa usein pettyä, mutta pettymyksessäänkään se ei joudu kärsimään sellaista vahinkoa, jota voitaisiin sanoa todelliseksi vahingoksi, toisin sanoen, siltä ei huku Kristus. Siksipä ei se sitä panekaan pahaksi, vaan jatkaa hyvän tekemistä herkeämättä kiittämättömiäkin ja ansiottomia kohtaan. Autuuden asiassa sitä vastoin, kun kiihkomieliset ihmiset totuuden varjolla opettavat valhetta ja erheitä, monta pettäen, ei totisesti ole vaalittava rakkautta eikä hyväksyttävä erheitä, sillä silloin ei mene hukkaan kiittämättömälle tehty palvelus, vaan menee hukkaan sana, usko, Kristus ja iankaikkinen elämä. Kieltäessäsi siis Jumalan yhdessä opinkohdassa, jäät kieltäjäksi kaikissa kohdissa, koska Jumala ei jakaudu monen opinkohdan osalle, vaan on kaikkena jokaisessa yksityisessä opinkohdassa ja yhtenä kaikissa opinkohdissa. Me siis vastaamasta päästyämme vastaamme heille, jotka syyttelevät meitä rakkauden laiminlyömisestä, tällä Paavalin esittämällä sananlaskulla: »Vähäinen hapatus [hapattaa koko taikinan], ja vielä: Ei ole leikkimistä maineella, uskolla eikä silmällä.
Olen puhunut näistä asioista tavallista seikkaperäisemmin, vahvistaakseni meikäläisiä ja opettaakseni muita, joita kenties meidän hellittämättömyytemme loukkaa ja jotka luulevat, että hellittämättömyydellämme ei ole päteviä eikä tukevia perusteita. Älköön tehkö meihin pienintäkään vaikutusta se, että he niin suuresti kerskuvat pyrkimyksestään rakkauteen ja sopuun; onhan siitä ihmisestä, joka ei rakasta Jumalaa eikä hänen sanaansa, täysin yhdentekevää, mitä tahi kuinka paljon hän rakastaa. Lauseellaan Paavali siis varoittaa sekä opettajia että kuulijoita ajattelemasta uskonoppia niin vähäarvoiseksi ja mitättömäksi asiaksi, että sillä saisimme mielin määrin leikkiä: onhan se taivaasta tuleva auringonsäde, joka valaisee, lämmittää ja ohjaa meitä. Mutta samoin kuin maailma kaikkine viisauksineen ja mahteineen ei kykene taittamaan taivaasta suoraan maahan kohdistuvia auringonsäteitä, samoin ei voida uskon opistakaan mitään poistaa eikä siihen mitään lisätä; jos niin menetellään, se kumoutuu kerrassaan.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s.585-587.
2 tykkäystä
6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.
Tänään minulle tuli ajatus sanoista: Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri.
Se johtaa tappamiseen, aviorikokseen, varastamiseen. Kohdistuu lähimmäistä kohtaan rakkaudettomuutena. Epäjumalan palvelemisena ym. kaikkeen.
5 tykkäystä
Tämä on hyvä huomio. Itse mietinkin usein, miksi etenkin konservatiiveiksi lukeutuvat kristityt ovat asenteiltaan hyvin oikeistolaisia. Myös taloudellisissa asioissa. Kuvaavaa tässä on se, että esimerkiksi evankeliumeista löytyvä kertomus rikkaasta nuorukaisesta, joka halusi seurata Jeesusta, on kirkkohistorian aikana tulkittu pääosin hengellisesti, ei lainkaan kirjaimellisesti. Kertomuksessahan Jeesus antaa nuorukaiselle ohjeeksi myydä kaiken ja antaa köyhille, ja sitten seurata häntä. Sen sijaan, että historiallisesti tätä olisi tulkittu niin, että kristityn tulisi olla rahan suhteen antelias ja maltillinen, onkin lähdetty selittelemään, että kyse onkin ihmisen omista kiintymyssuhteista, ei lainkaan omaisuudesta.
Toki tämä hengellinen selityskin on hyvä ja noudatettava. Eli se, että omien prioriteettien pitää olla oikeita. Samaan aikaan on vaikea sivuuttaa sitä, että Raamattu ylipäätäänkin suhtautuu rikkauteen ja rikkauksien haalimiseen varsin kielteisesti. Omaisuus on lahja, jota tulisi käyttää lähimmäisten hyväksi, ei vain oman hyvinvoinnin takaamiseksi.
1 tykkäys
Eräs hellari nainen sanoi, että hän myy kaiken omaisuutensa ja antaa köyhille. Sanoin hänelle, että on kysymys sydämen asenteesta. Tarkoitin, ettei mammona hallitsisi sydäntä. Helposti voidaan omaisuuden myymisen ajatus lähteä lapasesta. Omavanhurskauden puolelle myös. Olen otollinen Jumalalle, kun myyn kaiken, ja jaan sen köyhille.
3 tykkäystä
No niin, tuo olikin jo riittävän paljastavaa.
No ei kyllä ole, siitähän on koko “munkkilaisuus” lähtenyt ja se on varmasti yksi kristinuskon historian merkittävimmistä liikkeistä - oli siitä sitten mitä mieltä vain.
5 tykkäystä
Miksi etenkin Vanhassa testamentissa arvostetaan vaurautta Jumalan siunauksena?
1 tykkäys
Ps 62:10Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö."
Näin rikkaus ja omaisuus voi myös olla vahingoksi ja syöstä jopa pois uskosta kun sydän on ajallisissa kiinni.
2 tykkäystä
Tähän on yksinkertainen selitys, mutta koska emme puhu täällä politiikkaa, niin jääköön. Ongelma on myös se, että liberaali-konservatiivi ja oikeisto-vasemmisto distinktiot eivät mene yksiin ja ovat siksi liukuvia. Tuon pohdinnan olisi tietenkin voinut kääntää “miksi liberaalit ovat asenteiltaan hyvin vasemmistolaisia” tyyliseksi, jolloin vastaus olisi ollut ilmeisempi.
D
2 tykkäystä
Helppoa on ainakin todeta, että uskonsa vakavasti ottavat ja Jumalan tahtoa kunnioittavat kristityt seuraavat kristillistä ja Raamattuun pohjautuvaa etiikkaa, joka ei suinkaan kannusta liberaaliin ja kapinalliseen elämäntyyliin. Aatteellinen blokkiutuminen puolestaan koventaa asenteita ja lisää polarisaatiota puolin ja toisin, ja sen tähden olisi tärkeää kyetä tarkastelemaan näitä asioita hengellisestä eikä maallisesta perspektiivistä. Entisinä aikoina oli varmaan viisautta se ohje, että Jeesukseen uskovat pysyisivät kokonaan maallisen politiikan ulkopuolella.
Tänään Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksessa Radio Deissä Timo Junkkaala sivusi tätäkin aihetta hyvin taitavasti. Mikään oma teko ei pelasta ja iankaikkisen elämän saavuttaminen on ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista. Rikas tai köyhäkin voi olla kiintynyt rahaan ja himoita sitä pitäen sitä epäjumalana.
2 tykkäystä
Tottakai! Mutta nyt oli puhe rikkaudesta, josta tulee kyllä paula sydämen kiintyessä siihen. Minulla oli kerran ystävänä rikas mies, jolla oli paljon omaisuutta ja joka oli tämän tuosta ulkomailla matkailemassa. Mutta se vei hänen uskonsa siten, että hän ei enää kyennyt hallitsemaan ahneuttaan ja niin hän hakeutui näennäisiä hyviä tekoja tekevään ja korostavaan uskonnolliseen porukkaan.
Niinpä, mutta siitähän juuri tuossa puhuttiin, epäjumalaksi nousevasta mammonan kaipuusta, joka voi vaivata ketä tahansa varallisuudesta riippumatta. Rikkaus itsessään ei ole synti tai köyhyys hyve.
3 tykkäystä
Tämä oli varmaan hänen syntinsä, meillä muilla on muut helmasyntimme, joista se vanhemman veljen syndrooma on yleisin ja farisealaisuus petollisin ja kadottavin.
Rötkösyntisen on helpointa tunnustaa syntinsä pelastuksekseen Kristuksessa. “Minne me menisimme, Sinulla on iankaikkisen elämän sanat”, sanoivat opetuslapsetkin ,tulevat Apostolit. Rötkösyntisyyttä on muutakin kuin rikokset esim. Pietari. Kun on rikkonut yhdessä kohden, on rikkonut kaikessa: jos en olekaan homostelija, enkä avionrikkoja enkä ökyrikas, mutta ylpeä fariseus sydämessäni tästä syystä olen yhtälailla kadotuksen lapsi ilman turvautumista Kristukseen Jeesus.
1 tykkäys
Varoittaessaan lihallisesta mielestä, kysyy Paavali Room. kirje 6 luvussa "Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi, niin tähän kysymykseen on Lutherilla oiva vastaus parin Raamatun kohdan selityksessä.
Gal.5: 13. Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
Jottei kristityt siis käyttäisi vapauttaan väärin, niin kuin sanoin, apostoli alistaa heidän vanhan, itsekkään luontonsa keskinäisen rakkauden lain orjuuteen. Pitäkööt kristityt mielessään, että ovat Kristuksen tähden omassatunnossaan Jumalan edessä vapaita lain kirouksesta, synnistä ja kuolemasta, mutta ruumiillaan he palvelevat kuin orjat. Toisen kuuluu palvella rakkaudessa toista tämän Paavalin käskyn mukaisesti. Pyrkiköön itse kukin omassa kutsumuksessaan huolellisesti täyttämään velvollisuutensa ja olemaan avuksi lähimmäiselleen, missä asiassa ikinä kykenee. Sitä Paavali vaatii meiltä sanoessaan: “Rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” Tämä käsky ei salli pyhien päästää turmeltua luontoaan vapaaksi, vaan se alistaa pyhät “orjuuteen”.
Tätä keskinäisen rakkauden oppia meidän on noudatettava keskenämme. Tätä ei millään konstilla pystytä istuttamaan lihallisten ihmisten päähän, niin että he sen omaksuisivat. Kristityt suostuvat siihen ihan mielellään, mutta kun muille julistetaan vapautta, he päättelevät oitis: Jos kerran olen vapaa, minä saan tehdä, mitä lystään. Tämä tässä on minun omaisuuttani, miksi en siis myisi sitä niin hyvällä hinnalla kuin onnistun saamaan? Kun kerran hyvät teot eivät koidu meille autuudeksi, miksi antaisimme puutteessa oleville mitään? - Niin he suruttomin mielin ravistavat harteiltaan ikeen, jonka oli määrä panna heidät palveluksen työhön, ja kääntävät hengen vapauden lihan mielivallaksi ja riettaudeksi. Eivät nuo suruttomat halveksijat meitä usko vaan nauravat meille, mutta silti me julistamme heille varman sanoman: Jos he käyttävät ruumistaan ja omaisuuttaan himojensa mukaan, he eivät ole vapaita, vaikka kuinka kerskuisivat olevansa. He ovat menettäneet Kristuksen ja vapauden ja ovat jälleen Perkeleen orjia. Hehän eivät auta puutteessa olevia, eivät anna lainaksi vaan petkuttavat veljiä kaupanteossa ja haalivat omaisuutta laillisesti ja laittomasti. Nimellisesti vapaina kristittyinä heistä on tullut seitsemän kertaa pahempia. Paha henki, joka on karkotettu ihmisestä, palaa asuntoonsa mukanaan seitsemän itseään pahempaa henkeä. Semmoisten ihmisten tila on lopussa pahempi kuin alussa (Matt. 12:43 ss).
Martti Luther Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, 558-559.
Juuda1:4. Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.
Onko meidän aikanamme nähtävissä tätä, jos saan tällaisen kysymyksen heittää ilmaan?
2 tykkäystä
Niin, tämäkin on aika vaikeaa. Armon varkaita on ja niitä jotka pelosta ja kunniasta antavat kaiken pois eivätkä huolehdi itsestään ja perheensä tarpeista Suruttomuus ja orjan pelko hallitseva hämmästyttävän usein eikä oikea vapaus.
Oikea vapaus onkin vaikeaa oikealle uskovallekin eikä siinä yleensä onnistuta. Sääntöjä, kehotuksia yms. tarvitaan eikä kukaan tule nähdäkseni puhtaaksi tässäkään, vaan tarvitsee päivittäin anteeksiantoa ja lihansa kurissa pitämistä järjellisin keinoin.
Ihana on lain ja evankeliumin ero ja armosta elämisen oikeus eikä lain orjana pinnisteleminen.
1 tykkäys
Varmaankin on aina ollut antinomisteja kristittyjen keskuudessa. Tuudittavat ihmisiä väärään rauhaan. Vapaus on olemassa, mutta sitä ei ole tarkoitettu valtakirjaksi synnille tai verhoksi pahuudelle. Joka sellaista opettaa, opettaa väärin. Vapauden tahallinen väärinkäyttö johtaa paatumukseen ja uskon haaksirikkoon. Ja kun usko katoaa, pelastus katoaa. Kristityt on kutsuttu rakkauteen eikä tahallisen pahuuden harjoittamiseen.
2 tykkäystä
Mutta tässäpä sitä onkin pinnistelemistä joskus kun syntiä tehdessään pelkää tekevänsä sitä armon varjolla.
1 tykkäys